Aleostoksia

Totesin, että olen katoamassa jättimäisiin verkkahousuihin ja toppavaatteisiin kohta lopullisesti, jos en tee asialle jotain. Minä, joka en ikinä aiemmin ole suostunut käyttämään urheiluvaatteita muuten kuin urheilutarkoituksessa. Nyt huomasin esiintyväni moisissa melko lailla vakituiseen. Ei hyvä... 

Ensimmäinen herätys oli, kun tajusin lehteä lukiessani ihmetteleväni, miksi ihmiset laittavat hiuksiaan päivittäin, kähertävät ja meikkaavat, vaikka eivät välttämättä olisi edes menossa minnekkään. Kakkosherätys tuli, kun olin aamulla laittanut ylleni verkkarien sijaan löysän neulemekon ja raitatrikoot ja Silakka kysyi, minne ihmeeseen olemme menossa, kun olen niin hienona. Auts... Tajusin, että muut ihmiset oletettavasti pyrkivät irrottautumaan niistä rähjäisitä lököhousuista ihan tarkoituksella ja pyrkivät muistamaan, että kotonakin ollessa voi kammata hiuksensa vaikka joka aamu.

Joten päätin ryhtyä oman elämäni Trinny ja Susannahiksi ja tehdä edes jotain. Tilata vaatteita, jotka näyttävät kivoilta, mutta joiden kaltaiset olen jättänyt tilaamatta, koska käytän kuitenkin vain niitä lököhousuja ja mustia trikoopaitoja. No, ihan varmasti käytän, jos juuri muuta ei tarjolla ole. Joten nyt on. Tuskin minä noita tulen ihana normiarkena pukemaan. Lumessa möyriessä trikoovaatteet ja toppapuku nyt vain ovat aika ylittmäätön yhdistelmä, mutta ainakin kyläillessä tai jos vaikka joskus poistuu kodin seinien sisäpuolelta, olisi kiva olla vähän vaihtelua vaatetukseen.

Ja ihan iljainen ääni piipittää jostain, että joskus saattaa olla edessä työ tai opiskelukin ja silloin olisi hyvä osata pukeutua muutenkin kuin mukavimpiin kotivaatteisiin.

Sitä en tiedä, onko ikäiseni naisihmisen sopivaa pukeutua riikinkukkotrikoisiin ja keinonahkashortseihin, mutta rehellisesti sanoen se on ihan sama. Jos ne tuntuvat omilta enkä näytä siltä kuin olisin lähdössä kadun varteen bisnestä tekemään, saanen itse päättää. (Miehen mielipide oli, että leggingsien seurana shortsit ovat vallan säädylliset). Pääkallohuivista ja sen kättöoikeuksista oli tulla jo pientä sanomista, koska tyttö ihastui siihen ja sovimmekin, että se tulee yhteiskäyttöön. Saa tosin nähdä, miten usien se yhteiskäyttö tavoittaa minun kaulani...

Mutta juu, kadonnutta itseäni etsimässä. (Vaatteista saattanee ilmetä, että etsintäkuulutettu pitää vähän särmikkäämmästä pukeutumisesta, siniset farkut ja perus-t-paita eivät ole kuitenkaan ihan ominta tyyliä.)

P.S. Tämä hammastahnanaama on vielä ihan hetken kolmevuotias. Minne aika häviää?

Väriä elämään

Nyt sitä löytyi, pukeutumisväriä sellaisessa muodossa, että osaan sen kanssa elää. Maatuskahuivi nettikirppiksellä vei sydämeni het'oitis ja pakkohan se oli saada. Kaiken lisäksi tuo väri, joka ei taatusti pue 99% ihmisistä, on ihan täydellinen minulle. (Jostain syystä minua pukevat parhaiten tositosi omituiset värit.) Tulisi jo kevät, että pääsisisin kaunotartani ulkoiluttamaan.

