Tänä vuonna näyttäisi tulevan ainakin kesäkurpitsaa kohtuupajon. Tuossa yhdessä taimessa on viisi kurpitsaa kasvamassa ja taimia on yhteensä kahdeksan. Heh... No, saattaa tulla muutama ylimääräinenkin. Jossain vaiheessa liene pakko tehdä täytettyjä kesäkurpitsankukkia isommalle tytölle. Ne ovat nuoren herkkusuun ehdotonta herkkujen aatelia. Sattuneesta syystä sesonkiaika ei ole kovin pitkä.

No, mikään muu ei kasvimaalla kasvakaan. Paitsi kehäkukat ja venäläinen rakuuna. Pyh... Ihmeellistä juromista esiintyy vähän jokaisessa penkissä. Kaikesta yleisetä kasvamattomuudesta huolimatta piti tukea herneet. Silakkakin päätti osallistua omalla panoksellaan ja laittoin laatikon nurkkaan ihan omat lisätuet ja naruviritykset. 

day 26 - a song that you can play on an instrument

Minun soittotaitoni ovat varsin vähäiset ja nykyisin lähinnä olemattomalla käytöllä. Ikuisena haaveena on tosin oppia joskus soittamaan jotain instrumenttia oikeasti kunnolla. Ehkä joskus... Mutta kitaraa osaan soittaa pikkuisen ja North country bluesin saattaisin osata rämpyttää läpi edelleen.

Suunnittelua ja haaveita...

Tänään nukutin pikkuneitiä ja mietiskelin etupihan laatoitusta ja sitä, mitä sille haluaisin. Tuo vasemman laidan uuni löytyy jo kellarista. Laatoitus ja pari muuta juttua olisi hankintalistalla. Aluksi harkitsin ihan työtasoa terassin kylkeen, mutta tajusinpa, että se on melkoisen turha, Ikean hyllis-hylly olisi riittävä apupöytä grillaukseen. Siihen saisi samalla vähän kasveja tms. koristeellisuuksia kuten esim tuon Perobasta löytyvän kuparilyhdyn tai pari... Grillaaja tarvitsee tietenkin istuimen ja koska grillaajalla on usein myös seuraa, istuimia saa varmaan olla kaksi. Ikean rottinkituoli olisi ihan huippu muuten, mutta se ei taida pärjätä paljaan taivaan alla. Pitänee tyytyä huomattavasti rumempaan polyrottinkiversioon. Tuolien väliin sopisi vaikka kahvimukin (tai kaljapullon) laskutasoksi Kodin ykkösen anno-sarjan metallipöytä. Niin ja se laatoitus. Sen haluaisin tehdä ihan betonilaatoilla, mutta epäsäännöllisesti erikokoisia ja -sävyisiä laattoja käyttäen. Ans kattoo nyt kuinka käy.

Illasta jatkoin haaveiluani Lantlivin Sommarhem -lehden parissa. Se kuuluu lehtiin, joihin minun ei pitäisi näppejään iskeä. Iski ihan mahdoton mökkikume eikä mikä tahansa kesämökkikume vaan mökkikuume...  Olisi ihanaa omistaa pieni, oikeasti vanha talo (jossain kohtuuetäisyyden päässä). Sellainen alkuperäiskuntoinen ja korjata sitä vain ihan välttämättömimmän verran. Sitten pestä pinnat ja sisustaakin juuri sen verran, mitä ihan pakko on. Sen verran voisin suostua nykyajan vaatimuksiin, että jääkaappi ja sähkövalo varmaan olisivat ihan ok juttuja olemassa. Mutta muuten minulle riittäisi puhdasvetinen kaivo, josta saisi pumppaamalla vettä, pesutiloiksi ulkosauna ja vessaksi huussi. Ruoka valmistuu kyllä hyvin pihalla grillissä tai sisällä puuhellalla. Jotenkin voisin kuvitella, että tuollainen mökki olisi jo nykyajan lapselle melkoinen elämys, nykyisin mökit kun tahtovat olla jo turhankin pitkälle kakkoskoteja. Minulla on jo koti, minä haluan sellaisen vanhanaikaisen tylsän työleirin, jossa viihdykkeenä on vanhoja aikakauslehtiä ja akuankkoja ja jossa oikeasti aika saa pysähtyä ihan rauhassa. En minä kaipaa mökille pesukonetta ja kodinkoneiden armeijaa.

