Tänään vietin aikaa marjapuskissa. Ensin Silakkaa nukuttaessani pikasäilöin vadelmia vatsaani reitin varrelta ja myöhemmin keräsin äitini kanssa pari punaherukkapensasta tyhjäksi. Huomenna pitää tyhjentää vielä kolmas ja keitellä mehua. Äiti lupasi avustaa siinäkin. Minä poden edelleen pelonsekaista kunnioitusta mehumaijaa kohtaan. Olisi ehkä vähitellen aika voittaa se ja keittää ihan itsenäisesti mehunsa...

Serkukset maalasivat terassin ristikoihin tulevia rimoja. Ikäeroa on 12 vuotta, mutta se ei näytä vaivaavan. Ilmeisesti serkuksilla vain on jonkinmoinen näkymätön yhteys, näillä kahdella on ainakin yhteisiä kiinnostuksenaiheita. Isompi on opettanut pienempää pelaamaan isojen Carcassonnea ja illalla takapihalla oli näyttävä miekkailuesitys. Kaikkein mukavinta on, että tädin muru tulee edelleen ihan oma-aloitteisesti yökyläilemään. On tullut aika pienestä lähtien.

Illalla kävimme uittamassa pienemmät. Iso tyttö ei enää kehtaa vaihtaa uikkaria julkisella paikalla, mutta ei uskalla mennä pukukoppiinkaan yksin, joten äiti kipitti mukaan. Aikamoinen vyöry muistoja tulvahti pukukopeista mieleen. Etenkin nuo raot ja reiät lattiassa. Lapsena ne eivät olleet yhtään kivoja. Isot pojat kävivät kurkkimassa niistä ja se tuntui ikävältä. Itse pukukoppirakennus on todella vanha. Onneksi se on niin tukevasti suojeltu, että vanhojen rakennusten vainoamisyhdistyksen edustajat eivät ole päässeet siihen käsiksi. Ovat kyllä yrittäneet. Korjausta rakennus kaipaisi, aika reipastakin sellaista. Toisaalta se on vain lautarakenteinen, eristämätön pukukoppirakennus. Sen korjaaminen ei todellakaan maksaisi järjettömiä eikä olisi vaativuudeltaan astrofyysikon kykyjä vaativa työtä. Ihan perus-kirvesmiehen ja maalarin taidoilla tuo tulisi kuntoon melkoisen sukkelaan ja suojaisi uimarien vaatteidenvaihdot taas seuraavat kymenet vuodet.

Minulla on muuten iltalukemisena kirja, josta saa vain hyviä unia. Ihana...

Löytö

Kirpputori oli lomalla, joten suuntasin kyläilevän siskoni kanssa kierrätyskeskukseen. Kuinka ollakaan, siellä oli vastassa vanhan poljettavan jalat, ihan ilman konetta ja irrallaan. Olipa iloinen yllätys. Toinen ilahduttava löytö oli tuo pyöreä peili. Se saa paikan yläkerrasta, saunan eteisestä, joka onkin kaipaillut peiliä pidemmän aikaa. Eipä voi sanoa muuta kuin, että onneksi kirpputori oli kiini. Meidän shoppaillessamme miehet napsuttelivat kaiteeseen lautoja. Osa oli vielä liian märkiä, mutta onneksi kuiviakin löytyi sen verran, että edistystä tapahtui taas. Näyttää koko ajan mukavammalta.

Aina kesä Aulangolla

Tänään tuli täyteen kuusi vuotta avioliittoa. Silloin kuusi vuotta sitten oli myös hyvin kuuma ja kaunis päivä. Ei tosin näin tukahduttavaa kuin tänään. Vietimme päivämme Hattulassa ja Aulangolla. Lopuksi piipahdimme vielä Hämeenlinnassa syömässä. Kiitokset Minnalle vinkistä, jonka perusteella keksin, mitä mukavaa voisimme tehdä Silakka mukanamme. Minä olen kyllä käynyt Aulangolla muutamankin kerran, mies ei ikinä. Yhtä lumoava paikka tuo silti oli molemmille. Tällä kertaa ylitin itseni ja kipesin lopultakin näkötornin huipulle. Kun ottaa huomioon, että poden ihan oikeasti reipasta korkeanpaikankammoa, olen aika ylpeä itsestäni.

