sunnuntai 30. syyskuuta 2012





Näyttääpä siltä, että ensi yöksi on ihan hyvä valmistautua valvomaan. Isompi tyttö vaihteeksi köhköhköhisee pahasti ja pienemmälläkin nenä vuotaa eikä Nukku-Matti tule kylään millään ilveellä. Joten minäpä mietin mattoasioita.

Päätin jo aiemmin, että makkariin saa tulla ah_niin_trendikäs Kelim-matto. Ei oikeastaan siksi, että Kelim on trendikästä vaan siksi, että haluan tänne lisälämpöä. Siis sekä jalan alle että väritykseen ja Kelim-mattojen värit ovat aivan ihastuttavia. Nyt sitten pitäisi saada päätettyä minkä kokoinen matto olisi riittävä ja minkä verran olen siihen valmis sijoittamaan rahaa... Hankinnan taidan ajoittaa yllättäen joulukuun alkupuolelle ja matto lienee ihan riittävä joululahja minulle tänä vuonna. Jotta vielä on aikaa ihmetellä ja pähkäillä ja selailla mattokauppojen sivuja.

Kuvien matot löytyvät Carpet Vistan sivuilta. Tällä hetkellä tuollainen punasävyinen houkuttelisi eniten, mutta joulukuun alkuun on vielä pari kuukautta.  Luultavasti ehdin unohtaa Kelimit moneen kertaan ja päädyn aivan eri näköiseen villamattoon tilausaikaan mennessä.

lauantai 29. syyskuuta 2012








Kuusenmatto on valmis. Nyt se saa mennä vielä hetkeksi odottamaan joulua. Pieni pingotus jossain vaiheessa voisi kyllä olla asiaa. Pitänee etsiä sopiva alusta. 

Bloggeria nähtävästi huvittaa temppuilla tänään. Tekstit ja kuvat menevät miten lystävät. (Näköjään html:n korjailu kuitenkin auttaa) Sen verran on vielä pakko sanoa ennen kokonaan Prinssi Kaspianin ja kutimen seuraan siirtymistä, että huomasin vasta nyt, että tuossa kirppismausteikossa yksi sirotin on varattu vitamiineille. Olisi hauska tietää, mikä vitamiini on ollut jauhemuodossa...

perjantai 28. syyskuuta 2012



Syysflunssa taitaa olla taas osin jo iskenyt, osin iskemässä talouteen. Johan tuo isompi tyttö ehti viikon olla terveenäkin. Reppana... Ikävä tietä jo etukäteen, että reilun viikon päästä ohjelmassa on lääkärissäkäynti, hyvin voisi jo varata ajan valmiiksi. Meillä kun ei neidin kohdalla sitä kuuluisaa tavallista nuhaa tunneta. Itselläkin jo kutisee lupaavasti kitalaessa ja kurkussa.

Syksy on yhtä aikaa ihanaa ja ankeaa. Tämä jatkuva sade on sitä ankeaa osuutta. Kaipailen kuulaita syyspäiviä, jolloin muuttolinnut metelöivät ja ruska hohtaa auringossa. Nyt pitää tyytyä ihmettelemään puolikuivia kukkia ja sateesta selvästi nauttivia sammalia. Niin ja sieniä, nyt niitä nousee ihan niinkuin sateella kuuluukin. Minä vain olen nin kranttu, että en suuremmin välitä kuin kantarelleista, suppilovahveroista ja mustatorvisienistä ja saaressa nousee syötävistä sienistä lähinnä joitain tatteja, haperoita ja rouskuja. Tyydyn siis ihmettelemään ja esittelemään niitä pienemmäle. Hauskimpia katseltavia ovat silti punaiset kärpässienet. Niitä mä ihastelemme oikein kuorossa.

Tänään aloin kutoa sateenkaarisävyisestä vironvillasta itselleni epäsymmetristä kolmiohuivia. Saa nähdä mitä siitä tulee. Minulla on jonkinmoinen viha-rakkasu -suhde tuohon hippilankaan. Toisaalta se on aika rumaa, muta toisaalta siinä on nimenomaan ylettömässä ja vähän kömpelössä räikeydessä jotain hyvin vetoavaa... No, ainakin vironvilla lämmittää. Siitä voi olla varma. Ja tuleepahan tuokin lanka käytettyä. Lopultakin.

torstai 27. syyskuuta 2012




Tänään mietin taas sitä, miten suloisia, aitoja, luovia ja totaalisen yllättäviä lapset osaavatkaan olla. Meillä syötiin haamupuuroa, jahdattiin aarretta, piirrettiin, piirrettiin ja piirrettiin ja kaikkein huipuimmat jutut olivat niitä pieniä juttuja. Niinkuin se, miten kutistemuovi käyttäytyy uunissa ja miten popcornit ja jäätelö sopivat yhteen. Ja kikatusta riitti.

