Harrastelua ja ilahdutusta

Tänään alkoi oeraati pajunkissa, tai ainakin jo aiemmin haetttujen oksien koristelu. Noo, vähitellen...  Huominen on vielä aikaa. Jos siis aikoo virpoa ja sehän on valinnaista...

Itsekin harrastelin. Yritän piirtää päivittäin edes vähän. Tänään piirsin pikkuneidin kasvot. Ihan kohtuudella onnistuinkin. Olen piirtänyt itse asiassa aika vähän puuväreillä ja silloinkin lähinnä esityskuvia. Ehkä minä noidenkin kanssa vielä tulen sinuiksi. Värilliselle pohjalle piirtäminen on kyllä mukavaa, tuo voimapaperin sävy on hyvä pohja keskisävynä kasvoille.

Ja sitten vielä haastetta. Osallistuin jo kerran Ilahduta bloggaajaystävää -haasteeseen, mutta ei haittaa, ilahdutan mieluusti toistekin. Kiitos Kikille haasteesta. Alla haasteen säännöt.

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat, joiden määrän saat itse päättää.

Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä.

Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Tällä kertaa ajattelin ilahduttaa yhtä blogiystävää eli Annua ja haastaa hänet tietenkin samalla mukaan.

Popparibrowniet ja Ilahduta bloggaajakaveria

Tänään iski yllättävä leipomistarve. Ensin ajattein leipoa ihan pullaa, koska vastaleivottua pullaa ei voita kuin vastaleivottu leipä. Sitten muistin Nelliinan blogissa kummitelleet banaanimuffinssit poppari-toffeekuorrutteela ja aloin etsiä kys. postausta. Lopulta havaitsin päätyneeni ihan eri sivulle ja sekoittavani innoissani taikinaa poppareilla ja kinuskilla päällystettyihin brownieihin. 

Eli tein näitä. Ainakin melkein. Jätin pois kanelin ja cayennen ja korvasin osan sokerista fariinisokerilla. Toffeenkin tein hiukan luovasti, koska ainoat toffeet taloudessa olivat Tsinuskeja ja valkoinen sokerikin on kaupassa. Mutta käytin puoli pussillista toffeita ja lisäsin vajaan desin fariinisokeria. Hyvin toimi. Ja siis voihyvänenaika miten hyvää tuo oli. Juuri tuollainen suolainen ja makea yhdessä on ihan ykkösherkkuani. Saatan tehdä toistekin...

Ja sitten siihen haasteeseen...

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Minä sain haasteen Marikalta Kinttupoluilta. Kiitän ja kumarran. :) Itse haastan ja lupaan ilahduttaa jotenkin Soilea (Neulova narttu), Tarjaa (Vanhassa talossa) ja Minnaa (harakan lauluja).

Käsilaukkuni synkät salat

Marika Kinttupoluilta heitti haasteen, jossa pitää kipata käsilaukku ja paljastaa synkät salasiuudet. No, ajattelin, että pikkujuttu, mutta tämä haaste paljasti, että minusta on muovautunut sen minimalistinsen rahapussi, nenäliinoja ja 20 huulipunaa -ihmisen sijasta sellainen kauhuklassikko, jonka laukusta löytyy ihan kaikkea. Kääk! Tässä vaiheessa kannattaa jo herkimpien sulkea silmänsä...

Jep, siinä se on, karu totuus, roinaa riittää. Toivottavasti saan listattua edes osan...

2 hiusharjaa

3 pussukkaa, joissa yhdessä meikkejä, toisessa lääkkeitä ja kolmannessa hygieniatarvikkeita

Ihan muuten vaan niitä hygieniatarvikkeita

Laastareita

Käsidesiä

Kosteuspyyhkeitä sekä desinfioivia että normeja

Lapsen varapikkarit ja vaippa, pieni muovipussi (En kyllä tiedä, miksi tuo vaippa, ei täällä asu vaippaikäisiä)

Sakset

Ruusunmarjateepusseja minigrip-pussissa.

2 mustekynää (toinen kuiva)

Ikean lyijykynä

Pyyhekumi

Mimin ja Kukun fanikortteja

Nenäliinoja muovipussissa

Ostoskassi

Aurinkolasit kotelossaan

Purkkaa joltain Hesereissulta

Avainnippu

Lompakko

Puhelin

Pöllön muotoinen puhelinkotelo

Tytön hiuspanta

Pari kaulakorua (tyttöjen)
Yksi kirjallien tuotos lapselta.