Matkalla piti piipahtaa syöttämässä Silakka ja ostamassa vähän valokatkaisijoita Metsänkylän navetasta. Mukava paikka oli sekin. Vähän jäivät ne alpakkalankaihanuudet sinne huutelemaan, mutta tällä kertaa olin jyrkkänä itselleni. Kaapeissa on ihan riittävästi ihkulankoja. Niistä voisi pyrkiä eroon ennen seuraavien laatikoiden täyttämistä...

Päivällä kärräsimme tytön kanssa istuimia terassille ja kokeilimme, miltä siinä oleskelu tuntuu. Testin tulos oli, että oikein mukavalta. Pöytä on vielä kellarissa odottamassa puhdistusta ja pientä tuunailua. Tavoitteena olisi saada sekin lähipäivinä terassikuntoon. Sitten pitäisi vielä päättää, hankinko sen ekotuolin tuonne nurkkaan löhötuoliksi. Kiusaus olisi kyllä kova, koska se on ihan äärettömän mukava istua. Noiden pikkutuolien väripolitikka muuttui, kun tuolit eivät olleetkaan sellaiset auringonkeltaiset, miltä kuvassa näytti, vaan haaleammat. Ostin siis sittenkin kolme tummanharmaata ja vain yhden keltaisen tuolin. Pehmusteet löysin Hemtexin alesta.

Piti oikein tarkistaa taannoin terassisuunnitelmani. Aika samoilla jäljillä taidan edelleen olla, vaikka jotkut jutut ovat vähän muuttuneet. Perusidea on jäljellä. Yksi uusi tarve on jo löytynyt; Pitää löytää jostain koppa pöytäkärryn välihyllylle istuinpehmusteita varten.

Joku tälläinen voisi toimia. Vasemmanpuolinen on Ohlsonilta, oikeanpuoleinen Finnish Design Shopista. Tai sitten tuonne sopisi yksinkertaisesti vanha pärekori, jos moinen sopivasti osuu kohdalle.

Tänään keräsin toisen puoli litraa kirsikoita, perkasin ne kivettömiksi ja pakastin sokeriliemessä. Huomenna taitaa taas olla seuraava puoli litraa odottamassa poimijaa puussa. Tänä vuonna  laitan ainakin pienen annoksen kirsikkalikööriä tekeytymään. Tein joskus likööriä karviaisista ja se oli ihan kielen vievää tavaraa. Kirsikoista ei huonompaa voi tulla. Jääkaapissa on itse asiassa viimevuotinen rommirukku vielä osin odottamassa syömistä. Taidan siivilöidä siitäkin alkoholit talteen ja lisätä vähän sokerilientä. Kirsikkarommi on järjettömän hyvää kaakaon seurana.

Aamulla heräsimme innokkaan talkooväen puhelinsoittoon ja keksin laittaa vahingon kiertämään eli herätin lisää työntekijöitä. Tänään terassiin tuli siis lattia ja vähän kaidepuita ja kaiteiden vuorilaudat saivat maalia pintaansa. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa tiesmitenpitkäänaikaan, että kasvustot kaipasivat kastelua. Isompi tyttö halusi kahluualtaan pihalle, joten siitä saan kasteluvettä joksikin aikaa. Jos ei siis heti ala sataa, kun näin sanon. Tänään taisi olla yksi kesän kauneimmista päivistä. Tunnustan nauttineeni.


Tänään poimin myös ensimmäisen mukillisen kirsikoita puusta. Huomenna saa varmaan toisen mokoman. Punaherukatkin alkavat olla keruukunnossa. Alkaa työnteko uhata. Onneksi ostin niitä uusia ämpäreitä.

Tänään myös mietin paikallislehden juttua, jossa kyseltiin mopopojilta ympäristön häiriötekijöistä. Juu, kuulema heitä ei ollenkaan häiritse mikään. Täällä kun on niin hiljaista muutenkin ja he ajelevat ympäriinsä. Seuraavaksi varmaan toimittaja menee kyselemään myymälävarkailta mielipidettä siitä, onko pikkunäpistyksistä haittaa kenellekään. 

