Ovi

Nonni. Vihdoinkin sain aloitettua ihan kunnolla ja ensimmäinen ulko-ovista on kapsuteltu ja hinkattu odottamaan uutta maalia pintaansa. Kapsutellessa oli aikaa mietiskellä kaikenmoista ja minä käytin ajan mietiskelemällä mm. sitä, että mikä ihme oli saanut aiemman maalarin päätymään ilmeisesti johonkin puunsyöjäaineeseen ovien pinnoitukseksi. 

Alkujaan ovet ovat ilmeisesti olleet ihan lakatut ja olisivat kyllä olleet jatkossakin kovasti kauniit lakkapinnalla. Vaan ei, oli pitänyt ostaa jotain pahuksen Pinotexiä ja sutia sillä. Ja ei, ei toimi. Ensiksikin puunsyöjäaine on todennäköisesti lähtenyt hilsehtimään aika lailla pian levittämisen jälkeen, halkeillut ja korkannut irti. Sikälihän asia on hyvä, että ne irti korkanneet osat lähtevät hyvin helposti irti. Vaan sitten ne mut kohdat... Niissä pinnoite sitten istuu kuin täi tervassa, halkeilee, on rumaa ja kaiken kukkuraksi aurinko on vielä polttanut pinnan epämääräisen sameaksi... Nimikyltin kohdalta näkee, millainen ovi on ollut sen kakkoskäsittelyn jälkeen, ihan kaunis, vähän punertavaksi lakatun oloinen. Lopputulos ei kuitenkaan ole valitettavasti ollut mitään sinne päinkään.

Alkujaan haaveilin puhdistavani ovet puupinnalle ja lakkaavani ne uudelleen. Nyt, tutustuttuani tuon kuultokäsittelyn ominaisuuksiin, aion levittää oviin ihan tyytyväisenä sen saman keltamullan sävyn kuin mitä jo viime vuonna sain levitettyä kellarinoveen.

Ostin tänään uudet kasvit lievästi sanoen rähjääntyneiden orvokkien tilalle. Murattia, hopealankaa ja yhden vihreän koristekaalin. Nyt näyttää taas kukkien suhteen hyvältä.

Sain myös päätettyä talon ulko-ovien tulevan värin. Päätöstä avitti se, että valmistajalla sattui oleman valmina vajaa purkillinen keltamullan sävyistä petroliöljymaalia. Olin kaavaillut hiukan kirkkaamman keltaista okran sävyä, mutta päätin olla tyytyväinen tuohon väriin. Ihan hyvä päätös. Maalasin kellarinoven ja se näyttää väriltään oikeinkin toimivalta. Kirkkaampi keltainen olisi voinut olla vähän räikeä. Lähipäivinä jatkan uudella tarmolla vanhojen ovien maalien kimpussa. Nyt tuntuu siltä, että haluan ne keltaisiksi melkoisen nopsalla aikataululla.

Eilen illalla kuvasin miehen askartelemia terassin valoja parvekkeelta. Juu, uusiksi menivät. Kolmet eri sävyiset, valkoiset valosarjat yhdessä julkisivussa ovat hiukan liikaa...  

Lopuksi vielä pikkuinen parannus rappusiin. Silakka opiskelee rappujen laskeutumista nenä menosuuntaan ja alapäässä neidille on tullut kiukku ja kriisi, kun tuki on loppunut kesken. Isä rakensi neidille pienen pätkän mittatilauskorkuista tukikaidetta ja jo sujuu laskeutuminen ja kiipeäminen ihan eri tahtiin. Noin muuten neiti on sisäistänyt vaativan lapsen identiteetin melkoisen huolellisesti. Käytetyimmät sanat ovat: "haluu, tahtoo ja anna!". Niillä pärjää...

Kellariin pääsee rappusia pitkin!!!!!

