Eilen iski yhtäkkiä tietoisuus tarpeesta virkata takapihalle se päiväunipeitto aikataululla "eilen ois ollut hyvä olla valmiina". Joten ei kun Woolit laatikoista esiin, Tuulen viemää Netflixistä pyörimään ja Ravelrystä tuollainen v-stich-malli tulostimesta ulos. Aika pian alkoi arveluttaa, kun jotenkin ei vain toiminut. Siinä vaiheessa, kun totesin, että nyt voittaa uni, totesin myös onnistuneeni tavoittamaan sellaisen rumalla tavalla vanhanaikaisen revontulipaidan värimaailman virkkuutyöhöni. Jotta hell no. Purkuun meni. Hetken mietityäni totesin, että Woolin värikartta ei välttämättä ole tuohon malliin ihan osuvin ja että oikeastaan Wool on pikkuisen turhan lämmintäkin kesäpäivän torkkupeitettä ajatellen. Jotta nyt revontulet odottavat purkua.
Päivällä intouduin kaivelemaan huoneen nurkasta löytynyttä puuvillalankoja sisältävää nyssykkää ja sen värimaailmasta löytyi jo paljon koskettavampia sävyjä. Purin yhden harjoitelman, sidoin sen pätkät peräkkäin ja kokeilin, miltä tuonkaltainen väritys toimisi tuossa mallissa. No, ainakin paremmin kuin edellinen (värit ovat kuvassa hiukan sinne päin, koska keinovalo on keinovaloa). Sitten kun Wales oli kaatanut Belgian (olen pelottavassa määrin seurannut viime päivinä futista ihan vapaaehtoisesti), olinkin jo ilokseni havainnut, että Dropsilla on sopivasti puuvilla-ale ja naputellut puolitoista kiloa Parisia ostoskoriin. Hiukan tuo määrän riittävyys arveluttaa mutta katsotaan, miltä näyttää, kun saan homman alkuun kunnolla. Niin ja tuon tummimman sävyn korvasin violetimmalla värillä ja tilasin myös ihan vaaleita pastellisävyjä kontrastia tuomaan. Jotta nyt sitten siirryn postilaatikon alle odottamaan lankalähetystä, että pääsisin aloittelemaan peittoprojektia. Pari muuta keskeneräistä peitettä olisi kyllä odottamassa, mutta jospa mietin niitä syksymällä.