Terassitalkoot

Meillä jatkuivat rapputalkoot. Talkoolaiset olivat huomattavan reippaita, illalla meillä oli jo pitkästä aikaa ihan oikeat portaat etuovella. Uskomatonta ylellisyyttä. Minä keskityin enemmän muonapuolen hoitamiseen ja lastenhoitoon, onneksi sain siihenkin apua. Mutta tuntuu aika uskomattomalta vuoden verran väliaikaisratkaisua pällisteltyämme, että vihdoin etuporraskin saattaa alkaa näyttää ihmisasumuksen osalta. Sanoinko jo, että on ihanaa, kun on rappuset käytössä?Ja terassi näyttää just mukavan kokoiselta.

Lattiaan valitsimme normaalien lämpökäsiteltyjen ja kyllästettyjen sijaan siperianlehtikuusta. Jotenkin pidän siitä, että se on luonnollista puun väristä. Mielestäni se vain istuu ulkomuodoltaan paremmin vanhan talon tunnelmaan ja toivon, että se harmaantuu aikaa myöden pehmeämmän näköiseksi.


Ainoa ongelma on, että nyt nuo ruskeat ovet huutavat uutta väriä entistäkin kovemmalla äänellä.

Rantaretki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensin miehelle ei tullut tarpeeksi pelikavereita, sitten alkoi sataa, sitten satoi jo kaatamalla ja lopulta ukkonenkin jyrisi. Vietimme aikaa katoksessa odotellen, että ilmojen haltia hiukan rauhoittuisi. Rauhoittui tuo sen verran, että lapset pääsivät pikkuisen järveen ja isompi tyttö sai esiteltyä metrin verran pinnalla pysymistä. Eiköhän tuon jo jonkinmoiseksi uimataidoksi voi laskea. Pienempi viihtyi vedessä pidempään kuin koskaan ennen. Ilmeisesti neuletakki päällä tarkenee paremmin...

Silakkainen siirtyi nukkumaan isomman peiton alle. Haikein mielin laskostelin vauvanlakanoita sivummalle. Niille ei enää ole tässä taloudessa tositosi pitkään aikaan käyttöä. Yhdet taidan laittaa talteen odottamaan mahdollisia lapsenlapsia, loput jatkanevat matkaansa tarvitseville.

Löysin viikko sitten lopultakin uudet sandaalit itselleni. Noita mukavampia kenkiä ei varmaan maailmasta löydy. Kylläpä ehdinkin kokeilla monet kengät monessa kenkäkaupassa ennenkuin nuo lopulta osuivat jalkaan ja osoittautuivat aika täydellisiksi.

Terassiprojekti nytkähti taas vähän eteenpäin. Miehen vanhemmat tulivat kyläilemään ja nyt ovat pystypuut paikallaan. Hassua kyllä, nyt taitaa se hankalin ja aikaavievin osuus olla valmiina. Jatko on sitten enemmän pikkunypertelyä ja kevyempää rakentamista. Aika mukavan kokoinen tuosta tuntuu tulevan. Kompakti, mutta ei liian pieni.

Kirsikat alkavat kohta olla poimintakunnossa. Samoin kuin herukat. Mansikoita isompi neiti on saanut mussuttaa omasta penkistään jo jonkin aikaa. Mukavaa. Mies saa tosin huomenna tuoda (taas kerran) kaupasta ämpäreitä marjoja varten. Jotenkin kummasti kaikki poimintaämpärini ovat päätyneet esim betoninsekoitusasioiksi... Seuraavat taidan merkata pääkalloilla ja kauhistuttavilla kertomuksilla siitä, mitä ämpärieni anastaja joutuu kiinni jäädessään kokemaan...

