perjantai 31. heinäkuuta 2009

Hohhoijakkaa

Laiskotteleminen on mukavaa, pakkolaiskotteleminen ei ole sitä... Olisi vaikka mitä tekemistä, puskat notkuvat marjoja, jääkaapissa odottaa kukkakaali pakastamista jne jne... Ja minä makailen sohvalla liikkuen toistaiseksi vain pakon edessä. Voihan mur. No, hyvä uutinen on, että jalka kestää jo pikkuisen varaamista eli toivoa on, että pääsen kepeistä eroon pian. Nämä pari ensimmäistä päivää vain pitäisi malttaa lepäillä, sitten voi yritellä kävelemäänkin ilman apuja.

Nyt olisi tietenkin hyvä hetki lopetella ikuisuusneuleprojekteja, mutta ei luonnollisestikaan voisi vähempää kiinnostaa, kun tuo pihanhoito olisi paljonpaljon akuutimpaa. Neuloa ehtii talvellakin... Mutta kai mun pitää vaan etäohjata miestä pihahommissa ja esittää muutenkin varsinaista sohvan valtiatarta.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Kierrätyskeskusta ja kirpparia...



Kävin tänään röntgeniinpääsyä odotellessani kierrätyskeskuksessa. Löytyi minulle työtuoliksi kiva tuoli. No, pientä laittoa siinä kyllä on, luulen kuitenkin selviäväni. Vielä kaltoin kohdeltu emalimalja, johon voi vaikka kerätä marjoja, muutama vanha kirja suunnittelemaani projektiin, raikasta trikoota ja kaiken kukkuraksi tuo ihana, ihana keksipurkki. Muistaisin, että samanlainen oli mummulassani, kun olin lapsi. Olen niin onnellinen.

Lasipurkit tuolin alla ovat aiemmalta kirpparikäynniltä peräisin. Kivoja löytöjä tällä kertaa.

Talojuttuja

Pihassa oli yhtäkkiä sateen jälkeen reikä. Syvä sellainen. Siinä riitti ihmettelemistä. No, enää ei riitä, reikä on täytetty ja parkkipaikalle muutenkin lisätty hiekkaa pikkuinen kuormallinen.


Vihdoinkin pihakin on aidattu. Paitsi, että aita näyttää kauniilta, se helpottaa koiran ja lapsen ulkoilua. Vain etupihalla on puinen aita, sivujen pöpeliköissä ja orapihlaja-aidanteita on vahvistettu ihan perus-metalliverkolla. Mutta nehän eivät ihan oikeasti näy kunnolla mihinkään.



Toinenkin seinä tuli maalattua eli tämän kesän maalaustavoite varsin hyvin täytettyä. Tokihan vielä pitää sutia ikkunanpielet (jotka saimme tänään) ja nurkkalaudat, mutta noin yleisesti on hyvä mieli tuon tosi ison puhdistus- ja kaapimisurakan jäljiltä.

Vielä vilkaisu miehen jokusen päivää kestäneeseen projektiin. Piipun hapertunut pää tuli kuin tulikin purettua. Hankaluuksia tuotti mm. se, että kattoturvallisuustuotetyypit eivät kaikki tule ihan silloin kuin lupaavat, mutta onneksi lopulta löytyi tekijä, joka myös saapui paikalle. Sääkin suosi ja lopulta mies sai purettua 400 tiiltä piipusta pois. Melkoinen homma, vaikka isolta osin tiilet eivät erityisemmin olleet kiinni. Oman haasteensa asetti piipun päähän valettu betonimöykky, joka jouduttiin paloittelemaan rälläkällä, koska kokonaisena sitä ei olisi kukaan saanut alas järkevästi. No, palasiksi sekin meni ja meillä oli vajaan viikon verran hyvin musta mies ison osan aikaa.

Ensi viikolla saisi edelleen sää suosia, koska nuohoojan pitäisi ensin poistaa naakanpesät ja muurarin sitten loppuviikosta muurata piippu uuusiksi. Pikainen tietoisku naakan pesien hävittämisestä. Pesimisaikaan niihin ei yleensä saa koskea, mutta myös pesimiskauden ulkopuolella pesien hävittämisestä tulee ilmoittaa alueen ympäristökeskukselle. Onneksi tuo ilmoitus ei ollut kovin suuritöinen. Ihan soitto riitti.

Vielä olisi ulkoremppaa tänä vuonna sen verran jäljellä, että ainakin parvekkeen rakenteet ja sen alla oleva katto on uusittava. Kaiteet ja lattia saattavat jäädä ensi kesän hommiksi. Kieltämättä vähän jo odottaakin talvea ja sitä, että tietää miehen olemassaolon muustakin kuin jostain päin taloa kuuluvasta kolinasta. Minä olen ehtinyt valitettavan vähän remontoimaan, mutta pitää yrittää korjata tilanne myöhemmin. Talvella aion ainakin tapetoida yhden seinän ja maalailla listoja asennuskuntoon. Hurjia suunnitelmia. Oikeastaan on ihan hyvä, että on olemassa talvi, että tämänkaltaisessa talossa tulee väkisinkin pientä remppataukoa.

Päivitystä

Mä jo julistin itseni terveeksi ja kaikenlaista onkin tullut tehtyä. Kaatosateen jälkeen kellarissa on pomppinut erityisen paljon söpöjä pikkusammakoita. Niitä asuu myös ihan oikeasti äidin kasvimaalla, raparperin alla. Raparperit on nyhdettävä vähän varoen, ettei säikyttele pikkuisia. Ihaniahan nuo ovat, mutta silti tulee mieleen, että tuolla kellarissa taitaa olla turhankin paljon kosteutta.