Ryppyisiä kuitteja, laastarien päällyspapereita ja runsaasti hiekkaa (?)

Normitilassa kyydissä olisi vielä pikkuinen sateenvarjo ja vesipullo ja pidemmillä matkoilla myös käsityö ja varavaatteita. Niin ja järkkärikin monesti. Pakko sanoa, että tuo Marimekon olkalaukku on melkoinen tilaihme. Lopuksi siivosin pois roskat ja hiekat ja kuivuneen mustekynän sekä minulle kuulumattomat aarteet. Lapsi vei Mimit ja Kukut. No, ehkä seliväisin vähän pienemmällä varannolla niitä hygieniatarvikkeita ja yhdellä hiusharjalla. Pitää harkita. ;)

Ai niin. Voisin piinata tällä ainakin siskoani Hetaa, Titä ja Nonnaa. Kumotkaapa käilaukkunne. Tai olkalaukkunne, kuten minä tein.

Vastauksia kysymyksiin

Susanna Susannan työhuoneelta oli vastaillut kyssäreihin ja laittoi ne yleiseen jakoon, jotta kai sitä minäkin voisin pitkästä aikaa. Poimikaa tekin nuo kaikin mokomin vastattavaksi.

1. Mikä saa sinut ärtymään kotioloissa?

Sekasotku. Sellainen jatkuva. Se, että samasta asiasta saa sanoa miljoonaan kertaan eikä homma sittenkään mene perille. Lienee varsin yleinen lapsiperheen vanhemman ärtymymyksen syy. Sitten vielä oma aikaansaamattomuuteni. Haluaisin tehdä vaikka mitä ja silti totean olevani varsinainen lapanen aikaansaavuuteni suhteen.

2. Entä yhteiskunnallisesti?

Suvaitsemattomuus. Se, että ihmiset kuvittelevat, että heidän mielipiteensä ovat jotenkin niin valtavan tärkeitä, että ne ajavat ohitse sellaisten pikkujuttujen kuin esim. yleiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet väristä, sukupuolesta, kielestä, terveydentilasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Samoin tiettyjen mielipiteiden edustajien kyky kääntää musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi ja lopulta itsensä uhriksi tässä yletöntä suvaitsevaisuutta ja muiden ihmisten kunnioittamista vaativassa maailmassa. 

3. Miten käsittelet ärtymystäsi ja miten se helpottaa?

Yleensä marmatan aikani, murisen ja puran jollekin läheisparalleni. Yritän keksiä jotain tekemistä, jolla saisin korvieni välin irti milloinkin ärsyttävästä teemasta. Puutarhanhoito on erinomainen ärsytyksenkarkoitustapa. Tai sitten ihan auringossa kimaltelevan veden katseleminen.

4. Mitkä ovat pikkumaisia piirteitäsi ja miten niiden kanssa elät?

Tämä on hankala. Ja siis en väitä, etteikö minusta löytyisi paljonkin ärsyttäviä piirteitä.  Kamalan pikkumainen minä en kuitenkaan taida olla. Enemmänkin olen turhankin suurpiirteinen asioiden suhteen. (Enkä todellakaan aina hyvällä tavalla.) Kotona olen pikkumainen esim. keittiön järjestyksen suhteen. Meillä ei ole hypersiistiä, ei sinne päinkään, mutta napautan hyvin nopeasti, jos keittiön välineet eivät ole paikallaan. Niiden on oltava siinä, minne niiden olen määrännyt kuuluvan, että löydän ne kokatessani vaikka silmät ummessa. Ja minä en elä tämän ominaisuuteni kanssa, muut joutuvat elämään. ;)

5. Mistä erityisesti ilahdut tai nautit?

Luonnosta, kukista, satakielen laulusta aamulla, kastehelmistä hämähäkinseiteissä, hyvin kirjoitetusta kirjasta, lapsen halauksesta tai uudesta taidosta, omista onnistumisista olivat ne sitten pieniä tai isoja. Yllättävästä kauneudesta ympärilläni. Ihmisten hyvyydestä.

6. Mitä unelmointi sinulle merkitsee? Vai unelmoitko?

Minulle unelmointi merkitsee jonkinmoista meditaatiota. Minä unelmoin matkoista, sisustamisesta, puutarhasta. Joskus siitä, mitä toivoisin voivani ammatikseni tehdä. Kaikenlaisista iloa tuottavista asioista. Eikä minua haittaa, vaikka unelmat eivät toteutuisikaan, unelmointi on kuitenkin yhden lajin mielikuvitusmatkailua. Haaveita. Tietenkin on plussaa, että joskus unelmat tulevat oikeasti lihaksi. Minä nautin haaveilemisesta ihan suunnattomasti.