Mies hiukan naureskelee ajatuksiani ja miettii, olenko tosissani. No, kyllä minä olen. Kyllä minulla on sen verran kokemusta aika askeettisesta elämisestä, että tiedän nauttivani siitä. En välttämättä halua muuttaa vakituisesti eroon mukavuuksista, mutta rauhoittumispaikkana tuollainen olisi ihana ja samalla tulisi säilytettyä vähän vanhaa rakennusperintöäkin. 

Muistaisin, että minulla olisi ollut jotain melkein tähdellistäkin sanottavaa, mutta sitten katsoin  Muodin huipulle ja ilmeisesti formatoin aivoistani ainakin lähimuistin tyhjäksi. Mutta juu,varjolilja on alkanut kukkia ja se paljon mainostettu rajuilma oli suhteellisen lempeä, vaikka ainakin ukkostutkien mukaan asettui oikein viettämään aikaa päällemme. Aamulla tosin oli niin trooppista, että vaatteet kastuivat jo siitä, kun astui ovesta ulos ja helle ei ollut hellivä, se oli hautova. 

Hiukseni ovat päättäneet ryhtyä luonnonkihariksi näin kesän ja kosteuden kunniaksi ja vihdoinkin vähän jopa vahvistuneet. No, kiharuus oikenee, kun pituutta taas tulee, mutta ihmettelenpä nyt tätä vanhalla iällä kiharapääksi heittäytymistä. Kaikenmoinen turha johdonmukaisuuskin näyttää jättäneen asuinsijansa tässä taloudessa.

day 25 - a song that makes you laugh

No, ainakin tämä saa aina hymyilemään.

Eilen ihmettelin keskiyöllä kuutamoa parvekeella. Noin pimeää ei ollut, kuun keltaisuus vain ei suostunut toistumaan, jos ympärillä ei ollut amerikkalainen yö. Muistan kyllä joskus ihailleeni paljon komeampaa kuutamoa. Kuu paloi silloin tulenkarvaisena ja heijastui lammen tyynestä vedestäa. Se oli selvä ihmissusien kuutamo, tällä kertaa kyseesssä oli ihan sisäsiisti, vähän keskimääräistä kirkkaampi täysikuu.

Olen viime aikoina intoutunut hankkimaan muutaman uuden kynsilakan. Benecosin vähän vähemmän myrkyllisiä lakkoja on kertynyt jokunen kynsilakkarasiaan. Jotenkin tuntuu mukavammalta lakata lapsenkin kynsiä, kun kemikaali- ja myrkkymäärä ei ole ihan pahin mahdollinen. Noista lakoista löytyi ihan huippuherkullinen sävy, pepper green on kyllä aivan minua varten tehty tuollainen tumma sinisen ja vihreä välillä keikkuva harmaansävy. Juuri sopivan epämääräinen siis. Ja kaiken lisäksi ihan täydellisen opaakki. Lisäksi nuo lakat ovat kohtuullisen kestäviä, kuivuvat miellyttävän nopeasti ja sävyissäkin löytyy.

Sitten  taas asiasta kukkaruukkun:

day 24 - a song that you want to play at your funeral

En ole kuullut montaakaan kauniimpaa laulua ja tämä versio on ehdoton suosikkini.

Perinteet ovat kvioja. Meillä on juhannuksenajan perinteenä juhlia siskon synttäreitä. Juhlimme tänäkin juhannuksena. Paikalla oli myös pieni, terävähampainen vauva. Varasti mokoma koko shown. Vauvat ovat sellaisia. 

day 23 - a song that you want to play at your wedding

Nyt ei tarvitse edes miettiä Minulle maailman kaunein rakkauslaulu on Neil Youngin "Harvest moon". Se saa karheassa romanttisuudessaa sydämen vallan pakahtumaan. En muista soitettiinko tuota lopultakaan häissämme. Mutta ajatuksissa se soi sielläkin.

 

Juhannusta on tullut vietettyä. Hyvää ruokaa kivoja vieraita, kokonkatsomisreissu, joka muuttui silkaksi uimareissuksi, kun kokkoa ei yllättäen ollutkaan. Pakko kyllä sanoa, että moinen onnistuu vain tässä kaupungissa... 

