Aamulla

Ihana aurinkoinen aamu. Aurinko heijasteli valoa milloin mistäkin, heitteli varjoja, herätti hämmennystä kimaltaessaan seinille neidin paidan paljeteista. 

Mummu oli löytänyt kirpputorilta valkoisen linnun, jonkun selvästi itse tekemän, kauniin. Minä kudoin eilen Novitan flipflopista vähän hupsun sisustusesineen aika rumaa kukkaruukkua peittämään. Tein siis kukkaruukulle kaulurin. Pitihän sekin kokeilla...

Miehen äidiltä saatu enkelinsiipi kukkii edelleen. Mummuni kertoi, että hänen äidilläänkin oli ollut enkelinsiipi tuvassa. Mistähän saisin napattua sellaisen vanhanaikaisen posliinikukan alun? Nyt ehkä kestäisin asua sen kanssa, koska voin nukkua eri kerroksessa kuin sen öisin ihan liikaa tuoksuvat kukat. 

Väriä päivään tai sitten ei...

Intouduin selailemaan vaihteeksi joskus ostamaani Tricia Guildin Värikäs maailma -kirjaa. Muistan, kun löysin Guildin kirjat kirjaston sisustushyllystä joskus -90-luvulla. Ihan mieletöntä. Aivan erilaista kuin mikään muu. Ne olivat lainassa hyllyssäni varmaan valtaosan vuotta. Tuon Värikäs maailma -kirjan onnistuin ostamaan itselleni muutama vuosi sitten ja sitä tulee edelleen selailtua pahimpaan värinnälkään.

Tänään napsin kuvia tämänhetkisistä suosikeistani ja hupsis... Taisin valita kaikkein vähävärisimmät kuvat. Ehkä meillä on kotona väriä riittämiin, siitä ei enää tarvitse haaveilla. Enemmän taidan nyt haaveilla väreistä eroon pääsemisestä. No, mikään täysin valkoinen sisustus ei ole tosiaankaan minun kakunpalani, mutta tuollainen vaaleilla sävyillä leikkiminen, se näyttää kauniilta. 

Tämä kuva taas on sopinut jostain syystä silmääni aina. Ikinä en osaisi asua noin itämaisessa ympäristössä (ainakaan täällä pohjolassa), mutta jotenkin nuo mausteiset, vihertävät keltaiset ja kellertävät vihreät ovat ihan syötävän herkullisia. Ja nuo patjat. Niistä olen haaveillut niin kauan kuin tätä kirjaa olen lukenut. Ihanat...

Pastanjauhantaa

Kerrankin äiti onnistui ruoanlaitossa... Tuo kerrankin on tässä tärkeä määre. Yleensä isä lämmittää paljon paremmin ranskalaisia uunissa, lihiksiä mikrossa yms. lapsen makuhermoon osuvia sapuskoja. No, tekee isi hyviä salaattejakin. Salaatti on neidin erikoisherkkua. Kuten näköjään hätäpäissä kaapin antimista kasaan kursittu kinkku-kermapastakin. No, kelpaa tuolle miilunpolttajan spagettikin, kelpaisi vaikka joka päivä. Mielellään ilman sitä miilua eli mustapippuria ja nimellä muulinpolttajan spaghetti. Harkittu asustaminen on myös tärkeää lounaalla. Pisamat ja cowboyhattu kruunaavat kokonaisuuden.

Melkein laitoin jo pastan ohjeen tähän, mutta se ei liene sopivaa kasvissyönnin puolestapuhujan blogissa. ;)

Iltalenkillä

Aurinko paistoi, vesi peilasi... Tänään tykkäsin keväästä.

Jostain syystä veden tuijottaminen saa ajattelemaan aikaa, sen kulumista, ikääntymistä. Sitä miksi ikääntyminen on niin usein negatiiviseksi koettu asia. Pitää tunnustaa, että itselläni ei ole ollut tähän mennessä kovin pahoja ikäkriisejä, muita kriisejä sitäkin enemmän. Niistä huolimatta tunnen olevani elämän suhteen saamapuolella.

