Reikä seinässä

Kasvihuoneprojekti nytkähti taas pikkiriikkisen askelen eteenpäin. Tai no, juuri sen askelen, joka on jumittanut projektia. Nyt on vesijohtovaraus valmiina asennukseen ja sähköjohdollekin suojaputki valmiina. Jotta mitäpä sitten? Tiili- ja harkko-ostoksille ja betonimylly laulamaan lähiaikoina.

Minulla on hiukan tuollainen osaisinpa päättää -olotila tällä hetkellä. Nyt en voi tarkemmin dilemmaani eritellä, mutta sen verran voin valaista, että se liittyy blogimainontaan. Hyvä juttu or not hyvä juttu, enpä osaa päättää.

Remontointien esittelemisen suhteen tilanne on vähän hassu. Mies on tehnyt ihan mahdottomasti kaikenlaista pientä, mutta aika vähän siitä on sellaista, joka olisi erityisen näyttävää dokumentoitavaa kuvallisesti. Tässä kuitenkin yksi nurkka kellarista. Tänään armaani vaihtoi lahoneet tukipuut rappusten alta ja sitä ennen vei sieltä pois kasan piikkausjätettä. Nyt voimme taas laskeutua turvallisesti rappusia ja nurkkaan tuli lisätilaa polttopuille. Sitä talouden puunkulutuksella tottavieköön tarvitaankin.

Olen vaihteeksi ihmetellyt ihmisten asennetta ja käytöstapojen puutetta. Jos joku ilmoittaa haluavansa ostaa jonkin kauppaamani tavaran fb-kirppiksellä ja vieläpä ilmoittaa ajan, mikä hänelle sopii, mutta jättää ihan tyynesti tulematta, niin minä en oikein kykene ymmärtämään. Ilmeisesti se, että yrität päästä ylimääräisestä ryönästä eroon tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää, että silloin olet perustanut jonkinmoisen päivystyspisteen, jossa odottelet, josko joku suvaitsisi jonain päivänä saapua ostoksille. No, koska tämänkertainen henkilö ei saapunut eikä ilmoittanut mitään syytä saapumattomuudelleen, laitoin tavarat uusiksi myyntiin. Mutta kyllä jaksaa ihmetyttää... 

Kukkia, ruokaa ja rakentamista

Unikot kukkivat vihdoinkin. Heittelin erilaisia unikonsiemeniä muutamaan kukkamaahan ja nyt tulosta alkoi näkyä. Tuo vaaleanpunainen silkkiunikko on ihan sanomattoman kaunis. Jostain syystä poden valtavaa ihastusta vaaleanpunaisiin kukkiin, vaikka muuten en todellakaan ole mikään pastellisävyjen ystävä. Kukissa vaaleanpunainen vain jotenkin kuuluu asiaan. Sitäpaitsi vaalenpunaiset kukat näyttävät ihan valtavan suloisilta vaaleanharmaata taloa vasten.

Tänään söimme vaihteeksi lounaaksi hot dogeja. Pakko tunnustaa, että lomalla etenkin lounasosasto on rakentunut lähinnä ruoista, jotka saa nopeasti lämmitettyä tai grillattua. Jotta hampurilaisia, hodareita ja grillinakkeja on tosiaankin kulunut. Omaan hot dogiini sentään voin kehua panostaneeni. Paahdoin sämpylän pannulla, voitelin pinnat dijonin sinapilla, paistoin halloumisuikaleita nakkien tilalle ja ripautin halloumin päälle sipulirouheen sijaan tomaattirouhetta. Sitten vielä pikkuisen majoneesia ja pari salaatinlehteä ja erittäin epäortodoksinen kasvishodari oli valmis. Ja se oli muuten myös hyvää. Nam.

Lopuksi vielä pikainen remonttipläjäys ja krassien kukintaa. Terassin alaosan ristikot ovat oleet jo hetken paikoillaan. Terassi ryhdistyi niillä kummasti ja kyllähän ne ovat kauniit. Vanhemmissa taloissa nuo kuistinalusristikot ovat aina olleet asia, josta olen pitänyt mahdottomasti. Nyt meilläkin on sellaiset ja ihan siellä missä moisia kuuluukin olla.

