Päätä särkee...

... särkee ja kipunoi. Tyttö iski eilen illalla päänsä mun nenääni oikein kunnolla ja siitä lähtien on jomottanut ja ollut huono olo. Jotta ilmeisesti tämäkin on tapa saada aivotärähdys. Jospa tämä tästä vähitellen helpottaisi. Yök kuitenkin, nenäkin taisi murtua, muta se ei liene suuri vahinko, koska se ei muutenkaan ole ollut vuosikausiin alkuperäisessä mallissaan...

Mutta postilaatikossa odotti muutama kerä ihania alpakkalankoja. Mitähän nostakin keksisin? Kuvaa ei kyllä nyt jaksa noista napata.

Yösyöpöttelyä

Illalla iski makeannälkä ja kun kaapissa oli suklaata ja jääkaapissa rahkaa, soveltelin digestive-pohjaan suklaa-rahkapiiraan. Oli hyvää... Slurps.

Muistiin vielä teelmän rakenne.

pohja:
puoli pakettia digestive-keksejä murskana
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
50 g margariinia

Keksit murskataan ja niihin sekoitetetaan kaakao ja sulatettu rasva. Painellaan irtopohjaiseen vuokaan ja paistetaan 180 asteessa n 10 min.

täyte:
2 munaa
n 1 dl sokeria
purkillinen rahkaa
ripaus vaniljasokeria
levyllinen Pandan hurmaavaa tummaa suklaata murskana.

Sekoita munat, rahka ja sokerit tasaiseksi seokseksi ja lisää suklaa joukkon. Kaada seos pohjan päälle ja paista 160 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Anna jäähtyä ja nauti. Mä luulen, että jos tuossa korvaa suklaan marjoilla tms, tulos voi toimia mainiosti.


Muutenkin olen onnistunut kehittelemään jonkinmoisen hämmästyttävän leipomisvimman. Kyllähän minä olen osannut leipoa aina, mutta se ei ole koskaan ollut mikään suosikkilajini. Ruoanlaitto on aina ollut paljon hauskempaa. No, nyt mm. ostin itselleni Nigella Lawsonin "How to be a domestic goddess"-kirjan ja kuolailen siitä kuvia ja ohjeita. Vanhaksi ei ole tulemista, muuttuu naiseksi. ;)

No, taustalla lienee jotain muutakin ihmisenä muuttumista, toivottavasti jopa kasvamista. Olen aina ollut vähän poikamainen jollain tapaa, aika selkeä ja graafinen tyyliltäni. Nyt olen huomannut, että hameitakin voi käyttää ja muitakin yläosia kuin yksivärisiä t-paitoja ja pooloneuleita. Tätä kehitystä on tosin tapahtunut jo jokusen vuoden ajan.

Ja kaikkein eniten jän-nit-tää talokauppojen kohtalo. Tänään on ohjelmassa pankissakäynti, joka ratkaisee aika paljon. Hui...

Sununtaitouhuja

Miehen sukat Steppiä, koko n 44. Meni lankaa n 100g, puikot 2,5 Addin bambua. Ihan perussukat vaikka työsukiksi. :) No, nämä itse asiassa valmistuivat jo viikolla... Niin ja poseeraavat yhdellä kirppislöytötuolilla.

Ompelin pari alulakanaa tytölle. Kiitokset ideasta ystävälle, oli pakko matkia, kun tuolle oli joka tapauksessa isompia lakanoita saatava. Nyt ovat vähän normaalia iloisempaa mallia.

Hyödynsin joskus Halpa Hallin alesta ostamani paneeliverhonpätkän kassiksi. Kangasta jäi vielä, pitänee ommella pari lisää. Jotenkin mä ihastuin noihin eläimiin ja puihin ihan mahdottomasti ja sitä kangasta oli vaan ihan pakko saada. Kassin sankoina muuten Iikkean valmisverhosta ylijääneet tampit. Tulipa nekin hyödynnettyä. Harvinaisen ankean kuvan kyllä sain otettua.. Mutkun ei malta odottaa aamuun..

Ja sitten höpöompelua. Mun on tehnyt monta kertaa mieli kokeilla tehdä näitä kasseja ja lopulta päätin vähän sovellella. No jaa, tuli vissiin sovellettua hivenen enemmänkin, mutta haitanneeko tuo. Meikipussi tuo kai on, ainakin mä lulen niin.. Kierrätyskankaita päällä ja sisällä, toi reunus on taas samaa sarjaa kuin peurakassikin eli paneeliverhoa Halpa Hallista... Nappi ja nauhat kaiveltu laatikoista.

Ja lopuksi vielä huutiksesta vähän aikaa sitten huudeltuja ihania pikkupalasia kankaista... Mitähän noista oikein keksisi? Tyttö ilmoitti, että niistä tulisi hyvät lakanat nukkekotiin. :) Pitänee harkita.

