Lohtua...

Elämältä on tullut viime aikoina vähän isommalla monolla päähän ja kun eivät herkut eivätkä ruoka oikein maistu, herkuttelen sitten langoilla... Osa tuli tänään, osa jo aiemmin. Tosta Manosista ajattelin vääntää tämän kaulaliinan (idea jonkun blogista, vielä kun muistaisi kenen), Cascade 220:stä lukuunottamatta muista tulee sukkia. Ihastuin Ullasta löytyneeseen Strawberry Field-ohjeeseen ja vihreät sukat Arwettasta ovat muuntumassa lahjoiksi. Jouluksi eivät ehtineet, mutta joulun jälkeen sitten... Ja samalla ohjeella taitavat syntyä myös anopille synttärilahjasukat. Modassakin oli muutama ihan toteuttamiskelpoinen ohje tällä kertaa. Mä ehdottomasti tarvitsisin villatakin, tuossa oli aika mukavan mallinen sellainenkin.

Mulla on ajelehtinut kerä Noro Kureyonia ympäriinsä ties miten kauan ja nyt löysin siihen sopivan pipo-ohjeen eli mariomyssyn. Kiitoksia ideasta Saiu. :) Värinumero taisi olla 183, puikot nelosen epämääräiset pyöröt ja koska lankakin loppui taas kesken, päälaelle asettautui läntti tummanruskeaa Cascadea, joka onneksi istui sinne hyvin huomaamattomasti. Mä en ymmärrä, miksi mulla loppuu lanka ihan aina viisi senttiä ennenkuin pipo on valmis. :P Pipon malli on tosi kiva ja kerrankin lätsä sen tuntuinen, että pysyy peräti mun päässänikin. Voi olla, että joudun tästä tekemään toisenkin version. Nopeastikin tuo vielä valmistui.

Rauhallista joulua!

Vielä viimeiset sivut. Vika vähän etuajassa. Tottapuhuen on aika helpottunut olo, kun tämä urakka tuli valmiiksi. Mut mä tein sen ja lapsi tykkäsi. Mitä muuta voisin toivoa tuon suhteen?

Halusin tänä vuonna meille aika pelkistetyn ja non-glitter-kuusen. Löysin ihania pajunoksanpätkistä tehtyjä palloja ja yhdistin niihin sitten muutaman ruosteisen metallisydämen ja keltaisia lasipalloja. Olkinen latvatähtikin sopi sarjaan (olisi tosin voinut olla krouvimpi, mutta menköön).... Sähkökynttilöiden sijaan olisin halunnut oikeat kynttilät, muta kun mun mielestä on mukavaa, että kusessa on valot, se vaihtoehto jäi mietinnän asteelle. Perheessä, jossa on höselö koira ja pieni lapsi, elävä tuli ja joulukuusi yhdistelmänä ei ole välttämättä ihan turvallisin mahdollinen. ;)

Mutta viettäkää kaikki ihana ja rentouttava joulu, syökää hyvin ja seurustelkaa rakkaittenne kanssa. Siitähän kai joulussa lopulta on kyse, ainakin mulle...

Joulukuun 21. ja 22.

Ja taas tuplapostaus. No, sallittakon näin aaton lähestyessä. ;)


Tänään mies toi kuusen sisään. Neiti oli innosta tikahtumaisillaan ja tinkasi niin hartaasti, että pakko oli antaa lupa laittaa yksi koriste kuuseen. Kyllä sen paikkaa sitten mallailtiinkin. ;) Mä itse sain tryffelit vuokiinsa, vielä pitää keksiä niille viileä säilytyspaikka.. Ja huomenna myös paketoida lahjoiksi. Kuten on pari muutakin pakettia vielä laittamatta. Tajusin, että mm. mummun lahjahuivi oli päättelemättä ja pingottamatta. Auts. No, vielä ehtii. Se vaan on ollu valmiina muuten melko kauan eli ei tosiaankaan ollut pakko odottaa vimeistelyä näin pitkälle. No, tunnetusti paras inspiraation lähde on viime hetken paniikki. ;) Tänän jouluna multa jäi kyllä aika monta asiaa, joista haaveilin tekemättä. Mutta aina ei jaksa. Jospa ensi jouluna...

Joulukuun 19. ja 20.

Näköjään tulevat tuplapostauksina nämä loput kalenterinlehdet. ;) No, mä en yhtään tiedä ehtisinkö huomenna edes illalla päivittämään, joten otinpa pienen varaslähdön. Pitää siivota, leipoa jne. Miehellä on synttärit ja kakunsyöjiä tulee kuitenkin jokunen. Siivotakin varmaan pitäisi...

