torstai 31. heinäkuuta 2014

Tällä hetkellä tiedän turhankin hyvin, miltä tuosta siipirikosta korennosta tuntuu. Ruusut jättivät tanssialustaksi piikkinsä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kirsikankivien poistaminen on aika maalauksellista puuhaa. Tai sitten se on ihan splatteria...

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Naisethan aina kuulemma toivovat isoja kiviä hääpäivälahjaksi. No, minä sain. Todella isoja kiviä. Tosin en mieheltäni, tällä kertaa naapurilla oli ylijäämää tontintasoitustöistä. Joten tänne vain, vieläpä kotiinkuljetuksella. Perustimme sitten niistä tuollaisen hienon kivipuutarhan parkkipaikan tilalle. Kukapa sillä mitään tekisi, kun voi harrastaa zeniäkin.

No joo, putarhan suhteen en ole pätkääkään minimalisti, vaikka japanilaiset puutarhat ovatkin mielettömän upeita. Minä vain satun pitämään kukkasista enemmän kuin mistään. Noista tulee siis jonkinmoinen muuri tuohon parkkipaikan vasempaan laitaan. ja sitten multaa koloihin ja kasveja piristykseksi. Eiköhän siitä ihan hyvä tule.

Illaksi lähdimmekin ukkosta pakoon ulos syömään. Minulle oli suositeltu pientä maalaispizzeriaa ja sinnehän sitä piti ajella. Ja kyllä olikin, aivan viehättävä paikka. Kahvila-pizzeria-herkupuoti vanhassa makasiinissa. Sisustettu rennosti ja vähän romanttisesti, mutta riittävän huolettomasti. Ja ihan hyvä, että ympäristö oli viehättävä. Ihan ankeimmassa perus-kebabbilassa en kyllä olisi odottanut pizzaa reilua tuntia.

Mutta sitten, kun ruoka lopulta tuli, totesimme, että kannatti odottaa. Pitsat olivat todella herkulliset. Parhaasta päästä syömiäni. Taidammepa poiketa joskus toistekin. Sillä kertaa toivottavasti ei satu kukaan tilaamaan 10 noutopitsaa parhaaseen ruuhka-aikaan...

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pretty in pink



Kaikenmoista vaaleanpunaista. Ruukkukärhö avasi pinkit kukkansa, hömppämaukasta ja aikaa sitten tilattu kesätyyny tuli lopultakin, Bauhausista tarttui porfyyrikivien lisäksi ruosteenoranssi keijunkukka, jossa näyttäisi olevan kauniin, vaaleanpunaiset kukat. Kivet tulevat kasvihuoneen eteen, kunhan siihen asti päästään.

Tuo Pretty in punk -tyyny oli muuten ihan pakkohankinta, kun ottaa huomioon hurjan nuoruuteni. Siinä on kyllä noin yleisesti ihanan ristiriitainen tyyli. Tosin vaaleanpunainen ei kyllä oikein aikuisiällä ole iskenyt kipinää. Viime vuosina sekin on kyllä alkanut näyttää mukavalta. Ainakin joissain tilanteissa.

Oikeastaan lähdimme tänään alkujaan valokateostoksille. Tokihan kasvihuone tarvitsee katteenkin. Samalla sitten piipahdimme piknikillä Hatanpään arboretumissa ja voi kauhistuksen kauhistus, minulla ei ollut kameraa mukana! Kaikki ne ihanat kukat jäivät kuvaamatta. Pakko mennä vielä uusiksi!

Illalla keräsin kirsikasta ne kypsät marjat, joihin yletin ilman kummempia jatkoksia. Aika monta litraa tuli ja edelleen puu on ihan punainen. Eikä minulla edelleenkään ole sitä kirsikankivenpoistajaa...

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Visavuoressa




Harjoitimme vaihteeksi kotiseutumatkailua. Lapset (ja mies) eivät olleet koskaan käyneet Emil Wikströmin museossa Visavuoressa Sääksmäellä, joten sinne sitten. Isompi tyttö oli aivan lumoutunut upeista rakennuksista, huonekaluista ja koko ympäristöstä. Minä myös. Pihan kukkaistutukset olivat uskomattoman kauniita. Ja nuo rakennukset. Oi, ihania. 