Kaikki nämä vuodet olen saanut elää ja kokea. Välillä on satanut paskaa niskaan, välillä olen ollut romahtaa surun taakan alle, mutta jotenkin sekin on vain rakentanut minusta sitä, mitä nyt olen. Hassua, mutta ihan oikeasti en haluaisi olla päivääkään vanhempi tai nuorempi. Tämä on minun elämäni, ei mikään edestakaisin kelattava elokuva. Se mikä ei yhdellä otolla mene näennäisen täydellisesti, on juuri niin täydellistä kuin se tässä elämässä voi olla. Ja elämä virtaa edelleen, pyörteilee, tyyntyy, tulviikin ja jossain vaiheessa se on jokaisen kohdalta ohi. Hyvä niin. Miksi vääjäämätöntä vastaan edes pitäisi taistella? Antaa elämän kuljettaa.

Tyynyostoksilla

Kun lapsi on hoidossa, vanhemmat hyppivät kaupoissa. Vietimme miehen kanssa eilen shop 'til u drop -päivää ja saaliiksi saimme mm. olkkarin soffalle moottoriajoneuvotyynyjä Iskusta ja omaan makkariin petrolin sävyisiä tyyynyjä Hemtexin halvennuksesta. Taas kelpaa kölliä. Olohuoneeseen pitäisi vielä löytää 50*50 cm tyynyyn okran/sinapin sävyinen tyynynpäällinen. Tuntui olevan aika epätoivoista. Jos edes kankaan löytäisi jostain. Mut noi tyynylöydöt tekivät kieltämättä iloiseksi. 

Ajoneuvotyynyistä tulee jostain syystä mieleen lapsuus ja mummulan naulakossa riippunut terrakotansävyinen satiiniaamutakki, jossa oli vanhojen autojen kuvia. (Ja siis minun ikäni huomioon ottaen, ne autot eivät olleeet kleinbusseja vaan oikeasti vanhoja eli tosiasiassa ihan erilaisia kuin noissa tyynyissä.) Ehkä senkin takia tyynyt oli vain napattava mukaan, vaikka oikeasti minun piti kyllä ommella tyynynpäällisiä vanhoihin tyynyihin ihan omin pikku kätösin. Siniset tyynyt olivat niin edullisia (ja oikeasti aika kivoja), että totesin niiden olevan ehdottoman tarpeellisia. Yllättäen totesin ostaneeni yhden pyöreän ja kaksi pallokuvioista tyynyä. Miten tässä taas kävi näin?

Kirpputorikäynniltä tarttui mukaan pari kermakko. Nuo vasemmanpuoliset siis. Kerrankin kohtuuhintaan tuota puristelasityyliä. Ja tuollaista keltaista sävyä en moisissa ole nähnytkään. Luultavasti lapsi kotiin tultuaan taas koputtelee ohimoitaan, koska mullahan on jo tuollaisia... Hamsterintaipumuksiani ei selvästikään ymmärretä.

Löysin myös nipun letrasetin kirjainkalvoja. Helvetica lightia monessa koossa. Askarteluun, jos raaskin. Nekin olivat ihan järkevän hintaisi. Mutta muuten tuli taas pöriteltyä silmiä muutaman pöydän hintatason kanssa. No joo, sehän ei ole hullu joka pyytää, mutta oikeasti jos hakuaa eroon vanhasta rojustaan, hinnoittelua ei ehkä kannata vedellä ihan tolkuttomaksi.

Kukatkin alkavat vihdoin nousta. Ihanaa! 

Kangasta

Pitkästä aikaa tilailin muutaman kangaspalankin. Paperinukeista toivottavasti saa intoa tytön tilkkutäkin tekoon. Kaapissa on pino minulle aika epätyypillisiä pastellisävyisiä kankaita moista ajatellen. Ja nuo paperinuket... No, tehdään sitten kunnolla romanttista, kun alkuun päästään. 

Alemman kuvan kankaat ovatkin sävyiltään aika lailla normaalimpia tässä taloudessa. Pöllökankaasta tulee kuulemma neidille pyjamahousut, eläinkankaasta ja palloista mekko. Tuo lintukangas on ihan "turhaan" tilattu, minun ilokseni. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Mutta ihan ensiksi pitää muistaa kutistella kankaat ikävien yllärien välttämiseksi.

