Käsitöistä

Isä toi minulle pari päivää sitten mummuni vanhan lankarullatelineen. Tai en minä ihan varma ole onko se mummun vai vielä vanhempi. Mummulan peruja kuitenkin. Sitä katsellessa alkoi mietityttää käsitöiden teon merkitys minulle ja vaikka mummuillenikin. Minun ikäpolvelleni käsitöiden tekeminen on harrastus, mummujeni sukupolvelle käytännön sanelema pakko. Jos joku perheessä tarvitsi sukat tai villaneuleen, oli jonkun moiset tehtävä, ja perheen äitihän se yleensä niitä sitten kutoi. 

Oma käsityöharrastukseni on kyllä ollut osaksi ihan käytännön pakkoa. Olen sen verran poikkeuksellisen kokoinen, että sopivien vaatteiden löytäminen on välillä melkoisen tuskan takana, joten pakko on ollut hyvä opettaja. Ja äiti tietenkin myös. Äiti kun ompeli meille lapsille melkein kaikki vaatteet, koska ostettuna ne olisivat tulleet ihan hurjan hintaisiksi. Nykyisinhän tämäkin on kääntynyt ihan päälaelleen. Ostamalla valmista saa vaatteita ihan järjettömän halpaan hintaan ja kankaiden hinnat taas ovat kohonneet niin, että rahansäästöstä ei varsinaisesti voi kotiompelijana puhua,

Mutta asiaan. Toinen mummuni muisteli taannoin, miten hän joutui lastenkodissa kutomaan joka ilta tietyn mittaisen pätkän pitkiin sukkiin ennenkuin sai tehdä mitään muuta. Ja isommilla tytöillä sitä sukkaprojektia riitti, kun pienillekin jonkun piti kutoa ne sukat. Vielä muutama vuosi sitten mummu kutoi sukkia sellaisella vauhdila, että en osaa edes haaveilla sellaisesta nopeudesta. Mummu myös sanoi, että hän ei oikein ikinä oppinut mitään seura- tai korttipelejä, koska aina kun talossa oli vieraita ja aikaa istahtaa, hänellä oli kädessään kudin. Aina joku perheestä tarvitsi jotain. Joskus kun tilkkuilijat yrittivät houkutella mummua harrastamaan tilkkutöitä, vastaus oli melko tyly joskin ymmärrettävä. Mummun ikäpolvi on "harrastanut" tilkkutöitä käytännön pakosta niin paljon, että suurin harrastusviehätys lienee mennyt jo silloin pahimpaan pula-aikaa, kun jokainen pienikin kangaspala piti laittaa talteen ja hyötykäyttöön.

Itse leikkelin viime talvena useamman kerän trikookudetta huonoksi menneistä vaatteista. Leikkasin pari puhkihiutunutta Marimekon paitaa, läjän miehen entisiä mustia t-paitoja, miehen ruskeanharmaan pyjamapaidan, jonka joskus ostimme tytön kanssa isänpäivälahjaksi, minun pehmoisia, ruskeita toppejani... Ja ajattelin, että niistä ei taatusti mitään silmälle kaunista enää tule. Pari päivää sitten aloin letitellä kuteita mattoa varten ja kuin taikaiskusta värit yhtäkkiä alkoivat viihtyä toistensa seurassa. Vielä kun letittelin mustat erilliselle palmikolle, värit pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Mukavinta työssä on se, että noista kankaista tulee lämpimiä muistoja, iloja ja suruja, ihan niinkuin niistä vanhanajan räsymatoista, joihin oikeasti kudottiin suvun historia. 

Minä palmikoin ja ompelen koiralle unimatoksi aika pientä pätkää perheemme historiasta, mutta sekin tuntuu mukavalta. Tavallaan jatkaa sitä ikiaikaista käsityöperinnettä, vaikka ei olisi edes pakko, ihan silkasta tekemisen ja luomisen ilosta. Koska varmasti se valmis työ sai ennenkin tekijänsä ilahtumaan, vaikka tekemisen syy on muuttunut aikojen kuluessa. 

Hunajaa...