Mies nikkaroi myös sivupihan sisäänkäynnille portin näkösuojaksi ja toki kulkuesteeksikin. Portin malli on sama kuin etupihan aidassa, tuollainen perinteinen pälkkiaita. Maalina sama petroliöljymaali kuin talonkin pielissä.

Niin ja muuten meillä on kaikki kyllä enemmän ja vähemmän hunningolla. Siivoamisen sijaan olemme lähteneet rannalle aina sään salliessa (ja välillä vaikkei se sääkään olisi niin salliva)

Ovi

Nonni. Vihdoinkin sain aloitettua ihan kunnolla ja ensimmäinen ulko-ovista on kapsuteltu ja hinkattu odottamaan uutta maalia pintaansa. Kapsutellessa oli aikaa mietiskellä kaikenmoista ja minä käytin ajan mietiskelemällä mm. sitä, että mikä ihme oli saanut aiemman maalarin päätymään ilmeisesti johonkin puunsyöjäaineeseen ovien pinnoitukseksi. 

Alkujaan ovet ovat ilmeisesti olleet ihan lakatut ja olisivat kyllä olleet jatkossakin kovasti kauniit lakkapinnalla. Vaan ei, oli pitänyt ostaa jotain pahuksen Pinotexiä ja sutia sillä. Ja ei, ei toimi. Ensiksikin puunsyöjäaine on todennäköisesti lähtenyt hilsehtimään aika lailla pian levittämisen jälkeen, halkeillut ja korkannut irti. Sikälihän asia on hyvä, että ne irti korkanneet osat lähtevät hyvin helposti irti. Vaan sitten ne mut kohdat... Niissä pinnoite sitten istuu kuin täi tervassa, halkeilee, on rumaa ja kaiken kukkuraksi aurinko on vielä polttanut pinnan epämääräisen sameaksi... Nimikyltin kohdalta näkee, millainen ovi on ollut sen kakkoskäsittelyn jälkeen, ihan kaunis, vähän punertavaksi lakatun oloinen. Lopputulos ei kuitenkaan ole valitettavasti ollut mitään sinne päinkään.

Alkujaan haaveilin puhdistavani ovet puupinnalle ja lakkaavani ne uudelleen. Nyt, tutustuttuani tuon kuultokäsittelyn ominaisuuksiin, aion levittää oviin ihan tyytyväisenä sen saman keltamullan sävyn kuin mitä jo viime vuonna sain levitettyä kellarinoveen.

Tapaus alakerran wc sitten tönötti melkein kokonaisen vuoden muuttumattomuuden tilassa. Ennen joulua päätin, että jo nyt on. Emme ole saaneet remontoitua emmekä edes päätettyä, mitä tuolle kopille tekisi, mutta jotain piti tehdä. Päätin harrastaa industrialistista tyyliä eli unohtaa sen, että tapetit on revitty ja huidella uutuuksia keskeneräisen koristeeksi. 

Ja juu, olen tyytyväinen. Pari juttua vielä uupuu, esim se P-kirjain, mutta hitsi vie, kummasti tila raikastui jo uudella peilillä, vessapaperitelineellä ja parilla pikkunaulakolla. Nuo valmiina olleet naulakot jotenkin tahtoisivat päästä eroon maaleistaan ja ryhtyä tummemmiksi, mutta taitavat saada olla ihan noin. Samalla tulin siihen tulokseen, että kaapissa remonttia odottavat pyyhkeet pääsevät myös käyttöön. 

Jostain syystä olen rankaissut pikkuvessaa kaikenmaailman epämääräisillä ja epämääräisen näköisillä pyyhkeenriekaleille. Ei, se on loppu nyt. Kyllä keskeneräisessäkin tilassa voi käytää kauniita tekstiilejä. Näyttääpä paljon vähemmän keskeneräiseltä niiden seurassa. Nuo pikkupyyhkeet ovat osin epäsopivan sävyisiä, pitäisi hankkia muutama soveliaamman sävyinen Muumi-pyyhe lapsille lisää. Jostain syystä omat naulakot olivat kummankin neidin mielestä ihan suunnattoman ilahduttava asia. 

