sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kesä!



Ensin tuntui, että ruskeaa, ankeaa ja viileää jatkuu ja jatkumistaan ja sitten se yhtäkkiä loppui ja tuli kesä, vihreys ja kukinta. 

Pikkuneitikin sai oman kukkamaansa. Sitä suunniteltiin hartaasti ja monen monta kertaa pyörimme yhdessä pihassa miettien sopivaa sijoitupaikkaa. Lopulta pienen merenneidon kukkamaa tehtiin sivupihalle, karhunvatukoiden hienoiseen varjoon. Kukat ovat pääosin punaisia tai punalehtisiä ja valitsin maahan lajikkeita, joka eivät varsinaisesti vaadi suoraa auringonpaistetta. Itse asiassa iso osa on tytön ehdotuksia, jotka sattuivat olemaan sopivia tuohon paikkaan. Maahan tuli pari unikkoa, tummanpunainen särkynytsydän, punainen jaloakileija, keltalehtinen kuunlilja, kotkansiipiä, keijunkukkia, kuukausimansikkaa ja punaisia ja vihreitä käenkaaleja. Syksyllä upotamme maahan vielä punaisia tulppaaneja ja kuulemma myös jotain muita sipulikasveja. Niistä neuvottelemme sitten myöhemmin.. 

Jotenkin tuon pienen puutarhurin into on ihan valtavan hellyyttävää. Kukkia hoidetaan suurella tarmolla, niiden nimet tulevat suuremmin miettimättä ja niitä pitää silitellä ja niille pitää jutella. Ilmeisesti puutarhahulluus kulkee kromosomeissa.

Pikkumaahan tulee myöhemmin vielä viimeisenä silauksena betonista raparperinlehtivati. Kunhan nyt saamme hankittua betonia sen verran. Yhdessä pitää kuulemma tehdä, joten yhdessä teemme. Raparperinlehdet vain alkavat olla niin jättimäisiä, että pitänee keksiä jokin tapa rajata valoksen koko kauniisti järkevään kokoluokkaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Aurinkoa



Viikonloppu oli lopultakin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Vanha niveleni ovat protestoineet ankarasti koleudesta ja välillä olen ymmärtänyt hyvinkin selkeästi, miksi reumatismia on kutsuttu luuvaloksi. Se särky tosiaan vihloo luissa. Tai eihän minulla mitään varsinaista reumaa ole, vain reumaattiseksi tulkittavaa särkyä. Mutta riittää hyvin sekin... Mutta nyt, ah ja autuus, olen taas liikkunut likipitäen ketterästi, kun lämpö on voidellut niveliä.

Lauantaina kävimme katsomassa vaihteen vuoksi vanhempia ranskalaisia kaunottaria, kun Ranskalainen visiitti järjestettiin taas lähistöllä. Jotenkin nuo vanhemmat autot aiheuttavat minulle lämpimiä ailahduksia sydänalassa. Tulee mieleen lapsuus ja sedään keinuva sitikka, jonka kyydissä tuli monesti istuttua.

Tänään kävimme aamusta puutarhalla ja iltapäivästä eväsretkellä suosikkirannallamme. Siitä vain pitää nauttia näin keväisin. Heti kun ilma ja vesi lämpiävä, rantavesi alkaa muistutaa hernekeittoa ja se siitä uimisen ilosta. Mutta nyt kun vesi on vielä vilpoista eikä levä ole ehtinyt kasvaa, pääsee nauttimaan matalasta hiekkaisesta rannasta täysin rinnoin.

Sieltä puutarhalta tarttui mukaan paitsi kuvan kesäkukkia, myös jokunen perenna. Osa korvaamaan viime talven lumettoman pakkaskauden tuhoja. Minulla tuhoutuneiden listalla on mm. krookuksia, narsisseja, syysvuokot, valkoinen särkynytsydän, erinäisiä kivikkokasveja ja maksaruohoja, keijunkukkia, kaikki bellikset, kurjenpolvia, unikot, oletettavasti maahan istutetut kärhöt, valkoinen väriminttu,,, Ihan mahdottoman paljon kasveja kuoli. Mutta nyt nappasin mukaani korvaavia kasveja, mm. sen valkoisen särkyneensydämen ja unikkoja, kurjenpolven ja keijunkukkia. Toivottavasti ensi talvi olisi pikkuisen lempeämpi. 