7. Taito, jonka haluaisit oppia.

Minä haluan oppia kaiken. Aina, jos näen jonkun tekevän jotain, minulle iskee tarve päästä kokeilemaan. Mutta ihan arkisista taidoista haluaisin oppia ajamaan autoa. On jotenkin noloa, että minulla on kallis ajokortti, mutta että en osaa silti ajaa.

8. Taito, joka voisit opettaa muille.

Minä osaan aika monenlaisia käsityötekniikoita ja muita taitoja loputtoman uteliaisuuteni ansiosta ja voisin ehkä opettaa moisia muillekin. Ainakin toivoisin joskus voivani. Jos vain joku haluaa oppia.

9. Lempikotityösi

Pyykinpesu. Kone hoitaa. ;)

10. Onko sinulla koti, asumus, tavaroiden tukikohta vai jokin muu? Entä kuinka tärkeä ai arvokas se on? Haavoittuisitko, jos menettäisit sen itsestäsi riippumattomista syistä?

Kyllä minulla on koti. Rakas ja tärkeä sellainen. Mutta toisallta olen elämäni aikana muuttanut sen verran monta kertaa asuinsijaa, että olen oppinut, että koti on siellä, missä rakkaat ihmiset ovat. 

11. Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi?

En kai kamalan paljon. paitsi, että ehkä voisin käskeä häntä kaikesta huolimatta valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan ihan siksi, että opiskellessa olisi hyvä olla pikkuisen haastettakin.

Kahveella

Minna Pinkki pelakuu -blogista pyysi käymään kahveella. 

"Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa. Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin."

1. Millainen sinun sisustustyylisi on?
Sisustustyylini on vaihdellut aika reippaastikin asuinpaikan mukaan. Olen kulkenut kirkkaista perusväreistä valkoiseen ja takaisin. Nykyisin olen kai vähän ituhippisisustaja. Suurin osa huonekaluista on kierrätystavaraa, johon yhdistelen design-valaisimia ja vähän folklorea (ja maatuskoja). Aika iloinen sekamelska värejä ja ja struktuureja siis. Tyyliä yhdistävä sana lienee kuitenkin kodikkuus.

2. Mikä on lempihuoneesi tai -huonekalusi?
Lempihuoneeni on varmaan yläkerran aula. Vielä kun saisin sen haaveilemaani järjestykseen... Lempihuonekaluni on olohuoneen harmaa nojatuoli. Se vain on niin kaunis.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Lasten ulkoiluvaatteisiin ja kenkiin. Pyrin hankkimaan niitä alennusmyynneistä, mutta etenkin lapsille asianmukainen ja lämmin vaatetus on asia, josta en tingi. Samoin kenkien pitä olla tukevat ja sopivat.

4. Mihin asioihin elämässä satsaat?

Perheeseen kai eniten. Yhdessäoloon. Toivottavasti vähitellen myös enemmän omaan hyvinvointiini.

5.  Mistä onnesta unelmoit?
Aika paljon onnea olen jo saanut. Ammatti (tieskuinkamones) ja jonkinmoinen ura työelämässä olisi mukava asia. Oieastaan haveilen siitä, että voisin elättää itseäni edes pikkuisen käsieni tuotoksilla.

6. Missä olet tunnollinen?
Kaikessa tekemisessä. Jos jotain vaivautuu tekemään, sen voi ihan samalla vaivalla tehdä kunnolla.

7. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä naisen?
Yleensä ihmisen paras ominaisuus on rehellisyys ja luotettavuus, kyky ottaa toiset ihmiset huomioon. Kaikki muu tulee noiden jälkeen.

8. Mikä on elämässä ihanaa?
Lapset, mies, ystävät, taide, kirjallisuus, musiikki, kasvit, luonto...

9.  Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi?
Tahtoisin kunnon kasvimaan, mutta koska sen saaminen ei taida olla pihallemme mahdollista edes puutarhakeijun avustuksella, sanon, että kasvihuone.

Ja kutsunpa itse kahveelle Tarjan, Sadun, Annun, Minnan ja Rouva Vatun. Vastatkaa, jos huvittaa.

Tunnustusta ja haastetta

Sain Wanhasta mummulasta kauniin unikkotunnustuksen. Kiitoksia kovasti, se ilahdutti mieltä. Tämä pitäisi jakaa viidelle blogille.