Niin ja tulivatt täältä. Kiitettävän nopeasti.

Laine-sukat

Malli: Laine-sukat Ullasta

Puikot: 2,5 mitkäliebambut

Lanka: Red heart Sport Socks Color, väri 31297

Menekki: 62 g nro 41 sukkiin, jalan malli kapea

Tykkäsin kovasti kutoa tätä mallia. No, onnistuin kyllä tekemään muutaman virheen yöllä unenpöpperössä kutoessani ja osa rei'istä kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että jouduin vähän jälkeenpäin kursimistoimiin. Lisäksi olin ensimmäistä sukkaa tehdessäni jotenkin ymmärtänyt kärkikvaennukset pieleen eli nyt sukat eivät ole ihan identtiset. Käyttökelpoiset kyllä. Kiilakantapää onnistui ihan nätisti ja loppujen lopuksi mallikertakin alkoi sujua jo toisessa sukassa. Minulla on pientä hahmottamishäiriötä epäsymmetrian suhteen, joten aivot yittivät välillä nyrjähtää ja toinen puolikas mallikertaa vaati hiukan keskittymistä. Aika jännä juttu sinänsä, yleensä tuo asia ei ole neuloessa haitannut.

Niin ja aikaisemista kokemuksista viisastuneena otin silmukkamäärän ohjeen pienimmästä koosta, vaikka jalan mitta onkin tuota L-kokoa vastaava. Kivat sukat, mii häpi. Mitä seuraavaksi sukkapuolelta?

Noin muuten olo on vähän pöh. Tauti kolkuttelee kurkussa ja aamu alkoi iloisesti salaatinkastikkeen ynnä kastikepullon sirujen siivoamisella keittiön lattialla. Onni oli, että lapsi oli päättänyt juuri ennen pamahdusta siiirtyä seisomaan ostoskoppaan. Muuten olisi saattanut käydä huonomminkin. No, tulipa vaihteeksi keittiön lattia pestyä kunnolla...

Ruusuja ja risuja

Nautimme ihanista kevätpäivistä - ikkunasta. Neidillä on megaluokan räkätauti, joka tuntuu imevän voimat aika tehokkaasti. Minä istun sormet ristissä ja toivon, että räkä ei tulehduttaisi korvia tai keuhkoputkia. Edellisestä taudista on turhan vähän aikaa.

Leikkelin omenapuita ja toin vähän risuja maljakkoon. Haaveena olisi saada ne tekemään silmuja, ehkä kukkimaankin. Mies toi eilen kimpun ruusuja, jotka piristävät sopivasti toistaiseksi uinuvia oksia. On niissä silti jo selvät, pulleat silmut. Ehkä lehdet tulevat, kun kukat kuolevat.

Itselläkin on enemmän kuin pikkuisen tukkoinen olo. Samaa tautia kuin lapsella vai ihan normaalia siitepölytukehtumista? Selviää oletettavasti muutaman päivän sisään. Käsienpesu on tosin kuulunut ohjelmaan huomattavan tiheästi, mutta milläpä suojaudut aivastusräiskeiltä. Pieni käsi ei oikein muista nousta eteen pisaratartuntaa estämään... 

Tulisi jo kesä. Kevät ei ole lempivuodenaikani, vaikka silläkin tietenkin puolensa on. Mutta kun ei malta, liian hidasta vaihteeksi kaikki.

Jk. eli jälkikirjoitus tuli mieleen... Ajelimme viikonloppuna kyläilemään ja silmät rekisteröivät ohimennen viitan Lemmenlaaksoon. Olisipa ihana sanoa kysyttäessa asuvansa Lemmenlaaksossa ja ihana myös kuulla tarina moisen paikannimen taustalla. Lemmenlaakossa on ihan pakko asua onnellisia ihmisiä, ainakin noin mielikuvan asteella.

