tiistai 23. kesäkuuta 2015

Sirkus Rinkeli

Tilasin jo ennakkoon Anne Muhosen ja Kupla-Tiina Konttilan Sirkus Rinkeli -sarjakuvan. Osin siksi, että ennakkokuvat näyttivät niin kivoilta ja osin siksi, että sarjakuva ilmaisumuotona on ollut jo vähän pidempään lähellä sydäntä. Hyviä sarjakuvakirjoja on vain hirmuisen kiva lukea.

Ja kyllähän Sirkus Rinkeli ainakin minuun upposi ja nelivuotias istui vieressä harvinaisen rauhallisena ja tutki kuvia innoissaan, kun luin tarinan hänelle. Selvästi teos miellytti ja neiti on lehteillyt kirjaa ja muistellut tarinaa myöhemminkin.

Isommalle työnsin kirjan yhtenä sateisena päivänä tutkittavaksi. Eipä tuo ainakaan sitä kesken jättänyt. Arvostelu tosin oli melko tyypillisen esiteinimäisen "Oli se kiva", mikä tulkittanee lähes suitsutukseksi. No, kiva kun kiva. Uudelleenkin kirja on tämänkin lukijan käsissä kulunut, joten eiköhän se kiva ollut ihan jees. Tai jotain.

Itse pidin kovasti piirrosjäljestä, värimaailmasta ja herkullisista hahmoista. Jotta oli se kiva, ei "ihan kiva" vaan oikeasti kiva.

Lisätietoja www.sirkusrinkeli.fi

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusta


Juhannusta on tullut vietettyä. Sellaista normaalia ja rauhallista. Sukulaisia, hyvää ruokaa, kokko, synttärit... Tänään mökkeilyä kaatosateessa toisen puolen sukulaisten seurassa. Jotenkin olen unohtanut kameran kotiin ihan liian usein viime aikoina. Tuo riuhtova ja itsepäinen koiranpentu lenkkikaverina vaikuttaa aika voimakkaasti siihen, että viitsinkö edes kuvata. Pitäisi viitsiä, laittaa kamera kalaan ja sitoa riiviö tolppan kuvanottamisen ajaksi. Ikävä vain, että sitä tolppaa ei ikinä ole kohdalla, kun moista tarvitsisi. Mutta ehkä tuosta vähitellen saa koulutettua aiheenmetsästyskoiran. Tai edes otuksen, joka suvaitsee odottaa muitakin narun päässä roikkujia yhtä kauniisti kuin isäntäänsä. Huoh... 

perjantai 12. kesäkuuta 2015



On pitänyt pientä taukoa. Migreeniä ja sen sellaista väsymystä. Jospa tämä tästä taas. Puutarhanhoito on vienyt melkoisen voimallisesti mukanaan ja päätin vihdoin alkaa myös käyttää niitä esiin kaivamiani ompelukoneita. Tähän astinen saldoni on yhdet ikkunaverhot ommeltuina valmiiksi ja pino kankaita saumuroituna odottamassa esipesua. Ja saumuri, joka taitaa päästä huoltoon... Tyypillistä.

Tänään oli ensimmäinen oikeasti kesäpäivän oloinen kesäpäivä ja neidit kärttivät niin kauan, että pääsivät heittämään talviturkkinsa. Isompi heittikin sen varsin perusteellisesti. 15-asteinen vesi oli neidin mieleistä kuin linnunmaitoa. Välillä mietin, että miten minä, joka en voi uida edes helteellä palelematta loppupäivää, olen onnistunut synnyttämään tuon vedenneidon, jota ei palele, vaikka likoaisi vedessä koko päivän.

Minä keskitynkin rannalla katselemaan aaltojen liiketta ja kuuntelemaan järven ääniä. Olen aina rakastanut rantoja ja vettä, kaunein maisema, jonka tiedän, on valtameren ranta. Se avaruus, joka jatkuu äärettömiin. Avoin tila, jossa mahtuu hengittämään.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Strömsöössä...