Meillä on kellariin ihan oikeat rappuset *Ja tähän sitten reippaasti aaltoja*. Sinänsä hassua, mutta tuo kellarinrappu on tähän menessä ollut eniten työtä ja energiaa vaatinut osa remonttia. Sen yhteydessä on tuettu ja paikattu lohjennutta perustusta, kaivettu lisää syvyyttä, että ovi saatiin normaalikorkuiseksi (me olemme pitkiä ja aiempi ovi oli niin matala, että jouduimme kumartelemaan kunnolla), valettu madallusten kohdalle lattia kellariin, muurattu rapun perustus harkoista, perustettu ja valettu betonista lattiaa, rapattu seiniä, kärrätty kiviä ja lopuksi päästy rakentamaan itse rappua. Puuh... Vielä on ohjelmassa pientä ovenpielten rukkausta ja oven maalaaminen. Mikä on muuten ihan oma juttunsa, minun kun pitäisi kyetä vähitellen päättämään, minkä väriset ovet taloon tulee... Tuskallista. Mutta pakko sanoa, että tuon rappurakennelman mukana mieheni on oppinut ihan mahdottoman monta uutta työtekniikkaa ja kikkaa. Minä olen pääasiassa kannustanut, mutta ehkä siitäkin on ollut jotain hyötyä. ;)

Niin ja noiden rapun sivujen hivenen persoonallisten silakkaesteiden tilalle tulee joskus jonkinmoiset metalliaidat. Kunhan löydämme jostain sopivat. Puiset aidat olisivat aina keväisin tulitikkuina...

Löytö

Kirpputori oli lomalla, joten suuntasin kyläilevän siskoni kanssa kierrätyskeskukseen. Kuinka ollakaan, siellä oli vastassa vanhan poljettavan jalat, ihan ilman konetta ja irrallaan. Olipa iloinen yllätys. Toinen ilahduttava löytö oli tuo pyöreä peili. Se saa paikan yläkerrasta, saunan eteisestä, joka onkin kaipaillut peiliä pidemmän aikaa. Eipä voi sanoa muuta kuin, että onneksi kirpputori oli kiini. Meidän shoppaillessamme miehet napsuttelivat kaiteeseen lautoja. Osa oli vielä liian märkiä, mutta onneksi kuiviakin löytyi sen verran, että edistystä tapahtui taas. Näyttää koko ajan mukavammalta.

Päivällä kärräsimme tytön kanssa istuimia terassille ja kokeilimme, miltä siinä oleskelu tuntuu. Testin tulos oli, että oikein mukavalta. Pöytä on vielä kellarissa odottamassa puhdistusta ja pientä tuunailua. Tavoitteena olisi saada sekin lähipäivinä terassikuntoon. Sitten pitäisi vielä päättää, hankinko sen ekotuolin tuonne nurkkaan löhötuoliksi. Kiusaus olisi kyllä kova, koska se on ihan äärettömän mukava istua. Noiden pikkutuolien väripolitikka muuttui, kun tuolit eivät olleetkaan sellaiset auringonkeltaiset, miltä kuvassa näytti, vaan haaleammat. Ostin siis sittenkin kolme tummanharmaata ja vain yhden keltaisen tuolin. Pehmusteet löysin Hemtexin alesta.

Piti oikein tarkistaa taannoin terassisuunnitelmani. Aika samoilla jäljillä taidan edelleen olla, vaikka jotkut jutut ovat vähän muuttuneet. Perusidea on jäljellä. Yksi uusi tarve on jo löytynyt; Pitää löytää jostain koppa pöytäkärryn välihyllylle istuinpehmusteita varten.

Joku tälläinen voisi toimia. Vasemmanpuolinen on Ohlsonilta, oikeanpuoleinen Finnish Design Shopista. Tai sitten tuonne sopisi yksinkertaisesti vanha pärekori, jos moinen sopivasti osuu kohdalle.

Tänään keräsin toisen puoli litraa kirsikoita, perkasin ne kivettömiksi ja pakastin sokeriliemessä. Huomenna taitaa taas olla seuraava puoli litraa odottamassa poimijaa puussa. Tänä vuonna  laitan ainakin pienen annoksen kirsikkalikööriä tekeytymään. Tein joskus likööriä karviaisista ja se oli ihan kielen vievää tavaraa. Kirsikoista ei huonompaa voi tulla. Jääkaapissa on itse asiassa viimevuotinen rommirukku vielä osin odottamassa syömistä. Taidan siivilöidä siitäkin alkoholit talteen ja lisätä vähän sokerilientä. Kirsikkarommi on järjettömän hyvää kaakaon seurana.

Aamulla heräsimme innokkaan talkooväen puhelinsoittoon ja keksin laittaa vahingon kiertämään eli herätin lisää työntekijöitä. Tänään terassiin tuli siis lattia ja vähän kaidepuita ja kaiteiden vuorilaudat saivat maalia pintaansa. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa tiesmitenpitkäänaikaan, että kasvustot kaipasivat kastelua. Isompi tyttö halusi kahluualtaan pihalle, joten siitä saan kasteluvettä joksikin aikaa. Jos ei siis heti ala sataa, kun näin sanon. Tänään taisi olla yksi kesän kauneimmista päivistä. Tunnustan nauttineeni.


