Puutarhasunnuntai

Tänään lähdimme aamupäivästä ajelemaan puutarhalle. Kesäkukkia, yksi pikkupensas, tomaattien kasvatussäkit, yrttejä ja taimia kasvihuoneeseen löytyi listalta. Ja kaikkea löytyi. Nyt sai Pyrre seurakseen japaninruusukvittenin, pari Peter Pania (reunusasteri), pari Mikado-nimistä rönsyleimua, vaaleanpunaista verikurjenpovea ja vielä lehtosinilatvan. Omalta pihalta kaivoin tuohon vielä muutaman keijunkukan ja kaunokaisen. Ei ole Pyrre enää yksin. Tuo ruusukvitteni on jo hetken ollut toivelistalla ihanien kukkiensa vuoksi. Hiukan toivon, että tässä versiossa oisi vähän vaaleammansävyiset kukat, mutta kelpaavat ne oranssiin vivahtavatkin.

Mies kokosi illasta kasvihuoneeseen Ikeasta jo aikoja sitten hankitun Hyllan-hyllyn. Se oli ihan täydellisen kokoinen minimaailmaamme. Aluksi laitoin sinne kesäkukkaostokseni, jotka jäivät vielä odottelemaan istutusta. Ylähyllyllä ovat netin kautta tilaamani suklaakosmokset ja tuoksupelargonit. Joku päivä pitäisi alkaa miettiä, mitkä kasvit sopeutuvat toisiinsa parhaiten ruukuissa. Olen taipuvaisempi siihen suuntan, että laitan ison kasan kasveja isoihin ruukkuihin ja pääsen kastelusta helpommalla kuin että taistelen pikkuruukkujen kuivumista vastaan.

Laitoin myös yrttimaan tekeytymään. Puutarhalta tarttui mukaan sitruunatimjami ja tavallinen timjami, sitruunaverbena ja ilmeisesti ananassalvia (vaikka tavissalviaa tavoittelin). Lisäksi hain keittiön ikkunalta rosmariinin ja kylvin mangoldia, tilliä, sileälehtistä persiljaa, korianteria ja maustekirveliä. Niin ja muutaman punaisen auringonkukan ja kehäkukkia. Ja taas saan jännittää, miten sujuu ja mitkä kasveista viihtyvät. Yöksi alitoin yrteille suojaksi harson, ne ovat kuitenkin viettäneet aikansa lämpimissä kasvihuoneissa. En halunnut säikyttää pikkuisia ekana yönä liikaa.

Tässä vielä loppuillan projektia. Pesin ruukkuja vinon pinon odottelemaan sisältöä. Järkevämpää olisi tietty pestä ne syksyllä, mutta jotenkin homma on paljon mukavampaa ja mielekkäämpää lämpimässä ja auringonpaisteessa kuin syksyn koleudessa. Jostain syystä huomaan, että miellyn koko ajan enemmän ihan noihin punasavisiin perusruukkuihin. Pitäisi hankkia tuota mallia ksi oikein iso ruukku ja laittaa siniset ruukut vaikka pinoon kellariin odottamaan aikoja parempia. 

Ihana valo

Illasta ehdin hetkeksi pihalle nauttimaan ilta-auringosta. Aamulla ehdin toki käyttää koiran ja pienemmän neidon kävelyllä, mutta sairastuvan pyörittäminen on vaihteeksi vienyt hiukan energioita vähemmälle. Mutta ehkä tämä tästä taas vähitellen helpottaa.

Mies toi Tampereelta lisää kiviä kasvihuoneen eteen. Ylijäämääkin tuli sen verran, että saan tuosta jatkettua myös  kulkutien talon sivusta.Pitäisi vain saada päätettyä, joskos teen polkuun sorapohjan vai leikkaanko vain nurmikosta palaset ja upotan kivet siihen. Päätöksiä, päätöksiä... Hirmu kivoja päätöksiä, itse asiassa. Sain päätettyä senkin, että haluan tuohon kasvihuoneen/kasvatuslootien edustalle muutaman vadelmapensaan rajaamaan tilaa.