Uusimmassa Knittyssä oli huivi, jonka peruskuvio nappasi heti mukaansa. Ts. Liquid honey shawl. Sattuipa vielä niin sopuisasti, että kyseinen malli oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ja sopi siis aivan loistavasti seuraksi, kun katselen sarjoja ja dokumentteja iltaisin läppäriltäni. Neljä kerrosta ja oikeastaan hankalillimmaankin neljä silmukkaa, joita toistetaan niin pitkään kuin lankaa tai intoa riittä. Tai no, alkuperäisessä ohjeessa kyllä oli tuollainen kolmiokuvio reunassa, mutta koska en suuremmin mieltynyt siihen, kudoin reunaan muutaman kerroksen sileää oikeaa ja sen jälkeen pari toistoa tuota rei'itysosuutta ja nätti tuli.

Lanka on ohutta sukkalankaa, jonka vyöte on kadonnut jonnekin. Hyvin tiukkakierteistä villasekoitetta ja mukavaa kudottavaa. Joskus taisin tilata Titityystä. Mutta joka tapauksessa sitä meni ehkä vähän alle 90 g. Knipron vaihtopäiset pyöröpuikot olivat kokoa 3 tai 3,5, tosin tässä puikkokoko ei niin ratkaise, kunhan se ei ole liian pieni eli huivi ei laskeudu. 

Ai niin. Jos joku viisaampi osaa kertoa, miten tuo nirkkoreuna tehdään? Se meni minulta kyllä ihan totaalisen hoomoilasosastoksi, kun yritin hetken. 

Koiran takki

Innostuin ompelemaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihan puhdas tarve (ompelin silloin kovimpien pakkasten kolkutellessa ovelle) oli melkoisen tehokas motivaattori. Toki myös se auttoi, että ystävä kävi tipauttamassa lainaksi lehden, jossa oli kaavat pikkukoiran takkiin. Ensimmäisen harjoitelman tein ihan kaapin perältä löytyneestä puretusta tuulitakista ja paksusta fleecestä. Kuten kuvasta näkyy, Kermit-takki ei saaavuttanut ihan varauksetonta suosiota. Häntä meni koipien väliin. Siispä piti tehdä hiukan katu-uskottavampi versio nuorelle miehelle. Pääkallotakki oranssilla vuorilla oli selvästi mieluisempi. No todenpuhuen muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi, että peppukin pysyy lämpimänä. Ja kyllä tuo pääkallotakki sitten pääsääntöisesti sujahti koiran päälle.

Kaavat löytyivät 2000-luvun alkupuolen Suuresta Käsityölehdestä. Kaava oli hyvä, ohjeet ihan luokattoman huonot. Ikävä kyllä alussa seurasin niitä enkä järkeäni ja purkuhommiinhan tuossa päädyttin. Mutta muutenhan noita oli mukava ommella ja mielikin oli hyvä, kun koira sai pikkuisen lämmikettä niskaansa paukkupakkasilla.

Strömsöössä...

Tai sit ei ihan mennyt niinkuin siellä... Illalla virkkasin innoissani seuraillessani väkivaltaisen, englantilaisen pikkukylän elämää ja ehdin jo juhlia, että lopultakin tämä ikuisuusprojekti on valmis ja pääsee peittämään tytön sänkyä. Sitten levitin peitteen lattialle ja ihmettelin, että näyttääpä kummalta. Hiukan on jollakulla laskutaito pettänyt . Joten lähdenpä tästä purkamaan ja virkkaamaan lisää kukkia. Jotta moikku... (Enkiroaenkiroaenkiroa)

Keväthuivit

Sain tyttöjen ystävänpäivälahjalangoista huivit valmiiksi. Malli on Ullaneuleesta löytynyt Lumi, puikot nro 4 pitkät pyöröt ja lanka Langin Mille Colori Socks & Lace Luxe. Molempiin meni kerä eli 100g, vaaleampaan lisäsin ajatuksissani yhden kuviokerran ja sen loppuun saattaaminen vaati laatikosta jotain vihreää sukkalankaa, joka itse asiassa istui tuohon yllättävän hienosti.