Kalenterista olen tullut siihen tulokseen, että joulunaluspäiviä on ihan liikaa. Aiheet alkavat jo tässä vaiheessa loppua. ;) Lumessa peuhaamistakaan ei tuota yleistä kuraprunnia katsellessa viitsi hirveästi hehkuttaa. Tulisi paha mieli vaan kaikille. Onneksi sentään lupailivat, että jouluksi voisi pikkuisen valkeaa olla luvassa. Sille peukkuja pitäen... Nyt lahjasukkien kimppuun. Mä en kyllä yhtään usko, että saan niitä ajoissa lahjottavalle, mutta parempi sitten vaikka vähän myöhään..

Joulukuun 17. ja 18. päivä

Irl-elämä kiusallisesti häiritsee sekä kalenteriprojektia että bloginpäivittämistä. ;) No, parempi myöhään jos silloinkaan...

Kävin kampaajalla ja näytän taas jonkin aikaa ihan ihmiseltä. Kummasti tuo ulkoinen ehostuminen vaikuttaa mielialaankin. Mä taidan kyllä olla jotenkin jumittunut tähän violetit raidat tummanruskeassa tukassa -tyyliin.. Mutkun se on toisalta kivan näköinen ja sopiikin mulle. Ehkä mä vaan olen löytänyt tyylini tai sitten vaan keski-ikäistynyt enkä keksi enää mitään uutta. :P

Joulukuun 15. ja 16.

Joulukiiireet jo vähän painavat. Kalenteri kyllä valmistuu, mutta sivujen päivittäminen ei ihan niin tehokkaasti... Mä olen tämän illan ommellut joulujuttuja. Käsin tietty, koska asunnossamme ei ole turhia äänieristyksiä enkä halua askarteluillani herätellä lastani. No sujuu se käsinkin, tosin koneella tulosta tulisi aika tavalla vauhdikaammin... Jäi vielä huomiselle nyperrettävää ihan kivasti. Oh my... Ja pitäisi piparkakkutalokin tekaista. Saattaapi se projekti siirtyä keskiviikolle..

Joulukuun 14.

Piparinleivontaa

Neidin joulupiparitkin tuli leivottua. Apulainen ainakin oli onnesta mykkyrässä, pääleipurille itselleen kyllä pariin otteeseen iski mieleen pikkuveljen takavuosien vinkki siitä, että piparkakkuja saa ostaa valmiina kaupasta.. No joo, näitä ei kyllä saa, koska mausteena saattoi käyttää vain maustepippuria. Hyviä noista kyllä silläkin tuli. :)

Joskin äiti taisi laittaa vähän nugaasti jauhoja taikinaan eli ekojen pellillisten nyppiminen oli melkoisen hermojaraastavaa puuhaa. Mutta tuolla ne odottavat syömistä keittiössä, ja niin odottaa myös pikku syöjätär, joka vainoaa niitä herkeämättä. Pitänee pakata laatikkoon, että riittää edes jotain jouluksi. Uutta taikinaa en taida jaksaa tehdä. Ohjeeksi puolitin Paraisten piparien ohjeen ja jätin siitä vain mausteet pois.

Vielä pitäisi jaksaa siivota keittiö. Tosin illalla meillä on kuulemma lättyjä. Kukahan ne mahtaa paistaa? Mä muuttaisin jo mieluiten sohvalle asumaan...

Joulukuun 13.

Joulukuun 12. päivä

Joulukuun 11.

Joulukuun 10. päivä

9. päivä joulukuuta

joulukuun 8.

joulukuun 7.

6. joulukuuta - Itsenäisyyspäivä

5. joulukuuta

Piiitkät sukat

Nämä sukat on aloitettu n. vuosi sitten, vihdoin valmistuivat. Lankana Dropsin Fabel, puikot 2,5 alumiinia (enkä muistanutkaan, että niillä kutominen on noin inhaa). Joku kun vielä päättelisi lankapäät ja pujottelisi ohutta kumilankaa suihin, että pysyvät paremmin ylhäällä... Ohje täältä vahvasti sovellettuna eli kantapää on erilainen, ympärysmitat koosta S ja pitudet koosta L. Lankaa kului pikkuisen päälle 150 g. Kivat sukat tuli enkä yrittänytkään tehdä raidoitusta symmetriseksi.

4. joulukuuta

Tämä oli muuten tehokas "luukku". Heti alkoi sataa lunta. Ihanaa! :)

Joulukukkia

Amaryllis päätti aloittaa kukkimisen tasan 1.12. On se ihana. Niitä on kaksi eli toinen kukkii nyt keittiössä ja toinen olohuoneessa. Valkoista amaryllistä kauniimpaa kukkaa saa etsiä. :)

Saintpaulia on tämän syksyn yllättäjä. Se ei suuremmin ole ympäristöään kukinnalla sulostuttanut, mutta tänä syksynä se on sitten lopultakin siihen innostunut. Kaiken lisäksi se tekee vielä ihania, kerrottuja, lumenvalkoisia kukkia. No, parempi myöhään.. Mä tosin luulen, että se pitää joka tapauksessa uudistaa aika pian... Ruukussa on enää muutama murunen multaa. Se ehkä selittää kukkimisintoa. Eikös se ollut niin, että kukat alkavat kukkia kunnolla vasta henkensä edestä. ;)

Tuosta kuvasta olisi kyllä aika vaikea päätellä, että se on tosiaan otettu tänään. Lunta tänne ja vähän vikkelään!!! Mur...