Kari-paviljongin alakerrassa oli näyttely, jossa kerrottiin Wikströmin nurouuden ajoista Pariisissa. Siellä oli muidenkin sen ajan herrojen taidetta tuolta ajalta. Olipa hauska katsella ihan läheltä Gallen-Kallelan siveltimenjälkiä. Toki muidenkin. Jotta menkää ja tutustukaa. Mielellään kauniilla ilmalla.Museon ulkotilat ovat ihan yhtä tärkeät kuin sisänäyttelyt. Ja tuo huvimaja oli aivan ihana. Ikävä kyllä mieheni järkiperäisenä olentona yrittää vakuuttaa minua, että pihassamme ei moiselle olisi tilaa. Jos tekisi sellaisen ihan pienen vain?

P.S. Hetken mietin, mistä pidin eniten tuolla museossa. Tätä kuvaa katsoessa se selvisi. No väreistä tietty!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Salaattiaika

Jotenkin helle hellii niin, että ruokahalu ei ole kovin huikea. Mieluusti teen kokkausvuorollani jotain salaatintapaisia. Tekisin noita enemmänkin, mutta kun tuo pienempi neiti on toiselta nimeltään Nirso ja tökkii haarukallaan vihreitä lautasen reunasta toiseen... Käyn siis väsytystaistelua ja lisäilen makaronin ja perunoiden sekaan välillä sitä, mitä muutkin syövät.

Tämän kesän ehdottomaksi suosikkiyrtikseni on noussut basilikaminttu. Siinä yhdistyvät molempien parhaat ominaisuudet - mintun raikkaus, basilikan pippurisuuteen - vieläpä ilman basilikan yletöntä kylmänarkuutta. Toivottavasti tuo kestää penkissään talven yli tai ainakin taimia löytyy ensi kesänäkin puutarhalta. Muutenkin mintut ovat ihania. Minulta löytyy pihalta piparminttua, viherminttua, suklaaminttua, sitruunaminttua, basilikaminttua ja tosiaan edellisessäkin postauksessa mainittua väriminttua kahdessa sävyssä.

Tänään käytin basilikaminttua lämpimän parsakaali-kikhenesalaatin mausteeksi. Ohje on vähemmän etikkainen mukaelma kaveripiirissäni joskus  kiertäneestä ohjeesta. 

Parsakaali-kikhernesalaatti.

Kaksi pientä parsakaalinpäätä
Purkillinen Bonduellen kikherneitä
Fetajuustoa

kastike:
1 tl Dijonin sinappia
luraus hunajaa
suolaa, pippuria
2 tl omenaviinietikkaa
rypsiöljyä
tuoretta basilikaminttua, tuoretta timjamia, persiljaa

Laita vesi kiehumaan ja tee kikherneiden kastike. Sekoita aineet öljyä ja yrttejä lukuunottamatta kulhossa, lisää öljy vähitellen niin, että muodostuu tasainen kastike. Lisää joukkoon reippaasti silputtuja yrttejä. Lisää pavut maustumaan.

Leikkaa parsakaalista nuput ja keitä niitä viitisen minuuttia suolavedessä. Lisää nuput papujen joukkoon ja sekoita. Lisää halutessasi fetajuustoa tai vaikka kinkkua tms., jos syöt lihaa. Ylijäänyt salaatti maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. 

Helle ja rakentaminen ovat jatkuneet. Nuorempi neito toi Puuhamaasta tuliaisina räväkän kuumeen. Viime yö meni kekäleenä, tänään oli jo onneksi helpompi päivä ja neiti pääsi pihalle työnjohtajaksi isille. Vanha teltanpuolikas tuli vaihteeksi käyttöön ja siellä oli ilmeisen mukava kölliä. Tosin oikea teltta olisi kuulemma ollut parempi. Ainakaan sinne ei eksyisi niin paljon kammottavia ötököitä... Mutta kasvihuone on jo kummitustalon asteella. (Juhuu!) Rungosta ei puutu kuin muutama puu. Sitten seuraakin "enää" katon ja pleksien asennus. Niin ja kaikenlaista pientä niinkuin oven ja tuuletusluukun valmistamista, hiekan kärräämistä jne. Hyvllä mallilla kuitenkin. Eiköhän sinn ensi keväänä saa jo taimia kasvamaan.

Ja tiedän kyllä, että kasvihuone on kovasti pieni, mutta niin on pihammekin. Ja tavoitteena on ihan vain pienviljely huvittelumielessä, ei minkäänmoinen omavaraistalouteen pääseminen. 

