torstai 28. helmikuuta 2013


Meillä on nähtävästi menossa sukujuhlaviikot ja kivaahan se on. Tällä kertaa kävimme juhlistamassa vanhinta mummuista. Mukavaa oli tälläkin kertaa. Minä aina jaksan ihastella mummuni silmää kauneudelle ja kykyä pitää esineiden määrä kohtuudessa ja ne kohtuulliset määrät tavaraa järjestyksessä. Ja tuo pullo, jossa lentelee kerubeja on jo varhaisissa lapsuusmuistoissa, sellainen esine, jota sai katsella etäältä ihaillen.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

 
Jotta tittidii. Siinä se on koko komeudessaan. Pientä hienosäätöä on luvassa reunimmaisten keskiovien suhteen, mutta eiköhän niihinkin jotain keksitä. Mutta siellä ovat lelut. Tai siis... Ja kuinkas sitten kävikään...


tiistai 26. helmikuuta 2013



Meillä menivät hiihtoloman aloituksen suunnitelmat hiukan uusiksi, mutta ainahan noita suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Ja muutetaan.Vietimme pari päivää mieheni kanssa kahden. Parisuhteen varsinaiseksi hoidoksi Ikea-visiittiä ja sitä seurannutta kirjahyllyn raivaamista ja laajentamista tuskin kukaan kutsuu, mutta ihan kiva on päästä yhdessä tekemään. Mummu otti lapset ja hyvä niin, etenkin tänään. En osaa edes kuvitella millaisen kaaoksen Silakka olisi saanut aikaiseksi, jos olisi ollut mukana avustamassa. Ovet ovat vielä odottamassa asentamistaan, mutta ehtiihän nuo. Valmiista kokonaisuudesta lisää joskus myöhemmin.

Onnistuin hämmästyttämään itseäni ja löysin hyllystä kasan kirjoja, jotka saavat lähteä muiden luettaviksi. Ja nyt en puhu niistä miljoonista puhelinluetteloista, joita hyllyssä lymysi. ;) En ole yhtään varma, onko niiden säästämiseen joku valtavan hyvä syy vai ovatko vain unohtuneet hyllyä täyttämään.

Tänään hyllyä tyhjennellessä oli  oli aikaa ajatella ja taivastella. Mm. ihmisiä. Seuraamassani blogissa kirjoittaja suri sitä, miten saa jatkuvasti ilkeitä kommentteja epäaitoudesta ja siitä, että blogissa näytetään elämästä vain kulissit. Tuota noin... Kenelläkään ei mitään velvollisuutta kertoa elämästään ventovieraille yhtään enempää kuin itse tahtoo. Olin aivan pöyristynyt. Välillä mietityttää, että mikä ihmisissä on vikana. Ensin pitää kyylätä ilkeämielisesti ja sitten vielä inistä siitä, että kyylättävä ei kerro kyylille kaikkea elämästään. O tempores o mores. Välillä tulee sellainen olo, että internetti vie jo lähtökohtaisesti ilkeiltä ihmisiltä lopunkin järjen.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Tiedättekös...



Ihan pakko leuhkia, mutta minulla on kyllä onni omistaa ihan mahdottoman kivoja ja rakkaita sukulaisia ja sukuun liittyneitä. Määrä ei ole ihan valtaisa, mutta laatu on sitäkin huipumpaa. Kahtena perättäisenä viikonloppuna on tullut aika erilaisissa juhlissa treffattua ensin äidin puolen lähisuku ja tänään isän puolen läheiset ja molempien näkeminen on ollut ihan huippua. Tosin äidin puolen suvun tapaamisen olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin huippuhauskat, mutta jotain hyvääkin suuresta surusta voi kaivamalla löytää. Mutta pakko sanoa, että olen melkoinen onnentyttö, kun olen saanut näidn ihmisten parissa kasvaa ja joihinkin tutustua vähän myöhemmin

perjantai 22. helmikuuta 2013

Hakekaa kätilö!