Joulukuun kolmas

2. joulukuuta

Joulukuun 1.

Joulu tulla jolkottaa..

Ja sen lähestymisen kunniaksi laitoin tähden olohuoneen ikkunaan. Mä en ole ikinä ollut suuri ikkunatähtien ystävä, mutta tämä yksilö oli varsin viehättävä ja on auttanut minua sopeutumaan muuallakin moisiin kapsituksiin. ;) Oikeasti mä en enää osaisi kuvitella joulunaikaa ilman tähteä ikkunassa. Sen laittamisesta alkaa joulunodotus. Epäilyksistäni huolimatta, taidan kuitenkin olla löytämässä jonkunlaisen joulumielen tänäkin vuonna.

Joulunodotuksen alun kunniaksi piti myös saada hyvää ruokaa. Jamien kotona -kirjan cannelloni-resepti on pettämätön eli toteutin herkkuruoan nälkääni sen. No, pikkuisen jouduin taas soveltamaan, mutta jos mä joskus jotain kokkaan täysin ohjeen mukaan, annan kelle tahansa luvan piirtää olkkarin seinään ison mustan ristin.

Ja lopultakin sain sovittua itseni kanssa lapsen joulukalenterin olomuodon.. Onhan tuolla siis perinteinen paperinen luukkukalenteri, mutta kun on ihan pakko saada tehdä joku itsekin. Eli tänä vuonna teen joulukirjaa, johon tulee joka päivälle itse kirjoitettu jotenkin jouluun liittyvä loru tai runo ja jonkinmoinen jouluinen kuvitus. Teemana ovat yllättäen piparkakut... Pari sivua on jo tehtynä eli huomisaamusta selvitään. ;) Muutenkin tuohon voisi olla kiva vaikka liittää kuvia, pipariresepti tms. Katsotaan, mihin aika ja into riittää...

Lumi tuli lumi meni..

Mutta yksi lumiukko tuli kyläpaikassa neidin iloksi tehtyä. (minä en osallistunut talkoisiin muuta kuin ihailevana osapuolena) Ukkelin korkeus oli melko vaatimaton, "vain" n 2,5 m.. :D Komiasti vilkutti ja elikin n. vuorokauden ennekuin romahti. Kyläileminen teki hyvää ja virkisti kummasti, vaikka moisesta rangaistuksena nyt sitten hoivailen räkäistä tyttöä. Neiti tosin leikkelee nytkin tyytyväisenä lahjapaperia silpuksi ts. askartelee. Pitänee antaa liimapötkö kouraan ja katsoa, mitä silppuamisesta seuraa.

Tänä aamuna...

Oli vallan ihana herätys. :) Iltapäivällä sain vielä jälkilahjontana Unicefin kolmiulotteisen joulukalenterin.

Vihdoin se kaulahuivi....

Siis itselle. Ihanasta punasävyisestä Noro Blossomista, joka tarttui käteen taannoin messuilta. Malliksi otin simppelin reikäneulosmallin kirjasta Hurmaavat huvit, tosin alkuperäiseen malliin kuluisi pujoteltuja samettinauhoja, nappeja yms turhia härpäkkeitä. ;) Mulle riittää tämä langan kauneus ja siihen tuo perusneule oli just omiaan. Niin ja lankaa kului 100g eli kaksi vyyhteä, puikot olivat 7,5:n bambut. Huivi on lämmin ja suloisen pehmeä..

Sitten seuraavana reality bites. Enpä jaksanut siivota lavuaaria ennen kuvausta.. Tiskipöydälläkin majailee vähän sitä sun tätä. Onneksi kaikki ei näy. ;)

Mä kutaisin tänään jämäkerästä Novita Bambua tälläisen ihan tiskirätin värisen tiskirätin. Pitää hankkia kauniimpia värejä tuota, jos rätti on hyvä. Mutta mä veikkaan, että tuo ihan toimii ankeahkosta sävystään huolimatta. Pitänee kutoa nopeasti toinen violetista kerästä tuliaisiksi... Niin ja neulemali oli joka toinen rivi oikein-nurin ja joka toinen oikeaa. Tuolla tulee mukavan kevyt, mutta pikkuisen kohoileva pinta. Seuraavan rätin mä kyllä teen vähän isommaksi, tuossa oli 45 silmukkaa, 50 voisi olla parempi määrä. Niin ja puikkokoko oli 3,5.