Väriminttu on yksi suosikeistani kukkapenkissä. Nyt kukkii (ja tuoksuu ihanasti) tulipunainen versio. Ihan kohta pitäisi tämän vuoden hankinnan, malvansävyisen version aueta. Olen tohkeissani. Pitänee joku päivä kerätä vähän väriminttuakin kuivumaan ensi talven teeaineksiksi. Piparmintut roikkuvat jo seinällä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Viisikko venerannassa



Kuuma,suorastaan tuskaisen kuuma välillä. Perustus tuli valmiiksi. Nyt muuraus saa hetken kovettua ja sitten puuosien kimppuun.Uimassa vesi oli (kuulemma) jo yhtä lämmintä kuin helteinen ilma. Ei palellut pidemmänkään plutikoinnin jälkeen. Veneilykin olisi ollut virkistävää, vaan kun ukonilma päätti yllättää, jäi ajelu vähän lyhyelle. Mutta hauskaa oli ollut lyhyelläkin ajelulla. 

Isompi neito lukee innoissaan Viisikoita ja haaveilee (kuten aiemmatkin sukupolvet) noista ihanista eväsretkistä. Eväsretket ovat muutenkin olleet tänä kesänä pop. Eväsretkeksi rittää pari keksiä ja pillimehu tai aamiaisvoileivät joenrannassa. Hesburger-ateria uimarannalla on myös saavuttanut suuren suosion neitojen keskudessa. Välillä tosin olisi pienoinen kiusaus tehdä ne kunnon voileivät, keittää munia ja leipoa kuivakakku, pakata pullo ginger alea juomisiksi ja lähteä vähän seikkailemaan.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Hurvittelua puistossa

 

Huhhuijakkaa... Jaloissa tuntuu siltä kuin olisin ollut niiden varassa jonnin verran tänään.  Ja taisin ollakin. Suoritimme kesän pakollisen huvipuistoekskursion Särkänniemeen ja tulipa juostua kahden alakouluikäisen neidon perässä. Harmi, että minulla ei ole askelmittaria, niitä askelia taisi tulla otettua jokunen. 

Alkuperäisenä pläninä oli, että mies ottaa rannekkeen ja hoitaa nuo isommat tytöt ja minä hipsuttelen Silakan kanssa ja istuksin katselemassa, kun neiti käy välillä possujunassa. Ja hah, mitä vielä. Tuo nuorempi osoittautui varsinaiseksi härvelihirviöksi ja testasi suunnilleen jokaisen vemputtimen, mihin vain sisään pääsi, joten isiä ja ranneketta tosiaankin tarvittiin. Minä sitten yritin pitää kahta, reipasta tahtia etenevää neitoa näköetäisyydellä ja kiskoa rattaita perässäni samaa vauhtia. Onnistuin olemaan hukkaamatta kumpaakaan, vaikka pari muutakin ihmistä oli keksinyt, että viikon eka aurinkoinen päivä on vallan mainio huvipuistopäivä. Puuh... Mutta kivaa oli. 

Päivän paras anti oli kyllä Koiramäki. Se on jotenkin toteutettu niin pieteetillä ja hyvin, että kertalipun hintakaan ei harmittanut lopulta. Oikeastaan se riittäisi ihan hyvin joskus käyntikohteeksi itsessään, niin paljon kaikkea hauskaa katsottavaa siellä oli. Erityisesti pidin siitä, että Koiramäki tosiaankin oli puuta ja sellaisia oikean näköisiä vanhoja sävyjä, vanhanaikaisia kukkaistutuksia ja ne koiratkin olivat ihan kuin suoraan Kunnaksen kirjoista. Harkitsimme vierailevamme kesällä myös Muumimaailmassa johonkin väliin, mutta se taitaa olla aika lailla muovisempaa lajia...