Laskiaista!

Mä olen vihdoin löytänyt sisäisen leipurini. Olkaatten hyvä, pullaa ja tuoretta leipää. :)

Kevätpipo

Tuli kuvattua ihanassa auringonpaisteessa neitokaisen kevätpipo. Malli sovellettu peruspiposta ja omasta päästä, lanka Novitan Samos ja puikkoina 3o sentin pyörö # 3 ja saman koon sukkapuikot. Mulla tosin on varsin löysä käsiala eli tiukemmalla käsialalla varmaan tarvitaan enemmän silmukoita.

Mä en ehkä tätä voi kehua kovin omaperäiseksi toteutukseksi, mutta koska en sitä minkään ohjeen mukaan suoraan tehnyt, laitanpa speksit muistiin. ;)

Koko: lapsen pipo (pää 50 cm).

Luo 72 silmukkaa pyöröpuikolle. Kudo 2o 2n joustinneuletta 4 krs, neulo oikeissa raidoissa silmukat ristiin (ensin taaimmainen takareunastaan oikein, sitten etummainen etureunastaan). Jatka tätä siihen asti kunnes pipo on 15 cm korkea ( palmikonkiertoja tuli 9 kpl) ja ala kaventaa. Ensin neulo joka toisessa nurjassa raidassa silmukat nurin yhteen. Seuraavalla kerroksella neulo ne loput joka toiset yhteen. Sitten joka toinen oikea raita ylivetokavennuksella yhteen ja seuraavalla kerroksella loput. Jatkossa kavenna koko ajan kaksi yhteen ylivetokavennuksella ja kun silmukoita on jäljella n 8, vedä lanka niiden lävitse ja kiristä. Päättele lankapäät ja vedä pipo lapsen päähän.

Pienipäiselle aikuiselle riittää sama silmukkamäärä, pipon korkeuteen kannattaa lisätä muutama sentti.

Ystävänpäivämuisteloa

Ystävänpäivää tuli vietettyä. Kinuskissalta sain innoituksen tehdä sydänkakun, se alkuperäinen tosin taisi olla suklaakakku ja päällystekin ihan jotain muuta, mutta mä pikkuisen taas sovelsin. No, pohja on kuitenkin ihan kääretorttupohja, jonka leikkasin sydämiksi ja täytin vadelmahillolla ja sunnuntain kauravispillä. Päälle taituroin (kovasti noituen) vaahtokarkkifondantin... Loputulos oli vallan maistuva, mutta toi vaahtokarkkimössön valmistaminen ei ole ihan maailman siisteintä puuhaa eikä se massakaan kauliudu lainkaan niin sovinnolla kuin esim marsipaani. No, toisaalta, lapseni ei voi syödä marsipaania, mutta tuota voi, joten äiti taas kerran pääsi kiillottamaan sädekehäänsä. ;)


Ja sitten kortit. Mä tein lapselle lorukortin ja lapsi sai innoituksen ja teki äidille vastalahjan mallin mukaan. Lorun tilalle oli kirjoitettu ötökkätarina, mutta voi miten sattuikin, ruotsiksi, joten lapsi ei itse sitten sitä osannutkaan lukea, mutta totesi, että se ei haittaa, koska äiti kuitenkin osaa ruotsia. <3 Osaanhan minä. Hyvä, kun ei itku tullut...

Illalla vielä neidin kummit tulivat kyllään ja tyttö sai toisenkin kakun ja kortin. Varsinainen onnenpäivä siis. :)

Leikkiä langoilla

Kolisi postilaatikko ja tulipa Juju-kirjakerhon viime kuun kuukaudenkirja Tine Solheimin Leikkiä langoilla. Mä odotin ihan normaalia neule-/virkkausmallikirjaa, mutta yllätyinkin iloisesti, kun kirja onkin ohjeiden lisäksi ihan fiilistelyä, jokunen herkkuohje ja paljon kaikkea kaunista. Ohjeet ovat osin aika runsaita, osa ei tosiaankaan ihan mua, mutta kivoja katsella ja niitä on aika paljon.. Tuollainen rintaliivimekko/-toppi olisi kyllä ehdottoman ihana ensi kesäksi... Ja tuo suklaakakku. Nams.. Ja ponchot ja villatakit. Ainoa, mistä mä en ihan mahdotomasti tykännyt olivat aidot turkiskoristeet, mutta onneksi niitä ei ole pakko laittaa, jos jotain noista toteuttaa.

Taidanpa mennä lukemaan lisää. Mä niin tykkään neulekirjoista, joissa on paljopaljonpaljon katseltavaa.