Tänään

Tänään olen kävellyt, katsellut virtaavaa vettä, leikannut omenapuita ja raahannut risuja kasoihin. Kaivanut kilokaupalla mutaa kenkienpohjista ja haaveillut siitä, miten muutaman vuoden päästä nuo rytöläjät, joissa kasvaa ajoittain omenoita, näyttävät myös talvella omenapuilta. Myöhemmin olen repinyt oksanpätkiä hapsottavista hiuksistani ja todennut, että alavartalon treeni taisi tuon leikkuuoperaation myötä tulla hoidettua sekin. 

Tänään opin myös, että jos viemärinavausaineen rakeita jää vahigossa pikkuisenkin lattialle, jälki on aika karua. Voin valistaa, että linoleumiin ihan oikeasti palaa ruskeat läikät, kun rakeet reagoivat ilmankosteuden kanssa. Ensi kerralla, kun pullo putoaa päähäni ja rovauttaa rakeensa pitkin lattioita, muistan siirtää myös saarekkeen ja pesen lattian. Onneksi palaneet alueet jäävät sen samaisen saarekkeen alle ja toivon mukaan linoleum jossain vaiheessa saa häädön, silti harmittaa. Niin ja ihan vastaisen varalle taidan painaa mieleeni, että kaapin päällä säilytyksessä olevien tavaroiden sijaintia kannattaa tarkkailla, kun talossa asustaa alati hyppivä nelivuotias.

Voin siis sanoa, että ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.

Vati

Ihailin pitkään tätä vatia kirpputorilla, kunnes yhdellä pikakäynnillä lopulta nappasin sen mukaani. Joskus on pakko saada jotai pientä mutta kaunista. Kirppiksellä olisi vielä toinen samanlainen, kirkasta lasia, mutta se maksoi sen verran enemmän, että sai vielä jäädä odottamaan. Jospa hinta joskus tipahtaa. Tai sitten se jää sinne ja toivon mukaan joku muu vie sen kotiinsa silmiään ilahduttamaan.

Intouduin korjailemaan kuvan sävyjä pitkästä aikaa vähän reippaamalla kädellä. Todennäköisesti jätin taiteen säännöt seuraamatta, näyttökin on mikä on, mutta tuonkaltaiseen lievästi epätodelliseen tulokseen päädyin. Pitäisi ehkä hiukan enemmänkin moiseen taas perehtyä. Olen onnistunut unohtamaan hämmästyttävän paljon asioita.

Aamukävelyllä

Ulkona on vielä harmaata ja ruskeaa. Pikkuisen keltaista ja punertavaa siellä täällä. Aurinko viihtyi aamupäivällä pääosin pilvien takana, pieniä kurkistuksia lukuunottamatta.. Mutta onneksi vettä riittää. Niin koskessa kuin ojissakin, koskessa hurjuuteen asti... Mutta ankeaako? Ei suinkaan. Ihanan pehmoista ja lämpöistä sävymaailmaa ja ihan kohta jo hiirenkorvatkin alkavat vihertää.

Pyjamat

Ensin harjoituskappale minikoossa. Nuo tasosaumat kun olivat ihan uusi tuttavuus minulle. Kaavan sovelsin Nuken omat vaatteet -kirjasta. Kyllä se lopulta sujui tasosaumaskin jotenkin...

Sujui se sauma sitten paremmin varsinaisessa työssä. Itse vähän aristelin resorien tasosaumaamista, mutta se oli itse asiassa se piisofkeik -osasto tässä. Ohuemman kankaan ompeleminen aiheutti enemmän manailua... Kuvausvaiheessa mallikaan ei ollut kovin suosiollinen, mutta peruspyjamahan tuo on. Kaavaan olen tyytyväinen, Ottobressa tahtoo välillä olla kaavoitus niin reilua, että lapsoseni katoaa vaatteisiinsa, jos kaavoja ei muokkaa. Tämä malli on sellaisenaan aika hoikallekin sopiva.

Kaava siis Ottobre 6/2009, koko 122 ja kankaat hankittu joskus aikoinaan Myllymuksuilta. 