Minä hermoilen ja stressaan kaverisynttärien suhteen ihan järkyttävässä määrin etukäteen, mutta kaikki stressi katoaa, kun vieraat tulevat. Jotenkin se, että lapset niin silminnähden nauttivat, saa minutkin mukaan ja nauttimaan olostani seremoniamestarina. Silti tiedän, että ensi vuonna kiipeilen juhlia edeltävän viikon yhtä iloisesti pitkin seiniä silkasta jännityksestä... Onneksi seuraaviin kaverisynttäreihin on taas vuosi aikaa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Hyvä postipäivä!



Joinain päivinä postinkantaja pääsee kunnolla ilahduttamaan. Tänään oli yksi niistä päivistä. Tuli kiva lehti, verottajalta mukavia uutisia ja ennenkaikkea ihana arvontavoitto. Kesän lapsi Minna arpoi taannoin luettavaa ja minä kerrankin voitin arvonnassa. Satui sikälikin somasti, että mieleinen luettava on vähän hakusessa ja olin ajatellut kaivaa tuon Vuoden mutsin käsiini jostain. No, nyt se tuli ihan kaivamatta. Kiitoksia kovasti. :) Myös tiskirätistä. Juu, maatuskat ovat ihania. :) Ja pähkinät... Nam.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Edistystä


Vihdoinkin... Siis sain kudottua loppuun tuon frilla-kaulahuivin. Juhlallisesti vakuutan, että se saa kyllä luvan olla viimeinen tuota lajia ever. Ihan heti en keksi inhottavampaa tehtävää... Tänään tyttö ilmoitti, että olisi jo vähitellen aika huivin valmistua ja tikuttelin sen sitten tunnissa valmiiksi, että neiti sai kaverin synttäreille uuden huivinsa kaulaan.

Joulukuusen mattokin on vihdoin edistynyt oikeasti. Aika monta kertaa olen purkanut sen ja aloittanut uudellen alusta, mutta ehkä tuo jo vähitellen menee seulastani lävitse. Reunaverkkoa pitää vielä tehdä muutaman kerroksen verran ja keksiä, miten teen itse reunan, mutta sitten se on siinä. Oletan, että lankaa jää vielä ylitse ja saan virkattua siitä vielä pannunalusen tai pari joulupöytään, ehkä jotain joululahjaksikin. Päivin kudepuodista tilaamani villamattolanka on mukavaa ainetta. Pyöreää, tiivistä ja paksua. 

maanantai 24. syyskuuta 2012


Tänään oli tarjolla taas sadetta,tuulta ja yleisesti melkoisen syksyistä ilmaa. Olin kurja äiti enkä suostunut ylettömsti ulkoilua rakastavan lapsukaiseni jatkuvaan ulkoiluvimmaan vaan yritin keksiä tekemistä, jolla pikku viiriäinen suostuisi viettämään aikaa myös sisällä. Siispä kaivoin esiin nappulalevyt, palapelit, hedelmäpelin ja lopulta ison kasan duploja. Jotenkin sujui. Onneksi huomiseksi on luvattu inhimillisempää ulkoilusäätä. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012


Tänään parantelin jo neljättä päivää jatkuvaa migreeniäni. Sitkeä tapaus tällä kertaa. Voisi jo vähitellen mennä matkoihinsa. Vietimme rääppiäisiä ja minä nappasin suklaakakun jämät välipalaksi. Karhunvatukat ovat nyt parhaimmillaan. Odotan ensi kesää ja sitä, että saan taas syödä jugurttia. Maustamaton jugurtti ja tuoreet marjt ovat ylittämätöntä herkkua.

