Todellisuuskarkailua

Viikonloppu meni sen verran kloriitintuoksuisissa tunnelmissa (ja ei, emme käyneet uimahallissa), että sisustushaaveilukin sai siivet alleen, kun lopulta moiselle löytyi aikaa. No, tunnustan, että harjoitin hiukan enemmänkin kuin vain haaveilua. Päädyin tilaamaan Hemtexistä nuo Medelpad-verhot ja -pöytäliinan keittiöön. Ompelukone joutuu käyttöön, koska verhoja on lyhennettävä ja pöytäliinastakin saan pieneen pöytääni kaksi liinaa. Verhojen ylijäämäpaloista saatan tehdä pari koristetyynyä. Hiukan haaveilin tuosta saman sarjan mustapohjaisesta koristetyynystä, mutta se oli miellyttänyt muidenkin silmää eli enpä saanut tilattua. Pöh... Joten ei sittenkään ikkunaan sitä ihanaa Dalahäst-kangasta. Se on kuitenkin jotenkin liankin värikäs (uskomatonta mutta totta) ja ehkä turhan levoton mutenkin.

No, jospa edes tuo Sokoksen House-sarjan Ensilumi-tyynynpäällinen löytäisi tiensä meille. Ensilumi-sarja onkin syksyn mittaa vilahdellut ahkerasti blogeissa ja koko sarja on kyllä miellyttänyt silmääni. Samoin kuin teki viime vuoden Aatonaatto-sarja. Mukavaa, että S-linja on alkanut hyödyntää kotimaista sunnitteluosaamista vähän korkeammalla profiililla ja useamminkin kuin satunnaisesti.

Niin ja bonuksena vielä piti laittaa kuvaa tasapainottamaan Aarikan Prinssi-kynttilänjalka. Se sopisi aika mukavasti keittiön pöytää koristamaan ja istuisi mielestäni verhojen ja liinan henkeen.

Kuvat lainattu kauppiaiden sivuilta.

Suunnittelua ja haaveita...

Tänään nukutin pikkuneitiä ja mietiskelin etupihan laatoitusta ja sitä, mitä sille haluaisin. Tuo vasemman laidan uuni löytyy jo kellarista. Laatoitus ja pari muuta juttua olisi hankintalistalla. Aluksi harkitsin ihan työtasoa terassin kylkeen, mutta tajusinpa, että se on melkoisen turha, Ikean hyllis-hylly olisi riittävä apupöytä grillaukseen. Siihen saisi samalla vähän kasveja tms. koristeellisuuksia kuten esim tuon Perobasta löytyvän kuparilyhdyn tai pari... Grillaaja tarvitsee tietenkin istuimen ja koska grillaajalla on usein myös seuraa, istuimia saa varmaan olla kaksi. Ikean rottinkituoli olisi ihan huippu muuten, mutta se ei taida pärjätä paljaan taivaan alla. Pitänee tyytyä huomattavasti rumempaan polyrottinkiversioon. Tuolien väliin sopisi vaikka kahvimukin (tai kaljapullon) laskutasoksi Kodin ykkösen anno-sarjan metallipöytä. Niin ja se laatoitus. Sen haluaisin tehdä ihan betonilaatoilla, mutta epäsäännöllisesti erikokoisia ja -sävyisiä laattoja käyttäen. Ans kattoo nyt kuinka käy.

Illasta jatkoin haaveiluani Lantlivin Sommarhem -lehden parissa. Se kuuluu lehtiin, joihin minun ei pitäisi näppejään iskeä. Iski ihan mahdoton mökkikume eikä mikä tahansa kesämökkikume vaan mökkikuume...  Olisi ihanaa omistaa pieni, oikeasti vanha talo (jossain kohtuuetäisyyden päässä). Sellainen alkuperäiskuntoinen ja korjata sitä vain ihan välttämättömimmän verran. Sitten pestä pinnat ja sisustaakin juuri sen verran, mitä ihan pakko on. Sen verran voisin suostua nykyajan vaatimuksiin, että jääkaappi ja sähkövalo varmaan olisivat ihan ok juttuja olemassa. Mutta muuten minulle riittäisi puhdasvetinen kaivo, josta saisi pumppaamalla vettä, pesutiloiksi ulkosauna ja vessaksi huussi. Ruoka valmistuu kyllä hyvin pihalla grillissä tai sisällä puuhellalla. Jotenkin voisin kuvitella, että tuollainen mökki olisi jo nykyajan lapselle melkoinen elämys, nykyisin mökit kun tahtovat olla jo turhankin pitkälle kakkoskoteja. Minulla on jo koti, minä haluan sellaisen vanhanaikaisen tylsän työleirin, jossa viihdykkeenä on vanhoja aikakauslehtiä ja akuankkoja ja jossa oikeasti aika saa pysähtyä ihan rauhassa. En minä kaipaa mökille pesukonetta ja kodinkoneiden armeijaa.

Mies hiukan naureskelee ajatuksiani ja miettii, olenko tosissani. No, kyllä minä olen. Kyllä minulla on sen verran kokemusta aika askeettisesta elämisestä, että tiedän nauttivani siitä. En välttämättä halua muuttaa vakituisesti eroon mukavuuksista, mutta rauhoittumispaikkana tuollainen olisi ihana ja samalla tulisi säilytettyä vähän vanhaa rakennusperintöäkin.