Aina välillä piti myös nostalgisoida pikkuisen ja muistella mitä kaikkea oli missäkin kohdassa silloin, kun itse olin pieni. Niinkuin lasten eläintarhan hurja liukumäki, Näsinneulan etupihan hyljeallas asukkeineen ja yleinen vähäisempi vaatimattomuus kaikin puolin. No, osaa asioista kaipaa, osaa ei niin paljon. Siitä liukumäestä en kyllä tainnut uskaltaa ikinä laskea, mutta köysiradalla ja leikkikentän telineillä oli hurjan hauska keikkua. Näsinneula on sentään yhtä korkea kuin ennenkin ja sieltä näkee uskomattoman kauas.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Mangoldia


Kylvin tänä vuonna ensimäisen kerran kokeiluna mangoldia ja sehän on osoittautunut oikein satoisaksi kasviksi. Käytön suhteen olen ollut hieman hämilläni, mutta aina välillä tuota on tullut heitettyä ruokiin sekaan tai lisukkeeksi. Tänään tuli mieleen, että kikherneet ja mangoldi varmaan sopisivat kavereiksi ja hoplaa, ne muuten sopivat. Hyvin. Erittäin hyvin.

Kikherne-mangoldimuhennos

1 prk säilöttyjä kikherneitä (Bonduelle)
1 valkosipulinkynsi
Nippu mangoldia
Öljyä
Savupaprikajauhetta
Suolaa, mustapippuria

Pilko mangoldin varret. Suikaloi lehdet. Laita paistinpannu tulelle ja kaada siihen luraus öljyä. Murskaa valkosipuli öljyyn ja anna pehmitä hetken ajan. Lisää kikherneet ja paprikajauhe ja kuullottele hetki. Lisää mangoldinvarret ja pehmitä lisää. Lopuksi heitä sekaan mangoldin lehdet ja hauduta kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Tarjoa seurana nokare turkkilaista jugurttia.

(Kirotusvihreiden copyrigt migreeni)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Raksauutisia

Kyl se siitä, pikkuhiljaa. Nyt ovat jo harkot paikoillaan. Seuraavaksi betonia niskaan ja eka tiilirivi päälle. Hiukan päätimme laajentaa ansaria laveyssuunnassa, että tarhuri mahtuu pikkuisen paremmin liikehtimään laatikoiden välissä. 

Puutavarakin sa maalia pintaansa. Päädyimme elämään vaarallisesti ja käyttämään petroliöljymaalia, vaikka se periaatteessa ei sisältämänsä homeensuoja-aineen takia ole ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Toisaalta meillä on maalattu koko talo, jossa asumme sillä ja esim tomaatit kasvavat nytkin kys. petroliöljymaalilla pinnoitetun seinän vieressä. Uskoisin, että tuohon myrkyn määrään emme tule kuolemaan, vaikka söisimmekin kasvihuoneen antimia. 

Sää maalaamiseen oli mitä mainioin, joskin säätiedotuksessa päivän mittaan tapahtuneet muutokset aiheuttivat hiukan sydämentykytyksiä. Onneksi sadepilvet kuitenkin katsoivat parhaaksi kiertää lotisemaan muualle.

Mutta hiukanko olisi kiva saada mökki jo valmiiksi. Eihän sinne tietenkään mitään tänä vuonna saa kasvamaan, mutta voisi vaikka itse mennä ja nukkua yön ulkona. Ihan kokeiluluontoisesti.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tänään lähdimme aamusta ostamaan mansikoita torilta ja jotenkin päädyimme syömään hesepullaa naapuripaikkakunnan vanhalle pysähdyspaikalle, puusillalle. Ihan hyvä mansikanhakureissu, tosin marjat olivat vielä liian kalliita pakastust ajatellen.

Jotta melkoista tajunnanvirtaa koko aamupäivä. Illasta lähdimme vielä iltauinnille ja kun mies oli käynyt ylimääräisen kierroksen ja hakenut uimakassin kotoa, homa onnistuikin. Olikin ihana ilma uimiselle, oikeastaan paljon mukavampi kuin viime päivien polttava paahde. 

Vähän meni pelastusarmeijalle koko päivä, mutta haitanneeko tuo lomalla.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tyttömäistä

Minä en juuri meikeistä piittaa, mutta yhtäkkiä iski tarve saada vähän kesäehostusta. Nimittäin huulikiiltoa. Löytyi Lumenelta. Ja erinomaisen ällöpinkki kynsilakka sopi sen seuraksi. Se taas on Mavalan mallistoa. Muistan nuo pikkupullot jo hyvin, hyvin monien vuosien takaa. Näppäriä, etenkin tälläiselle hyvin laiskalle kynsienlakkaajalle. Ei mene niin paljon lakkaa hukkaan.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hellettä


Kävin juuri suihkussa. Ihan autuaaksi tekevässä sellaisessa. änään kun oli todella k u u m a päivä. Hiki vain valui ja kun uitimme lapsia rannassa, onnistuin kaikesta 50 suojakertoimesta huolimatta polttamaan olkapääni. Taas kerran. Minkäs teet, skandinaavisen vaalean ihonsävyn vaaleamman osaston edustaja kun olen...