En ole ikinä pitänyt säilöttyjen artisokanpohjien mausta, mutta koska kaikkea pitää kokeilla, tein artisokkatahnaa ja jösses, että se olikin hyvää. Saatanpa tehdä uudelleen. Tuollaiset tahnat ovat kasvissyöjän ruokalautasella vallan mainio lisuke esim. tänään uusille perunoille ja papupihveille. Eivätkä nuo (aikuiset) lihansyöjätkään varsinaisesti valita.

Artisokkatahna

Purkillinen suolaliemeen säilöttyjä artisokkia
1 valkosipulinkynsi
pikkunippu tilliä
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Laita aineet kulhoon ja soseuta aineet tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. 

Tajusinpa juuri, että oho, tuossahan on kahta aiemmin epäilyttävää ainesosaa: tilli ja artisokka. Makuaistini on selvästi laajenemassa.

day 22 - a song that you listen to when you’re sad



Kuuntelen usein alakuloisena Mary Couglanin musiikkia. Ostin joskus nuorena tyttönä Mary Coughlanin levyn "Uncertain pleasures" ja rakastuin heti. Sekä ääneen että tulkintoihin. Oikeastaan olin kiinnostunut Mary Coughlanin musiikista jo aiemmin, kun kuulin Jake Nymanin Onnenpäivässä kappaleen "My land is to green", joka kritisoi Irlannin silloista tilannetta ja mm. aborttilainsäädäntöä. Se biisi ja tulkinta naulasivat melkoisen voimallisesti tuoliin.  "Leaf from the tree" on surumielisen levyn surumielisimpiä kappaleita. Se sopi niihin hetkiin, joina haluaisi uskoa, että tulevaisuus on, mutta joina tuntuu silti enemmän siltä, että tuuli kuitenkin vie sen onnen mahdollisuudenkin... 
"Sometimes I feel I might just fall apart/ Trying to hold all this in my heart/ Late at night when the house is dark, / I'm scared, yes, I'm scared / That, like the wind takes a leaf from a tree, /Time will take your love from me"

Rauhallista ja kaunista juhannusyötä kaikille. Pysykää pinnalla ja jos olette nauttineet miestä vahvempaa, kokonaan rannalla.

Minä olen korviani myöten rakastunut tuohon mökin vierustan pikku kiveykseen enkä malta odottaa sitä, että mehitähdet ja maksaruohot aikanaan täyttävät saumat ja kolot. 

Minttu röyhyä ihan mahdottomasti ja olen ollut hiukan ihmeissäni sen suhteen, mihin mokoman upottaisin (yrttiteenkeiton lisäksi). No, tänään selvisi. Tein pestoa pääraaka-aineinaan aurinkokuivattuja tomaatteja, minttua ja basilikaa ja voi että se oli hyvää. Joku päivä pitää kokeilla ihan minttupestoa, eiköhän sekin toimi. Tämänpäiväinen tahna meni kasvispihvien kastikkeeksi, taidan joku päivä keitellä pastaakin ja kokeilla sen kanssa.

Pesto mintusta ja aurinkokuivatuista tomaateista.

n. 5 aurinkokuivattua tomaattia (säilöttynä tai liotettuina)

reipas kourallinen vihermintun lehtiä

pienempi kourallinen basilikaa

valkosipulin kynsi

kourallinen cashew-pähkinöitä

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

rypsiöljyä

Laita ainekset korkeareunaiseen kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sopivan karkearakenteiseksi soseeksi. Lisää öljyä, jos seos on liian paksua.

Ja sitten paluu musiikkihaasteeseen. 

day 20 - a song that you listen to when you’re angry

Passaan. Minä en kuuntele musiikkia äkäisenä. Ei siitä silloin mitään saa edes irti.

day 21 - a song that you listen to when you’re happy

Tähän taas löytyy vaihtoehtoja vaikka miten monta. Mutta tämä on viime vuosina jyrännyt kaikki mennen tullen. Eikä vähiten siksi, että siitä tulee mieleen ihana tv-sarja Jam and Jerusalem. Sitäpaitsi Kate Rusbyn ääni on yksinkertaisesti i-ha-na.