Tällä kertaa tunnustus lähtee blogiin Pinkki pelakuu Minnalle ihanien kukkien keskelle, Nonnalle Apinalandiaan, Kaarinalle Neljän suorani-blogiin, Soilelle eli Nelovalle nartulle ja Töppövillan Millalle viimeisiä puhinoita lievittämään. Olkaatten hyvät.







---------------------------------------------------------------------------------------------------

Sain myös Kesän lapsi Minnalta 10 kysymyksen haasteen. Joten tartunpa saman tien toimeen ja vastailen uteluihin.

1. kaupunkiloma vai rantaloma? Perustelut.

Jos näistä pitää valita niin ehdottomasti kaupunkiloma. Mutta jos saa kertoa vielä oman vaihtoehtonsa, vastaisin, että maaseutuloma. Se voisi olla mukava koko perheen lomailuvaihtoehto..

2. paras asia, joka on tapahtunut sinulle viime aikoina?

Kamalan vaikea kysymys. Kaipa se on ollut ihan tämä loma-aika perheen kanssa. Tai se, että hyvän ystävän lapsi sai toistaiseksi terveen paperit, vaikka asia ei ihan suoranaisesti minulle tapahtunutkaan. Mutta mahdottoman hyvä mieli siitä tuli.

3. paras kesäherkkusi ja mahdollinen resepti?

Juuri maasta nostetut uudet perunat. Ihan keitettyinä huolella suolatussa vedessä ja syötynä voin kanssa. Aika harva hienompikaan herkku voittaa niitä maukkaudessa.

4. kesäperinteesi?

Joka kesä tulee juhlittua pikkusiskojen syntymäpäiviä. Toisia juhannuksen tienoilla. Se siis liittyy juhannusperinteeseen eli voitaneen laskea mukaan?

5. paras viimeisin sisustusostoksesi?

Se taitaa olla myös viimeisin sisustusostokseni eli Ikean Alvine ruta -matto ja vielä löytöpisteesta. Olen hypistellyt sitä kauan ja nyt vihdoin nappasin maton kainalooni.

6. millainen on unelmiesi asuinympäristö?

Aika lailla tälläinen, missä asun nyt. Hiukan vähemmän (erittäin kovaäänisiä) mopoja ja rekkoja saisi olla ja hiukan isompi tontti ja rakennusoikeutta jäljellä. Mutta kaikkea ei voi saada. Jos meillä on pikkukaupungit hyvät puolet ulottuvilla ja maailman kaunein jokimaisema heti kynnykseltä, ei ehkä ole lupaa valittaa pikkujutuista.

7. suomen kielen kaunein sana?

Äiti

8. millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on tai oli?

Viettää remonttien suhteen varsin rento kesä. Viettää yleensäkin varsin rento kesä. Tehdä pieniä retkiä, remonttia kun huvittaa, rapsia talon ovet ja maalata ne, siivota kellaria, käyttää lapsia uimassa aina sään salliessa. Nauttia kesästä ja loma-ajasta.

9. paras vuodenaika?

On tulossa. Siis syksy.

10. mikä saa sinut onnelliseksi?  

Lapset, perhe, ystävät, puutarha, koti, ruoanlaitto, leipominen, tekeminen ja rakkaiden kanssa yhdessä oleminen. Pienet asiat.

Jaan haasteen eteenpäin Annikalle, Tuksulle, Annulle, Sadulle ja Laurakaisalle.

Haasteellista työtä

Susanna kertoi kahdeksan totuutta työhistoriastaan ja asetti haasteen vapaaseen jakoon, josta minä nappasin sen. Omalla kohdallani voi ehkä enemmänkin puhuan "työhistoriasta", mutta samapa tuo...

1. Ensimmäisen kerran oli töissä muistaakseni seitsemäsluokkalaisena, kun tuurailin äitiäni, joka silloin siivoili kerrostaloja. Taisin ajoittain siivoilla siellä jo pienempänäkin, sattuneesta syystä en vain voinut tehdä sitä virallisesti. Yläaste- ja lukioikäisenä olin lisäksi MLL:n kerhotätinä ja kaupungin teknisellä virastolla aputyttönä.

