Maatuskamaniaa...

Tämä oli tavallaan vähän hassu kirppisostos. Maatuskateekannu, joka on olympialaisten matkamuisto. Olympialaisten, joissa en siis ollut seuramassa. Mutta kun... Niin, joskus vain osuu kohdalle niitä maatuskoja, jotka on vain pakko saada. Yleensä ovat vanhoja, mutta satunnaisesti on uusiakin aiheeseen liittyviä frouvia liittynyt kokoelmaan (esim valkoinen mittakuppimaatuska ja huovutettu pullonsuoja). En halua pitää sisustuksessa sen kummempaa teemaa tai hukuttautua maatuskoihin (liika on aina liikaa), mutta maatuskoja tuppaa kurkistelemaan asunnossa vähän sieltä sun täältä. Mutta ehdottomasti niin, että asiassa pitää olla joku juttu. Ihan kaikkea rojua en suvaitse edes maatuskaksi muovattuna. 

Tämä maatuska sitäpaitsi tulee ihan käyttöön. Aion hauduttaa siinä piparminttuteetä itselleni aamuisin istuksiessani nauttimassa kirkasvaloa ja aamiaista. Se saa ilahduttaa aamuhetkiäni ja vaikka vuorotella sen toisen juuri hankkimani venäläisen teekupin kanssa.

Mies oli työmatkalla ja ajattelin, että herkuutelemmepa tyttöjen kanssa fetapiiraalla (mies ei tykkää fetasta). Muuten hyvä, mutta vaikka meilä yleensä on aina fetaa jääkaapissa, tänään ei tietenkään ollut enkä puolikuntoisena viitsinyt lähteä tarpomaan kauppaa moista hakemaan. Joten söimme juustopiirasta, raastetta sentään löytyi siihen. Katkeraa, fetaversio olisi varmasti ollut paljon paljon parempaa.

Viime päivinä olen ihmetellyt maatuskoitani vaihteen vuoksi. Kuvaillut, silitellyt, kaivanut esiin maatuskakirjanikin. Sen, jonka olemassaolon olin unohtanut ihan autuaasti. Sisällönkin muistaminen oli aika hatarissa kantimissa. 

Mutta nyt tiedän, mistä päin laajaa Venäjänmaata mummoni ovat kotoisin. Ainakin suunnilleen. Aina välillä olen ihmetellyt, miksi ikinä ei tule vastaan noita oikeasti vanhoja maatuskoja. Vanhimmat mummelit taitavat kokoelmassani olla jostain 50-luvulta. Luulen niin. Ajoitukseen ei maatuskakirjastani ole apua. Hankalia yksilöitä nuo mummelit, kertovat kovasti vähän itsestään.

Mutta voisin väittää, että saattaisin olla aika iloinen, jos joskus eteen sattuisi tuon vasemmalla kököttävän nuken kaltainen yksilö. Haaveeksi taitaa jäädä, mutta että pitää olla upeat nuo maalaukset ja värit. Jostain syystä en ole hetkeen löytänyt uusia maatuskoja. Tai siis erilaisia versioita noista, joista tykkään ts. tyyppiä, jota esiintyy kokoelmassani keskellä ja oikeassa reunassa. Nuo Nizhni Novgorodin hiukan haaleansävyiset tädit eivät vain sytytä niin kovasti. 

P.S. Makuuhuone koko sisutuksellista regressiota. Mies kantoi Ikeasta pari valkoista työpöytää ja ne rumentavat nyt ikkunaseinää. Mutta nou kän dyy. Jos haluan ommella, tarvitsen työpöydän ja mitään kivempaa ei tähän hätään mistään osunut kohdalle. Jotta se on nyt sit mdf-levyä ja kalustevalssia. Sitä on hyvä harrastaa, kun kurkku on niin kipeä, että sinne luulisi majoittuneen nyrkinkokoisen sammakon.

Uusi maatuska ja pakkopullatulppaanit

Pitkästä aikaa maatuskakokeilmanikin karttui. Yleensä näistä viilukoristeisista neidoista pyydetään aika tähtitieteellisiä summia, mutta satuin kohdalle, kun joku halusi päästä moisista eroon ihan siedettävään rahaan. Joten nyt on tätäkin lajia hyllyssä.