Joulukuusen matto tuntuu olevan kiukuttelevaista lajia. Purin sen taas kerran melkein alkutekijöihinsä, kun totesin, että en pysty elämään eilen virkkaamani virhemäärän kanssa. Se saa levätä pari päivää, kerin vyyhden harmaata perusvillasukkalankaa ja aloin vaihteeksi kutoa siitä joko sukkia tai säärystimiä. Saa nähdä, kumpiin päädyn. Tällä hetkellä ei huvita kutoa mitään unelmanohuita ihkusukkia. Ihan tuollainen vanhanaikainen harmaa perusvillalanka viehättää. Jossain vaiheessa pitäisi kutoa paksu, iso villahuivi viileiksi aamuiksi takin päälle kiedottavaksi. Hirmuisesti kudotuttaa pitkästä aikaa. Harmi, että televisiosta tulee nykyisin niin harvoin mitään katsomisen arvoista käsitöiden oheistoiminnoksi...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Synttärihumua




 
Ekat angry birds -juhlat tuli juhlittua. Sankari vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Myös toinen pikku sankari. Silakan nimipäiviä ei löydy kalenterista, ei kummaltakaan nimeltä, joten vietämme niitä vähän epävirallisesti miten lystämme eli siskon synttärien kanssa samoihin aikoihin. Käy se näinkin.

Mutta eikös olekin melkoisen vihaisen linnut -teeman mukaista tarjota vieraille kalkkunakastiketta sapuskaksi?


perjantai 21. syyskuuta 2012

Pyh...

Vähän on nyt hapahkon luumun olotila. Tilasin tytön synttäreille vähän ihanaa rekvisiittaa eräästä juhlatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä. Nyt synttärijuhlien lähestyessä havahduin, että eipä ole pakettia näkynyt enkä löytänyt tilausvahvistustakaan. No, laitoinpa sitten nettisivujen linkin kautta sähköpostia kyselläkseni tilaukseni perään, mutta kahdessa päivässä ei ole tullut mitään vastausta. Laitoin tänään uudelleen, kyllä minä ainakin rahani ottaisin mielelläni takaisin... Mutta kylläpä harmittaa. Luultavasti tässä on taas kyse vain ikävästä satumusten kavalkadista, mutta silti. Ja toki ymärrän, että yrittäjillä pitää kiirettä, olisi vain mukava saada edes kuittaus siitä, että kyselyni on mennyt edes perille.

Jotta valivali vain. Joskus joku pikkujuttu jää harmittamaan ja hiertämään hämmästyttävän sinnikkäästi.

P.S. Nuo meidän luumumme eivät ole yhtä happamia (ja päänsärkyisiä) kuin talon emäntä. Itse asiassa oikeinkin makoisia. Tämä puu saattaa kyllä olla oikeasti kriikuna. En ole ihan selvillä, mistä luumun ja kriikunan erottaa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012


Seitsemän vuotta sitten puolilta päivin minusta tuli ensimmäisen kerran äiti ja oikeasti olen ällikkämiehellä lyöty, että tuo pikkuinen blondi vauvani on jo seitsenvuotias (edelleen blondi) angry birds -fani, joka alkaa selvästi osoittaa tarvetta napanuoran venyttelemiseen. Tänään, juhlan kunniaksi, lähti vihdoin toinen etuhammaskin. Kohta hammaskeijun pitää hipsiä nappaamaan minigrip-pussi ja laittaa tilalle kolikko. 

Kylläpä muuten saivat possut kyytiä, kun kummisetä tuli illalla testaamaan uutta peliä. Lautapelissä on kuulemma parasta se, että sitä voi pelata, vaikka koneellaoloaika olisikin täyttynyt. Totta.

Minulla oli iltapäivällä kova migreeni, tyttö huomasi miten huono oloni oli ja sanoi, että kyllä hän voi hetken katsoa pikkusiskoa ja herättää minut, jos rattaista alkaa näkyä liikettä. Vartti unta riitti särkylääkkeen tuella ajamaan päänsäryn pois. Ajatella, miten onnellisessa asemassa olen, kun olen saanut noin ihanan ja ajattelevaisen tytön.

tiistai 18. syyskuuta 2012



Huomenna hän on jo seitsenvuotias.Iso tyttö, lukee pikkusisko kainalossaan ääneen runoja ja kikattaa pienen kanssa niille yhdessä. Niin ja odottaa kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pienempi tulee jakamaan huoneen. 