Malli on simppeli ja onnistui jopa Netflixin ääressä torkkuvalta unihäiriöiseltä ts. mallikerta jäi mieleen helposti. Onnistuin myös jäämään pahasti koukkuun, seuraavaksi taidan tulostaa Tulppaani-huivin ohjeen ja alkaa kilkuttaa sitä kasaan.

Päiväpeitto

Meillä kävi onni onnettomuudessa, kun tämä mummoruutupäiväpeitto ei sopinutkaan siihen tilaan, johon se oli suunniteltu. Saimme sen testiin meille ja voi pojat, tänne se kyllä istuu paremmin kuin hyvin. Olen aivan sanaton siitä, miten kaunis peitto on ja värit ovat ihan täydelliset muuhun huoneeseen. Peitteen on virkannut taitava anoppini ja värit sunnitteli yhtä taitava kälyni. Hiukan harmittaa alkuperäisen saajan puolesta, mutta toivotaan, että sinne saataisin jossain vaiheessa yhtä upeasti sopiva sänkypeite. 

Joten voisin väittää, että makuuhuoneen väritys ei taida olla ainakaan hillitympään suuntaan kääntymässä...  Olenkos muistanut mainita, että sängyn päädyn yläpuolella oleva rekipeitto on myös anoppilasta saatuja aarteita. Se on kirjonut joskus kauan sitten miehen isotäti, jos oikein muistan. Valtavan kaunista käsityön jälkeä sekin.

Jaksan taivastella sitä, miten ihmeessä pidin alussa tuota huoneen turkoosia jotenkin hankalana värinä. Siihenhän sopii melkein mikä vaan, kun pistää sopimaan. ;)

P.S. Olisi yksi haaste odottamassa, mutta palaan sen pariin vaikka huomenissa.

Sukkasatoa

Joskus kauan sitten jäivät nämä tytöt sukat kesken. Eilen sain nekin lopeteltua. Ovat tarkoituksella hyvin napakat, sopivat luistimiin ja monoihin aiheuttamatta hiertymiä tai olematta muuten hankalat jalasa. Lankana on Dropsin Fabel (joka on kyllä vallan erinomainen perussukkalanka) ja Novitan Pikkusisko (joka ei ole. On vain inhottavan karheaa ja takkuilevaa kudottavaa). Puikot 2,5 hiilikuitupuikot, joissa ainoa hiukan ärsyttävä piirre on kärkien ja puikkojen liitoskohta, joka pikkuisen tökkii välillä. Muuten nuo ovat ihan huiput työvälineet.

Hiukan on kirjoneuletaidoissa edelleen kertaamista, mutta jospa tuo vähitellen alkaisi sujua.Seuraavaksi taas pikkusiskon sukkia aloittelemaan. Huomasin, että sopivat olivat kummasti huvenneet ja kun valmistusvastuu on nyt kokonaan minulla, eivät varastot ole ihmeellisesti täydentyneet itsekseen niinkuin ennen.

Ai niin, se mitä ajattelin tänään -osuus, joka on pyörinyt koko päivän päässäni uutisia ym. seuratessani. Se, että väistämättä lähenee päivä, jolloin lapsi tajuaa holokaustin ja juutalaisvainot ja kysyy, mistä on kyse... Miten tuollaista pystyt selittämään kenellekään, etenkään lapselle? Kun itsekään ei pysty ymmärtämään, että kaikki tuo on oikeasti tapahtunut, kaikki ne ihmiset ihan oikeasti haihtuivat krematorioista savuna ilmaan. Maailmanhistorian ikävien osien kertominen ei ole niitä vanhemmuuden ilahduttavimpia puolia...

Nirunarusukat

Isompi tyttö sai joulupukilta tennarien näköiset nilkkasukat ja pikkutyttö oli siitä hiukan motteellaan. Kysäisin, josko hän haluaisi, että kudon hänellekin, kun trikoisia ei noin pienessä koossa ollut. No, halusi. Yllättäen isompikin halusi myös kudotut. Ei siinä mitään, minä ajattelin tietysti sellaisia nilkkamittaisia, nopeasti kudottuja versioita ja aloin selailla mahdollisiaia malleja. Valitettavasti tilaajien läsnäollessa. Joten löysin sitten itseni kutomasta polvimittaisia nirunarusukkia.

