Värinnälkä

Jotenkin ulkona on niin viileän valkeaa ja harmaata, että olen huomannut suoranaisen värinnälän iskevän. Ainakin huomaan kuvaavani kodin väripilkkuja, kaipaavani kukkasia ja niiden hehkuvia sävyjä. Ulkona on ihana ilma; Pakkasta, mutta sopivasti. Kolattava lumi on kevyttä, kadut mukaviksi ja sileiksi auratut, mutta hiekoittamattomat niin, että pulkka ja kelkka liukuvat. Valo tuntuu vahvistuvan päivä päivältä ja välillä kuvatkin ovat muuta kuin harmahtavaa suttua.

Olen varmaan joskus kertonut, että rakastan tätä taloa ja sen yksityiskohtia. Etenkin nuo ruudulliset vanerikatot saavat minut hymyilemään hyvästä mielestä aina, kun muistan nostaa silmäni niitä kohti. Sitäpaitsi muistin tänään aamulenkillä, että lapsena katselin juuri tälläisiä funkkistaloja ja mietin, millaisia ovat ihmiset, jotka saavat asua niin kauniissa rakennuksissa.No, nyt minä tiedän. Me olemme ainakin kodistamme kovin onnellisia.

Sisustamista

Sain vihdoin oikein kunnon sisustamispuuskankin. Enää en vain epätoivoissani levitellyt tavaroita ympäriinsä, yritin jopa katsoa, miten ne asettuvat. Siis tuollaiset "turhatkin" tavarat. Peilikin pääsi vihdoin seinälle - vinoon tietty, mies saa vielä korjata käsiensä työn. Ja lamppukin on just väärän korkuinen... No, ei välitetä pienistä. Nyt on kuitenkin peili, josta näkyy koko vartalo kyyristelemättä ja kiemurtelematta.




Keittiön turhuushyllykin, joka muuten löytyi ihan talon kellarista, kiipesi seinälle. Minä sitten kiikutin siihen purkkikokoelmaani ja vanhat nukekodin keittiökalusteet. Niihin kuului joskus jääkaappikin, mutta joku onneton leikkijä oli rikkonut siitä oven. No, pääasia, että hella ja tiskipöytä ovat yhä hengissä ja äidin ankaran valvonnan alla. Niillä ei leikitä kuin luvan kanssa ja sekin irtoaa harvoin.

Lisäksi note to self: Toi muuri on kyllä pakko maalata valkoiseksi, keltaisen sävy ei varsinaisesti hivele silmää...

Seuraavaksi sormia syyhyttäisi päästä yläkerran aulan kimppuun. Se on ihan suunnattoman kaunis tila. Vahinko vain, että tällä hetkellä siellä on mm. arkkupakastin odottelemassa siirtoa kellariin ja epälukuinen määrä säkkejä täynnä kankaita. Nuo kankaat ovat kyllä oikeasti ongelma. Mihin ihmeeseen minä ne taion?

Vihdoin se kaulahuivi....

Siis itselle. Ihanasta punasävyisestä Noro Blossomista, joka tarttui käteen taannoin messuilta. Malliksi otin simppelin reikäneulosmallin kirjasta Hurmaavat huvit, tosin alkuperäiseen malliin kuluisi pujoteltuja samettinauhoja, nappeja yms turhia härpäkkeitä. ;) Mulle riittää tämä langan kauneus ja siihen tuo perusneule oli just omiaan. Niin ja lankaa kului 100g eli kaksi vyyhteä, puikot olivat 7,5:n bambut. Huivi on lämmin ja suloisen pehmeä..

Sitten seuraavana reality bites. Enpä jaksanut siivota lavuaaria ennen kuvausta.. Tiskipöydälläkin majailee vähän sitä sun tätä. Onneksi kaikki ei näy. ;)

Mä kutaisin tänään jämäkerästä Novita Bambua tälläisen ihan tiskirätin värisen tiskirätin. Pitää hankkia kauniimpia värejä tuota, jos rätti on hyvä. Mutta mä veikkaan, että tuo ihan toimii ankeahkosta sävystään huolimatta. Pitänee kutoa nopeasti toinen violetista kerästä tuliaisiksi... Niin ja neulemali oli joka toinen rivi oikein-nurin ja joka toinen oikeaa. Tuolla tulee mukavan kevyt, mutta pikkuisen kohoileva pinta. Seuraavan rätin mä kyllä teen vähän isommaksi, tuossa oli 45 silmukkaa, 50 voisi olla parempi määrä. Niin ja puikkokoko oli 3,5.