Mums mums..

Joinain päivinä tulee ihan pikkiriikkisen syötyä itsensä ähkyyn. Pitsaa, limpparia, lättyjä ja joulutorttuja.. Seurauksena lievää huonovointisuutta illalla. Koskahan sitä oppisi? Mutkun se pitsa oli niin hyvää ja kaikki muukin. Ne kaapissa huudelleet suklaat sain kuitenkin jätettyä rauhaan. Ja olin mä sentään pari tuntia pihallakin nauttimassa lumesta ja pikkupakkasesta. Ihan kiva päivä kaikin puolin. Kohta voisi vaikka siirtyä sohvalle Blossomista huvia neulomaan ja sitten unille. Ja kyllä mä siis jo nyt voisin kevyesti syödä mitä vaan, mutta hillitsen itseni kuin nainen!

Yhteisaskartelua ja ensilunta

Ostin jo aiemmin kirpparilta taulunkehyksen pienen hyllyn rakentamista ajatellen. Alkuaan ajatuksena oli tehdä neidin leikkimökkiin hylly, mutta mä luulen, että nyt siitä tuleekin ihan äidin omaisuutta. Minä suunnittelen, mies saa toteuttaa. No, mä kyllä aion maalata tuon ja tapetoida takaseinän. Mies saa ruvata ja sahata. ;) Nyt vaan pitäisi päättää, jääkö kehysosa kullanväriseksi vai maalaanko senkin valkoiseksi? No, se riippuu myös taustatapetin väristä ja tyylistä eli siitä, millaista tapettia saan pummattua siskolta. Sit vielä pitäisi keksiä, mihin tuo sijoitetaan ja mitä sinne sijoitetaan. No, eiköhän sekin vielä onnistu.


Ensilumikin satoi viime yönä, mistä koirammekin innostui. Tottahan koiran on ulos päästävä kello kolme aamuyöllä, kun on valoisaa.. Ja oikeasti oli valoisaa. Ihan uskomatonta, kun on tottunut siihen loputtomaan pimeyteen, mikä on vallinnut. Eipä tuo kauaa tule kestämään, mutta kaunista on vähäinenkin lumipeite. Kukahan muuten siivoaisi takapihan ja mm. tyhjentäisi kukkaruukut?

Mutta oikeasti mä kyllä arvostaisin kovasti sitä, että tuo elikko totuisi valoisuuteen ja antaisi meidän nukkua..

Namnam..

Jotta tälläinen herkkulautanen oli mun istuskelupisteeni viereen rantautunut. :) Tuon paistetun kananmunan puoliksi neulahuovutin, puoliksi märkähuovutin inspiratiopuuskassa yhtenä iltana. Muu rekvisiitta neidiltä kolme vee... Mä en kyllä tiedä, miten mun lakto-ovo-vege-dieettini suhtautuu annokseen, jossa on pari porsasta, kissanpentuja ja smurffi?

Messuillakin tuli käytyä. Siis kädentaitosellaisilla Pirkka-hallissa. Ihan järjetön tungos mutta onnistuin mä sieltä muutaman kerän lankaa mukaani kaapimaan. Ja vähän hahtuvia. Osa saaliista siirtyi jo lapsenvahtipalkkiona eteenpäin, mutta tuosta (hyvin edulisesta) Noro Blossomista ajattelin vääntää itselleni pitkän kaulahuivin ja ruskeasta silkistä jonkin pitsisen ihanuuden. Kahvinruskea Cascade kuuluu pinwheel sweater -tarpeistoon. Ja noista villatopseista osa jo muuntui paistetuksi munaksi, kuten yllä näkyy. Tavoitteena olisi huovutella muitakin ruokia neidin iloksi. Jostain syystä tuo rakastaa kaikenlaisia kokkaus- ja syömisleikkejä, vielä kun into siirtyisi myös oman virallisen ruokalautasen tyhjentämiseen.. Huoh..

Eilisiltana

Istuskelin sohvalla hyvässä seurassa sivusilmällä vilkuillen Myytinmurtajia. Pinwheel tuli pääteltyä, Haruha edistyi ja kirjojakin tuli samalla katseltua.


Tässä aukeama yhdestä suosikkikirjastani ever.. Mun sisko sai joskus lapsena joululahjaksi Marja-Leena Mikkolan ja Kaarina Kailan Lumijoutsenen ja siitä hetkestä lähtien rakastuin Kaarina Kailan kuvituksin. Lopultakin löysin tuon kirjan myös itselleni Huuto.netistä... Lapsikin tykkää kuvituksesta ja runoista. Kirja tuli eilen ja se on luettu jo varsin monta kertaa lävitse sekä äidin, että tyttären toimesta että myös ihan yhdessä. Ihana teos!