Se varsinainen vessaremonttikin on jossain vaiheessa listalla. Silloin on luvassa kuusikulmioisia laattoja lattiaan ja muuta ihanaa. Seinien väriä enkä materiaalia ole saanut vieläkään sovittua itseni kanssa. Ehkä sekin aikaa myöden selviää. Vaikka sitten viime hetken paniikissa, kun kosteussuojaukset kuivuvat...

P.S. Alan vähitellen uskaltautua kuvailemaan uudella kameralla. Kyllähän sillä kuvien taso vain on aika eri luokkaa huonommassakin valossa kuin tuolla vanhalla versiolla...

P.S.2 Piti vielä sanomani, että tuon mustan, yksinkertaisen wc-paperitelineen löytyminen oli melkoisen kiven alla silloin vuosi sitten. Taisin lopulta Palorannalta tuon Innon telineen löytää. Nyt vähän harmittaa, koska tämä olisi myös ollut hieno, mutta kelvatkoon tuo jo hankittu.

Tämän hetken etsintäprojektini kohdistuu paperikoriin. Tarvitsisin sellaisen sänkyni viereen vaan enpä ole vielä mieleistä löytänyt... Välillä tunnen olevani ihan pikkiriikkisen hankala luonne esineiden suhteen. ;)

Ostin tänään uudet kasvit lievästi sanoen rähjääntyneiden orvokkien tilalle. Murattia, hopealankaa ja yhden vihreän koristekaalin. Nyt näyttää taas kukkien suhteen hyvältä.

Sain myös päätettyä talon ulko-ovien tulevan värin. Päätöstä avitti se, että valmistajalla sattui oleman valmina vajaa purkillinen keltamullan sävyistä petroliöljymaalia. Olin kaavaillut hiukan kirkkaamman keltaista okran sävyä, mutta päätin olla tyytyväinen tuohon väriin. Ihan hyvä päätös. Maalasin kellarinoven ja se näyttää väriltään oikeinkin toimivalta. Kirkkaampi keltainen olisi voinut olla vähän räikeä. Lähipäivinä jatkan uudella tarmolla vanhojen ovien maalien kimpussa. Nyt tuntuu siltä, että haluan ne keltaisiksi melkoisen nopsalla aikataululla.

Eilen illalla kuvasin miehen askartelemia terassin valoja parvekkeelta. Juu, uusiksi menivät. Kolmet eri sävyiset, valkoiset valosarjat yhdessä julkisivussa ovat hiukan liikaa...  

Lopuksi vielä pikkuinen parannus rappusiin. Silakka opiskelee rappujen laskeutumista nenä menosuuntaan ja alapäässä neidille on tullut kiukku ja kriisi, kun tuki on loppunut kesken. Isä rakensi neidille pienen pätkän mittatilauskorkuista tukikaidetta ja jo sujuu laskeutuminen ja kiipeäminen ihan eri tahtiin. Noin muuten neiti on sisäistänyt vaativan lapsen identiteetin melkoisen huolellisesti. Käytetyimmät sanat ovat: "haluu, tahtoo ja anna!". Niillä pärjää...

Kellariin pääsee rappusia pitkin!!!!!

Meillä on kellariin ihan oikeat rappuset *Ja tähän sitten reippaasti aaltoja*. Sinänsä hassua, mutta tuo kellarinrappu on tähän menessä ollut eniten työtä ja energiaa vaatinut osa remonttia. Sen yhteydessä on tuettu ja paikattu lohjennutta perustusta, kaivettu lisää syvyyttä, että ovi saatiin normaalikorkuiseksi (me olemme pitkiä ja aiempi ovi oli niin matala, että jouduimme kumartelemaan kunnolla), valettu madallusten kohdalle lattia kellariin, muurattu rapun perustus harkoista, perustettu ja valettu betonista lattiaa, rapattu seiniä, kärrätty kiviä ja lopuksi päästy rakentamaan itse rappua. Puuh... Vielä on ohjelmassa pientä ovenpielten rukkausta ja oven maalaaminen. Mikä on muuten ihan oma juttunsa, minun kun pitäisi kyetä vähitellen päättämään, minkä väriset ovet taloon tulee... Tuskallista. Mutta pakko sanoa, että tuon rappurakennelman mukana mieheni on oppinut ihan mahdottoman monta uutta työtekniikkaa ja kikkaa. Minä olen pääasiassa kannustanut, mutta ehkä siitäkin on ollut jotain hyötyä. ;)

Niin ja noiden rapun sivujen hivenen persoonallisten silakkaesteiden tilalle tulee joskus jonkinmoiset metalliaidat. Kunhan löydämme jostain sopivat. Puiset aidat olisivat aina keväisin tulitikkuina...