On aika hauska huomata, miten suhteeni maatuskoihin on muuttunut. Alussa ostin melkein kaikki kohdalle osuvat nuket, nyt olen jo muodostanut asiaan jonkinmoisen keräilijän suhteen. Minulla on lempityyliset maatuskat, hankin niitä enää vain harvoin. Oikeastaan vain silloin, kun kohdalle osuu nukke, jollaista minulla ei ole tai josta muuten vain tykkään kovasti. Sitä peruskokoelmaa olen jo pyrkinyt harventamaan siltä osin kuin noita tavanomaisempia on useampia kappaleita. Niin ja talouden upouudet maatuskat ovat enemmän lasten leluja, minun maatuskoillani ei suuremmin leikitä.

Sitten se pakkopulla. Tulppanit. Sisko toi ystävänpäiväylläriksi ihanan kimpun. Pakkopullaa blogissa tai ei, jotenkin tulppaanien mukana tulee aina vähän kevättä.

Tänään tuli nettihuutokauppalöytönä uusi maatuska kokoelmiini. Rouvia on jo kohtuullinen rivistö. Huomaan muuttuneeni nirsommaksi keräilyvuosien lisääntyessä. Olen jopa ajoittain havainnut harkitsevani joistain yksilöistä luopumista enkä tosiaankaan enää osta niitä yleisimmin tarjolla olevia malleja. Muutenkin nuo vanhemmat mallit ovat paljon viehättävämpiä kuin uudet. Somiahan nekin ovat, mutta aika lailla hengettömämpiä.

Silakan neuletakkikin tuli valmiiksi ja ainakin käyttäjä vaikutti hyvin ilahtuneelta ja tyytyväiseltä. Todenpuhuen tuo Puron Revontuli-sävy on kyllä todennäköisesti jonkun pahasti värivammaisen suunnittelema, mutta ehkä takki menettelee päiväunilla. Silmukkamäärät ja rungon ohjeen nappasin Ullasta Villavintiö-neuleliivistä. Kudoin siihen vain hihat noiden pikkuisten holkkien jatkeeksi. Vartalonympärykseen olisi saattanut pikkukeijulle riittää vähäisempikin määrä silmukoita, mutta kuten sanottu, mikään edustusvaate tuo ei funktioltaan ole, jotta näillä menään. Eiköhän tuo lämmitä tuollaisena ihan riittävästi.

Maatuskoja ja hifistelyä

Maatuskakokelmani ei olekaan hetkeen karttunut. Frouvat ovat nököttäneet hyllyssään muuttumattomana armeijana jo jonkin aikaa ja varmaan tulevat nököttelemäänkin. En ole hetkeen löytänyt yhtään vanhaa maatuskaa ja tuo uustuotanto saa pääosin minun puolestani olla. Jotenkin niissä on kaikkea vähän liikaa, koristeita, kimallusta... Ei, oikeasti vanhoissa maatuskoissa on jotain ihastuttavaa tyylikkyyttä ja arvokkuutta. Taitavat mokomat vain jo pääosin olla muiden keräilijöiden hallussa. Toki minulla jokunen uusikin maaatuska löytyy (ja muutakin aiheeseen liittyvää).

Mutta nuo valkoiset mittamaatuskat oli ihan pakko saada. Voin ryhtyä suoraan Nigellan kirjan ohjeilla keittotaidon jumalattareksi ilman matemaattisia operaatioita. Vielä kun uunin saisi helposti muutettua Fahrenheiteille...

Niin ja sitten se hifistely. Minulla on jo jonnin aikaa marinoitunut kaapissa kilo Rowanin Cocoonia odottelemassa muuntumista pöllöneuleeksi. Aioin jo aloitella, mutta huomasin, että sopivia pyöröjä ei valikoimista löytynytkään. Mikä loistava tekosyy hankkia vihdoin Knit pron vaihdettavilla päillä olevia pyöröjä. Voisin tuota resoria aloiteltuani väittää, että hifistely kannatti. Ihanat puikot! 