Käytettävissäni oleva kuva-aineisto on vähintäänkin nurkkakuntaista, koska viime viikkojen sairastupailu on pitänyt meidät varsin tehokkaasti kotona. Toisaalta nyt on se aika vuodesta, jolloin joka päivä on ihme uusi eli muutokset tapahtuvat melkoisen hengästyttävää vauhtia. Nyt vihdoin, kun aurinkokin on suvainnut viihtyä enemmän esillä, olemme saaneet nauttia myös satakielten konserteista. Pikkulinnut laulavat kuin henkensä edestä. Silakka mietti, että satakielen on oltava iso lintu, koska siihen mahtuu niin paljon ääntä. Pitää huomenna kurkistaa lintukirjasta se todellinen koko. Toivottavasti pettymys ei ole suurensuuri.

Kaikesta huolimatta mieli on hyvä. Saan kulkea pihalla, touhuta omiani, nyppiä rikkaruohoja ja siirrellä kasvien taimia parempiin paikkoihin. Todellakin: Kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa... 

Hiphei!

Orvokkeja en saanut, mutta sain jotain paljon paljon hienompaa! Reunojen kanttaus pitää vielä kehitellä, mutta muuten voisi jo kohta alkaa kantaa kasvatettavia sisään (jos vain sää sallisi).

Tänä viikonloppuna ehdimme pitkästä aikaa pihatöihin kunnolla. Tai en minä eilen ehtinyt, kävin kutomassa hyvässä seurassa. Mutta mies teki silloinkin. Se retuperälle jäänyt kukkapenkki sai reunukset ja muutenkin muodon. Itse istutin muutaman kukkasen ja mahdottomasti narsissin sipuleita. Toivon kovasti, että muutkin kuin narsissit ehtivät juurtua. 

Siivosimme myös vähitellen talvelle tilaa. Paljon olisi kyllä edelleenkin kerättävää, mutta ehkä nuo ehtii. Kehäkukat ja persiljat saavat vielä kasvaa. Loput chilit odottavat kasvihuoneessa kellastumistaan. Mahtanevatko ehtiä...

Jotenkin ulkona on kovin surullista. En osaa ottaa iloisia kuvia. Istun yksinäni pienessä kummitustalossani ja toivon, että olisin saanut pitää sen juttuseuran, jonka kanssa siellä kuvittelin pitäväni sadetta. 

Yksityiskohtia

Käväisimme päivänä muutamana kaatiksella risuja hävittämässä ja metallirojukasan vieressä kenotti juuri sellainen lavuaari, jota olemme etsineet kasvihuoneen hanan alle!!!! No joo, kuvassa se on ripustettu vinoon ja pesemättä, mutta kunhan antaa tuolle vähän harjaa ja pesuainetta ja ripustaa sen paikoilleen suoraan (ynnä kinnittää alapäähänkin putken), vaikutelma on ihan loistava.

Vetimeksi löytyi kellarista vanhan öljynpolttimen hana, jonka joskus pelastin menemästä romuttamoon. Mies halkaisi putken, jossa hana oli kiinni ja toisesta puolikkaasta tuli sopivasti stoppari ovelle. Muutenkin viimeistelyosuudessa kierrätys on rulannut. Oven saranat ja lukko on napsittu talteen entisestä saunanovesta.

Kasvihuone on erinomaisen hyvällä mallilla. Enää puuttuu takapäädyn tuuletuslukkuu (joka sekin on jo puolivalmis) ja ovi. Niin ja paikamaalauksia, täyttösoraa, lattiaa yms. Mutta kuitenkin. Hyvältä näyttää. Ja kauniilta. Sisälläkin on lämmin, tänään vähän vajaat 40 astetta. Puuh... No, muutenkin kyllä tarkeni. Lapset osoittivat, että tarpeeksi lämpimällä vähän pienempikin virkistäytymisallas riittää hyvin. Eikä tarvinnut odottaa, että vesi lämpenisi. Suoraan hanasta kylmää vettä ja sekaan plutimaan.

Illasta ajelimme tarkastamaan ensin omalle kasvimaalle perunoiden tilannetta. Ihan vielä ei irtoa, mutta onneksi siskon luona sato on paremmalla mallilla. Urheat perunannostajat taistelivat pari vartta ylös ja saimme taas herkullisia ja melkoisen luomusti kasvatettuja perunoita. Vähän piti räpsiä kuvia ihanasta kasvimaasta yleensäkin. Krassit tosiaankin kukoistavat. Muista kasvatettavista puhumattakaan.

Omassa kukkapenkissä kukkii upeasti tummansävyinen päivänlilja.