Tai sit ei ihan mennyt niinkuin siellä... Illalla virkkasin innoissani seuraillessani väkivaltaisen, englantilaisen pikkukylän elämää ja ehdin jo juhlia, että lopultakin tämä ikuisuusprojekti on valmis ja pääsee peittämään tytön sänkyä. Sitten levitin peitteen lattialle ja ihmettelin, että näyttääpä kummalta. Hiukan on jollakulla laskutaito pettänyt . Joten lähdenpä tästä purkamaan ja virkkaamaan lisää kukkia. Jotta moikku... (Enkiroaenkiroaenkiroa)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sadepäivän askareita




Tänään oli poikkeuksellisen kurja ilma, joten vietimme päivän sitkeästi sisällä. Pesin ja viikkailin pyykkiä, tein molemmille aterioille normaalia slowfoodimpaa ruokaa ja leivoin vielä raparperi-juustokakun. Sitä tuli kyllä aika herkullinen. Pikkuisen otin osviittaa jonkun lehden ohjeesta, mutta aika tunteella mentiin taas. Mutta onnistui. Kakku oli juuri sopiva, pikkuisen hapan, mutta sopivan makea olematta yhtään äklöttävä. Saatan tehdä toistekin.

Raparperinen juusto-rahkakakku

Pohja:
n 300 g Digestive-keksejä
150 g margariinia

Täyte 1:
2-3 reilua raparperinvartta kuorittuina ja palasina
1 dl hillosokeria
tilkka vettä

Täyte 2
250 g rahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
4 munaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Murskaa keksit ja sekoita murskeeseen sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle (käytin vuokaa, jonka halkaisija on 24 cm). (Laitoin vuokaan pohjalle leivinpaperin ja voitelin reunat) Esipaista 200 asteessa n 10 min.

Keittele raparperista hilloke ts. laita ainekset kattilaan ja hauduta palat pehmeiksi. Jätä osa nesteestä käyttämättä, jos sitä tuntuu olevan paljon. Anna jäähtyä hetken aikaa.

Sekoita juustotäytteen ainekset kunnolla yhteen. 

Levittele hilloketta reipas kerros keksipohjan päälle ja kaada juustoseos sen päälle. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia kunnes juustoseosa on hyytynyt ja ruskettunut kauniisti pinnalta. Anna jäähtyä kunnolla ja irroita kakku huolella vuoan reunoista ennen vuoan reunan poistamista.

Herkuttele.

maanantai 1. kesäkuuta 2015



Jo joutui armas aika ja kajahti suvivirsi, jota en ollut kuulemassa, koska tuo pienempi katsoi parhaksi edistää helteiden tuloa nostamalla huiman kuumeen perjantai-iltana. Joten enpä ollut kevätjuhlassa. Toivon todella, että se ei ollut tytön koulun viimeinen lajiaan. Kieltämättä harmitti. Varsinkin, kun koko toukokuu meillä on mennyt käytännössä sairastupaa pyörittäen. No, onneksi tauti oli edes nopea eli sunnuntaina pääsimme jo siskon synttäreille. 

Vaikka kuu alkoikin tänään aika vilpoisissa merkeissä, viime viikon aurinkoiset päivät ovat edistäneet kasvua ja kauneutta pihamaalla. Viime syksynä maahan kaivamani vaaleanpunaiset tulppaani-ihanudet ovat aukeilleet ilokseni. Etenkin alimman kuvan pionitulppaanit ovat aivan upeita. Kunpa vain olisi hiukan aurinkoisempaa, että ne avautuisivat ihan kunnolla.

Tänään ehdin (lopultakin) kylvää salaatit ja pinaatit kylvölaatikkoon. Ennen sadekeliä sain nypittyä pensasaidan juurelta myös sen verran nokkosia, että söimme lounaaksi nokkoslettuja. Niillä irtoaa meillä huikea määrät hyvä-äiti -pisteitä. Joskus jossain keskustelussa joku äiti ehätti kysymään, että mitä lapset muka syövät, pitäisikö niille yrittää tunkea jotain nokkoslettuja ja vaikutti aidosti järkyttyneeltä, kun kerroin, että niitäpä hyvinkin. Nokkosten suhteen taitavat epäluulot löytyä usein ihan muulta taholta kuin lapsista. Nokkosletut kun ovat paitsi herkullisia, myös terveellisiä. 

Mutta sitä kesän lämpöä odotellessa. Yritän ajatella positiivisesti, että ne tänään kylvämäni salaatit tykäävät tälläisestä säästä eivätkä edesitäisi helteellä. Mutta kyllä vähitellen olisi ihan mukava päästä edes kokeilemaan kesävaatteita. Ilman takkia ei tuonne ulos ole monenakaan päivänä ollut asiaa.