Jotta tulipa kudottua melkoisen pitkä pätkä tuollaista vaaleansinista putkea, jossa edessä on kaitale nurjaa. Pienempiin tein jo viisastuneena joustinta eteen, se kun ei kiemurrellut kutoessa karkuun niin ikävästi.  Lanka on Nallea ja puikot kokoa 3, pitkiin sukkiin (suunnilleen koko 36) meni lankaa pikkuista vajaa 100 g ja pienempiin (koko 28) puolisen kerää. 

Silkkinauhan pujottelu olikin ihan oma lukunsa. Ostin paikallisesta sekatavarakaupasta perus-silkkinauhaa, kos aavistelin, että kengännauhoja ei tuossa mittakaavassa valmisteta. En huomannut mitata noihin vaaleansinisiin uponnutta nauhamäärää, mutta se taisi olla enemmän kuin olin osannut kuvitella. Ja pujotteluunkin meni noissa isommissa ainakin tunti. Katselin Nuorta kuningatar Victoriaa ja laskin kerroksia. Voi olla, että en ryhdy moiseen uudelleen ihan heti. Mutta valmista tuli kuitenkin.

Värien valinnan muuten hoitivat tilaajat samoin kuin nauhoitusten värit. Pikkutytön kullansävyiset nauhat näyttävät mahdottoman hyviltä violetin seurassa.

Oikeasti voisin haluta itsellenikin nirunarumallin sukat, Mutta niin, että nauhoitus olisikin pohkeen puolella. Pitänee laittaa ajatus hautumaan... Ainakin siihen asti, kun olen toipunut edellisistä pujotteluista.

Kässäilyä

Meillä oli kässäkerhossa ohjelmassa tänään ompelemista. Neiti halusi ommella itselleen kännypussin ja silläpä aloittelimme. Ensin piti tietenkin valita huolella kankaat, piirtää kaavat ja leikata kappaleet. Niin ja valita kaulahihna ja nappi. 

Kankaiksi valikoituivat jo melkoisen kauan kaapissa marinoituneet japanilaiset puuvillat. Hyvä, että tulivat käyttöön, itselläni on hiukan vaikeuksia raaskia käyttää ihanuuskankaita, vaikka oikeasti on aika älytöntä vain silitellä niitä välillä. Nuo tärkeät valintahommat teimme jo eilen. Tänään oli ohjelmassa ompelua.

Koululla sattuu olemaan saman merkin koneita, joten perusasiat olivat koneen käytössä hallussa ja ompelukin sujui ihan mallikaasti. Minä sain kyllä toistaiseksi ommella hankalampia kohtia ja päätinkin, että seuraava ompelus on hiukan isompaa mallia ilman kovin pieniä ja ahtaita kohtia ommeltavana.

Mutta hauskaa oli ja kone tuli vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen käyttöön. Jospa saisin ommeltua jotain ihan itseksenikin lähiakoina.

Kirjontoja

Ihastelin joskus anoppilassa kauniita tyynyjä ja yllättäen sainkin ne lahjaksi. Nuo ovat kyllä sievät, anopin käsin kirjomat. En minä tosin vielä raaski niitä jokapäiväiseen kättöön ottaa. Kuitenkin joku kävisi pyyhkimässä ketsuppisen naamansa tuollaiseen ja pesemistä tyynyt eivät oikein taida sietää. Jouluksi ajattelin ne kuitenkin laittaa esille, joten tämän joulun värimaailma taitaa olla taas aika vaalea.

Itse olen ihastellut Muhun käsitöitä ja kun sitä kirjoneulekirjaa ei ollut saatavilla, tilasin sitten opuksen, jossa on ohjeet Muhun kirjontaan. Ovat nuo kyllä kauniita. Haaveilen villakangastakista, joka olisi koristeltu vaikkapa tuollaisilla ihanilla mansikoilla. Toisaalta joudun tunnustamaan, että kirjonta ei ole välttämättä se käsityön muoto, joka sujuu minulta kitkattomimmin. Mutta ehkä senkin voisi oppia.