P.S. Vielä täydennystä. Mitä enemmän mä tätä kirjaa katselen, sitä ristiriitaisempi olo tulee. Kun toisaalta on tosi kivoja juttuja ja toisaalta ihan totaalisen keski-ikäinen wannabe-rockstar-asuja.. :D No, onneksi niitä ihania on kuitenkin riittävän paljon. ;)

Mambotakki

Euromarketissa oli Mamboa halavalla, joten pakkohan sitä oli muutama kerä kaapata koemielessä mukaan, koska en siitä mitään ole aiemmin tehnyt. Neidin kanssa oli hiukan erimielisyyksiä värivalinnoista, mutta tämä yhdistelmä sitten kelpasi. Malli on sovellettu tuosta aikaisemmin esittelemästäni virkatusta villatakista. Hiukan tuli iso eli menee varmaan ensi keväänäkin, mutta saanen sen anteksi, koska virkkasin tuon kahtena iltana tytsyn vetäessä sikeitä eli mitat menivät aika lailla tunteella.. Kassin tein taskujen korvikkeeksi, tuntui että moiset eivät olisi tuohon oikein istuneet kivasti. Vetoketjukin pitää vielä hankkia... Tuo on varmaan aika mukava lämpiminä kevät- ja syyspäivinä ja kylminä kesäpäivinä. Noita viimeksimainittujahan ei tietenkään tänä kesänä kamalasti tule, eihän?

Mutta lanka tosiaan Novita Mambo, menekki kaksi kerää vihreää, ja 1,5 kerää pinkkiä ja keltaista kumpaakin, virkkuukoukku nro 8. Niin ja saumat virkkasin reippaasti päällepäin, koska tuo virkkaus on aika jäykkää eikä varmaan ompelemalla olisi alistunut asettumaan kovin helpoin keinoin nätisti.

Käyttäjä rakastui täysin eikä olisi tahtonut takistaan luopua. ;)

Leipomista vol 2

Leivonnaistehtailu jatkuu. Virkkasin tytölle muutaman muffinssin ohjella, jonka löysin netistä, mutta jonka osoitetta en nyt löydä. Mut kivoja tuli. Kyllä mä vielä taidan noita koristella pikkuisen. Kahviserviisi on hiukkapikkuinen verrattuna leivonaisiin. Pitäiskö tuota varten tehdä omat tarjottavat? No, lapsi on kyllä oikein tyytyväinen noihinkin.

Olen mä leiponut ihan oikeastikin. Tein rasiallisen herrasväenleipiä tarjottavaksi rakkaan ihmisen muistotilaisuudessa. Jotenkin se, että leipoi tärkeän ihmisen lempileivonnaisia, mutta että se rakas ihminen ei niitä koskaan saisi, toi menetyksen vasta kunnolla pinnalle. Varmaan ihan terapeuttista, mutta en tosiaan voi vannoa, etteikö noissa leivonnaisissa joissakin maistuisi pikkuisen suola...

Neljäs kansio, neljäs kuva

Huomasin tuollaisen haasteen ja ihan pahuuttani piti kurkata, vaikka mua ei haastettu olekaan. (mikä ei lukijakuntani laajuuden arvaten ole mikään ihme ja perään hihitystä) Mut joo, tää kuva oli aika hilpeä. Siinä lapsukaiseni selvästi yrittää kaivaa rakkaalta lemmikiltämme silmää päästä istuessaan tuulikaapin erinomaisen likaisella matolla. Hurmaavaa eikö totta? :D Joskus toi kuvien seulominen voisi olla ihan hyvä idea...

Herkkuleivonnaisia

Innostuinpa "leipomaan" tänän neidille kahvikutsuille tarjottavaa. Materiaalina turhan hyvin huopunut huopasesta kudottu levy, Tiimarin alekorista napattua hahtuvaa ja helmiä... Vähän tökin huovutusneulalla ja ompelin leivonnaiset kasaan. Pikkuemäntä oli tyytyväinen, vaikka osa leivonnaista on kyllä tasan yhtä muotopuolia kun tekijänsä taikinasta valmistamatkin yleensä...

Esittelyalustana Mikkelistä löytynyt ihana pikkuinen täkki, joka päätyy neidin torkkupeitoksi pesun jälkeen. Leivonnaiset taas lepäävät samaisesta kaupungista löytyneillä vanhoilla lautasilla. Ihanaisia, eikö totta?

Jotta nauttikaa, mulla oli hauskaa noita tehdessä. :) Niin ja kiitokset Hatuttaako-blogiin innoituksen luojana toimimisesta. Siellä leivonnaiset on kyllä valmistettu aika tavalla pedantimmin, mutta eivätköhän nuo rouheammatkin luomukset leikkiruoan virkaa ihan sujuvasti toimita. ;)