Kävipä taas kerran niin, että  jumahdin kunnolla television ääneen. Ei voi mitään, britit osaavat tv-draaman teon ja löytävät aina vain uusia mielenkiintoisia aiheita, joista saavat aikaiseksi koskettavaa draamaa välillä aika odottamattominkin maustein. Ja kyllähän tuo epookki tässäkin toimii ihan huikean hyvin. 

Mutta Hakekaa kätilö! perjantai-iltaisin Ykkösellä klo 19. Minä ainakin haluan nähdä lisää. 

Kuva lainattu Ylen sivuilta.

torstai 21. helmikuuta 2013



Oi ompelipompeli. Siinäpä ne tärkeimmät tältä päivältä. Olen toiminut inhimillisenä nenäliinana eli minut on kuorrutettu säännöllisin väliajoin räällä ja lopun aikaa olen yrittänyt suojella ompelustani samaisen räkänokan hyökkäyksiltä. Näen itseni omepelemassa vielä jokusen päivän. Eivät lopu saumat ja pääteltävät pätkät taaskaan kesken. Mutta edistyminen ilahduttaa koko ajan enemmän, koska peitosta tulee kaunis, niin kaunis, että tekisi mieli tehdä heti toinen värien ilotulitus sohvaa koristamaan.

Sitäpaitsi ommellessa voi miettiä kaikenmoisia leivontaideoita. Se ei tosiaankaan ole hukkaanheitettyä aikaa. ;)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013


Seuraavan kerran, kun alan virkata peittoa, muistan kyllä, että päättelen ja nipsin ylimääräiset lankapäät samaa vauhtia kuin lappuset valmistuvat. Ylättävän monta tuntia meni noiden seurassa neula ja sakset työvälineinä ennenkuin pääsin peiton ompeluun. Ompelukin on vasta ensivaiheessaan, mutta ehkä tuo täksi kevääksi valmistuu. Toivottavasti. Perheen vastaava askartelumestari ilmoiti, että noita langanpätkiä ei sitten saa hävittää, koska hänellä on käyttöä niille. Toi vielä ihan itse pesemänsä viilipurkin keruuastiaksi. No, pitihän ne sitten kerätä.

Iltapäivällä iski tarve herkutella ja kehitellä taas ruokareseptejä Tein perunavohveleita ja hyviä tuli. Lihansyöjille paistoin pekonia ja itselleni tein kikhernetahnaa, joka ehkä jotenkin muistuttaa hummusta. Kaikille oli vaahterasiirappia, säilöttyjä paprikoita ja vihersalaattia. Nuorempi väki nyrpisteli oheistarjoomuksille, mutta vohvelit kuulemma olivat hyviä.

Perunavohvelit

2 dl Mielihyvä-perunamuusijauhetta
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
4 dl kauramaitoa
4 munaa
n. 1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria, timjamia, basilikaa

Laita jauhot ja hiutaleet kulhoon ja kaada neste sekaan. Riko munat ja vatkaa seos sileäksi. Lisää mausteet ja öljy. Paista kumalla raudalla vohveleiksi.

P.S. Uskokaa tai älkää, mutta hummous ja vaahterasiirappi olivat tuossa annoksessa hirmuisen herkullinen makuyhdistelmä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Makuuhuoneen haavekartta

Kesä on ihan selvästi tulossa. Huomaan haaveilevani kevyemmästä ilmestä makuuhuoneeseen. Haaveilen myös siitä, että saisin vihdoin pääteltyä laatikossa marinoituvat afrikkalaiset kukkani ja koottua niistä torkkupeiton sängylle. No, ensiaskel tietenkin olisi raahata se laatikko alakertaan, jossa kuitenkin vietän pääasiallisesti päiväsajat. Ehkä huomenna? 

Jostain syystä olen kovasti viehtynyt tuohon oranssinpunaisen sävyiseen kolmiokankaaseen. Saattaa olla, että joudun ihan oikeasti tilaamaan sitä ja surauttamaan siitä heleät kesäverhot. Samoin moniväriset tyynynpäälliset viehätäävät silmää kovasti. Pelkään pahoin, että osa niistä tulee kotiutumaan meille. Haapaniemen rabbit olisi ihana, mutta se taitaa ylittää budjettini tällä kertaa. Samoin kieltämättä tekee pari muutakin kuolauskohdettani kollaasissa. Mutta ei se mitään, kuolaustahan tämä onkin.

P.S. Olkaa hyvä ja ohittakaa töräykset, joita en huomattuani enää jaksanut siivoilla kollaasista. Kiitos...

Kuvat: Ikea, Jotex. Finnish design shop, Room21, Kodin1.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivävohvelit


Jotain sydämellistä herkkua piti ystävänpäivälounaalle saada. Meillä se jotain oli suolaisia vohveleita. Tällä kertaa ainesten suhteet menivät enemmän kuin nappiin, joten kirjasin ne ylös. Seurana tarjosin vihreitä papuja, paprikakuutioita, salaattia ja savupaprikamajoneesia. Lihansyöjille oli tarjolla kinkkusuikaleita. Hyvin upposi.

Porkkanaiset vohvelit

4 dl vehnäjauhoja
2 dl riisimaitoa
2 dl kookosmaitoa
4 munaa
n 1 dl ruokaöljyä
1 porkkana hienoksi raastetuna
timjamia, basilikaa, suolaa, pippuria

Sekoita jauhot ja nesteet keskenään tasaiseksi seokseksi. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää öljy, mausteet ja porkkanaraaste. Paista vohveliraudalla rapeiksi, minä paistelin kovimmalla lämmöllä, mitä raudastani irtoaa.

Mies oli varsinainen mussukka ja antoi minulle ystävänpäiväyllärinä pinon englantilaisia sisustuslehtiä. Olenkin ahminut niitä innolla tämän päivää ja ajattelin jatkaa huomenna samaa harrastusta. Jotenkin suomalaiset lehdet ovat viime aikoina kunnostautuneet olemalla lähinnä haukotuttavia valkoisuudessaan. Olen huomannut kaipaavani vastapainoksi väriä ja sen käytössähän britit ovat kyllä varsin mestarillisia. Kuoseista ja kuvioista nyt puhumattakaan. Toivottavasti värit olisivat ihan oikeasti palaamassa kunnolla tännekin sisustuksiin. Toki skandinaavisella tyylikkyydellä ja vaaleudella on paikkansa ja se on parhaimmillaan hyvin rauhoittavaa. Mutta tosiaan, sitten kun lehdet ja blogitkin ovat täynnään sitä rauhoittavaa, silmä tuppaa jo pikkuisen luppaisemaan. ;)

Mukavia ystävänpäivän viimeisiä hetkiä!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ystävänpäiväjuttuja

Tänä vuonna ajattelin, että ei nyt varmaan vietetä ystävänpäivää kovin kummoisesti, koska koulussa ja niin edelleen. Ehkä kakun voisi leipoa tai jotain. Hah... No, sitten iski tauti ja talvisota ja tyttö ei pääse kouluun mihinkään kivoihin ystävänpäiväjuttuihin ja kaapissa oli pari kirjaakin hankittuna... Jotta saakoot lapseni ystävänpäiväkirjat ja  lisäviihdykettä ja lohtua tylsyyteen. Sen verran sain aikaiseksi, että taittelin tuollaiset kirjanmerkkisydämet ystävänpäivästä muistuttamaan.

Päivällä taittelin tytölle enemmänkin paperisydämiä kavereiden kortteja varten. Ehtiihän noita toimittaa vähän myöhässäkin. Ei kai se ystävyys niin päivän päälle ole. Mutta hitsit noiden sydänten taittelu on hauskaa. Saatan joutua hakemaan alhaalta vielä pikkuisen lisää paperia ja taitella muutaman mallin lisää. Ihan vain kokeeksi. Kyllähän miehellekin ystävänpäiväsydän pitää olla.

Jotta Pinterestiin käy taas tieni sydämiä etsimään.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tyylianalyysi

Isompi tyttö sairastaa vaihteeksi ja Top Modelit ovat olleet ahkerassa käytössä. Tänään neiti piirsi kieli keskellä suuta asua, selitti, että tähän ei tule sitten niin mitään koristeita ja värityskin on ihan musta. Lopuksi kertoi, että kuvassa olen minä ja että noin minä aina pukeudun, ei tarvitse värejä etsiä kuvaa varten. Mutta se on kuulemma ok, koska mikään muu väri ei sovi minulle paremmin kuin musta ja harmaa. Ettäs kaikki tiedätte. ;) Hiusten väri on kyllä aika tavalla todellisuutta pirtsakampi.

Voiko tomaateista rakentaa tornin?



lauantai 9. helmikuuta 2013



Nyt sitä alkaa olla: valoa! Ja tulppaaneja. Mies toi kaupasta. 

Kevään pakollinen tulpaanikuva [x].

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kauluri

Minulla on pyörinyt kaapissa melkoisen kauan pari kerää Garnstudion sinapikeltaista Viennaa. Hetken aikaa mielessä on pyörinyt myös halu tehdä sinapinkeltainen kietaisutuubi. Jotta kerrankin löytyi materiaali lankavarastosta suoraan. Tämä tuubi oli kyllä hiukan hankalammin tulostuva kuin kuvittelin. Jouduin repimään mohairia auki useampaan kertaan, kun joko mitat tai neulejälki ei miellyttänyt. Lopulta nro 9 puikot ja ihan tavallinen ainaoikea 26 silmukkaa leveä jälki täytti vaatimuslistani. Ainakin huivi on kauniin värinen ja sopii aiemmin kutomaani pipoon ja kynsikkäisiin. Lisäksi se poimi tilauksen tehdä isommalle neidille oma tuubi kaulaa lämmittämään. Se pitää kuulemma tehdä Novitan ihkusta, paljettikoristeisesta Säteestä. Katsotaan löydänkö sitä mistään... 

Itselleni tekisi mieleni tehdä kirjoneuletakki. Ehkä joskus...

Kuvien, joissa minä esiinnyn, krediitit menevät miehelleni.

Niin ja itse ihmettelen kovasti, mistä tämä yletön sinapinkeltaisen rakkautni on oikein kotoisin? 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Leluräjähdys


Tämä  postaus kuuluu sarjaan realitybites ja mä_en_kyllä_kohta_enää_kestä. Jotenkin tuo olohuoneen lelujen säilömistila alkaa käydä hermoille ja pahasti. Rojukasa tuntuu vain kasvavan koko ajan eikä suurin osa tavaroista tosiaankaan ole edes siellä päin, mitä olen suunnitellut. Joulun jälkeen homma karkasi ihan totaalisesti hallinnasta. Toisaalta olen alistunut siihen, että tulen vielä jokusen vuoden elämään lelumeressä, joka aaltoilee ympäri asuntoa. Luulen, että on pakko keksiä jotain, että sen saisi taltutettua edes ajoittain. 

Ja minäpä keksin. Pitää ostaa taas kerran yksi hyllypala Beståta Ikeasta lisää, sen jälkeen takaseinä onkin melkoisen täynnä... Lisäksi tuohon uuteen pätkään laitetaan ovet, joten ne lelut voivat olla vaikka heiteltyinä sinne sisälle, mutta kaaoksen saa piiloon sulkemalla ovet.