Kesäkukkiin tuli jonkinmoiseksi väriteemaksi  tuollainen tummasävyisyys. Amppeliksikin hankin keijunmekon. Nuo kirjava petuniat veivät huomioni ja sydämeni ensiksi ja niiden seuraksi piti ostaa vielä yksi musta versio ja vastapainoksi sitten vaaleita markettoja ja muita hentoisempia sävyjä.Toisessa laatikossa on vielä valkoisia neilikoita ja sinisiä ja valkoisia lobelioita täytekasveiksi. Ehkä noista kauniit istutukset syntyvät. Etenkin, jos suklaakosmokseni suostuvat kellarissa vietetyn talven jälkeen kasvamaan änäkin kesänä. (Nuo samettikukat pääsevät harjoittamaan luontaista tuholaistorjuntaa kasvihuoneeseen.)

Pikkuapurin kanssa valitsimme vielä kukkia hänen omaan maahansa, jossa teemana tulee olemaan pienen merenneidon puutarha. Siinähän oli vain punaisia kukkia ja niitähän hankimme. Mutta palataan siihen aiheeseen, kun saan päätettyä maan tarkemman sijainnin ja pohjat kuntoon. Meillä on ollut hirmuisen mukavaa suunnitellessa. Vielä tosin pitäisi saada aikaiseksi raparperinlehdestä linnuille uima-allas.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Hunajaa...



Uusimmassa Knittyssä oli huivi, jonka peruskuvio nappasi heti mukaansa. Ts. Liquid honey shawl. Sattuipa vielä niin sopuisasti, että kyseinen malli oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ja sopi siis aivan loistavasti seuraksi, kun katselen sarjoja ja dokumentteja iltaisin läppäriltäni. Neljä kerrosta ja oikeastaan hankalillimmaankin neljä silmukkaa, joita toistetaan niin pitkään kuin lankaa tai intoa riittä. Tai no, alkuperäisessä ohjeessa kyllä oli tuollainen kolmiokuvio reunassa, mutta koska en suuremmin mieltynyt siihen, kudoin reunaan muutaman kerroksen sileää oikeaa ja sen jälkeen pari toistoa tuota rei'itysosuutta ja nätti tuli.


Lanka on ohutta sukkalankaa, jonka vyöte on kadonnut jonnekin. Hyvin tiukkakierteistä villasekoitetta ja mukavaa kudottavaa. Joskus taisin tilata Titityystä. Mutta joka tapauksessa sitä meni ehkä vähän alle 90 g. Knipron vaihtopäiset pyöröpuikot olivat kokoa 3 tai 3,5, tosin tässä puikkokoko ei niin ratkaise, kunhan se ei ole liian pieni eli huivi ei laskeudu. 

Ai niin. Jos joku viisaampi osaa kertoa, miten tuo nirkkoreuna tehdään? Se meni minulta kyllä ihan totaalisen hoomoilasosastoksi, kun yritin hetken. 


torstai 12. toukokuuta 2016


Vähän on ilmoja pidellyt. Ja väsymys vaivannut. Toisalta ole kaivanut sormeni multaan ja syvälle. Viimeöinen kylmyys tosin aiheutti tarpeen pukea puita ja pensaita harsoihin, mutta ehkä nuo jo huomenissa uskaltaa poistaa. Toisaalta niin suuri osa pihan puista ja pensaista kukkii, että kaikkien suojaaminen menisi jo ylettömän hankalaksi. Joten sormet ristissä jatkossa...

Joku päivä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota piha kunnolla. Ryönä on katsonut parhaaksi levittäytyä. Vielä tarpeellisempaa raivaus olisi oven sisäpuolella. Etenkin kun kesä ja hiekkakinokset ovat vasta tulossa... Jostain syystä kaos on karannut harvinaisen pahasti käsistä. Meillä ei enää ikinä ole koti minkäänmoisessa kuvauskunnossa. Viisivuotias tornadomme potee voimallista luomiskautta, mikä tarkoittaa sitä, että asunto on täynnä nuoren taiteilijan maalauksia ja töitä varten silputtua paperia ja yleensäkin kaikki irtain kirjaimellisesti lainehtii ympäri asuntoa. Kukapa sitä työpöydän vieressä ilmaisuntarevttaan loputtomiin tydyttäisi. Tuskaanuin jo paperinkulutukseen niin, että poikkesimme mökkireissulla paperia kiloittain myyvässä kaupassa ja ostimme seirsemän (7) kiloa paperia. Jos niillä hetken selviäisi...

