sunnuntai 16. syyskuuta 2012





Meillä on nettiyhteys kiukutellut koko viikonlopun ajan. Toisaalta se ärsyttää, toisaalta olen huomannut, miten paljon aikaa tulee hukattua netissä roikkuessa. Tänään tajusin saaneeni ihan huomaamattani aikaa kaikenmoista, koska tiesin, että koneen käynnistäminen olisi ajanhukkaa. Olen toki jo muutenkin vähennellyt ihan tietoisesti nettiaikaani, mutta nähtävästi pieni lisä ei olisi pahaksi.

Tyytyväisin olen siihen, että sain loputlakin vaihdettua saareke-patakaapin rispaantuneiden hyllypaperien tilalle Ikean vahakangasta, joka on piileksinyt minulta jo pidemmän aikaa. Tänään siivotessani löysin sen ihan omituisesta paikasta. No, pääasia, että löysin. Nyt ei tarvitse miettiä ihan hetkeen kaapin hyllyjen uudelleensuojaamista. Vahakankaan luulisi kestävän tuolla. Tuo oli kyllä ihan järkyttävää hommaa, keskihylly kun on kiinteä ja kaappi syvä. Niska oli pariin otteeseen menossa mojovaan kramppiin, kun painelin nastoja paikoilleen.

Illasta sain lopultakin vihreän Juhannusruusun virkattua valmiiksi neiti Marplen leppoisassa seurassa. Vielä on jäljellä päättely, mutta sitä ajattelen vasta huomenna. Tänään joko jatkan Marie Antoinetten seurassa tai sitten luen loppuun ihan loistavan kirjan, joka on valvottanut minua ihan liian myöhään jo muutamana yönä.

8 kommenttia:

  1. Kauniit tuli hyllyistä! Ja miten ihanan paljon kattiloita... Minulla on vain muutama ja aina kaikki likaisina tai käytössä. Ei vain tule ostettua (eilen näin kirpparilla sellaisen vanhan punaisen emalikattilan mutta oli kukkarolleni niin kallis että jouduin jättämään sinne). Kaunis matto ja väri on hieno♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Henna. :) Meillä on kattiloita vähän turhankin paljon, molemmilla kun oli muinoin yhteen muuttaessa ihan normaali keittiövarustus kerättynä. Osa jää todenpuhuen käyttämättä, myös niistä ihanista emalimallisista, joita olen onnistunut haalimaan (järkihintaan) ilokseni.

    VastaaPoista
  3. Mun sunnuntainen käsityöaika ajoittui myös Nti Marplen aikaan. Sitä ennen tulikin neulottua maanantaina. Kässä ja nettiaikaa yritän minäkin vähentää. Sillä ajalla ehtii vaikka mitä muuta :O)

    VastaaPoista
  4. Mikä on se valvottava kirja?
    Juuuuh, netissä aivan liikaa...kun muutenkaan ei ole vapaa-aikaa paljon.
    Ja eilenkin ajattelin että aikalailla turhuuden markkinoilla sitä seilaa, kaikki ne tunnit kun katselee vaan muiden elämää...
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
  5. Ihan odotin kommenteissa olevan ihmetystä hyllypapereista, onnekseni jouduin pettymään. On siis hienoa tajuta muidenkin ymmärtävän tämän tällaisen paperoinnin ihanuuden :)

    VastaaPoista
  6. Minna: Mä yritän muuttaa nettiaikaa käsityöajaksi. :)

    Kati: Mä ajttelin postata tänään tosta kirjasta :)

    Tarja: En mä kaikkia kaappeja viitsi paperoida, mutta kaikki vanhemmat, vaneriset hyllyt on kyllä ihan oikeasti pakko päällystää jollakin... Noi parakaapinkaan hyllyt eivät kyllä varsinaisesti huuda hygienisyyttään. Sen verran patinaa aika on kuitenkin tuonut. Ja kieltämättä päällystetyt hyllyt ovat aikas somat. ;)

    VastaaPoista
  7. Kivan raikas vihreä tuo pitsimatto. Pitäisi itsekin opetella nuo virkkaamisen salat joskus, kaikki mattoprojektit himottaisi niin hirveesti.

    Taidan kommentoida ekaa kertaa tänne, vaikka oon käynyt lukemassa aikaisemminkin. Olen hidas :D

    VastaaPoista
  8. Parempi myöhään. :) Mä etsin hartaudella tuollaista kirkasta vihreää kudetta. Sitten onneksi natsasi. Niin ja maton virkkaaminen on oikeasti aika nopeaa ja helppoa (kunhan ei jätä työtä kuukausiksi koskematta)

    VastaaPoista