Terassi on laudoitettu myös aitojen osalta ja myös koeajettu. Hyvoin toimi kahvitauolla. Mies teki lämpökäsitellyistä laudoista kärryyn pinnan. Oletettavasti se siirtyy jossain vaiheessa grilllauksen apuneuvoksi, mutta olkoon nyt aluksi kahvipöytänä. Mutta kyllä, löhöilytuoli tuohon on ihan pakko saada. Ja ränni parvekkeen etureunaan...

Löytö

Kirpputori oli lomalla, joten suuntasin kyläilevän siskoni kanssa kierrätyskeskukseen. Kuinka ollakaan, siellä oli vastassa vanhan poljettavan jalat, ihan ilman konetta ja irrallaan. Olipa iloinen yllätys. Toinen ilahduttava löytö oli tuo pyöreä peili. Se saa paikan yläkerrasta, saunan eteisestä, joka onkin kaipaillut peiliä pidemmän aikaa. Eipä voi sanoa muuta kuin, että onneksi kirpputori oli kiini. Meidän shoppaillessamme miehet napsuttelivat kaiteeseen lautoja. Osa oli vielä liian märkiä, mutta onneksi kuiviakin löytyi sen verran, että edistystä tapahtui taas. Näyttää koko ajan mukavammalta.

Päivällä kärräsimme tytön kanssa istuimia terassille ja kokeilimme, miltä siinä oleskelu tuntuu. Testin tulos oli, että oikein mukavalta. Pöytä on vielä kellarissa odottamassa puhdistusta ja pientä tuunailua. Tavoitteena olisi saada sekin lähipäivinä terassikuntoon. Sitten pitäisi vielä päättää, hankinko sen ekotuolin tuonne nurkkaan löhötuoliksi. Kiusaus olisi kyllä kova, koska se on ihan äärettömän mukava istua. Noiden pikkutuolien väripolitikka muuttui, kun tuolit eivät olleetkaan sellaiset auringonkeltaiset, miltä kuvassa näytti, vaan haaleammat. Ostin siis sittenkin kolme tummanharmaata ja vain yhden keltaisen tuolin. Pehmusteet löysin Hemtexin alesta.

Piti oikein tarkistaa taannoin terassisuunnitelmani. Aika samoilla jäljillä taidan edelleen olla, vaikka jotkut jutut ovat vähän muuttuneet. Perusidea on jäljellä. Yksi uusi tarve on jo löytynyt; Pitää löytää jostain koppa pöytäkärryn välihyllylle istuinpehmusteita varten.

Joku tälläinen voisi toimia. Vasemmanpuolinen on Ohlsonilta, oikeanpuoleinen Finnish Design Shopista. Tai sitten tuonne sopisi yksinkertaisesti vanha pärekori, jos moinen sopivasti osuu kohdalle.

Tänään keräsin toisen puoli litraa kirsikoita, perkasin ne kivettömiksi ja pakastin sokeriliemessä. Huomenna taitaa taas olla seuraava puoli litraa odottamassa poimijaa puussa. Tänä vuonna  laitan ainakin pienen annoksen kirsikkalikööriä tekeytymään. Tein joskus likööriä karviaisista ja se oli ihan kielen vievää tavaraa. Kirsikoista ei huonompaa voi tulla. Jääkaapissa on itse asiassa viimevuotinen rommirukku vielä osin odottamassa syömistä. Taidan siivilöidä siitäkin alkoholit talteen ja lisätä vähän sokerilientä. Kirsikkarommi on järjettömän hyvää kaakaon seurana.