Tänään poimin myös ensimmäisen mukillisen kirsikoita puusta. Huomenna saa varmaan toisen mokoman. Punaherukatkin alkavat olla keruukunnossa. Alkaa työnteko uhata. Onneksi ostin niitä uusia ämpäreitä.

Tänään myös mietin paikallislehden juttua, jossa kyseltiin mopopojilta ympäristön häiriötekijöistä. Juu, kuulema heitä ei ollenkaan häiritse mikään. Täällä kun on niin hiljaista muutenkin ja he ajelevat ympäriinsä. Seuraavaksi varmaan toimittaja menee kyselemään myymälävarkailta mielipidettä siitä, onko pikkunäpistyksistä haittaa kenellekään. 

Meillä polkaistiin projekti-eturappu ihan tosissaan käyntiin tänään. No, kaivurimies kävi jo aiemmin, mutta mies laittoi tänään maisemointikankaat ja levitti sepelit vaateriin odottamaan finnfoameja ja perustusharkkoja. Eiköän se siitä vähitellen nouse. Maltan tuskin odottaa. Jotenkin on äärettömän kivaa aina kun joku asia tulee valmiiksi. Viime kesänä se oli talon ulkomaalaus, tänä kesänä sitten ehkä tuo rappu. Oma osuuteni on kyllä vähän jäissä. Suunnittelin rapsivani ja maalaavani ulko-ovet, mutta hiukan heikolta näyttää.

Pakkaspäivän jälkkäriä

Pakkasta  pidellessä piti keksiä jotain hyvää jälkiruokaa. Samalla tuli hyödynnettyä ruskettuneet banaanitkin. Ihan namia noi suklaiset uunibanaanit eikä valmistusvaiheeseenkaan juuri aikaa tai taitoja ihan mahdottomasti vaadittu. (Ja siis noiden valmistuksesa ainoa oleellinen tieto on n 220 astetta ja suunnilleen 10 minuuttia)

Pakko kyllä sanoa, että tänään on tullut arvostettua sisälämpötilaa melkoisen paljon. Jos ihana pelastava enkeli ei olisi illalla lehahtanut kellariimme, olisin varmaan jo ihan jääkalikkana. Nyt lojun sohvalllla, miellyttävässä parinkymmenen asteen nirvanassa ja harkitsen ipanaisen siirtämistä päiväunille.

Ai niin. Oon mä moiettinyt tänään tosi syvällisiäkin.Nimittäin uuta sänkypeittoa meidän makkariin. Siinä sitä onkin. Mä en nimittäin sa päätettyä edes sitä, minkä tyylisen peiton tahtoisin. Sen tiedän, että haluaisin isoäidinneliöistä virkatun viltin siihen jalkopäähän, mutta siihen sit toppasikin. Ne turkoosit seinät jotenkin saa mun pääni jumimaan, vaikka ne onkin tavallaan aika kivat. Tulee kaikenmoisia ajatuksia marokkolaistyylistä ja eksoottisuudesta ja ne jutut ei sit kuitenkaan ole yhtään minua. No, se vanha päivis lähtee joka tapauksessa toiseen talouteen. Pakko joskus kyetä päättämään jotain. Jos ostaa vaan ihan vaalean peruspeitteen ja aloittaa vimmatun neliöidenvirkkuun??

Kesällä kerran 2011...

Pikareportaasi kesällä tapahtuneesta... Ei vallan täydellistä. Puuttuu mm kuva siitä, millainen tuo alakerran rappu oli alkuaan, oviaukon suurennus, kellarin tukipalkit hitsattuina paikoilleen ja salaojitukset lopullisesti täytettyinä. Mutta tuollaista pientä askartelua oli ohjelmassa. Ihme juttu, että vähän on kaikkia väsyttänyt. Ensi kesänä keskitymme rappusten rakentamiseen (nyt pitäisi alkaa tehdä piirustuksia ja hakea lupia, ulkoasuehdotelma meni jo läpi rakennustarkastajalta) ja mullan ja hiekan levittämiseen. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi touhuamista normaalihommien lisäksi. Tämä kesä meni hiukan hardcoren puolelle...

