Puutarhaunelmia vol jotain

Eikös näytäkin viehättävältä takapihallamme sijaitseva Babylonin kuuluisa kohta jokea pitkin pois kelluva kasvimaa? Jotenkin alkaa olla aika selvänä kesän ensisijainen pihahomma ts. kaivanto kohti ojaa, sora ja salaojaputkitus... Samalla vaivalla voisi varmasti tehdä pohjat kasvihuonetta varten. Sekin kun tulee joskus sijtaitsemaan tuon nykyisen lätäkön tienoilla. Jotenkin epäilen, että soistuva maasto ei vältämättä ole lasiseinäiselle rakennukselle ihan terveellisimpiä eikä vakaimpia pohjia. Joten ohjelmassa tulee olemaan lapiointia ja myös pienimuotoista maansiirtoa. Mikä tulee olemaan vallan hilpeää, koska tontti on tyypillistä joenrannan jankkoa. No, kukaan ei onneksi ole sanonut, että oja on kaivettava yhdellä kertaa... Toisaalta olisi mukava saada homma hoidetuksi ennen kylvöaikaa. Hmh. Pitää miettiä.(Niin ja siis minä tuskin kaiva, soraa saatan kyetä levittämään apuna. Savelle olen tunnustanut häviöni jo kauan siten.)

Lohduksi päätin aloittaa lopultakin kirjoneulesukat Muhun sukkien ohjeella. Voi tosin olla, että teenkin säärystimet, mutta tuollaiset kuitenkin. Värikkäät ja ihanta. Päättelemistä odottavat muut työt kyllä yrittiviä vinkua jotain kirjahyllyssä, mutta päätin, että nyt on aika tehdä jotain oikeasti hauskaa ja sitähän se on. Jostain syystä rakastan kirjoneuleiden tekemistä. Joka kerta joudun purkamaan, mutta edes se ei ärsytä. Puran ja teen uusiksi ja poden sunnatonta iloa kauniista lopputuloksesta. (Illan mittaan pääsin kyllä tuohon kirjoneuleosionkin asti.)