2. Kirjoitusten jälkeen olin taas muutaman viikon kaupungilla ja sen jälkeen loppukesän ruuvitehtaalla niinkin mielenkiintoisessa työssä kuin tekemässä ruuveihin kierteitä. Juu, joku niitäkin tekee. ;) 

3. Opiskeluaikana vietin ensin kesät maalariharjoittelijana kaupungilla ja minusta piti tulla rakennustoimiston seuraava vakimaalari. No toisin kävi. Vaihdoin alaa ja kolmesta kesästä olin yhtenä oikeissa palkkatöissä. Eipä silti, sama tilanne oli vähän kaikilla opiskelutovereillani. Lama oli syvimmillään eikä töitä ollut. No, tein minä jotain kuitenkin. Yhtenä kesänä olin muutaman päivän hernepellolla, josta itse asiassa tienasi ihan mukavasti, jos vain viitsi poimia, toisena kesänä möin koruliikkeessä, joka oli työ, jota voin sanoa vilpittömästi inhonneeni ja kolmantena "opiskelin kesäyliopistossa" eli tein tilaustöitä ja alihankintatöitä koululla.

4. Tuo koruliikkeen myyjän työ oli ehdottomasti ahdistavinta, mitä olen ikinä kokenut. En ole varsinaisesti ujo. Pystyn ihan mainiosti hoitamaan asioita ja toimimaan vieraidenkin ihmisten kanssa, mutta kun siihen liittyi se, että minun oli yritettävä tyrkyttää niille sisään laman aikana eksyville omissa silmissäni aika kamalia ja huonolaatuisia koruja, minua tosiaankin ahdisti. Voin ehkä sanoa olevani sosiaalisesti rajoitteinen jossain suhteessa. En jaksanut työpäivien jälkeen puhua yhtää mitään kenellekään, jota en tuntenut kunnolla, välillä en niille tutuillekaan. Ikinä ei koulun alkaminen ole ollut niin suuri riemun paikka kuin tuona syksynä, minä suorastaan lensin ovista sisään. Eipä silti, ei aika koruliikkeessäkään hukkaan mennyt, opin vaihtamaan kelloihin pattereita, hinnoittelemaan, arvioimaann timantin painon paljaalla silmällä ja käyttämään kaiverruskonetta.

5. Valmistuttuani olin jonkin aikaa työttömänä kunnes minut taas työllistettiin kaupungille maalaamaan ja erityisesti entisöimään vanhan, kunnostettavan koulun peiliovia. Maalarintöistä pidän ihan mahdottomasti, valitettavasti vain aikaa myöden pölyallergiani on pahentunut sen verran, että maalausalan työt taitavat sopia vain harrastuspohjalta ja kotiremonteissa.

6. Sitten olinkin monta vuotta kortistossa. Minut laitettiin kurssille, jonka rahoitustapa esti kaikenmoiset yhteiskunnan työllistämistyöt. Hyvää siinä kurssissa oli harjoittelu: olin 4 kk erittäin mukavassa kultasepänliikkeessä opettelemassa kultasepän töitä ja hoitamassa asiakaspalvelupuolta. Tuolla tavalla asiakaspalvelu sujuu minulle, kun se ei ole se ainao työ, jota minun oletetaan tekevän. Kultasepästä tuli minulle myös ihan oikea ystävä, jota kävin tapaamassa liikkeessä ja myöhemmin auttelemassa joskus iltaisin ja vapaapäivinä. Hän on ihminen, jota muistelen monesti lämmöllä. Liikettä ei enää ole eikä taida olla seppääkään, mutta olen iloinen, että sain kohdata ihmisen, jonka kanssa olin hyvin vahvasti samalla aaltopituudella. Ammatillisesti sain tuolta liikkeestä ihan valtavasti, jotkut ihmiset ovat synnynnäisiä pedagogeja ja osaavat siirtää taitonsa eteenpäin.

7. Pääosan aikaa harjoittelun loputtua opiskelin. Ensin opiskelin tietokoneen peruskäytön ja sitten kävin kurssin, jossa opiskeltiin atk-alaa laitteistojen puolelta, ohjelmien asennusta ja huoltotöitä ja multimediaa. Kurssin harjoittelujaksolle päädyin melkein vahingossa paikallistelevisioon tekemään heille nettisivuja ja harjoittelun päätyttyä sain tarjouksen jäädä talon graafikoksi opettelemaan 3d-ohjelmaa, hoitamaan nettisivuja, tekemään yleensä tarvittavia grafiikkoja, tekemään pikkuisen atk-tuen töitä ja tekemään apulaisohjaajan ja kameramiehen töitä. Pakko sanoa, että tuo oli enemmän kuin unelmien täyttymys. Sain tehdä työtä, josta nautin ja oppia joka päivä lisää ihan mielettömän mukavien ihmisten seurassa. 