Neon ja kastiketta

Mä olen ollut huomaavinani, että kaikkein trendikkäimmistä trendikkäimmät bloggarit ovat jo jonkin aikaa  hehkuttaneet neonvärejä. Voi apua. Näin vanhana ihmisenä muistan vielä sen päänsäryn, mitä muiden ihmisten (niiden juppien) neonväriset Torstain toppatakit ja muiden melkein aidot Lacosten collegepuvut aiheuttivat. Autsautsauts. Todellakin toivon, että tuo värimuoti pysyy ihan vain pienen piirin harrastuksena ja mielellään mahdollisimman paljon kotien ovien sisäpuolella. :D Ihan kaiki retroilu ei kyllä iske. Tosin niinhän minä sanoin haaremihousuistakin ja arvatkaa vaan, mitä viime kesänä ilmestyi kaappiin. Sitäpaitsi meillä on jo neonvärisiä asusteita. Silakalla on neonkeltainen sydvesti ja kurarukkaset. Mutta huomiovärinä ja turvallisuusvaatteissa minäkin hyväksyn neonvärit.

Sitten ruokabloggausosastolle: Tein tänään pikapikaa ihan huippuherkullista pastaa itselleni. Muut saivat naudanpaistisuikaleita tomaatti-paprikasoosissa täysjyväpastansa kaveriksi, minun piti keksiä sitten jotain itselleni. Tarvittiin kourallinen kurpitsansiemeniä, puristettu valkosipulinkynsi, suolaa, mustapippuria ja persiljaa sekä reilu loraus oliiviöljyä. Paahdellaan kaikkea hetki kuumalla pannulla ja sekoitetaan spaghetin joukkoon. Ne, joille maito on sallittua, voivat heittää joukkoon vielä parmesanraastetta lisänautinnoksi. Terveellisyyttä lisäsin pilkkomalla viereen vielä tomaatin. Pakko sanoa, että tämä oli ihan huippuhyvää pikaruokaa. Nams. Toimisi varmaan aika ihanasti kasvispullienkin lisukkeena...

Talouteen on vähän kotiutunut kaikenmoista. Silakalle joutui taas tilaamaan vaatetta. Neiti kasvaa niin, että mamma ei pysy mukana. Tuo tunika oli kyllä hiukan ylimääräinen hankinta, mutta pystyikö moista ihanuutta jättämän nettikauppaan huutelemaan? No ei pystynyt ja samalla tuli siten päätettyä yksien leggingsienkin väri... Käyttäjä on myös ollut ylettömän tyytyväisen oloinen ja mallaillut mekkoa suurella innolla eteensä. Mistä ne osaa? Jo noin pienenä...

Toinen löytö tuli meille viikonloppun pikapiipahdukselta kirppikseltä. Tuo tuoli oli tulossa jo aiemmin, mutta joku ehti silloin vetäistä välistä ja jäimme ihmettelemään. No, vähän aikaa sitten huomasin sen palanneen paikalle ja nyt siitä oli hintakin laskenut puolella, joten mukaan. Tuoli on siis miehen työtuoli (eli minä saan Domukseni alakertaan, hiphuraa!!!!) ja kaipaa kyllä jossain vaiheessa uutta verhoilua. Mietin, että mahdanko osata itse, hiukan on alkanut arveluttaa... No, ainahan yrittää voi. (Tuoli on vähän hupsussa paikassa kuvattavana, koska muualla ei riitänyt illalla valoa)

Ja kolmannessa kuvassa esiinty nti Viuh synttärilahjamekossaan. Tänä aamuna on kaiveltu vaihteeksi kaikki kielletyt kaapit lävitse, kaadettu mukillinen vettä mekolle, lattialle ja vääräänkurkkuun, kiukuteltu, kun kypärämyssy ei suostu menemään päähän, vaikka pitäisi jne jne. Melkoinen tehotyttö täällä vaihteeksi. Niin vähän aikaa nin paljon tehtävää... Äsken kaivoin tarran suusta ja nyt tappelemme kameralaukusta ja hiirestä. Huoh... Mutlitaskingia siis, ainakin minulta.