Eikö olekin kaunis? Ihailin jo viime kesänä anopin kukkamaan uutta koristemansikkaa ja tänä vuonna se oli levinnyt niin paljon, että minäkin sain omani. Tuossa on hopeanhohtoiset lehdet eli ruusuke on itsessään jo varsin viehättävä. Kukkiessaan se on vielä kauniimpi. Voisin vain istua ja ihmetellä hehkuvaa punaa.

Eilen huomasin, että jo kuolleeksi kuvittelevani, viime kesänä istutettu kärhö, onkin kasvattamassa uutta vartta. Se ei ilmeisesti vain kestänyt viime kesän kylmyyttä ja kosteutta ja katsoi parhaaksi juroa ja nyrpistellä kasvamatta, kukkimisesta puhumattakaan. Ehdin jo ostaa uuden jalokärhön ja laittaa sen toiseen paikkaan (jossa se puolestaan näyttää venyvän kiitettävää vauhtia). Joten nyt minulla on ilmeisesti sitten kasvamassa kaksi kärhöä. En valita.

Eilen pidin myös ensimmäistä (ja todennäköisesti viimeistä) kertaa pihakirppistä. Muuten sujui, vain asiakkaat puuttuivat. Täällä oli siis koko kylä pihakirppistelyä, mutta ilmeisesti asumme liian sivussa ja ihmiset eivät vaivautuneet siirtymään muutamaa sataa metriä sivummalle, paria positiivista poikkeusta lukuunottamatta. No, kellarista on nyt joka tapauksessa kasattu iso osa turhasta ryönästä peräkärrylle odottamaan kaatopaikkakäyntiä, auton takaosa on täynnä kierrätyskeskukseen siirtyvää tavaraa ja kellarissa on vielä siististi pakattuna kasa tavaraa, jota yritän kaupata seuraavan kerran jollain peräkonttikirppiksellä. Pitänee vain varoa, että ei asettaudu liian sivulle kaupittelemaan. ;)

Kaikesta huolimatta olen sen verran hyvällä tuulella, että nyt ei irtoa musiikkihaasteen kappaletta, jota kuuntelen aina vihaisena ollessani. En ole sen vertaa vihainen, että muistaisin moista tähän hätään.

Jostain syystä tuon idänunikon kukinta on joka kesä yhtä suuri ilonaihe. Tänä vuonna siitäkin syystä, että ehdin jo ajatella menettäväni unikkoni, mutta enpä sitten menettänytkään. Se säilyi paikallaan kaikista myllerryksistä huolimatta ja saa säilyä vastakin. Siellä se loistaa sivupihalla, pikkuisen varjossa, omissa oloissaan kuin yksinäinen tulipunainen liekki.

day 19 - a song from your favorite album

Löysin joskus divarista C-kasettina Elvis Costellon country-covereita sisältävän levyn "Almost blue" ja siitä tuli ensi kuuntelemalla suosikkialbumini, jonka pariin olen siitä lähtien palannut säännöllisesti. Kasetti on tallella, kasettisoitinta ei ole, mutta onneksi nykyisin Spotify. Juuri muutama ilta sitten kuuntelin levyn läpi. Jotenkin Elvis Costello onnistuu lataamaan tulkintoihin taianomaista tunnetta ja syvyyttä.

Ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsöössä tuon hyötypuutarhan kanssa askartelu. Kukat kyllä röyhyävät ja kukkivat ihan hullun lailla, useimmat reippaasti etuajassa. Jopa kukkien siemenet ovat pääosin itäneet varsin hyvin (jos ei lasketa hajuherneitä, jotka suvaitsivat itää kolmannella yrityksellä ja krasseja, joita ei vain ilmeisesti huvita mikään). Mutta hyötyypuutarha... No, perunat sentään lykkäävät vartta, jos jotain hyvää pitää osata sanoa. Noin muuten on varsin vähänlaisesti hyvää sanottavaa.

Salaatit kylvin tänään uudelleen, koska edellisestä kylvöstä iti ehkä 5% siemenistä. Tai sis rucola iti erinomaisesti, mutta kirpat söivät taimet erinomaisen nopeasti. Ne samaiset kirpat söivät myös harvat itäneet pensaspapuni. Seuraavan satsin taisivat nautiskella rastaat. Sen jälkeen mokomat pavut eivät ole suostuneet edes itämään. Nyt kyllästyin ja tein kylvöksen ikkunalle ja toivon, että saisin pavut kasvamaan sisällä sen kokoisiksi, että ne kestäisivät villin luonnon hyökkäyksiä paremmin. Minä hitsi vieköön rakastan papuja, pakko niitä olisi saada kasvamaan.