Työn ohessa opiskelin muutaman kurssin verran 3dStudioMaxin käyttöä ja vielä visuaalisen ilmaisun media-assistentin ammattitutkinnon. Asema vaihtoi omistajaa siellä ollessani muutaman kerran ja viimeisen vaihdoksen jälkeen minut lomautettiin toistaiseksi. Se toistaiseksi kesti melkoisen monta vuotta...

8. Lomautuksen jälkeen suoritin vielä aikuiskoulutuksena maccipuolen abc-ajokortin ja minun piti alkaa kouluttaa ihmisiä macin peruskäyttöön. Se itse asiassa olisi ollut myös yksi haaveammateistani, aikuisten opettaminen on ihan mukavaa. Sitten huomasin, että vatsassani kehittyi vihdoin jotain, joka aiheutti ihan suunnattoman huonoa oloa, sain influenssan ja sen jälkitautina keuhkokuumeen ja jouduin perumaan opettajakeikkani. Se ja sairastaminen harmitti, raskaus ei. 

Pakko kyllä sanoa, että ajoittain ihan pikkiriikkisen arveluttaa, kun lasken, milloin olen viimeksi tehnyt oikeasti töitä. Lomautuksesta on kahdeksan vuotta aikaa. Aika hurjaa. Jossain vaiheessa kai pitäisi jotain uraakin alkaa miettiä. Ceeveeni on sitä lajia, että työnantajat putoaisivat naurusta pöydän alle sen nähdessään. Tällä hetkellä lähinnä yritän taas kerran keksiä mikä minusta tulee isona. Kyllähän minä osaan vaikka mitä, opin asioita todella nopeasti, tulen suunnilleen kaikkien kanssa toimeen ja sopeudun melkein paikkaan kuin paikkaan. Silti hiukan epäilyttää, että tässä iässä, seulamallisella ceeveellä ja kahdella aika pienellä lapsella varustettu keski-ikäinen naisihminen ei taida olla ihan mahdottoman kuumaa valuuttaa työmarkkinoilla... Jotta pitäisi varmaan keksiä se asia, jonka varaan rakentaa yritystoimintaa. Ja se ei ole ihan helppoa se.

Jotta siinäpä noita. Tulikin osaksi aika pitkiä totuuksia. Mutta jos joku innostuu niin olkoon hyvä ja napatkoon haasteen. Olisi ihan mukava lukea muidenkin työhistoriasta.

1.Tänään kävelin kolme kertaa venerantaan vain nähdäkseni, onko yksinäinen lumpeenkukka jo auennut. Ei se ollut kokonaan, mutta vesi oli miltei peilityyntä ja taivas heijasteli kauniisti lumpeen ympärillä

2. Huomenna menen taas uudelleen ja joka päivä ainakin niin kauan kuin lumpeet kukkivat

3. Tänään istuin puoli tuntia paikoillani ja vaanin pörriäisiä ja akileijan kukkia. Muutaman pörriäisen sainkin vangittua muistikortille.

4. Pörriäisten metsästys oli itse asiassa seurausta siitä, että alkuaan päätin mennä odottamaan sormustinkukan avautumista. Moinen ihanuus on onnettomuudekseni kylväytynyt parkkipaikan nurkille ja minä en vain kykene hävittämään sitä ennenkuin se on kukkinut edes pikkuisen. 

5. Sormustinkukka on suunnilleen kauneinta mitä tiedän, mutta sormustinkukka ja pieni lapsi samassa pihassa on hiukan huono yhdistelmä...

6. Huomasin virkkaavani ja lukevani sävy sävyyn. Kopasta lämmikekäsityöksi kaivamassani ripple-blanketissa (ufo vuodelta miekka ja kirves) on täsmälleen samoja sävyjä kuin hömppäkirjani kannessa

7. Kesäisin minä virkkaan, mieluiten peittoja ja tänä kesänä nähtävästi mattoja.

Tämä paljasteluhan liittyi Ainon Majasta tulleeseen haasteeseen. Kiitän kovasti. Eiköhän noista seitsemästä kohdasta ainakin jotain minusta paljastu.

Minna

Minna

Annika

Mie ite

Niina K

Paula

Kiki

Ainakin teidät haastan. 