Muta tulisi jo oikeasti kesä ja lämmin ja kesäkukka-aika. Sitä ennen olisi ehkä syytä koulia nuo kukkien taimet. Jospa vaikka tänä vuonna ruukuissa olisi osin ihan itse kasvatettuja kukkia. No, jos ei ole niin puutarhat onneksi myyvät... Gladioluksen sipulit olivat kellarissa nekin kuivahtaneet. Mies kävi pyöräretkellä tyhjentämässä paikallisen Tokmannin gladioluksen sipuleista. Onneksi toisessa pussillisessa oli ihania purkkapinkkejä versioita.

torstai 5. toukokuuta 2016

Helatorstai



Tänään piti tas nauttia ihanasta ilmasta. Alkupään päivästä vietimme sikoni pihalla, loppupään omallamme. Minä siivosin nuoremman neidon kanssa leikkimökin. Pikkuisen isompi se voisi olla, huomenna löydän taatusti jokusen lihaksen, jonka olemassaoloa en ole muistanut. Sen verran mielenkiintoisissa asennoissa pesin mökin sisäkattoa ja heivasin tavaroita sisään ja ulos. Olisi kieltämättä helpompaa, jos mahtuisi seisomaan edes jotakuinkin suorana kyseisessä mökkerössä. Mutta valmista tuli kuitenkin. neiti tiskasi. Puhtaasti muistutukseksi siitä, miksi ole toivonut, että hiekkaleikit ja mökkileikit pidettäisiin hiukan erillään. (Se mökin siivoaminen  ei todellakan tule toistumaan kesän aikana tämän kaltaisessa mitassa.)

Mies sitten rakenteli samalla kasvulavoihin kansia vanhoista ikkunoista, jotka ovat marinoituneet kellarissa jo jokusen vuoden ajan (ja teki myöhemmin mökinsiivouskomppanialle ruokaa) Kellarista löytyi myös laudanpätkiä ja jostain säilöttyjä saranoita, joten ainoat uudemmat tarvikkeet olivat ruuvit. Vielä pitäisi saada täytettyä lavat mullalla ja kota kai voisi jo alkaa kylvöhommiin. Ainakin mangoldia, salaattia, pinaattia, tilliä, persiljaa, kirveliä, korianteria ja varmaan jotain muutakin olisi kylvölistalla. 

Eilen kaivelin joriinien juurakot maahan ja samalla kaikki kolme talvesta selvinnyttä gladioluksen sipulia. Ihan pakko siis menä sipuliostoksille. Tosin mieluusti pian, että gladiolukset ehtivät oikeasti kukkia ennen pakkasia.

Niin ja pakkasista puheenollen. Olen yritänyt kartoitella lumettoman ajan paukkupakkasten aiheuttamia tuhoja Vaaleanpunainen verikurjenpolvi on menettänyt parinsa päärynäpuun penkissä ja ruohosipulia lukuunottamatta yrtit pitänee uusia. Minttujen suhteen en ole ihan varma, Ne nousevat aina varsin myöhään. Väriminttu näyttäisi valtaavan alaa kukkapenkissä melkoisella innolla ja toivon, että ainakin osa minttukokoelmastani olisi selvinnyt. Mutta basilikaminttu ja sitruunaminttu ovat varmuudella mennyttä kalua. Toivon niin, että suklaaminttuni olisi selvinnyt. Yllättävän hyvin kasvit kuitenkin tunuvat kestäneen kylmyyden. Suurin osa on kunnossa.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Harjakaiset

Olipa taas ihana ilma. Päivä piti siis viettää pihamaalla. Päätimme pikkutytön kanssa nikkaroida ötököille oman asuinsijan puutarhaan. Ensin hilpaisimme leikkurien kanssa pienele lenkille lähisareen ja kipitimme sieltä takaisin ämpäri täynnä ohdakkenvarsia, risuja ja kuiva ruohoa. Tyttö keräsi myös kukkivia pajunkissoja, koska hotellissa pitää kuulemma olla kunnolliset, pehmoiset patjat. Sitten kellarista muutama pätkä kierrätyslautaa, saha ja vasara esiin ja eikun hommiin. 

Rehellisesti sanoen olen surkea kirvesmies. Sahaakin olen tainnut käyttää viimeksi joskus 90-luvulla ja vaikka koulutuksessani pääpaino oli vasaroinnilla, vasarointikykyni loppuvat heti, kun yhtälöön lisätään naulat. Mutta pahalla sisulla ja sitkeydellä kehikko valmistui (no tunnustan, mies auttoi illalla oikeisemaan hankalaksi heittäytynyttä kattorakennelmaa pikkuisen). 