Kesäkurpitsoilla on kasvatuslaatikossa kisat. Osanottajina on yksi anoppini kasvattama taimi, yksi kaupasta ostettu ja yksi minun idättämäni. Pakko sanoa, että anopin kasvihuoneessa hemmoteltu alku taitaa voittaa. Se minun kasvattamani, kun murjottaa tasan yhtä pienenä ja surkeana kuin istutettaessa eikä kaupankaan malli kovin suurta kasvun riemua näytä tuntevan. No, hyvä, jos joku suostuu kasvamaan. Toivottavasti nuo vihreätkin kurpitsat intoutuvat vähitellen. Tänä vuonna olisi mukava saada enemmän kuin pari kesäkurpitsaa omalta maalta. Viime vuonna sato jäi köyhänlaiseksi.

# day 18 - a song that you wish you heard on the radio

Jaa-a. Aika paljonhan noita biisejä olisi, joita ihan mieluusti kuuntelisi radiostakin. Sellainen, jota ei välttämättä ihan heti kuule taitaa olla tämä. 

Kellarinraivaajat

Juu en laita kuvaa. Meillä siivottiin tänään pari tuntia kellaria. Hyvänä asiana voi kertoa, että lattia näkyy jo, huonona, että kaatopaikkakuorma on jo melkoisen iso, samoin kuin kirpparikuorma. No, kunhan vähitellen vajuisi tavaramäärä. Muutenkin kaivelin jo alustavasti astialaatikoita sitä kirpparointia silmälläpitäen ja kas, kylläpä minulla on paljon esineitä, joiden olemassaolon olen onnistunut unohtamaan autuaasti. Eiköhän niistä iso osa siis joudakin kaupattaviksi. Yläkerrasta keräilin kaikenmoista vauvatarviketta, vaatetta ym. ja mm. löysin useammat kengät, joiden olemassaoloa en muistanut. Viittaan edelliseen kommenttiini, joutanevat lähteä.

Muuten vietimme vikonlopun markkinoilla ja lentopalloturnausta hämmästellen. Ääni on edelleen melkoisen pahasti kateissa, kellarin pöllyttäminen ei varsinaisesti parantanut tilannetta.

day 17 - a song that you hear often on the radio



Olen aina ollut pikkuista enemmän heikkona irkkumusiikkiin enkä vähiten irkkupunkkiin ja sitähän tässä on tarjolla.

# day 16 - a song that you used to love but now hate

Voi kääk... Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että olin hyvinhyvin nuori, kun tää oli mielestäni ihan valtavan upea biisi. Nyt tää on jotenkin... No, jotenkin blääh. Etenkin tuo video. Auts.

Tänään alkoi yhtäkkiä thdä mieli hampurilaista. Ei auttanut muu kuin tutkiskella sämpyläohjeita ja leipoa niitä sämpylöitä. Saman tien tein kasvispihvejä porkkanasta ja mustapavuista ja voi että niistä tulikin herkkuja. Sämpylöiden koko oli kyllä kauniisti sanottuna giganttinen. Seuraavalla kerralla taidan leipoa  tuosta  annoksesta 10 sämpylää 8 sijaan. Niin ja ostaa grahamjauhoja, voisi noista sämpylöistä itse leipoessa yrittää saada pikkuisen terveellisempiä. Ohje on mukailtu Planeetan parhaat vegepurilaiset kirjan sämpyläohjeesta. Papupihvien ohje on ihan omasta päästä ja lopultakin alkaa varsin täydellinen papupihvien taikina olla hallussa. Vegaanithan voivat korata kananmuna soijajauhoilla tai jollain no egg-valmisteella.

Hampurilaissämpylät

4 dl vettä

n. 50 g margariinia

1 muna

n. 1 rkl hunajaa

reilu tl suolaa

1 pss kuivahiivaa

n. 9 dl vehnäjauhoja

Kaada kulhoon 2 dl kiehuvaa vettä ja tipauta margariini sen joukkoon sulamaan. Lisää 2 dl kylmää vettä ja kananmuna. Sekoita ja lisää hunaja ja suola. Lisää kuivahiiva ja jauhoja viitisen desiä. Lisää lopt jauhot desi kerrallaan ja vaivaa taikinaan kunnon sitko. Jaa taikina 8 (tai 10 osaan) ja leivo isoiksi, litteiksi sämpylöiksi. Anna nousta liinan alla lämpimässä paikassa tunnin verran ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Porkkana-mustapapupihvit

2 isoa porkkanaa hienoksi raastettuina

1 valkosipulinkynsi raastettuna porkanoiden sekaan

1 tetra Go green mustapapuja

1 muna

0,5 dl kikhernejauhoja

0,5 dl gluteenijauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

kynteliä

savupaprikajauhetta

timjamia

suolaa

mustapippuria

Muussaa pavut muusinuijalla kulhossa karkeaksi soseeksi. Lisää porkkana, valkosipuli, kananmuna ja mausteet ja sekoita. Lisää kikhernejauho ja kaurahiutaleet ja lopuksi gluteenijauhoa niin paljon, että taikinasta tulee muotoiltavaa. (Oletettavasti myös kikhenejauhon lisäminen toimii yhtä hyvin, jos välttelee gluteenia) Muotoile parin sentin vahvuisiksi pihveiksi (halkaisija n 7-8 cm) ja paista pihvit pannulla öljyssä suht miedolla lämmöllä kiinteiksi ja kauniisti ruskistuneiksi.

# day 15 - a song that describes you

Kuuma päivä, joka purkautui illasta ukonilmaksi. Valkoinen särkynyt sydämeni alkoi kukkia kunnolla. Korennot lentelevät isoina parvina rannassa ja vesibussikin kulkee. Olen potenut hyvin matalaa ääntä jo viime lauantaista lähtien, tänään tuntui jo hetken hiukan paremmalta, mutta enpä uskalla vielä juhlia. Ilmeisesti kaikki alkoi kukkia niin valtavana ryöppynä, että siitepölyallergikon keuhkot eivät kestäeet mukana. Vähitellen voisin tosin huolia ääneni takaisin, uhmaikäisen lähes äänettömänä äitinä elämä on välillä hiukan tiukkaa. Lisähaastetta tuo se tosiasia, että taisin onnistua murtamaan kevyesti vasemman nimettömänvarpaani eli hiljaisuuden lisäksi olen vielä hidas.

# day 14 - a song that no one would expect you to love

Tämä on vaikein tähän mennessä, koska olen oikeastaan aina nauttinut musiikista hyvin laaja-alaisesti enkä kyllä ole asia kamalasti salaillut eli kukaan minua vähääkään tunteva ei kamalasti ällisty, vaikka kertoisin tykkääväni melkein mistä vain. No joo, ihan pahin listojen tusinatuotanto tai muovisin suomi-iskelmä (tai pahan akseli yö-popeda-mamba) ei ole oikein uponnut eikä mikään rasistinen yms. totaaliääliömäinen joikaaminen, mutta noin yleensä olen musiikin suhteen melkein kaikkiruokainen. Mutta ehkä tämä menee sarjaan yllättävä veto...

Ja kyllä, minä pidän Jaakko Teposta ihan vilpittömästi. :)

Mies otti tänään liukumavapaata ja ajattelimme viettä iltapäivän rannalla. Uida, ottaa aurinkoa, syödä eväitä, paistaa makkaraa nuotiolla. Osaksi onnistui, osaksi ei:  ikävä kyllä säiden haltija oli ajattelevaisesti lähettänyt pikkuisen pilven ja liimannut sen tasan uimarannan yläpuolelle ja siinä se sitten oleskeli ja ripsautteli ja välillä vähän jyristelikin. Vähän myöhemmin niitä pilviä alkoi kerääntyä vähän reippaamassa määrin, joten päätimme pakata tavaramme ja ajella mummulaan grillaamaan ne makkarat ja syömään eväät pihakeinussa. Kivaa oli sekin. Illasta vielä ajelimme kotiin toisen uimarannan kautta. Jotenkin tämä säätila on aika uskomatonta, ihan hyvin voisi olla heinäkuu.

Tänään on ollut muutenkin epätodellinen olo. Heti aamusta kuulin niin sydäntäsärkeviä uutisia, että koko päivä on mennyt hienoisessa sumussa ja lievästi ulkoapäin asioita katsellen. Olisipa jotain, millä voisi toisia surussaan lohduttaa.

