Lievästi pakkomielteistä

Sain lopulta sen ensiksikin tilaamani kanavatyön ja oikeastaan hyvä että sain. Hyvää kertausta nyperryksen alalla enen isomman nyperryksen kimppuun siirtymistä. 

Jotenkin kirjomiseen jää reippaasti koukkuun; Teen vain tämän alueen ja ehkä tämän ja vielä sitten tuon... Jossain vaiheessa alkaa ärsyttää, että oikeasti ei voi tehdä samalta istumalta koko työtä valmiiksi.

Melkein kaikki pistotkin ovat menneet samaan suuntaan. Ajattelin olla huimapäinen ja välittämättä niistä, jotka eivät ole. Saa nähdä, miten (joissain asioissa) pedantin neitsytluonteen käy. Löydänkö itseni purkamasta vai kykenenkö ihan oikeasti moiseen vallattomuuteen. Toisaalta minulla on 15 vuotta vanha villapaita, jonka takahelmassa oleva virhe mallikerrassa ärsyttää joka käyttökerralla, vaikka se on juuri siksi selän puolella, etä en näkisi sitä. Siellä se silti puukottaa minua alaselkään. No, kanavatyö on onneksi vain kanavatyö enkä todennäköisesti tule koskaan pukemaan sitä ylleni. Jospa epätäydellisyyden kestäminen vahvistaa jotenkin.

Tarkoittaako tää kanavatyöinnostus muuten nyt sitä, että olen niinkuin virallisesti mummuuntumassa? Oikeasti mulla kyllä on pari ideaa, joihin kanavatyötekniikkaa voisi käyttää. Katsotaan saanko myöhemmin aikaiseksi, kun saan käsialani kuntoon. 

Tälläistä tänään. Rintamamiestalo-kirja on vallan viehättävä ja tiukka tietopaketti niin minun kuin nuoremmankin lukijan mielestä. Sain sen eilen postista ja olen viettäny tiiviisti aikaa sen seurassa. Suosittelen.

 Iso tyttö sai "pääsiäismunasta" tuollaisen kanavatyön ja halusi aloittaa sen tekemisen. Hyvinhän ompeleminen sujuikin jo, äidin purkamisapua ei ole tarvittu kuin satunnaisesti. (Tosin kuten kuvasta näkyy, äidin oli pysyttävä lähietäisyydellä varmistamassa työn sujumista.) Varjopuolena tuossa on, että nyt minulle iski tarve verestää lapsuuden kanavatyöompelusmuistoja ja olen yrittänyt löytää jonkun työn, joka ei olisi ihan tappavan korni ja kammottava. Oikeastaan mielessä on pari ihan omaa mallia, mutta taidan aloitella ihan valmismallilla. Calimerolta löysin jokusen mallin, jonka voisin harkita jopa toteuttavani. Tai itse asiassa tilasin jo toisesta paikasta yhden työn, mutta sieltä ei ole tullut edes laskua, joten enpä pidättele hengitystäni. Pitäköön tunkkinsa. 

Niin ja siis kanavatyön pitä ehdottomasti olla sellainen aika monimutkainen ja monivärinen. Vähän yltäkyllänen ja ylitsevuotava. Ei sellaisen parilla värillä tehtävän, geometrisen kanavatyön tekemisessä olisi mitään pointtia. (Ei edes sitä petit pointia hah-hah-haa. Juu, huono oli.) Jotta sukellanpa Calimeron sivuille tekemään ratkaisevaa päätöstä.