Pakko sen verran puuttua taas ruokapuoleen, että esittelen Kokkimanista tilaamiani herkkuja. Sain loistavan tekosyyn tilata vähän muutakin, kun savupaprika alkoi lopahtaa. Niin, savupaprikasta: Se on minulla se ainesosa, jolla saa syvyyttä ja lämpöä kasvisruokien makuun. Etenkin pavut ja linssit rakastavat savupaprikaa ja tuo Kikkomanin myymä on ehdoton suosikkini maultaan. Minulla on hot-versiotakin, mutta oikeasti tuo sweet on monikäyttöisempää.

Olen viime aikoina jaksanut paneutua suureen harmaaseen huivini ja sen edistymiseen. Tavoitteena siis on saada oikeasti iso huivi lisälämmikkeeksi keväällä takin päälle tai vaikka takin sijaankin. Nyt siihen on uponnut 200 g vironvillaa, lankaa on vielä toinen mokoma jäljellä, katsotaan käytänkö kaiken vai riittääkö 300g:n huivi. Lanka on ihanan karheaa ja kauniin grafiitinharmaata. Toin sen joskus Tallinnan reissulta.

Onko muilla muuten jotain biisiä, joka on kulkenut mukana nuoruudesta lähtien ja joka edelleen soi ajoittain päässä ärsyttämättä yhtää? Hyräilyttää vain. Minulle New Orderin True faith on sellainen biisi. Ostin joskus divarista maxisinkun (sis sellaisen vanhanaikaisen lp-levyn) ja oi että kolisi... New Orderia taisi soida aika usein myös Tampereella Tunnelin Black Celebration -illoissa, joissa tyttöjen kanssa kävimme tanssimassa ja juomassa puolukkamehua täysi-ikäisyyden täytyttyä. Juu, minä ihan oikeasti olin joskus pikkuisen cool ja vähän mustahuuli. Nyt olen enää mustiin pukeutuva. No jaa, pikkuisen olen taas päästänyt värejä hiipimään vaatekomeroon, esim tuo True faith -teepaita oli ihan pako tilata, kun hömppiksen miesten mallistosta se osui kohdalle. Tiedänpä mikä on todennäköisesti lempparipaitani ensi kesänä. 

Mie ite oli myöntänyt minulle tälläisen tunnustuksen. Kiitos kovasti, vaikka tosiaan ihan uusi tuttavuus en taida olla. :D Mutta kivahan näitä on saada.

Homma menee näin:

- kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä hänen bloginsa

- valitse viisi (5) ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa, kerro tunnustuksesta jättämällä kommentit kyseisiin blogeihin

- toivo, että bloggaajat, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin

Nyt pitäisi vielä kehitelle viisi blogia, joille tämä annan... 

1. Vadelmatalo: Rintamamiestalon remonttia ja remontoijattarella ihan pistämätön värisilmä

2. Satu-marina: Pitänee tunnustaa sukulaisuussuhde. :) Mutta kaunis talo, vähän välillä remppaa ja kivoja käsitöitä

3. Talo: Rintamamiestalon remonttia silleen oikeasti perinteiseen malliin, perhejuttuja ja erittäin mukaansatempaava tapa kertoa asioista. (En kyllä osaa sanoa, onko tämä jo isompi kuin alle 200 lukijan blogi)

4. Harakan lauluja: Kamalan kivoja käsitöitä ja muutakin mukavaa :)

5. Vanhassa talossa: Elämää vanhassa talossa kaikkineen. Käsitöitä ja muitakin mietintöjä.

Käsitöitä ja pesänrakennusta

Valmistuneiden käsitöiden luetteloiminen nähtävästi jatkuu, samoin pesänrakennusvimma. Pahoittelen. Emännän yläpää on kypsempi synnyttämään kuin se varsinainen synnytyspää. Mutta ehkä tässä lähiviikkoina.

Vauvan pinwheel blanket valmistui. Pingottaminen ei välttämättä ole huono ajatus, mutta ehkä samalla, kun saan lanoliinitettua niitä villiksiä. Lähipäivinä, toivottavasti... Hmh. Tuohon peitteeseen meni kolmisen kerää Noro Kureyonia, reilu vyyhti samaa vaaleanpunaista Cascade 220 kuin tytön villapaidassa on ja ehkä 50 g pinkkiä Cascadea. On pehmoinen ja kauniimpi kuin jossain vaiheessa ajattelin. Laiska ihminen ei jaksa raijata tuota alas oikeaan punnitukseen. Se yhtä laiska ei viitsi edes mitata, arvioipa vain, että kevyen pingotuksen jälkeen tuo on paltiarallaa metrin halkaisijaltaan.