Tavoitteena on alkaa taas ommella enemmänkin. Tuossa vieressä odottavat jo leikattuina velourpöksyt ja nukelle samasta kankaasta hattu. Kesäksi pitäisi surauttaa muutama trikoomekko, vähintään... Lapsen suosikkilukemistoa on Ottobre. Sitä tavataan ja huokaillaan ihanuuksia. Pitäisiköhän hiukan ryhdistäytyä ja toteuttaakin niitä haaveita? Kankaiden puutteeseen toteuttaminen ei ainakaan kaadu. Kaapit pullistelevat...

Bird life

Olohuoneen ruokapöydän ylle lehahti Lokki. Lopulta. Ei enää kalseaa loisteputken valoa sielläkään. Mutta on se kaunis. Juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin. Ehkä se on valintana vähän itsestäänselvä, tylsäkin, mutta toimii tuossa. Ei riitele pahasti ihan toista tyyliä edustavan valaisimenkaan kanssa. 

Ja nälkä kasvaa syödessä. Olen löytänyt itseni haaveilemasta Yki Nummen toisestakin valaisimesta. Nimittäin Modern Art jotenkin sopisi hyvin lisävalonantajaksi jossain vaiheessa. Ensin tosin pitäisi löytää uusi jalkalamppu, mielellään kaunis ja sopuhintaan. Hah... Mistähän tämä valaisinvillityskin yhtäkkiä iski?

Kylppärin minimakeover

Ennen:

Lähtökohtana huomattavan epäkäytännöllinen lavuaari-peilihyllysysteemi, aika kömpelö hana, liian pieni lavuaari ja noin yleensä nuhjuinen ulkoasu. Kasvojen ja hampaiden pesu oli yhtä taistelua, koska otsa kolahti hyllyyn, kun altaalle kumartui. Vajaassa vuodessa paloi hermo tuohon viritykseen.

Nyt:

Ikea pelasti. Valikoimista löytyi inhimilliseen hintaan riittävän iso, mutta riittävän kapea lavuaari. Pytty kun sijaitsee strategisesti hankalalla paikalla pesukoneen siirtelyä ajatellen. Samaa vauhtia tuli uusi valaisin (,joka ei oikein suostunut kunnolla esiintymään kuvissa), peili, allaskaappi (tietenkin) ja tuo punainen pikkukaappi puhdistusaineita ym varten. Lisäksi seinälle kipusi pari jo kaapissa odottanutta naulakkoa kylpypyyhkeitä varten. Hanakin vaihdettiin. Nyt kelpaa loiskutella naamansa puhtaaksi. Ei kastu enää koko kylpyhuone. Ah riemua. 

Kaakelit eivät edelleenkään edusta ihan sitä tyyliä, mitä itse valitsisin, mutta välttävät. Varsinkin, kun niille ei nyt mitään voi tehdä. Ehkä sitten kymmenen vuoden kuluttua... Ja voisivat nuo todenpuhuen olla paljonpaljon pahemmatkin. Keskityn iloitsemaan etenkin punaisesta pikkukaapistani. Se on ihana. Ja miettimään, minkä väriset käsipyyhkeet raikastaisivat ilmettä parhaiten.

Kesä tulee...

 

Kuva Viherpeukalot

Takapihalla paistaa jo maa. Lumi lorisee vetenä kellariin. Ensimmäiset sammakot ovat pomppineet kellarin sammakkofarmilla. Kyllä se on tulossa, kesä... Minä olen jo muutaman vuoden etsinyt piparminttupastillin värisiä petunioita. Ei vaan löydy. Mutta sisko löysi Viherpeukaloilta syysleimuja, jotka varmaan toimisivat ihan yhtä hyvin värinnälän tyydyttäjinä. Pitänee tilata.. Ihan herkkuja.

Olo on jotenkin niin matalalla, että kukat saisivat tulla huomenna, kukkivina kiitos... No, tosiasiassa taidan joutua odottomaan loppukesään. Joka tapauksessa taidan tilata muutaman juurakon. Eiköhän niille penkin jonnekin saa kaivettua.Siihen saakka pitää hakea piristystä jostain muualta. Välillä sitä ihminen vain on niin pohjattoman yksin, vaikka ei edes olisi yksin.