P.S. Jos jotakuta kiinnostaa niin salojituksiin käytimme Fuktisolia eristeenä. Ainakin tämän syksyn/talven runsaiden sateiden asettamassa tulikokeessa uudet ojat ja eristeet ovat toimineet ihan loistavasti. Meillä on nyt kuiva ja hajuton kellari. Uskaltanen alkaa suunnitella hillokellarin eristämistä jossain vaiheessa.

Harmaata

Harmaata. Sitä alkaa olla vallitsevassa määrin. Vähän haalistuneita ruskean sävyjä kaislikossa. Maisema alkaa selvästi avautua talvelle. Tänään näki aamukävelyllä paljon pidemmälle kuin vielä pari päivää sitten.

Koivun kyljessä näkyi selvästi arpi ja ompeleet. Kiven reunalla kasvoi jäkälää, jonka kaltaista en ollut ennen nähnyt. Vanha vene patinoituu rannassa kehittäen koko ajan uusia sävyjä hämmästeltäväkseni. Ihailen myös joka kerta kulkiessani uskomattoman tarkkaa ja kaunista käsityötä. Joku on oikeasti käyttänyt aikaa tuon veneen rakentamiseen. Nyt se vähitellen palautuu pohja puhjenneena osaksi puusta rakennettua saarta.

Kehäkukat ja krassit jaksavat vielä sinnitellä. Keräsin siemeniä ensi kesäksi. Jospa muistan ne ensi kesänä kylvääkin. Sivupihalla ammottaa edelleen kuoppa. Toivottavasti kaivurimies ehtii ensi viikolla paikalle täyttämään sen. Viime viikolla asentaja kävi laittamassa uuden öljysäiliön kellariin. Kun se saadaan täyteen ja kuoppa umpeen, talvi saa vähitellen tulla. Liiterihuone on täynnä kuivia halkoja, joriinit ja gladiolukset kuivamassa laatikoissaan ja kellari salaojituksen ansiosta kuiva ja hajuton. Meillä on joka aamu ja ilta jossain tulisijassa valkea, muuten tulisi jo liian vilpoista. Tulen rätinä tekee turvallisen ja kotoisan tunnelman. Talomme on toistaiseksi vielä valkoinen, talvella lumi tuo maalin harmaan sävyn esiin.  

Pikkuneiti on tehnyt hampaita jo muutaman viikon. Ilkeät ylähampaat vain valvottavat ja itkettävät. Iltaisin ei huvita nukkua, äidin kanssa seurusteleminen olisi paljon hauskempaa. Viime yönä neidin unille saaminen vei puolilleöin. Minua väsyttää. 

Talkoohommia

Meillä on tosiaankin rempattu ja rempataan edelleen. Miehen kolmen viikon kesäloma on ollut melkoisen työntäyteinen, vielä on reilu viikko loma säästettynä salaojitukseen tämän viikon jälkeenkin. Tänään oli ohjelmassa viimeisen ulkoseinän maalaus (ja tähän tuuletuksia). Maalariporukka alkaa olla jo melkoisen rutinoitunutta. - Myös porukan nuorimmainen, joka saapui parahiksi viikonlopunvietosta (mm. Linnanmäellä) talkoisiin. Hiukan tosin kävi maalaaminen (ja kyläily) ilmeisesti voimille... Neiti kiskaisi parin tunnin unoset maalausurakan päätteeksi. Pikkuneiti keksi maalareita seuratessaan, että rattaissa saa kätevästi kiskottua itsensä istumaan ja siinäpä nakotettiinkin niin, että unet olivat jäädä vähiin. Onneksi mummu taitaa multitaskingin, hyvin sujui nukutus ja marjanpominta samanaikaisestikin...

Niin ja ensimmäisessä kuvassa näette miehen ratkaisun murtovarkaiden varalle. Nyt meille ei niin vain tullakaan. Hahhah, siitäs saitte. No joo, pakko myöntää, että tuo rappujen poisto tietää vähän epämukavuutta myös asunnosta poistumiseen. Väliaikaisratkaisu kulkemiseen on toki aloittamista vaille valmis ja talven käytämme uuden rappusysteemin suunnitteluun ja hyväksyttämiseen. Haaveena olisi saada eturappuselle pieni oleskeluterasi. Katsotaan mitä mieltä kaupunginarkkitehti on asiasta. Joka tapauksessa saanemme mukavammat ja lapsiturvallisemmat raput ensi kesänä. Sitä odotellessa...