Samaa vauhtia neiti sai kauppapipon Elannin alpakasta. (kiitos Anna). Malli Jatan erinomainen Mariomyssy, vaihdoin puikot pienemmiksi ja sain tuohon n. 50 senttiseen kupoliin sopivan koon sillä muutoksella. Käyttäjä ihastui ja tekijä tuli onnelliseksi. Lankaa meni n 50 g yhteensä. Harmi, että ei ole tullut laskettua tämän syksyn ja talven aikana tuhottua lankamäärää. Se kun ei ole kovin pieni... Puoliakaan tekeleistäni en ole edes kuvannut, saati blogannut. Ihan mukavaa saada aikaiseksi ja on tuo lankavarastokin vähän sentään kutistunut. Joskin tunnustan ostaneeni aika moneen projektiin uutta lankaa, kun varastosta ei vain ole löytynyt sopivaa. Toisaalta sohvaan on luultavasti kulunut melkoinen kuoppa takapuoleni kohdalle, mutta omaa jaksamista on auttanut paljon se, että olen sentään jotain kyennyt tekemään huonolta ololtani.

Ja jotta en antaisi itsestäni liian suurpiirteistä kuvaa, kerronpa samalla vaihtaneeni silityslautaan uuden päällisen, koska entinen (sinistä unikkoa) riiteli niin tarmokkaasti pöllöjen kanssa. Gudrunilta löytyi pöllöille paljon paremmin sopiva seuralainen. Joulukoristeet kuvittelin jo poistaneeni vahvuudesta. Juu, alakerrasta kyllä, ylhäällä ne ovat kyllä edelleen iloisesti levällään. Nuo Lovin possut ovat kyllä niin somia, että en taida raaskia nitä vielä hetkeen piilottaa. Ja muutenkin, eikös se joulu lopu vasta Nuutin päivänä, milloin tuo sitten lieneekään..?

Modaa

Modakin kolahti tänään postiluukusta. Harvemmin siitä enää tulee mitään tehtyä, mutta kivahan sitä on katsellakin ja hyllyssä on monen vuoden tilauksen jäljiltä kohtuullisen hyvä arkisto neuleohjeita. No, tällä kertaa siinä ihan oikeasti oli pari juttua, joita tekisi mieli toteuttaa. Tuo neulemekko on tosi suloinen. Tosin minä kyllä jättäisin omastani taskut ja rusetin pois, mutta malliltaan tuo on kaunis ja hihat ja kaulus tuovat jo ihan riittävästi mielenkiintoa kolttuun. Katsotaan, saisinko joskus tehtyä ja pääsisinkö kopsuttelemaan keväisille kaduille ihanassa mekossani. As if, mutta kaunis tuo on.

Toinen kiva ohje oli tuo vauvanpeitto. Vauvanpeittoa en välttämättä tekisi, mutta kyllähän tuo isompanakin peittona voisi toimia. Tai sitten vaikka tyynyn kuviona. Tai jotain... Hauska ohje joka tapauksessa.

Vielä yksi löytö viikonlopun kirppissadosta pitää esitellä. Löysin keittiöön seinäkellon. Se maksoi pikkuisen enemmän, mitä olin ajatellut, mutta on toisaalta sen näköinen, että tykkään. Joten menköön. Replicahan tuo on vanhasta kellosta, mutta ihan hyvää merkkiä ja tausta keramiikkaa. Nyt pitäisi kai vähitellen päättää maalaanko keittiön ihan vain valkoiseksi vai voittaako kakkosvaihtoehto eli vaaleanharmaa? Vai käytänkö molempia, kiiltävämpää valkoista puuhellan taakse ja muuten puolimattaa harmaata... Se voisi kyllä toimia... Hauskaa tämä suunnitteleminen. :)

(Ja mulla tosiaankin lähtee järki tämän bloggerin ja pomppivien tekstien kanssa)