tiistai 12. kesäkuuta 2012

Am I blue?



Yes I am, mutta sou whot... Oikeasti olo on vähän sellainen, että mietin pitäisikö itkeä vai nauraa. Jotenkin jotkut ihmiset onnistuvat kääntämään kaiken henkilökohtaiseksi vendettaksi juuri itseänsä kohtaan vaikka kyse ei olisi mistään sinne päinkään. Sitten alkaakin tulla pukkoa selkään ja monoa vyön alle ja itse on lähinnä silmät pyöreänä, että mitähän minä taas mahdoinkaan tehdä tämän kaiken ansaitakseni. Mut juu, olkoon ja mehustukoon omissa liemissään. Niin on jätetty mehustumaan ennenkin.

Pieni puutarhuri livahti tyylikkäästi vähän kukkia hoitamaan. Juuri kuvan ottamisen jälkeen yksi kukkanen meni hiukan rikki ja salakatselijalla oli leivästi hauskaa, kun nolostunut pikku puutarhuri yritti saada terälehtiä takaisin paikoilleen. Öisin tuo pienempi puutarhuri-parka yskiä röyköttää vuorostaan melkoisen reippaasti. Toivottavasti yskä ei menisi ihan niin pahalle mallille kuin siskolla. Tänä aamuna herätys oli puoli viideltä ja yskiminen oli aika sydäntäsärkevän kivuliaan kuuloista.

Mutta ihania kesäpäiviä. Ei oikein raaskisi tulla sisälle ollenkaan...

2 kommenttia:

  1. Samoilla fiiliksillä mennään. Ihania juttuja olet blogannut ja kiitos tunnustuksesta. Palaan siihen, kun maltan taas istua sisällä :O)

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä ja kiitos. :) Ei täällä kyllä malttaisi sisällä olla, mutta toi lapsi halusi välipalaksi raparperihyvettä...

    VastaaPoista