Jo joutui armas aika ja kajahti suvivirsi, jota en ollut kuulemassa, koska tuo pienempi katsoi parhaksi edistää helteiden tuloa nostamalla huiman kuumeen perjantai-iltana. Joten enpä ollut kevätjuhlassa. Toivon todella, että se ei ollut tytön koulun viimeinen lajiaan. Kieltämättä harmitti. Varsinkin, kun koko toukokuu meillä on mennyt käytännössä sairastupaa pyörittäen. No, onneksi tauti oli edes nopea eli sunnuntaina pääsimme jo siskon synttäreille.
Vaikka kuu alkoikin tänään aika vilpoisissa merkeissä, viime viikon aurinkoiset päivät ovat edistäneet kasvua ja kauneutta pihamaalla. Viime syksynä maahan kaivamani vaaleanpunaiset tulppaani-ihanudet ovat aukeilleet ilokseni. Etenkin alimman kuvan pionitulppaanit ovat aivan upeita. Kunpa vain olisi hiukan aurinkoisempaa, että ne avautuisivat ihan kunnolla.
Tänään ehdin (lopultakin) kylvää salaatit ja pinaatit kylvölaatikkoon. Ennen sadekeliä sain nypittyä pensasaidan juurelta myös sen verran nokkosia, että söimme lounaaksi nokkoslettuja. Niillä irtoaa meillä huikea määrät hyvä-äiti -pisteitä. Joskus jossain keskustelussa joku äiti ehätti kysymään, että mitä lapset muka syövät, pitäisikö niille yrittää tunkea jotain nokkoslettuja ja vaikutti aidosti järkyttyneeltä, kun kerroin, että niitäpä hyvinkin. Nokkosten suhteen taitavat epäluulot löytyä usein ihan muulta taholta kuin lapsista. Nokkosletut kun ovat paitsi herkullisia, myös terveellisiä.
Mutta sitä kesän lämpöä odotellessa. Yritän ajatella positiivisesti, että ne tänään kylvämäni salaatit tykäävät tälläisestä säästä eivätkä edesitäisi helteellä. Mutta kyllä vähitellen olisi ihan mukava päästä edes kokeilemaan kesävaatteita. Ilman takkia ei tuonne ulos ole monenakaan päivänä ollut asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti