Revontuliposeerausta

Revontulihuivi tuli valmiiksi. No sellaiset pikkujutut kuin päätteleminen ja pingoitus ovat vielä tekemättä, mutta äkkiäkös nuo (varsinkin jos löydän vielä päättelyneulani jostain). Muuten hyvä, mutta tällä kertaa Siperia opetti, että kannattaisi ehkä katso ohjeesta puikkojen koko ennen työn tekemistä. Tuli tehtyä melko pieni revontulihuivi, neidille sopivaa kokoa. Onneksi tuo tykkää mustasta ja harmaasta, joten tällä kertaa käykin niin, että tilaan itselleni omaan huiviini uudet langat ja teen sen sitten niistä uuden version tälläiselle hiukan pidemmänpuoleiselle ihmiselle sopivampaan mittakaavaa. ;)

Mutta speksit: Lankana Tallinnasta ostamani 100% villa, vahvuus 7/2, pyöröpuikko 3,5 mm (ääliöminä) ja lankaa meni n 190 g. 

Tämä oli kyllä mukava ohje. Oikeastaan ei edes harmita, että "joudun" tekemään toisen version itselleni. Pääsenpä sitten siinä (jos muistan), tekemään nuo reikärivitkin ohjeen mukaan. Koskahan sitä ihminen oppii lukemaan ohjeet ajatuksen kanssa?

Jumittaa

Jonnekin päin pitäisi suunnata, jotain tehdä, jostain haaveesta ymmärtää luovuttaa. Mutta onko pakko, jos ei jaksa eikä halua? Mikä ihme siinä on, että tämä aikuisena oleminen on vuosi vuodelta vaikeampaa? Koska siihen oppii ja tottuu, koska pääsee hyppäämään oravanpyörään ja juoksemaan siinä turvallisesti eläkeikään asti? Vai pääseekö siihen koskaan, jos nelikymppisenä ei edelleenkään tiedä, mitä elämällään olisi parasta tehdä... 

Ohhoijakkaa. Tätä tämä liian pitkään kestänyt erakoituminen sisällä teettää, vanne puristaa päätä ja pinna alkaa olla katkeamispisteessä niin lapsella kuin vanhemmallakin. Ja askartelukaapin ovenkahvat ovat edelleen vaihtamatta.

Ilmalämpötumput

Kädet ovat palelleet ihan mielipuolisesti sekoitelankaisissa kirjoneuletumpuissa, joten oli pakko saada nuo jo aiemmin mainostamani Peuransarvilapaset puikoille ja sitä kautta valmiiksi jäätyviä käsiä lämmittämään. Totesin neuloessani, että malli on melkoisen leveä minun kätösiini (tai sitten Kureyon on paksumpaa kuin suosituslanka), joten tein resorit suosiolla 9s/puikko. Lisäsin sitten ranteiden jälkeen silmukkamäärän tuohon ohjeen 44:ään. Aika leveäthän noista tuli, mutta mahtuu sitten alle toiset, ohuemmat tumput (jotka myös ovat työn alla). Peukalot näyttävät ihan massiivisilta, mutta niissä onkin ajatuksena se, että ne eivät mene ihan pintaa pitkin ja siten jää ainakin teoriassa lämmittävää ilmaa peukalonkin ympäri. (Pari kertaa kun on tuntunut siltä, että peukalon saa poimia kesken reissun  mukaansa lenkiltä). Niin ja värit näyttävät (ainakin minun säätämättömältä näytöltäni) olevan aivan mitä sattuu kuvassa.

Mutta lanka tosiaan Noro Kureyon (väri 254), sukkapuikot nro 3 ja lankaa kului n 80 g.

Ja nyt kun sain tumput valmiiksi onkin mukava seurata, miten säätiedotuksissa luvataan lämpenevää.. Mies nimesikin nuo ilmalämpötumpuiksi, kun marisin muutama päivä sitten, että voi olla varma, että lämpenee, kun nuo valmistuvat...  Onhan tätä pakkasta toisaalta jo riittänytkin, välillä voisi vaihteeksi vähän lauhtuakin.

Pakkaspäivien piristystä...

Minulla on kamalan kiltti sisko. Totesin sen taas kerran. Satuin viime tapaamisella mainitsemaan, että kaipailen vähän reilumman kokoisia teemukeja ja että nuo vaaleat Taika-mukit ovat tosi kauniita. No, mitäpä sainkaan tuliaisiksi kun sisko tuli kylään? Pari mukiapa hyvinkin. Ei tarvitse enää lampata täyttämässä mukiaan uusiksi liian usein. No, oikeasti iso muki on yrttiteenjuojalle kätevä. Esim ruusunmarjeteepussista kun ei sitä toista mukillista säällisen makuista teetä saa irti yrittämälläkään, mutta ison mukillisen siitä saa. Jotta tuli taas säästettyäkin. Hih...

Ja kiltit sukulaisen vol 2. Äitini oli löytänyt kirpputorilta jonkun tekemän, pienen, sievän hardanger-liinan ja lahjoitti sen minulle. Se istui kooltaan oikein passelisti noiden ruskeiden pullojen alle. Jotta tulipa ratkaistua sekin ongelma, miten nuo pullot "irtoavat" kauniisti ruskean arkun pinnasta. Heijastuksetkin ovat enemmän kuin kauniita...

Lopuksi höpötystä ihan muuten vaan.. Tilasin joskus Esteriinasta somia maatuska-helmiä ja pari yötä sitten sain näperreltyä niistä korun. Pahus vaan, että totesin tehtyäni, että tuskin tuota ihan heti tulen käyttämään.. No, on se kaunis seinälläkin ja ehkä se jollekulle joskus kelpaa kaulaankin. Ei auta, oma tyylini on aika tavalla yksinkertaisempi. Lasihelmiä on hauska pujotella, mutta tuohon tyyliin ovat so not for me. Päh...

Lisää villoja

Eli valmistuipa vihdoin lapsen Scrap Cardigan (Ravelrylinkki). Lankana Cascade 220 ja puikot 4 alumiinipyöröt. Lankaa meni ehkä 400 g (liian laiska punnitsemaan) ja kokoa muokkasin isommaksi (turhankin innolla) ehkä  6-7 -vuotiaan kokoon. Mutta lämpöinen takki, pehmoinen lanka ja mikä tärkeintä käyttäjä tykkää. Tämänhetkisellä kasvuvauhdilla tuo ei hirmuisen pitkään ole edes suuri. Värityskin on ihan ok, vaikka itse mietin pitkään tuota keltaista, josko se on liian kirkas. Ei ole, se taitaa raikastaa kokonaisuuden.

Postipoikakin oli ystävällisellä tuulella ja toi minulle kauan kaivatun Milk Decon, jota jo olen pikkuisen ehtinyt selaillakin. Ihania juttuja taas. Ihana ylläri oli myös Priiman tarjouksesta tilaamieni Noro Kureyonien ääntä nopeampi saapuminen lootaan. Jospa tuosta saisin itselleni värikkäät ja erityisesti lämpimät tumput. Mallikin on valittuna. Teen Ullasta Peuransarvilapaset.

Lopuksi sisustusvimmailua, joka on kieltämättä ollut aika pahana, vaikka näkyviä muutoksia emme hirmuisesti ole ehtineet toteuttaa. Edelliseltä kirppisretkeltä mukaan tarttui ruskeaa lasia, apteekki- ja kermapulloja, jotka asettelin tuon kynttiläraastimen seuraksi peilin eteen. Ajatuksena on, että kesällä noihin voi keräillä erilaisia kukka-asetelmia. Juu, kaikesta talventykkäämisestä huolimatta välillä on jo ikävä kesää ja kukkasia...

Ruskea lasi ei ole ikinä ihan mahdottomasti koskettanut ulkomuodollaan. Ehkä siksi, että minulla ruskea lasi assosioituu edelleen aika vahvasti kaljapulloon ja oluenhajuun. Assosioituu se vieläkin, mutta jotenkin se on alkanut myös viehättää. Valo kuitenkin muuttuu ruskeassa lasissa aika ihanan meripihkan sävyiseksi ajoittain.

Päiväretkuilua

Tuli tehtyä päiväretki etelämpään. No, oikeasti ei ihan noin etelään, Riihimäelle vain sukuloimaan. Miehellä sattui sopivasti olemaan työreissu samaan aikaan kun siskollani oli vapaapäivä. Prismasta löytyi Novitan uutta Tico tico -lankaa. Pakkohan sitä oli pari kerää napata kokeiluun, jospa tuosta saisi miehelle ja neidille sukat aikaiseksi. Noin sormituntumalla lanka on kyllä aika karheaa (kaikkiin ihanuuslankoihin verrattuna), mutta hinta oli ihan kohtuullinen ja ainakin väriä riittää.

Illemmalla piti vielä käydä pikaisesti realisointikeskuksessa (vahinkotavarakeskuksessa siis) ja sieltä oli ihan pakko napata  mukaan pari jauhepussia. No, leivinjauhettahan tuo, eestinkielinen nmi vain on aika kutkuttava. Nuo peltilootat ovat vähän saaneet siipeensä, mutta luulen, että toimivat vallan hienosti säilytysrasioina. Hinta ei ainakaan ollut paha. Muutenkin kyseisessä kaupassa oli kaikenmoista hauskaa pengottavaa minunkaltaiseni kaivelijaoravan iloksi.

Sain vihdoin aloiteltua revontulihuivia. Eka yritys meni alun jälkeen purkuun, koska minulle ei siihen hetkeen järjestynyt riittävästi rauhaa pysytellä kaaviossa mukana. No, alkuvaiheen jälkeenhän tuo on aika aivotonta kutomista ja sujui mukavasti autoillessakin (mies siis ajoi, en kudo ajaessani).

Tuo lanka tarttui mukaan taannoiselta Tallinnan-reissulta ja totesin, että se tuntuu huomattavan pehmeältä neulottuna verraten siihen, mikä tuntuma on kerällä. Ja harmaasävytys kulkee todella kauniisti. Minulla olisi samaa lankaa myös sateenkaaren sävyissä, mutta jotenkin tuntuu, että se on ehkä hiukan liikaa... Liikaa väriä, muotoa ja vaihtelua yhteen huiviin. Pitää keksiä jotain muuta, jossa kirjavuus ei hyökkää niin pahasti silmille.

Lapselle kuulemma pitää myös tehdä revontuli-huivi. Joudunkohan minä nyt tilaamaan jostain sopiva väristä liukuvärjättyä lankaa. Kyllpä harmittaa. ;)

Täällä taas...

Migreeni selätetty, elämä ehkä voittaa. Viikonloppu kyläillessä oli sekin melkoisen terveellistä rentoutumista. Mutta tulipa koettua  monen päivän migreenin riemu ja loppuviikon kestänyt jälkisärky vielä kaupan päällisinä. Saanko esitellä samalla hengenvedolla valituksen lomassa mieheltä ja lapselta tulleen joululahjan eli huovutetun maatuska-pullonlämmittimen. Ehdottoman ihana esine.

Reissukäsityönä valmistui vihdoin karkkivärinen Lacy Baktus, lanka Lucca finoa, värisävyn numero hukassa. Työ jonka piti valmistua joululahjaksi, mutta joka värityksensä vuoksi ufoutui hetkeksi. Minä vain en ole mikään pastellien ystävä ja kun kutoo vuorotellen vaaleanpunaista, vaaleansinistä, lilaa, mintunvihreää, vaaleankeltaista jne jne väkisinkin alkoi hammasta särkeä. No, pitkälle automatkalle tuon kutominen oli omiaan ja huivi tuli kuin tulikin valmiiksi. Ei kun pakettiin ja postiin. Niin, puikkokoko taisi olla 4,5 ja huvista tuli aika iso, vaikka lankaa jäi pieni kerä ylikin.

Mieleisempi saavutus tässä. Kauluri yksinkertaista pitsineuletta, jonka välissä on aina muutama kerros ainaoikeaa. Näin samankaltaisen ohjeen ravelryssä, mutta enpä löydä sitä tähän hätään.. Pahoitteluni. Lanka Cascaden Venezia Worsted (ihan unelmanpehmeä lanka muuten) ja puikkoina 40 cm mikälie alumiinipyörö kokoa 4.

Ihan mielettömän upea biisi...

Riittänee aiheesta. ;)

Loppiaista odotellessa

Viimeisiä viedään. Huomenna on aika purkaa kuusi ja kerätä joulukoristeet laatikoihin ensi joulua odottamaan. Pakko oli vielä laittaa kuva jouluaatonaattona väkertämästäni kynttiläkruunusta. Polttokelvotonhan (tai ehkä turhankin hyvin palava) se toki on, mutta muuten viehättävä keittiötä koristamassa. Yleensä en ole ihan noin maalaisromanttinen, mutta kaipa sitä joskus, edes jouluna, on lupa revitellä.

Niin ja kranssin materiaaleista: Metallikehikko löytyi kellarista, possut Onnipuodista, rautalankasydämet vääntelin itse ihan sinkitystä rautalangasta, punavalkoinan nyöri löytyi Sinellistä ja pitsi ynnä kynttiläklipsit paikallisesta halpakaupasta. Niin, vihreät osat ovat kukkakaupan kimppuvihreää, tarkemmin en osaa sanoa, koska mies kävi ne noutamasssa ja ällistyttämässä vaatimuksillaan henkilökuntaa. Ai niin, possujen ja sydänten ripustushärdellien ideasta krediitit Parolan Asemalle. Minä kyllä jonnin verran muokkasin. Kiitän.

Blogin joulutaukokin venyi vähän luvattoman pitkäksi. Joulunvalmistelut ym. imaisivat mehut aika tarkkaan. Itse asiassa jaksoin siirtää joulukuvatkin koneelle vasta tänään. Tuli sekin kuitenkin hoidettua. Meille taisi iskeä myös totaalinen kuvausähky joulun kunniaksi. Tapaninpäivän jälkeen ei ole otettu yhtään kuva. Moista ei ole ihan hetkeen tapahtunut.

Mutta nyt virkistyneenä uuten vuoteen. Niin muuten, onnellista sellaista kaikille, jotka tänne piipahtamaan eksyvät.