Alkuillasta leikkelin siivun kirsikkapuun suojaverkosta ja sovittelin sen paikalleen. Välillä kävin kyllä pesemässä isoimmat veret, putsaamassa haavat ja hakemassa rukkaset käteen. Verkon piikit olivat melkoisen teräviä... Vahingosta viisastuneen, taittelin ne jäljelle jääneet pikkuväkäsetkin niin, että kukaan ei raavi itseään niihin vahingossakaan. Työurvallisuus ennen kaikkea, Hotellinjohtajallakin.

Kun tyttö tuli jumpalta sisustimme hotellin(, mies oikoi katon) ja minä kiinnitin etuverkon. Taakse vielä pintilankaa ripustukseksi ja hotelli leikkimökin seinään. Yllättäen se ei enää näyttänyt ihan niin säälittävältä ja joka suuntaan vinksottavalta kuin alkuvaiheessa. Jotta tervetuloa ötökät, täällä on teille oleskelutilaaa!

Kesän suunnnitelmissa olisi rakennella vaihtolavoista jonkinmoinen istuskeluryhmä etupihalle. Saa nyt nähdä, miten käy, mutta aika hauskaahan kaikenmoinen vasaran kanssa heiluminen kuitenkin on. Jos laittaa paljon maalia, ne totaalivinoon nuijitut naulatkaan eivät niin erotu ja maalatahan minä sentään osaan ihan oikeastikin....

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Ihana kevät


Kevät tuli lopultakin kunnolla. Tämän päivän nautimmekin suurimmalta osin  pihalla kauniista säästä. Päivällä kävimme lenkillä tarkastamassa siskon pihan kasvun tilanteen. Kukkakuvat ovat sieltä. Sama hitaus on siinäkin pihassa vallalla, vaikka piha on avoin ja aurinkoinen. Tänään tosin kukat kasvoivat ihan kohisemalla.

Iltapäivällä olikin sitten aika käydä oman pihan kimppuun. Mieheni tyhjenteli vanhat kasvatuslaatikot mullasta ja sekoitteli siihen kompostia ja minä levittelin seosta kukkapenkkeihin ja pensaiden alle. Kovin raakaa kompostia ei meillä voi käyttää, koska koiranpahalainen syö sen ja haisee sen jälkeen kammottavalle. Joten multa saa kypsyä rauhassa. Mies oli jo aiemmin hakenut edullisia kuormalavoja, ja niistä tulee uudet kasvatuslavat. Kellarissa on jokunen vanha ikkuna, nyt jännitän, sopivatko ne noiden laatikoiden päälle lasikatteeksi. Jos eivät sovi, piää taas keksiä oku loistava ajatus niiden käyttötarkoitukseksi. Jokunen loistava ajatus on tosin jo torpedoitu, mutta kaipa se lopullinen huippuidea vielä löytyy, jos ikkunat eivät lavoihin sovikaan.

Tuonne kasvihuoneen lavatarhan eteen tulee vielä yrttimaa. Haaveilen spiraalin muotoisesta kohopenkistä, mutta pitää mittailla ja tutkailla mahtuuko se tuohon suosiolla. Haluan kuitenkin jättää lavojen ympärille liikkumis- ja työskentelytilaa. Viimeksi asetelma oli liian ahdas, kitkeminen ym. tarpeellinen huoltotoiminta oli hiukan haastavaa etenkin, kun kasvit röyhäshtivät loppukesästä kunnolla.

Illasta saimme vielä yllättävän inspiraatiokohtauksen ja karkasimme hetkeksi viettämään pariskunnan laatuaikaa ts. rakentamaan kesäkurpitsoille oman kasvulavan niistä vanhoista lavakauluksista. Projekti vaati pientä tasoittelua, mutta nyt lavassa on risuja,  puoliraakaa kompostia pohjalla, pikkuisen kypsempää tavaraa päällä ja verkot suojana ahmatilta siihen asti, että saamme hankittua säkkimultaa. Kerroin puolisolleni myös sen, että aion taas kasvattaa kesäkurpitsan taimet siemenistä ja että hän voi taas lopulta hakea taimet putarhalta, kun tilanne käy epätoivoiseksi. En ole antanut periksi, vaikka taimikasvattajan kykyni on jo melkoisen monesti punnittu ja heppoisiksi havaittu.