Kesällä kerran -blogista bongasin ovi-idean ja taidan varastaa sen. Eli Ostan sieltä Ikeasta Stuva-sarjan ovia, ne kun ovat aika lailla näppärämmän levyiset kuin Bestån omat ovet olisivat. Itse asiassa kiusaus hankkia ovia myös muiden hyllyjen alaosiin on jo nyt ajatuksen tasolla, mutta ehkä katson, miten tuo kaappisysteemi toimii. Kun vain ensin ehtisi käväistä siellä Ikeassa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pubiruokaa




Menee taas keittiöelämän puolelle, mutta menköön. 

Totesin, että Ramsayn Pubiruokaa-kirja kuuluu oikeasti niihin hyvin inspiroiviin keittokirjoihin. Sinänsä tämä on peräti outoa, koska minä olen kala- ja äyriäisallergikko ja kasvissyöjä ja kirja keskittyy lähinnä liharuokin ja mereneläviin, mutta viis siitä. Luen innoissani ja päässä tapahtuu reseptejä lukiessa ja kuvia katselessa, se lienee tärkeintä. Lukiessa mieleen tuli Mark Sargeantin joskus Market Kitchenissä valmistama, ihana linssi-kasvispata, johon tuli skonsseja päälle. Kirjassa oli aiheesta lihaversio, mutta tuo kasvispata on ihan huikean hyvää, etenkin ne skonssit siinä pinnalla. Joten sitä söimme päivälliseksi. Löytyy kirjasta myös ihan kasvisruokakin, sellainen, jota on pakko kokeilla: Kesäkurpitsakeitto, jonka ainekset paahdetaan uunissa. Kuulostaa ihan järjettömän hyvältä.

Valon päivän kunniaksi piti leipoakin. Tein suklaa-kirsikkamuffinsseja, joista tuli parempia kuin hyviä. Teen toistekin. Pakkasessa on edelleen kirsikoita ja niitä olisi hyvä vähitellen hävittää sieltä. 

Teenköhän minä jo ensi viikolla muutakin kuin luen, kudon ja kokkaan?

Kasvispata

4-5 perunaa isohkoina palasina
2 porkkanaa viipaleina
paprika kuutioina
2 vartta selleriä kuutioina
1 dl huuhdottuja, punaisia linssejä
öljyä
valkosipulin kynsi
1 prk paseerattua tomaattia, vettä
n 1 tl rosmariini, timjamia, kynteliä, savupaprikaa, kasvisliemijauhetta 
suolaa, pippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuumenna öljy padassa tai korkeareunaisella paistinpannulla. Lisää selleri ja porkkana ja kuullota hetki. Lisää valkosipuli silputtuna, yrtit ja paprikajauhe. Lisää joukkoon paprikakuutiot ja peruna ja kuullota. Lisää linssit ja tomaattisose ja reilusti nestettä. Lisää joukkoon suola ja pippuria ja kiehauta. Jos patasi on uuninkestävä, laita kansi päälle ja astia uuniin, jos ei, kaada ruoka uuninkestävään vuokaan ja peitä foliolla. Hauduta tunnin verran. Valmista tässä välissä skonssit:

Skonssit
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g margariinia
1 tl suolaa
1,5 dl riisimaitoa

Laita kuivat aineet kulhoon, lisää margariini ja nypi se jauhojen kanssa tasaiseksi muruseokseksi. Lisää riisimaito ja sekoita taikina. Vaivaa se kunnolla sekaisin, kauli n sentin vahvuiseksi levyksi ja ota esim. juomalasilla siitä skonsseja. Pyöräytä ylijäänyt taikina palloksi ja toista. Skonsseja tulee n 12 kpl taikinamäärästä.