Ajanvietettä ja muuta

Yskimisen lomassa piti keksiä tekemistä. Joten ensin päätin kuvata , mitä meillä asustaa kirjahyllyssä itsestäänselvien kirjojen lisäksi. Ensiksikin maatuskojen lauma on jotenkin hämärästi lisääntynyt. Osa niistä jopa muistuttaa toisiaan.. Hämmästyttävää... Niiden yläpuolella on mun yksi mun viime aikojen ehdottomista suosikkilöydöistä eli tuo ihana lasilautanen. Sain joskus mummultani samaa sarjaa olevan karkkikulhon ja kermakon, myöhemmin mukaan on tarttunut sarjan leivoslautasia ja nyt vihdoin tuo ihanuus. :) Nyt taas noita ei ole hetkeen löytynytkään... Viimekertaiselta kirpparikierrokselta mukaan tarttuivat tuollaiset somat venäläiset puurasiat ja lisäksi hyllyllä on säilytyksessä neidon Myyrä-teeastiasto. Sillä kun saa leikkiä vain aikuisten kanssa. (Haussa on joku helpommin korvattavissa oleva versio aiheesta)
Maatuskojen lähistölle on majoittunut joukko Aarikan kukkakuvioisia purkkeja, tuollainen ihana omenapurkki, lähes virheetön emalikattila ja pari emalimukia. Mä yritän itse asiassa keksiä noille hivenen järkevämpää paikkaa, vaan eipä ole vielä tullut mieleen. Lisäksi kirjahyllyssä asustaa epälukuinen läjä papereita, neuleita ja yleensä sitäsun tätä. Mulla ei ikinä pitäisi olla avohyllyä asunnossani... Kaikki tavarat hiipivät vähitellen sinne. Mutta jostain syystä sitä pahinta kaaosta en viitsinyt tällä kertaa kuvata. Muuten olen viihdytänyt itseäni vääntämällä hihatinta (tuo musta alemmassa kuvassa) Merino Silk-langasta. Ihanaa lankaa, siinä on myös bambua, ja puikkoina Addin lyhyet pyöröt kokoa 3. Ohje on pikkuisen soveltaen Modasta, jonka numeroa olen nyt liian laiska tarkistamaan. No, siinä on kuitenkin varsin pitkät hihat ja hihansuissa pitsineuletta. Toinen kutomus on anopilta saadusta pellava-puuvillasekoitelangasta, ihan oman päästä kiskotulla ohjeella tehtävä neulottu lyhyt essumekko. Mitaltaan se on kyllä lähempänä tunikaa. No whatever, toivottavasti siitä tulee käytettävän näköinen, koska tuo lanka on varsin hankalaa purettavaa. Neulepinta on kyllä mukavannäköistä. Tyttöä on viihdytetty palikkapalapelillä, aineena Elsa Beskow'n satukuvitukset. Aika hyvin tuo on viihtynytkin.
Ja kun höpötyksen alkuun pääsin, tässä vielä yksi tuleva synttärilahja eli Haruha-huivi. Päättelemättä ja pingoittamatta, mutta aika kaunis silti. :) Lankana on Noron Silk Garden ja huivi on kudottu ihan perus-alumiinipuikoilla numeroa 5.

Neulatyyny

Tänään vietin päivän kaksin neitokaisen kanssa. Sain mä lastenhuoneen verhot ommeltua (ja hermot meni vaihteeksi ompelukoneeseen), mutten silitettyä ja ripustettua, värjättyä yhden kierrätysnauletakin, t-paidan ja lankaa ja tehtyä itselleni siistin esillä säilytettävän neulatyynyn. Tuo neuletakki kaipaa vielä nappien vaihtamista ja t-paita pientä tuunaamista, mutta neulatyynyn esittelen tässä..


Näin siis mulla on näkyvillä maatuska ja käsillä tarvittaessa muutama neula siististi. Ja tuo "vajaa" maatuskakin tuli hyödynnettyä. Vielä kun keksin, mitä tekisin sen sisällä olleesta pienehköstä nukesta.. No, neitkainen kyllä tänään leikki sillä huomattavan tarmokkaasti. Eiköhän sekin ole hyötykäyttöä. ;)