Pretty in pink

Kaikenmoista vaaleanpunaista. Ruukkukärhö avasi pinkit kukkansa, hömppämaukasta ja aikaa sitten tilattu kesätyyny tuli lopultakin, Bauhausista tarttui porfyyrikivien lisäksi ruosteenoranssi keijunkukka, jossa näyttäisi olevan kauniin, vaaleanpunaiset kukat. Kivet tulevat kasvihuoneen eteen, kunhan siihen asti päästään.

Tuo Pretty in punk -tyyny oli muuten ihan pakkohankinta, kun ottaa huomioon hurjan nuoruuteni. Siinä on kyllä noin yleisesti ihanan ristiriitainen tyyli. Tosin vaaleanpunainen ei kyllä oikein aikuisiällä ole iskenyt kipinää. Viime vuosina sekin on kyllä alkanut näyttää mukavalta. Ainakin joissain tilanteissa.

Oikeastaan lähdimme tänään alkujaan valokateostoksille. Tokihan kasvihuone tarvitsee katteenkin. Samalla sitten piipahdimme piknikillä Hatanpään arboretumissa ja voi kauhistuksen kauhistus, minulla ei ollut kameraa mukana! Kaikki ne ihanat kukat jäivät kuvaamatta. Pakko mennä vielä uusiksi!

Illalla keräsin kirsikasta ne kypsät marjat, joihin yletin ilman kummempia jatkoksia. Aika monta litraa tuli ja edelleen puu on ihan punainen. Eikä minulla edelleenkään ole sitä kirsikankivenpoistajaa...

Helle ja rakentaminen ovat jatkuneet. Nuorempi neito toi Puuhamaasta tuliaisina räväkän kuumeen. Viime yö meni kekäleenä, tänään oli jo onneksi helpompi päivä ja neiti pääsi pihalle työnjohtajaksi isille. Vanha teltanpuolikas tuli vaihteeksi käyttöön ja siellä oli ilmeisen mukava kölliä. Tosin oikea teltta olisi kuulemma ollut parempi. Ainakaan sinne ei eksyisi niin paljon kammottavia ötököitä... Mutta kasvihuone on jo kummitustalon asteella. (Juhuu!) Rungosta ei puutu kuin muutama puu. Sitten seuraakin "enää" katon ja pleksien asennus. Niin ja kaikenlaista pientä niinkuin oven ja tuuletusluukun valmistamista, hiekan kärräämistä jne. Hyvllä mallilla kuitenkin. Eiköhän sinn ensi keväänä saa jo taimia kasvamaan.

Ja tiedän kyllä, että kasvihuone on kovasti pieni, mutta niin on pihammekin. Ja tavoitteena on ihan vain pienviljely huvittelumielessä, ei minkäänmoinen omavaraistalouteen pääseminen. 

Väriminttu on yksi suosikeistani kukkapenkissä. Nyt kukkii (ja tuoksuu ihanasti) tulipunainen versio. Ihan kohta pitäisi tämän vuoden hankinnan, malvansävyisen version aueta. Olen tohkeissani. Pitänee joku päivä kerätä vähän väriminttuakin kuivumaan ensi talven teeaineksiksi. Piparmintut roikkuvat jo seinällä.

Raksauutisia

Kyl se siitä, pikkuhiljaa. Nyt ovat jo harkot paikoillaan. Seuraavaksi betonia niskaan ja eka tiilirivi päälle. Hiukan päätimme laajentaa ansaria laveyssuunnassa, että tarhuri mahtuu pikkuisen paremmin liikehtimään laatikoiden välissä. 

Puutavarakin sa maalia pintaansa. Päädyimme elämään vaarallisesti ja käyttämään petroliöljymaalia, vaikka se periaatteessa ei sisältämänsä homeensuoja-aineen takia ole ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Toisaalta meillä on maalattu koko talo, jossa asumme sillä ja esim tomaatit kasvavat nytkin kys. petroliöljymaalilla pinnoitetun seinän vieressä. Uskoisin, että tuohon myrkyn määrään emme tule kuolemaan, vaikka söisimmekin kasvihuoneen antimia. 

Sää maalaamiseen oli mitä mainioin, joskin säätiedotuksessa päivän mittaan tapahtuneet muutokset aiheuttivat hiukan sydämentykytyksiä. Onneksi sadepilvet kuitenkin katsoivat parhaaksi kiertää lotisemaan muualle.

Mutta hiukanko olisi kiva saada mökki jo valmiiksi. Eihän sinne tietenkään mitään tänä vuonna saa kasvamaan, mutta voisi vaikka itse mennä ja nukkua yön ulkona. Ihan kokeiluluontoisesti.