Matkailtukin on. Kävimme yhtenä lauantaina tytön kanssa Valkeakoskella Apialla seikkailupuistossa. Neidillä oli kovasti mukavaa ja paljon kaikenlaista tekemistä pomppulinnassa hyppelystä keinumisen kautta uimiseen. Ja koko hupi ihan ilmaiseki. Suosittelen kyllä, jos joskus lapsiperhe Valkeakoskelle eksyy.

Poistumismatkalla kävelimme myös Lintulan häkkien ohi. Aika lailla olivat linnut vähentyneet sitten minun lapsuuteni, jolloin häkkejä oli enemmän ja lintuvalikoima laajempi. Tosin riikinkukkoja hyvin ahtaassa häkissään katsellessa tuli mieleen, että ähiaikoina tapahtuva lintulan hävittäminen ei välttämättä ole kovin huono idea. Toivottavasti tipuset pääsevät vähän laajempiin asuntoihin. Mutta hailealtahan tuon lopettaminen kaikesta huolimatta tuntuu, niin hauska virailukohda lintula oli jo minun omassa lapsuudessani.

Vielä poistuessa osui silmiini aivan hurmaava, vanha talo. Tunnustan olevani ikkunafriiki ja tämä ikkuna oli kyllä harvinaisen viehättävä kokonaisuus.

Hääpäivää kävimme miehen kanssa "juhlimassa" myöskin Valkeakoskella, tällä kertaa asuntomessuilla. Jotenkin talotarjonta ei ihan kamalasti koskettanut. Jokunen kiva talo oli. Mutta sisustukset olivat aika surullista nähtävää. Talot olivat itsessään sisätiloiltaan melkoisen hämäriä ja siihen kun yhdisti vielä harmaa-ruskea-sävyiset sisustukset, tulos oli vähintäänkin ankea. Ja minä siis pidän sekä harmaasta, että ruskeasta, mutta minä pidän myös valoisuudesta. No, löytyi messuilta jotain mielettömän ihanaa. Nämä bambuastiat olivat aivan ihania. Valmistajan nimikin on tallessa jossain lipukkeessa. Pitää etsiä esiin ja tiedustella.

Ja nyt tämänhetkinen tila. Eli päätin aloittaa telakalla olleen urheiluharrastuksen ja hups, heti ensimmäisissä treeneissä nilkka päätti toisin. Mutta hah, en aio antaa periksi, nilkka kuntoon, teippiä päälle ja uutta putkeen.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Voi tauti...

Ja voi tauti tosiaankin. Moinen on minut kaatanut kunnolla ja nähtävästi pitkäaikaisesti vaakatasoon. Ei oikein ehtisi sairastaa, mutta silloinhan sitä ihminen ilmeisesti sitten sairastaakin. Todenpuhuen, kai minä jossain määrin alan olla voiton puolella, kun olen jo läppärinkin halunnut seurakseni. Silti... Terveenä olisi niin paljon hauskempaa.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Taikinaterapiaa




Melko sateinen päivä.. Tai siis kuvien ottohetkellä tietty paistoi. No, lupasin tytölle, että leivomme, joten leipoa piti. Tuo hellan punainen kattila on muuten parin päivän takainen kirpparilöytö, kylläpä tuota vesikattilaa tulikin etsittyä... Kannatti odottaa.

Ja salaperäinen mysteerikasvi paljastui ilmeisesti varjoliljaksi. Valitettavasti sen sijainti ei ole ihan imartelevimpia eli taidanpa hiukan siirrellä noita ensi suvena... Nyt ne jäävät kaikkien muiden, korkeampien kasvien taakse piiloon.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Maalaustalkoot

klo 9.15

Klo 9.40

klo 10.40

klo 13.30

Jotta eka seinä maalissa. Maalasin minäkin pikkuisen ja ainakin sekoitin värin. Sävy ei kauhean hyvin erotu tuossa, mutta kyllä se on vaaleanharmaa. Ja pikkuneiti ilmoitti heti kotiin saapuessaan isälleen: "Iskä, maalaisit ton parvekkeenkin. Se on aika ruma!". Jotta simmottis.. Onhan se, kieltämättä. Mutta vähitellen. Ovetkin ovat samaa sarjaa eli aika rumat ja huonossa maalissa.

Oli kuitenkin mukavaa, että sää suosi, vaikka sääennusteet alkuun näyttivät siltä, että yhtään seinää ei tänä kesänä maalata. Tavoitteena olisi saada vielä toinen aikaiseksi.. Ikkunanpielissä on sitten myös askartelemista.. Niin ja tuossa parvekkeessa... Katolta puuttuvat vielä tikkaat ja kulkusilta, piippu on purkamatta ja korjaamatta, mutta ehkä tämä tästä vähitellen. Usko alkoi palailla, kun jotain sai taas vähän pidemmälle.

Mutta petroliöljymaalisivellinten pesu oli jotain maailman kaameinta. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun maalia oli sekä minussa, kellarinlattiassa, mäntysuopapullossa, vesihanassa sekä luonnollisesti eniten siveltimessä. Olkoon. Niinpä törkkäsin siveltimet tyynesti vesiastiaan odottamaan seuraavia talkoita.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Uni tuli



Ei maailmassa ole montaakaan asiaa, joka olisi suloisempi kuin nukkuva lapsi. Uni yllätti neidin aamun leikkikenttäretken jälkeen. Ilma oli tukahduttavan kuuma, mutta ihmeesti lapsella riitti energiaa. No, syömisen jälkeen sitä ei sitten ollutkaan, oikeastaan ei edes syömisen aikana.

Illalla mennään uimaan, jospa yölläkin väsyttäisi.