P.S: Huomasitteko muten tuon huomautuksen, että illalla on valoa. <3 Oi kevätkevätkevät ja valoisat illat. :) Myöhemmin illalla mies halusi katsoa kanssani tähtiä eli näytti mistä ikkunasta saattoi nähdä Saturnuksen  Venuksen ja Jupiterin. Ihan hyvä olikin, koska seuraavan mahdollisuuden tullen en välttämättä ole enää näkemässä.

Kirjottuja ym. Sjödeniä

Kävin monta vuotta sitten matkalla Tallinnassa ja silloin kaikki matkamuistomyymälät olivat täynnä ihania, kirjottuja käsineitä ja huiveja. Jostain syystä en raaskinut ostaa vaan ihailin vain niitä. Ajattelin, että kyllä tuolla joku aina käy ja voi tuoda moiset, jos kaipuu käy liian kovaksi. Myöhemmin onkin sitten harmitus kolkutellut mieltä ja siskoni jo kerran yritti minulle moisia etsiä. No, ei ollut enää moisia missään tarjolla, ei tietenkään. Pientä lohtua tuovat nämä Sjödenin alesta löytyneet kämmekkäät. Eivät ne yhtä upeita ole kuin nuo virolaiset vastineensa, mutta kauniit nuokin. Mahtuvat mukavasti tumppujen alle, ulkovalokuvauslämmittimiksi nuokin. Keväämmällä varmaan ovat mukavat rattaita työnnellessä.

Mutta voi Sjöden, minkä teit... Olen minä aina välillä jotain kivaa löytänyt ja tilannut, mutta ensimmäisen kerran kävi niin, että olen aivan täpinöissäni jostain. Minulla oli joskus pitkään jatkunut sininen kausi, jonka jälkeen sininen on loistanut poissaolollaan vaatekaapistani melkein 20 vuotta (jos ei perusfarkkuja lasketa). No, nyt se ilmeisesti yrittää comebackia. Tuo Sininen Shanghai -mallisto onnistui hurmaamaan minut ensi silmäyksellä. Ihan pakko saada nuo leveälahkeiset farkut ja farkkutakki. Ainakin.. Toki muutkin kelpaisivat, mutta nuo olivat ihan ykkösihastukset. Muualta lehdestä kelpaisivat nuo ihanat pussihousut... Tuo kuva on kyllä tosi kauniisti stailattu ihan kokonaisuutena. Jotenkin olen lipeämässä pukeutumisessani taas hipimpään suuntaan (mikä ei kyllä minun kohdallani ihan hirmuista runsautta tarkoita). Johan tätä farkut ja t-paitalinjaa kestikin aika pitkään. Tuo kirjailtu tikkitakki olisi ehkä vähän liikaa, mutta on sekin silti aika herkku. Oi nam ja huokaus. Raaskisiko? Ainakin on pakko tarkastaa, josko lotossa olisi tullut edes jotain. 

Villatakki ja aurinkoa

Minä löysin vihdoin unelmieni sinapinkeltaisen neuletakin. Se on pitkä, ohkainen ja silti lämmin ja ihan täydellisen sävyinen. Ostospaikka Lindex. Onkohan tämä nyt sellainen dagens-postaus. No, whatever. Minulla on tuossa kuvassa kuitenkin kaksi ihan "väärän" väristä vaatetta päälläni: Munakoison sävyinen imetystunika ja sinapinkeltainen neuletakki ja olo vallan kotoisa. Kummallista... Niin ja huom. Taulut ovat kiivenneet seinälle!!!!!