Minä poden mattomaniaa. Tänään aloitin jo kolmannen virkatun maton. Tällä kertaa kuusenalusmatoksi, paksusta villamattolangasta. Muuten olen surffaillut netissä etsien mattoja talveksi. Muutama matto on päättänyt sanoa sopimuksensa irti ja pariin paikkaan olen etsinyt talvimattoa jo muutaman vuoden. Jospa tänä vuonna jo onnistaisi. Tänne makuuhuoneeseen haluan lämpimänsävyisen, villaisen kelim-maton kesäisen muovimaton tilalle... Pitänee siis sukeltaa mattokauppojen maailmaan.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Herran tarhurit

Kohdalle osui the Kirja. Siis sellainen, jonka olisin entisessä elämässäni ahmaissut kerralla, viettänyt vuorokauden unohtaen muun maailman ja vain nauttinut tarinasta. Tässä todellisuudessa pihistin itselleni vartin sieltä, toisen täältä, oikein ruhtinaallisesti jos sujui, pystyin lukemaan tunninkin yhteen menoon iltaisin ennenkuin rivit alkoivat pomppia ja kirja putosi kädestä.

Tunnustan olevani feministi ja rakastavani Margaret Atwoodin tapaa kertoa ja kirjoittaa. Ja nimenomaan Atwoodin tapaan kirjoittaa feministisesti, lämmöllä, naisen näkökulmasta, mutta miehiä vihaamatta tai halveksimatta. Enkä tosiaankaan pettynyt tälläkään kertaa. Herran tarhurit kertoo monesta asiasta. Sitä voisi sanoa ekofantasiaksi, tulevaisuudenkuvaksi ajasta, jolloin valtiot ovat nykymuodossaan kadonneet ja jolloin valta ainakin päällisin puolin on vahvoilla ja menestyvillä. Ne vähemmän menestyvät ajautuvat alempiin töihin, toisaalta sitten on erilaisia lahkoja, kuten pääosassa oleva Herran tarhurit. Aika paljon Herran tarhureista kertoo se, että vihjataan nimenkin osin johtuvan siitä, että uskonnollisuuteen viitaava osuus nimessä on myös suojatekijä.

Tarhurien usko on uuden luomista, puhtaan ruoan kasvattamista ja varautumista tulossa olevaan suureen tulvaan, joka hukuttaa pääosan ihmiskuntaa. Ja tulee se tulva ja sen myöta paljastuu kieroituneisuutta, korruptoituneisuuta, kloonauksen kummallisuuksia jne jne. Monenlaista. Silti tärkeintä kirjassa on lopulta rakkaus ja toisista välittäminen ja huolehtiminen. Jotenkin on aika harvinaista, että lukiessaan huomaa, että henkilöiden kohtalot ihan oikeasti koskettavat, että välittää, mitä heille tapahtuu. Myös niille pahiksille, jotka tässä kirjassa kieltämättä ovat todellisia pahisten arkkityypejä, säälimättömiä, itsekeskeisiä ja väkivaltaisia. Tai siten vain itsekeskeisiä ja tyhmiä.

Niin ja se, mistä minä pidin, oli myös se tosiasia, että päähenkilöt ovat naisia, miehet ovat jossain määrin taustalla. Tärkeitä toki, mutta tarina kerrotaan naisten katseen kautta. Vain Aatami Ensimmäinen pääsee puhumaan omalla äänellään, mutta hänen puheenvuoronsa ovat saarnoja ja opetuksia. Itse pidin kovasti liikkeen pyhimyksistä, joista sai bongailla tuttuja nimiä. 

Pahoittelen tämän analyysin pinnallisuutta ja varsinaisen oikean analyysin puuttumista. Minulla ei valitettavasti ole kapasiteettia kertoa kirjoista kirjallisuudentutkijan suulla, vaikka siitä opiskelualana joskus haaveilinkin. Halusin vain tällä kertaa jakaa lumoutumiseni. Ja seuraavaksi taidan tutkia, kuinka monta Atwoodin kirjaa minulla on jäänyt väliin tämän pitkän lukemattoman kauteni aikana. Nyt on aika paikata laiminlyöntejäni kirjallisuuden suhteen.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012





Meillä on nettiyhteys kiukutellut koko viikonlopun ajan. Toisaalta se ärsyttää, toisaalta olen huomannut, miten paljon aikaa tulee hukattua netissä roikkuessa. Tänään tajusin saaneeni ihan huomaamattani aikaa kaikenmoista, koska tiesin, että koneen käynnistäminen olisi ajanhukkaa. Olen toki jo muutenkin vähennellyt ihan tietoisesti nettiaikaani, mutta nähtävästi pieni lisä ei olisi pahaksi.