Tarkista ovatko padan ainekset kypsiä ja lisää pinnalle skonssit. Paista vielä 20 min. uunissa, kunnes ne ovat ruskistuneet kauniiksi. Anna levätä 5 min. ennen tarjoilua.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Dogmakuvitettu ja noin yleensä varsin epäortodoksinen ruokapostaus

Tätä voisi kutsua jo dogmakuvitukseksi. Eikös olekin houkuttelevan näköisiä... ööh.. jotain? :D Tänään iski taas Katin kokeileva keittiö ja alkujaan ajatuksena oli tehdä jonkinmoisia vehnägnoccheja vaan kun sopivaa ohjetta ei löytynyt, päädyin nypertämään jonkinmoisia hyvin epäkiinalaisia dumblingseja. Niitä olikin yllättävän kiva tehdä ja mikä vielä yllättävämpää, pikkuiset "vuoret" lautasella saavuttivat etenkin ekaluokkalaisen varauksettoman suosion. Pakko sanoa, että maistuivat minullekin, kunhan olin selvinnyt valmistuksen aikaisista hilpeydenpuuskista.

Ensiksin täytteeksi pilkoin parsakaalinnuppuja, paprikaa pieniksi kuutioiksi, valkosipulia ja mausteeksi timjamia, savupaprikajauhetta, suolaa ja pippuria. Keittovaiheessa sen sijaan, että nyytit olisivat painineet pohjaan, ne päättivätkin kellahtaa alapää ylös. No, länttäsin kannen kattilan päälle ja jätin mokomat kapinalliset höyrystymään. Kymmenen minuutin kypsennyksen jälkeen totesin iloiseksi yllätyksekseni, että parsakaalit ja paprikat olivat ihan täydellisiä kypsyysasteeltaan kuten oli myös nyytti taikina. Jotta voi niitä tehdä noinkin.

Täydensin epäortodoksisen ruokalajin tarjoamalla sen lapsille ihan perinteisen suomalaisen jauhelihamurukastikkeen seurana. Itselleni paistoin munakoisokuutioita ja maustoin ne pääasiassa mintulla ja lurautin vielä nyyteille pikkuisen soijakastiketta. Hyvin toimi sekin. Olen jo vuosia ihaillut dumblingsien kuvia keittokirjoissa, mutta ajatellut, että niiden tekeminen on jotenkin liian monimutkaista tai hankalaa. No, eipä ollut kumpaakaan. Seuraavaksi taidan tehdä itse pastaa, sen tekeminen on sou far kaatunut tuohon samaan epäilykseen (ja pastakoneen puuttumiseen). Ihan mukava välillä kaadella itse itselleen pystyttämiään aitoja.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kirja-alen satoa


Muissa blogeissa olen ollut havaitsevinani trendiä hankkiutua eroon liioista kirjoista. Meillä ei taida olla moista mielenhäiriötä näkyvissä, ei vaikka kirjahylly pullistelee jo aika uhkaavasti ja kirjoja on alkanut kulkeutua ympäri asuntoa...  No, ainahan noita opuksia voi alkaa latoa kahteen riviin. 

Lienen joskus maininnut potevani yletöntä rakkautta keittokirjoja kohtaan.No, niitä napsahti kolme lisää hyllyä täyttämään. Pakko sanoa, että tällä kertaa ne ovat sellaisia hyödyllisiä ostoksia. Uusia kasvisruokareseptejä ja innoitusta saa tulla aina ja etenkin munakoiso-ohjeita olen kaivannut. No, nyt niitä on kokonainen kirjallinen.

Jostain systä poden jonkinmoista lukkarinrakkautta englantilaista keittiötä kohtaan. En siis välttämättä halua paistaa tomaatteja salaattiin tms., mutta englantilaisessa keittiössä on jotain vetoavan kömpelöä, kaikenmoinen hienostelu puuttuu aika pitkälle. Nigellan ja Jamien kirjoja hyllystä löytyy jokunen, nyt Ramsayn osasto sai täydennystä. Minusta on mukava tehdä välillä vähän lohturuokatyyppisiä aterioita ja englantilainen ruoka on kyllä juuri siihen tarkoitukseen sopivaa, täyttävää ja myös mieltä lämmittävää.