Reikä seinässä

Kasvihuoneprojekti nytkähti taas pikkiriikkisen askelen eteenpäin. Tai no, juuri sen askelen, joka on jumittanut projektia. Nyt on vesijohtovaraus valmiina asennukseen ja sähköjohdollekin suojaputki valmiina. Jotta mitäpä sitten? Tiili- ja harkko-ostoksille ja betonimylly laulamaan lähiaikoina.

Vihdoinkin!

Siis vihdoinkin sille, että tulppaanit aukeilevat. Tuo yläkuvassa poseeraava taitaa olla papukaijatulppaani, jos en ihan omiani muista. Mutta kylläpä nuo juroivat hartaudella ja osa tulppaaneista pysyttelee nupulla edelleen peräti sitkeästi.

Voikukatkin olivat poksahtaneet rannassa auki ihan vakavissaan. Koko ranta hehkui keltaisena ja sai assistentin villiintymään kukkakimppujen keräämiseen.

Assistentti assisteerasi myös kaivuutyömaalla. Kaivoi sen, mitä muovilapiolla irtosi ja lapioi savenpalasia omiin kärryihinsä ja kärräsi niitä peräkärryyn hiki päässä. Aika reipas tyllerö. Ihan oikeasti avuksi. 

Millään ei kyllä malttaisi odottaa, että pääsisimme jo perustusvaiheesta eteenpäin. Jotenkin suunnitelma on hiukan laajentunut edetessään. Nyt olen kuullut puhuttavan jotain vesijohdosta, lavuaarista ja viemäröinnistä salaojan kautta. Hmm... Mielenkiintoista.

Ai niin. Piti ihmettelemäni, että karjuvatko pikkulinnut normaalia kovaäänisemmin öisin vai luulenko vain+ Välillä tuntuu, että etenkin satakielillä on jotkut desibelit kaakkoon -viikot menossa. Useampana aamuyönä olen herännyt mokomien tirppojen metelöintiin. Ikkunat kun on melkein pakko pitää auki, että ei paistu elävältä. Aika kesäistä.

Suunnittelua

Sarjassamme miten siirrämme ajatuksen visualistin pääkopasta insinöörin pääkoppaan niin, että väärinymmärryksen vaara jää vähäiseksi. Juu, palikoilla ja piirtämällä. Palikat olivat insinöörin idea, piirros sitten vähän kokonaisvaltaisempaa käsitystä varten. Kaipa tuo ymmärsi. Ja tokihan tuo itsellekin auttaa kummasti hahmottamaan asioita, kun hiukan tekee niitä näkyvämpään muotoon.

Välillä on kieltämättä vähän vaikea muistaa, että muut eivät pysty laittamaan silmiään kiinni ja näkemään miltä suunnitelma tulee valmiina näyttämään ja ihan vain tietämään miten mittasuhteet hahmottuvat. No, sitten käytetään mittanauhoja ja keppejä ja kaikkea muuta vakuudeksi, ne jotkut kun eivät ihan aina suostu myöskään uskomaan, että jotkut ihan oikeasti kykenevät. Minun mielestäni olisi kyllä helpompaa, jos molemmat vain katsoisivat lopputulosta päänsä sisällä, muta harmittavasti se ei kaikilta suju. Joten piirretään... Nuo laatoitukset ja muut ovat sitten ihan vain kuvattu noin. Haaveena olisi kyllä etenkin tuohon kasvihuoneen eteen keksiä jotain hiukan hauskempa harmaan peruslaatan sijaan. Mutta katsotaan. Kieltämättä olisi kiva, jos tuo olisi jo totta... Mutta oikeasti totuus on tässä...

Ensimmäinen oja kaivettu valmiiksi ja yrtit siirretty turvaan varamaahan... Jotta siinä se. Mutta vähitellen... Sillä aikaa ajattelin pikkuhiljaa alkaa perkailla kukkamaata, jaella kuunliljoja ja puhdistella rikkaruohoja vähemmälle. Senkään aika ei tosin taida olla ihan vielä. Ehkä viikon kuluttua, kun kasvit alkavat nousta paremmin ja näke mitä on missäkin... Jospa sitä odotellessani sitten vaikka esikasvattaisin. Mies lupasi hoitaa kasvatuslaatikot ensiksi paikoilleen, että saame tänäkin kesänä kesäkurpitsaa. Hitsit, kun ei millään malttaisi odottaa... Puutarhahulluus iskee lapiolla päähän.