Sadepäivä. Isompi tyttö julistettiin virallisesti terveeksi ja lähdimme  kaupoille. Ensin maalikaupoille, sitten isoon rakennustarvikeliikkeeseen ja sitten vielä isompaan liikekeskukseen. Siellä rakennustarvikeliikkeessä vastaan tuli kaunis nainen, joka oli jotenkin mahdottoman tutun näköinen. Lopulta oli ihan pakko käydä kysymässä ja kyllä, Vilma Sisäisestä villapaidasta se siinä oli, suloisesti hymyilevä pikkuneiti kärryissä. En tiedä kumpi oli enemmän hämillään, minä vai tunnistettu. Ehkä parempi oli kuitenkin käydä jutulla kuin vain tuijottaa nolosti. :D

Ilta menikin uusi kenkiä ihastellessa ja jumppapukua testatessa. Minä haaveilin pääseväni kaivelemaan maata uutukaisella talikollani ja kaivamaan poistettujen lupiinien tilalle päivänliljoja, verikurjenpolvia ja valkotähkiä. No, josjoku toinen päivä, kun sade laantuu. Illalla kävin saunassa. Pikapikaa, mutta kävin kuitenkin. - Ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen. Sarjassamme jo oli aikakin.

Jotain Strömsöstä ja siitä, miten ihan ei mennyt.... No joo, vähän oli kokeiluluonteista, ensi kerralla kunnon kivibetonia ja kanaverkkoa tueksi niin eiköhän noita laattoja aikaan saada kuitenkin. 

Tyttö suunnitteli puumajaa etupihalle. Oikeasti tuollainen katto olisi ihana, mutta toisaalta taitaisi kestävyyden kannalta olla parempi tehdä ihan vedenpitävä kate. Sovimme, että rappusista tulee sitten tosi hienot ja värikkäät... Vielä kun jostain löytyisi aikaa rakentaa tuo maja.

Huvila

Kävin tänään uimarantareissulla pikapikaa kuvaamassa vanhan, ihanan hirsihuvilan ennenkuin se puretaan ja siirretään muualle. Jotenkin sääli, että kaupunki ei ole halunnut pitää tuota kunnossa eikä (muka) ole keksinyt tuolle kaunottarelle mitään käyttöä.

Muistan, miten olen lapsena ollut monessa illanvietossa tuolla huvilalla. Muistan miten kaunista tuolla oli ja miten viehättävä rinnepiha vielä parikymmentä vuotta sitten oli. Nyt kaikki on rikottu ja päästetty ränsistymään, suoranaisesti siis kutsuttu ilkivallantekijät paikalle. Suunnilleen vuosi sitten tuolta rikottinkin kaikki irtain, vanhat huonekalut, ikkunat, kaikki, mikä hajalle saatiin. En pysty ymmärtämään. Nyt vanha huvila on myyty yksityishenkilölle, joka ilmeisesti siirtää sen omille mailleen. Mukavaa, että talo sentään säästyy, sääli, että se ei enää ole kaunistamassa ulkoilureittiä... 

Sovin lapsen kanssa, että käymme joku päivä retkellä katsomassa huvilaa. Hänkin haluaa nähdä sen kunnolla ennenkuin se häviää. Samalla voisimme vaikka käydä paistamassa makkara laavulla, jos se on saatu (yllätysyllätys) ilkivallan jäljilä kuntoon. Mutta kylläpä tuntuu hyvältä tuo, että olen tainnut saada siirrettyä rakkauteni ja kiinnostukseni vanhoihin rakennuksiin myös lapseeni.

Ekassa kuvassa lupiinit ja toisessa talikko lupiininjuurakkoa vastaan käydyn taiston jälkeen... Lapio kesti paremmin. Totesin, että lupiinit olivat vallanneet elintilaa isosta penkistä niin paljon, että niiden oli aika lähteä. Haluan kuitenkin katsella myös päivänliljoja ja ne alkoivat olla todella pahasti alakynnessä. Jotta kyllä, lupiinit ovat juuri niin perkeleellisiä elintilavarkaita kuin mitä niiden kerrotaankin olevan. Taidan kaivaa loputkin pihalta vähitellen pois. Kunhan saan uuden talikon.

Pihahommia #2

Tänään on olut ohjelmassa tälläistä. Rappujen perustusten muurausta siis. Myös perheen virallinen kurapuuroasiantuntija oli innolla mukana. Minä sain laastinloput omiin tarkoituksiini. Joko saa alkaa kantaa kalusteita terassille?