Synttäreitä ja kenkiä

Mun lapseni ei ole enää ihan pieni. Se täytti jo kolme vuotta ja sai kakkuun ihan oikeita karkkeja, mistä ilo oli valtava. Neidillä oli vaikeuksia irroittaa karkipussista kaupassa edes sen vertaa, että kassa sai sen laskutettua. :) Ihanaa, kun allergiat ovat vähän hellittäneet ja voi ostaa jotain pieniä, kivoja juttuja tuolle... Mutta miten nopeasti aika kuluukaan. Sniff. Mä tosin jatkan tuon kanssa kotona edelleen, olen nyt titteliltäni rouva ilman kummempia ammattinimikeitä, saati sitten kenenkään maksamaa palkkaa.

Leikkimökkikin on aika hyvässä vaiheessa. Valkoista pitää lisätä pariin kohtaan ja punaisella suorittaa pieniä paikkauksia, mutta muuten mökki on valmis ottamaan vastaan ensimmäisen talvensa. Vielä kun joku napauttaisi ne kamalat ristikot ikkunoihin. Valitettavasti ilman niitä tuo on kestämättömämmän näköinen kuin niiden kanssa.. Siedettävä siis vain on tämäkin kauheus. Mutta sitten (jos ja kun) talvi tulee, olen jo suunnitellut kaikenmoisia lyhtyvirityksiä mökin terassille roikkumaan jne. Maltan tuskin odottaa..

Prismassa oli jotkut alepäivät ja siellä laareittain lasten kesäkenkiä. Eihän siitä ohi päässyt.. Nuo lenkkarit ostimme kyllä ihan virallisesta kenkähyllystä neidille pihakengiksi aika lailla päreinä olevien edellisten tilalle, koska otaksun, että tänäkin vuonna saatamme saada odottaa vielä jonnin aikaa niitä varsinaisia talvikenkäkelejä eikä kumisaappaillakaan ihan aina viitsi hillua, olivat ne miten somat hyvänsä..

Niin ja noi kesäkengät. Pilkulliset mun oli ihan pakko saada ja mies taas ihastui noihin vihreävalkoisiin. Eivät oleet hinnalla pilattuja, joten vietimme melkoisen rupeaman kaivamalla laarista kokonaisia pareja. Lopulta löytyi, mutta hiki tuli. Sitten vain peukkuja pystyyn, että neidin jalka on öbaut 27 ensi kesänä... Ja juu, tyttö tykkäsi noista kyllä itsekin. ;)

Ja vielä viimeiset kengät. Rakkaat aamutossuni. Hankittu sinä talvena, kun tänne muutimme ei n. kuusi vuotta sitten. Alkavat onnettomat olla aika lailla päreinä, tuoksuvatkin aika omalaatuiselle ja pelkään, että hetkenä minä hyvänsä huomaan, että päällinen ja pohja ovat eronneet toisistaan.. Uudet siis tarvitsisin, mutta kun ei löydy. :( Kaikki ovat ihan tolkuttoman rumia tai sitten sellaisia laivoja, että jalka hölskyy edessuntakaisin. Laitan toivoni siihen, että löydän jostain Ainot noiden tilalle ja saamme heittää haikeat jäähyväiset. Hyvin olette palvelleet..

Meillä on kyllä mutenkin shoppailtu. Astianpesukone suvaitsi pistää sopimuksensa katkolle ja tarjosi astioihin vienon savuaromin, joten mies kävi hakemassa uuden. Eihän tuo vanha ollutkaan kuin ehkä parikymmentä vuotta palvellut. Ehkä se riittää. Kiitos Cylinda, nyt alkaa Mielen kausi, kunhan joku noiden paikan vaihtaa... Mä jostain systä hiukan epäilen, että Mielen, niin hyvä merkki kuin se onkin, kausi tuskin on yhtä pitkä kuin Cylindan.