Haasteita ja tunnustuksia

Sain 11 Kysymyksen haasteen Hannalta. Kiitos ja vastailemaan lopultakin. :)

1. Kuka on sinun eniten ihailemasi henkilö ja miksi?

Näitä on niin monta. Yksi kaikkien aikojen idoleistani on ranskalainen filosofi Simone Weil, mystikko, runoilija ja suurenmoinen ajattelija, joka eli niinkuin puhui ja myös maksoi siitä terveydellään. Jotenkin Weilin ajatukset kauneudesta, ihmisyydestä ym. ovat aina saaneet minut hirmuisen onnelliseksi. Onnelliseksi siitä, että ihmisiä, joiden sisältä voi tulla jotain noin kaunista, on oikeasti olemassa.
2. Mikä on tavara, jota ilman et voisi elää?

Jonkinlainen juoma-astia. Melko kirjaimellisesti tulkittuna siis.;)
3. Mikä on lempivuodenaikasi? 

Syksy. Olen loppukesän lapsi, syksyn viileät illat ja ihanat värit vain ovat minun aikaani.
4. Jos saisit vuorokauden aikaa tehdä ihan mitä vaan, mitä tekisit?

Olisin varmaan ensin pihalla kyynärpäitäni myödn mullassa ja loppuajan ompelemassa tai maalaamassa. Vaihtoehtoisesti voisin viettää päivän nonstoppina elokuvissa ja käydä syömässä jossain jotain ihanaa jonkun muun tekemää ruokaa.
5. Mikä on lempijuomasi?

Vissy
6. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi ja toteutuiko se?

Filosofian tohtori. Ajattelen kyllä paljon, mutta vielä siitä ei kukaan ole maksanut minulle palkkaa. ;) No joo, ne opinnotkin, tutkinnoista puhumattakaan kyllä puuttuvat, mutta onhan tässä aikaa...
7. Mikä on lempijuhlasi?

Eiköhän se ole joulu
8. Onko sinulla jokin hassu tapa, jonka teet toistuvasti?

Luultavasti niitä on monia. Ainakin mies hirnuu tekemisilleni melkoisen usein ja sanoo, että minulla on joitain melkoisen omalaatuisia tapoja. Esim. jostain syystä kasviksia pilkkoessa nenän pitää olla lähes kiinni siinä pilkottavassa. Ja tästähän lievästi omalaatuisen näköistä touhua tekee se tosiasia, että minä oikeasti olen melkoisen pitkä eli paloittelen suunnilleen kaksinkerroin taipuneena...
9.  Jos saisit elää jonkin hetken elämästäsi uudelleen, mikä se olisi?

Eläisin mielelläni uudelleen sen hetken, kun rakastuin puolisooni. Se oli hyvin onnellinen hetki.
10. Mikä saa sinut ilahtumaan varmasti?

Lasteni nauru
11. Mikä asia sinut on viimeksi saanut nauramaan?

Isompi tyttö, joka hihkui tänään pihalla: "Vaude äiti. Noi perhoset parittelee!" Sarjassamme hetken aikaa yskitti pahasti.

Ja sitten niitä minun kysymyksiäni:

1. Minkä värinen tunnet olevasi?

2. Millaista blogia kirjoittaisit, jos olisit nyt 20-vuotias (ja jos olet nyt n. 20-vuotias, millaista kuvittelisit kirjoittavasi 20 vuotta vanhempana)

3. Jos olisit kasvis, mikä kasvis olisit?

4. Kuka ajattelija/kirjailija tms. on tehnyt sinuun vaikutuksen?

5. Osaatko seistä päälläsi?

6. Onko sinulla joku erityistaito tai -kyky?

7. Lempituoksusi?

8. Kuka on lempirunoilijasi ja miksi?

9. Mikä on tärkein aistisi?

10. Tiedätkö kumpi aivopuoliskosi on dominoiva?

11. Mikä musiikki saa sydämesi laulamaan?

Siinäpä niitä. Ja vastata saavat (ja tietty itse kysellä) ainakin Vilppumaan Erika, Sanna Viljavalta, Annika Liikennevalolautaselta, Pikku-Okon mamma Kiki, RuusuLiisa Ainon Majasta, Tyyli-ikonini gekko, Pilvitehtaamon Ti, Annu Luosalasta, Mie ite, TarjaH Vanhasta talosta ja Paula Ruttuja-blogista.

Ja jotta muistamiset eivät ihan heti loppuisi, sain vielä Sannalta tuon Kreativ blogger-tiunnustuksen ja Erikalta Liebster-tunnustuksen. <3 Olen hyvin otettu. Löytyisköhän noista 11 vastuksesta riitävästi asiaa minusta? ;) Jokainen näistä ansaitsisi tuon Sannan antaman tunnustuksen milloin vain samoin kuin Liebster blog-tunnustuksen.