Aamulla heräsimme innokkaan talkooväen puhelinsoittoon ja keksin laittaa vahingon kiertämään eli herätin lisää työntekijöitä. Tänään terassiin tuli siis lattia ja vähän kaidepuita ja kaiteiden vuorilaudat saivat maalia pintaansa. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa tiesmitenpitkäänaikaan, että kasvustot kaipasivat kastelua. Isompi tyttö halusi kahluualtaan pihalle, joten siitä saan kasteluvettä joksikin aikaa. Jos ei siis heti ala sataa, kun näin sanon. Tänään taisi olla yksi kesän kauneimmista päivistä. Tunnustan nauttineeni.


Tänään poimin myös ensimmäisen mukillisen kirsikoita puusta. Huomenna saa varmaan toisen mokoman. Punaherukatkin alkavat olla keruukunnossa. Alkaa työnteko uhata. Onneksi ostin niitä uusia ämpäreitä.

Tänään myös mietin paikallislehden juttua, jossa kyseltiin mopopojilta ympäristön häiriötekijöistä. Juu, kuulema heitä ei ollenkaan häiritse mikään. Täällä kun on niin hiljaista muutenkin ja he ajelevat ympäriinsä. Seuraavaksi varmaan toimittaja menee kyselemään myymälävarkailta mielipidettä siitä, onko pikkunäpistyksistä haittaa kenellekään. 

Pihahommia #2

Tänään on olut ohjelmassa tälläistä. Rappujen perustusten muurausta siis. Myös perheen virallinen kurapuuroasiantuntija oli innolla mukana. Minä sain laastinloput omiin tarkoituksiini. Joko saa alkaa kantaa kalusteita terassille?

Meillä polkaistiin projekti-eturappu ihan tosissaan käyntiin tänään. No, kaivurimies kävi jo aiemmin, mutta mies laittoi tänään maisemointikankaat ja levitti sepelit vaateriin odottamaan finnfoameja ja perustusharkkoja. Eiköän se siitä vähitellen nouse. Maltan tuskin odottaa. Jotenkin on äärettömän kivaa aina kun joku asia tulee valmiiksi. Viime kesänä se oli talon ulkomaalaus, tänä kesänä sitten ehkä tuo rappu. Oma osuuteni on kyllä vähän jäissä. Suunnittelin rapsivani ja maalaavani ulko-ovet, mutta hiukan heikolta näyttää.

Toivelistaa terassille

Lienen mainostanut, että meillä on ensi kesänä remonttilistalla sisäänkäynnin rakentaminen ja siihen yhteyteen tulee pieni oleskeluterassi. Innostuin jo haaveilemaan kaikesta ihanasta, mitä terassille voisikaan tuoda. Pari ekotuolia löhöilyä varten. Ikeasta tarjoiluvaunu lepotuolien viereen laskutasoksi ja kukkapöydäksi, Ikean raidallinen huopa vilpoisia iltoja lämmittämään, Finlaysonin Taimi-istuityynyt pepun alle, ruokapöydän ympärille ehdottomasti nuo keltaiset Roxö-tuolit ja pari harmaata jakkaraa varatuoleiksi. Ihanaksi turhuudeksi vielä Finnish design shopista tuo kauan kuolaamani  Normann Copenhagenin talolyhty. 

Enää puuttuu vain pöytä, joka onkin hiukan tiukempi tapaus. Terassiosasta ei tule suurensuuri, joten pöydän pitäisi olla normaalia kapeampi, jotain 60-65 cm luokkaa, pituuden maksimista ei ole hajuakaan. Voi olla, että päädymme rakentamaan sen itse. Tuolla takapihala on kyllä pitkään pihalla viihtynyt ja erittäin kauniiksi harmaantunut lankku, jonka jalostamista olen miettinyt jo pidempään. Se voisi toimia pöytälevyn aihiona. Metallisten, mielellään mustien jalkojen löytäminen voikin taas olla vähän enemmän vaivaa vaativa asia. Mutta mietitään. 

Itse asiassa on hyvin paljon mahdollista, että terassin rakentaminen venyy sen verran, että tosiasiassa sen sisustaminen on ajankohtaista vasta vuoden päästä kesällä, mutta ainakin on suunniteltu... Hartaasti.  Toimenpidelupahakemukset on kuitenkin jo toimitettu hyväksyttäviksi ja piirustuksetkin valmiina. Eikös se ollut niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Olenpas mä muuten mustavalkoisela tuulella tänään...