edit. Tuosta villatakista tulee mieleen teini-ikä, kun joskus 80-luvun alkupuolella minulla oli aika lailla saman värinen neule. Se taisi olla lepakkohihainen, lyhyt, sinä oli leveät resorit vyötäröllä ja hihansuissa ja iso, valuva savupippukaulus. Niin ja väriä kutsuttiin silloin leijonankeltaiseksi ja moni sanoi minulle, että se ei sovi väreihini ollenkaan. Mutta minä pidin paitaa itsepintaisesti, koska minä vain satuin rakatumaan juuri leijonankeltaiseen jo silloin. Oikeasti minä olen sävyiltäni lähinnä talvi, mutta syksyn sävyt ovat aina viehättäneet, vaikka ne eivät ihan välttämättä ole minulle imartelevimpia. Tosin lapseni sanoi tästä uudesta villapaidasta, että se on ihanasti sinapin värinen ja sopii minulle kamalan hyvin ja lasten suustahan ne totuudet tulevat, eikö vain?

Eilen kävin kameran kanssa kävelemässä. Tai siis kävelin synttärikakkua syömään. Kotikylässä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Yksi kauneimmista on tuo vanha viilatehdas ja sen kiinteistö. No, jouduin minä niitä aaltopeltiosia hiukan rajaamaan ulos, mutta tuo puoli on harvinaisen viehättävän näköinen. Ilmakin oli kuin morsian, hyväntuulinen sellainen. Ensimmäinen ihanan kirpeä, auringonpaisteinen syyspäivä. Aamulla tuoksui pakkanen ilmassa.

Lisää syksyjuttua

Lisää todisteita, että on se syksy täällä. Pikkuneiti nukkuu jo näin tuhdissa asussa (ja peiton alla) rattaissa. Haalarikin mahtui epäilyksistäni huolimatta vielä päälle eli keväinen kokopäätös oli just oikea. Hyvä niin. Seuraavaksi siirrytäänkn villavaatteisiin ja lämpöpussiin tai välikausiasuun muuten. Pitää muuten mainostaa, että noi tossut on ihan mainiot. Ostin niihin myös lämmikket sisälle. Jospa noilla vaunuiltaisiin (ja mahdollisesti myös kantoreppuiltaisiin) ensi talvi jalat lämpiminä. Kävelyynkin kai soveltuvat sitten kun moisen toiminnan aika koittaa eli vissiin pian. (Ja tämä ei ole maksettu mainos, ihan omilla rahoilla tilasin tossukat).

Niin ja jok'ikinen vastantulija olettaa, että meillä on poika... Mun mielestäni ruskea on aika unisex-väri, mut ei kai se sit vaan ole.

Tyylibloggaus

Lapseni alkaa olla hyvin tyylitietoinen. Tälläinen rusettipanta oli ihan pakko saada. No, eikös tuollainen ole jo kaikilla muillakin muodista innostuneilla nuorilla naisilla? Ainakin, jos muotiblogeihin on luottamista. Jättikokoiset vaaleanpunaiset, sydänaurinkolasit kyllä saivat toistaiseksi jäädä kaupan hyllyyn. Joku raja kuitenkin. :D

Eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan Lindexiltä tunika, jonka väristä vähän keskusteltiin. Äiti halusi vaaleanvihreän, mutta neito ilmoitti, että punainen sen olla pitää. Neiti kyllä nyt tarkemman syynäilyn jälkeen taisi olla oikeassa. Tuon kun yhdistää esim farkkuihin, on kokonaisuus tosi raikas. KappAhlista sitten tarttui mukaan tuo lyhythihainen ihanuus. Oli pakko ostaa jo nyt, koska keväämmällä niitä ei taatusti enää saa. Lupasin kyllä itselleni, että pari mekkoa ompelen vielä ihan itse. Niin ja syy akuuttiin mekkopulaan on neidin yllättävä venyminen. Melkein kaikki mekot ja tunikat jäivät kerralla pieniksi. Ohhoijakkaa...