Hyvän mielen haaste

Kiitos Ti haasteesta. Täällä on mieliala ollut viime ajat aika ukkosella, että sikälikin tämänkaltainen haastamus tekee varmaan ihan hyvää. On vähän niinkuin pakko yrittää miettiä, mitkä asiat ovat oikeasti ihan hyvin eikä vain niitä, mitkä jaksavat ärsyttää ärsyttämästä päästyään tai aiheuttavat muuten vain blääh-reaktioita.

1. Silakka, kun neiti kesken tissittelyn irroittaa otteensa sen verran, että hymyilee leveästi tai antaa lentopusun.

2. Hyvä ruoka ja yleensä kokkaaminen

3. Värit

4. Käsillä tekeminen ihan yleensä

5. Lintujen laulu aamuisin

6. Naapurin pikkuinen Helmi-koira, joka ilahtuu aina ihan suunnattomasti tapaamisesta

7. Tulppaanit ja yleensä kukat

8. Sininen taivas, sen näkeminen on helpottanut oloa kamalimpinakin hetkinä

9. Oma mies, joka jaksaa minua käsittämättömän pitkämielisenä

10. Lasten halaukset ja yhteiset touhut

Eteenpäin: 

RuusuLiisalle

Annikalle

Minnalle

NiinaK:lle

Erikalle

Haaste

Sain jo jonnin aikaa sitten tämän haasteen. Kiitos Mie ite. :) Jospa nyt vastaisin, kun vauvakin nukkuu. Eli seitsemän asiaa minusta.

1. Olen perheeni esikoinen. Varmaan aika tyypillinen sellainen, välillä turhankin vastuuntuntoinen ja muiden huolia kantava. Lisämausteensa tuo se, että olen kahden esikoislapsen esikoinen ja olen myös naimisissa oman perheensä esikoisen kanssa.

2. Haaveilin ihan pikkutytöstä lähtien vanhasta omakotitalosta ja nelissäkymmenissä haave vihdoin toteutui. Vanhat talot ovat muutenkin intohimoni ja keksisin mieluusti jonkin keinon hyödyntää intohimoani ammatillisesti. Entisöintiä olen kyllä opiskellutkin, mutta allergiat estävät valitettavan tehokkaasti esim huonekaluentisöinnin ammattina, rakennuskonservoinnista tms. puhumattakaan.

3. Olen esteetikko. Kotini ei ole täydellinen, itse asiassa kaaos on välillä valtaisa, mutta enää en huoli seurakseni esineitä tai asioita, jotka eivät miellytä silmääni. Kompromissien sijaan aidosti kestäviä ja pysyviä ratkaisuja, kiitos

4. Tykkään ruoanlaitosta ihan mahdottomasti. Se on kyllä oikeasti ainoa kotityö, josta pidän. No, leipominenkin on ihan mukavaa. Siivoaminen yms. vain pakollista.

5. Olisi kiva tietää, mikä minusta tulee isona. Äiti minusta jo tuli useampaankin otteeseen, mutta aina välillä olisi mukava olla jotain kodin ulkopuolellakin. Minussa siis asustaa pieni ammatillinen kunnianhimo, joka on suurimman osan elämääni kyllä jäänyt ruokkimatta. Toisalta, jos olen jo liian vanha tulemaan miksikään, olen kuitenkin kahdelle ihmiselle maailman tärkein olento.

6. Olen aina luokitellut itseni lukevaksi ihmiseksi ja lukeminen olisi ihanaa, mutta jostain syystä en ole jaksanut keskittyä kirjoihin kuin satunnaisesti viime vuosina ja se tottavie korpeaa ja välillä itkettääkin. Ehkä muutaman vuoden päästä tilanne taas paranee. Pakko parantua...

7. Lasteni nimet ovat minulle hirmuisen tärkeä asia. Esikoiseni on nimetty ihanan näyttelijättären mukaan, kakkosen nimi on päätetty, mutta ei julkistettu. Niin ja esikoisen toinen nimi on sama kuin minulla, mummullani ja mummuni mummuilla. Ainakin. 

Jotta siinäpä niitä. Voisin haastaa Kesän lapsen, Vilppumaan Erikan, RuusuLiisan, Töppövillan Millan ja Altocumuluksen tällä kertaa, jos ette tätä vielä ole tehneet.