Pitkästä aikaa maatuskakokeilmanikin karttui. Yleensä näistä viilukoristeisista neidoista pyydetään aika tähtitieteellisiä summia, mutta satuin kohdalle, kun joku halusi päästä moisista eroon ihan siedettävään rahaan. Joten nyt on tätäkin lajia hyllyssä.
On aika hauska huomata, miten suhteeni maatuskoihin on muuttunut. Alussa ostin melkein kaikki kohdalle osuvat nuket, nyt olen jo muodostanut asiaan jonkinmoisen keräilijän suhteen. Minulla on lempityyliset maatuskat, hankin niitä enää vain harvoin. Oikeastaan vain silloin, kun kohdalle osuu nukke, jollaista minulla ei ole tai josta muuten vain tykkään kovasti. Sitä peruskokoelmaa olen jo pyrkinyt harventamaan siltä osin kuin noita tavanomaisempia on useampia kappaleita. Niin ja talouden upouudet maatuskat ovat enemmän lasten leluja, minun maatuskoillani ei suuremmin leikitä.
Sitten se pakkopulla. Tulppanit. Sisko toi ystävänpäiväylläriksi ihanan kimpun. Pakkopullaa blogissa tai ei, jotenkin tulppaanien mukana tulee aina vähän kevättä.
Maatuskat on kyllä ihania ja just tuollainen perinteinen malli on minunkin mieleeni. Mulla oli yksi itse ostettu tuliaismaatuska, josta koira söi sisukset... Se enempää en omistakaan, mutta lapsella on yksi setti. Pietarissa, vuonna yksi ja kaksi, oltiin reissussa ja siellä näki kyllä jos vaikka minkälaista maatuskaa...
VastaaPoistaPakko tunnustaa, että hurahdus alkaa olla sen verran paha, että Venäjälle olisi kiva päästä ihan maatuskoja katsomaan. Mahtaakohan siellä olla kirppareilla hyvät valikoimat...
Poista