On kyllä hauska huomata, miten innoissaan neitokainen on vaatteista. Luojan kiitos yleinen pinkkipsykoosi ei tuota vielä vaivaa vaan aika monet värit kelpaavat. Ehdoton suosikki on oranssi, mutta sitä on vaihteeksi aika heikosti tarjolla. Lidexin valikoimia katsellessa näytti siltä, että ihanan retrokauden jälkeen ollaan taas palaamassa tyttöjen vaatteissa turvallisiin pastelleihin. Voihan yök... No, toisaalta, neiti alkaa olla jo niiin pitkä, että seuraavaksi ei enää noita pikkulasten vaatteita edes saa eli minun on pakkokin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa ommella, jos en halua pukea tuota pikkupissisasuihin. Blääh... No, saa ainakin sen värisiä vaatteita kuin haluaa.

Shoppailua ja suunnittelemista

Eksyin vahingossa Seppälän aleen ja löytyipä sievä mekko.. Tai siis tunikahan tuo mulle on, ilman trikoita en ihmisten ilmoilla esiintyisi. Mut on sievä vaatekappale on. :) Eikä maksanut paljoa, sekin on aina positiivista.

Neidillekin löytyi kesäksi kissamekko, joka herättikin suurta riemua. Neiti on unten mailla, joten alustaksi valikoitui uusi tuolini. Ihana sekin.. Heti, kun rikastun, tuo pääsee verhoilijalle kylään. Ja jos en rikastu, vihjaisen hienovaraisesti synttärilahjatoiveesta..

Huonekaluja on jotenkin kertynyt. Mä odotan muuttoa ja oman talon sisustamisen aloittamista kuin kuuta nousevaa. No, kun nyt saataisiin kaupat lopullisesti kuntoon.. Sitä ennen mä tutkin tapetteja ja etsin huonekaluja. ;) Niin ja yritämme mahtua huonekalukokoelman keskelle asumaan.

Lapseni vaatii huoneeseensa tapetiksi tätä

Minä taas harkitsen ennemmin tätä
Katsotaan kumman mielipide voittaa vai päädymmekö sittenkin johonkin ihan muuhun vaihtoehtoon. Joka tapauksessa suunnitteleminen on ollut hurjan mukavaa.

Pukeutumisesta

Inkivääri mietiskeli blogissaan tyyliseikkoja ja mulle tuli mielen tämä uusi neulemekkoni, no mulle se on enemmänkin tunika pituudeltaan, mutta kuitenkin tosi ihana... Eikä loppujen lopuksi välttämättä ihan mun perinteistä tyyliäni, silti mä viihdyn siinä mainiosti. Toki väritys on oikea ja muu asustaminenkin (joskin olisi kiva löytää trikoopaita, jossa hihat riittäisivät vielä pesunkin jälkeen).

Jotenkin tyylini on viime vuosina muuttunut paljonkin. Osansa siihen tuo varmaan sekin, että ensin olin raskaana, ja sitten imetin pitkään, paino heitteli sinnesuntänne ja vaatteiden piti olla imetykseen soveltuvia eli mitkään pidemmät tunikatyyppiset eivät oikein toimineet, jos eivät sitten olleet imetysaukoilla varustettuja... Joten nyt mä olen huomannut kulkevai tyytyväisenä tunikoissa, mekoissa ja muissa ennen ihan mahdottomissa vaatteissa ja viihtyväni vallan mainiosti. Ehkä yksivärisiin trikoopaitoihinkin voi kyllästyä?

Inkiväärin blogin kautta bongasin myös tämän Gerad Darelin laukun... Ja kas kummaa, miten se sopisikin tunikaani... ;) Joten lankaa kouraan, virkkuukoukku toiseen ja jonkinmoista muunnelmaa aiheesta luomaan. Vielä kun saisin päätettyä, mikä lanka toimisi tuossa parhaiten...