Mutta, takaisin arkeen ja haasteeseen: day 13 - a song that is a guilty pleasure 

# day 12 - a song from a band you hate

Minä inhoan melkoisen tukevasti yhdistelmiä huumori ja musiikki, tyhmyys ja musiikki puhumattakaan siitä, kun yhdistetään urheilu ja musiikki ja vähän vielä silleen pilke silmäkulmassa. Juu, sitten alkaa olla jo melkomoinen nokkosrokko päällä. Klamydiasta (siis bändistä) olen saanut ihottumaa aina. 

Ainoa huumoribändi, joka saa suupieleni vähän värähtelemään on Eläkeläiset. Ihan siksi, että bändi on niin totaalisen absurdi ja toistaa itseään kerrassaan loistokkaasti. (Mä en tiedä lasketaanko Kumikameli huumoriksi, sekin kun on enemmänkin silkkaa absurdismia) Mutta Klamydia, Yök. Kuunnelkaa, jos on ihan pakko tai tykkäätte. Tunnen kyllä useampia ihmisiä, joiden mielestä Klamydia on vallan mainio bändi, minä vain en taida ihan kuulua kys. bändin kohderyhmään.

Grattis!

Suoritimme pika-arvonnan pikku onnettaren kanssa lounaan jälkeen. Onnellinen voittaja on... ahle. Onneaonnea!  edit. Paketti on tietoineen matkalla.

# day 11 - a song from your favorite band

Tää on melko paha. Suosikkibändi? Tunnustan olevani enemmän  sitä tyyppiä, joka diggailee enemmänkin yksittäisiä musiikintekijöitä. Toki on bändejä, joista pidän kovastikin, mutta top 10 on aika yksinäisten ratsastajien aluetta. Mut ehkä mä laitan silmät kiinni ja nappaan ihan jonkun, joka kuitenkin on h y v ä.

Ja sit muistin ihan loistavan. Talking Heads vain oli ihan hämmentävän hieno bändi. Ja tämä on ihan ykkössuosikkibiisi heiltä.
edit.


Tietenkin on mahdollista, että 22 Pistepirkko on vielä parempi. Emmätiä. :D

Matkalla jossain Suomessa

Ajelimme viikonloppuna onnittelemaan tuoretta ylioppilasta hiukan pidemmän matkan päähän. Silakka osoiti suurenmoista reippautta, ensimmäise kitinät tulivat 10 minuuttia ennen kotiinpääsyä ja nekin siksi, koska tuli pissahätä. (Kuinka moni teistä muuten kykenisi hoitamaan neljän tunnin automatkan kertaakaan pissamatta ja vielä juomaan koko ajan? Eritysikykynsä kullakin...)

Menomatkalla haimme hampurilaisateriat ja poikkesimme pikkutielle, jonka lopusta löytyikin mukava uimaranta, juuri sopiva evästauon viettämiseen. Jotenkin aina näillä matkoilla alkaa naurattaa se, miten Suomessa on tonttipulaa ja ihan liian ahdasta. Jo Hämeenlinnan ja Lahden väli on pelkkää metsää ja peltoa, puhumattakaan siitä, mitä seuraa Etelä-Karjalaan päin ajellessa. Niin, se tila lienee vain värässä paikassa.

Aina matkaillessa yritämme poiketa pikkuisen pikatieltä, että näkisimme muutakin kuin tien ja sen varsien suunnattoman rumat nykyiset ja hyljätyt liiketilat. Jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä, miten epäviihtyisiä taukopaikat nykyisin ovat. Jotenkin olisi mukava pysähtyä kahville paikkaan, joka on myös ulkoisesti kaunis ja jossa olisi vaikka pieni puutarhamainen nurkkaus niiden normaalien, ankeiden terassitilojen sijaan. Mutta ehkä moinen on nykyisin vanhanaikaista, elämme ABC-asemien aikaa, ja kyllä, niihin tulee helposti pysähdyttyä itsekin, mutta osaksi ihan siksi, että noista ei-ketjuliikkeistä on vielä huonompia kokemuksia kuin ketjuista. Kukapa haluaisi odottaa ranskalaisiaan tuntikausia hyvin ankeassa ravintolassa pienen lapsen kanssa ja saada ne lopulta vielä pilalle kuivattuina... 

day 10 - a song that makes you fall asleep