Tyytyväisin olen siihen, että sain loputlakin vaihdettua saareke-patakaapin rispaantuneiden hyllypaperien tilalle Ikean vahakangasta, joka on piileksinyt minulta jo pidemmän aikaa. Tänään siivotessani löysin sen ihan omituisesta paikasta. No, pääasia, että löysin. Nyt ei tarvitse miettiä ihan hetkeen kaapin hyllyjen uudelleensuojaamista. Vahakankaan luulisi kestävän tuolla. Tuo oli kyllä ihan järkyttävää hommaa, keskihylly kun on kiinteä ja kaappi syvä. Niska oli pariin otteeseen menossa mojovaan kramppiin, kun painelin nastoja paikoilleen.

Illasta sain lopultakin vihreän Juhannusruusun virkattua valmiiksi neiti Marplen leppoisassa seurassa. Vielä on jäljellä päättely, mutta sitä ajattelen vasta huomenna. Tänään joko jatkan Marie Antoinetten seurassa tai sitten luen loppuun ihan loistavan kirjan, joka on valvottanut minua ihan liian myöhään jo muutamana yönä.

lauantai 15. syyskuuta 2012



Ajelimme mummulaan ja kävimme ostamassa hiukan synttäritarvikkeita isommalle neidille. Angry Birds on yllättävän kova juttu täälläkin. Tosin synttärien teema ei kuulemma ole ängribööds vaan yleisesti linnut. Ei kuulemma saa olla niin rajoitteinen, kutsuihinkin liimattiin lopulta kissojen kuvia. Ehkä ne olivat syöneet ne vihaiset ja vähemmän vihaiset linnut? No jaa, minä keskityn värien koossapitämiseen kahvipöydässä ja yritän keksiä kaverisynttäreille ohjelmaa ja tekemistä. Kunhan nyt se teema edes pysyisi samana juhliin asti. ;) La donna e mobile on taas tullut todistettua varsin paikkansapitäväksi lausahdukseksi.

Pikkutyttö on onneksi vielä vähään tyytyväistä mallia. Riittää jakkara, mummu ja mukillinen kiisseliä täydellisen onnentunteen saavuttamiseen.


Eilen oli jotain ihan asiaakin, mutta Sonera päätti sensuroida ajatusteni Tonavaa ja yön aikana ajatus pääosin unohtuikin. Jotenkin se liittyi dokumenttiin Aamu Songista. Se oli muuten mukava dokumentti, virkkasin mattoa (joka jäi kesällä hiukan telakalle) ja katsoin rauhassa sillä aikaa, kun mies iltapesutti ja -sadutti tytöt. Jotenkin noita omia hetkiä, pieniäkin, on kiva viettää välillä Mutta välillä niistä tulee tarpeita. Se huppureppu ois ihan huippuhieno...

Alimmasta kuvasta ei tullut ollenkaan sellainen kuin toivoin, julkaisinpa kuitenkin. Nuo keltaiset housut herättävät ihan valtavaa mielihyvää ja harmaa tunika myös. Jostain syystä minusta kaivautuu melkein joka syksy sinapinkeltaista rakastava yksilö esiin.

Mutta jospa nousisin sängystä ja siirtyisin lauantaita viettämään.

torstai 13. syyskuuta 2012




Tänään tuli nettihuutokauppalöytönä uusi maatuska kokoelmiini. Rouvia on jo kohtuullinen rivistö. Huomaan muuttuneeni nirsommaksi keräilyvuosien lisääntyessä. Olen jopa ajoittain havainnut harkitsevani joistain yksilöistä luopumista enkä tosiaankaan enää osta niitä yleisimmin tarjolla olevia malleja. Muutenkin nuo vanhemmat mallit ovat paljon viehättävämpiä kuin uudet. Somiahan nekin ovat, mutta aika lailla hengettömämpiä.

Silakan neuletakkikin tuli valmiiksi ja ainakin käyttäjä vaikutti hyvin ilahtuneelta ja tyytyväiseltä. Todenpuhuen tuo Puron Revontuli-sävy on kyllä todennäköisesti jonkun pahasti värivammaisen suunnittelema, mutta ehkä takki menettelee päiväunilla. Silmukkamäärät ja rungon ohjeen nappasin Ullasta Villavintiö-neuleliivistä. Kudoin siihen vain hihat noiden pikkuisten holkkien jatkeeksi. Vartalonympärykseen olisi saattanut pikkukeijulle riittää vähäisempikin määrä silmukoita, mutta kuten sanottu, mikään edustusvaate tuo ei funktioltaan ole, jotta näillä menään. Eiköhän tuo lämmitä tuollaisena ihan riittävästi.