Aamulla teimme pienen kesäretken rakennustarvikkeeseen ja nyt ovat kasvihuoneen perustustarvikkeet aika lailla hankittuina. Kukahan tässä säässä vain viitsisi moista murata... Rannassa on mukavampaa. Molemmat lapset viihtyivät tänään vedessä valehtelematta tuntikausia. Minä en suuremmin ui, kudoin villasukkaa rannalla uimavalvojana ja kadehdin vedessä läträäviä.

No, karkasin sentään ottamaan kuvia kalanpoikasista. Niitä on hauska seurailla kirkkaassa vedessä. Hyvän kuvan saaminen onkin sitten ihan toinen asia.

Ja toisin kuin tuosta allekirjoittaneen kuvasta ehkä saattaisi päätellä, minä en ole raskaana. Mekko vain on empire-mallia ja emännän ryhti hiukan laiskanlainen laiturilla seisoskellessa.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Reikä seinässä

Kasvihuoneprojekti nytkähti taas pikkiriikkisen askelen eteenpäin. Tai no, juuri sen askelen, joka on jumittanut projektia. Nyt on vesijohtovaraus valmiina asennukseen ja sähköjohdollekin suojaputki valmiina. Jotta mitäpä sitten? Tiili- ja harkko-ostoksille ja betonimylly laulamaan lähiaikoina.



lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hellettä ja mökkihöperyyttä

Pitihän sitä kauppareissujen ja rantaretkien lopuksi vielä hakea kotoa uikkaritkin ja päästää jälkikasvu kunnolla järveen. Vesi oli kuulemma kylmempää kuin eväsretkirannassa, mutta eipä tuo näyttänyt plutikoijien tahtia kovasti hillitsevän. Mutta oli mukavaa, kun pitkästä aikaa sai viedä lapset uimaan ja nauttia itsekin rannallaolosta ja auringon kimalluksesta aalloilla.

Kauppareissulta tarttui mukaan mm. tälläistä. Ruskoakeema on nimensä ja toivon, että tuo tulee viihtymään kukkamaan reunalla. Vastoin normaaleja taipumuksiani, ostin oikein viisi tainta. Normaalisti periaatteenani on yrittää tehdä ennätystä siinä, miten montaa lajia kasvia ihminen voi yhteen kukkamaahan tunkea ts. laittaa maahan suunnilleen taimi per lajike kutakin kasvustoa. Nyt olen muutenkin ajatellut kokeilla johonkin kukapenkkiin sellaista less is more -mentaliteettia.

Niin ja siitä mökkihöperyydestäni. Taisin mainita edellisessä postauksessani olevani maailmanluokan haaveilija. Kyllä, todistettu on. Pari päivää sitten huomasin tuon pikkumökin mainoslehdessä ja siitä pitäen olen viettänyt aikani mietiskellen, voisko tuollainen pikkumökki toimia meille kesämökintapaisena. Tänään kävimme vilkaisemassa mökkiä ihan livenäkin. Olisihan se.

Oikeasti olen miettinyt, että haluaisin kesämökin, joka olisi niin vaatimaton ja pieni, että joutuisin oikeasti miettimään, mikä on välttämätöntä ja miten pystyisi tekemään tilasta viihtyisän ja silti saamaan mukaan kaiken välttämättömän. Katsotaan.

Tähän mennessä olen mahduttanut viiteentoista neliöön jo makuutilat koko perheelle, säilytystilaa, minikeittiön ja ruokailutilan. Niin ja pienen kaminan viileiden kesäöiden varalta. Pesutiloiksi pitäisi toki kehitellä jotain tynnyrisaunan tapaista ja ulkohuussikin olisi asiaa. Olen myös tutustunut aurinkoenergian suomiin mahdollisuuksiin. Eikös se niin ollut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Ja siis oikeasti en ole yhtään varma, olisiko tuolla haavemajallani mitään mahdollisuutta kasvattaa perustuksia ikinä itselleen. Mutta oi, olisipa tuo mukava, jos joskus moinen tulisi ihan todeksi.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin

Susanna Susannan työhuoneelta oli vastaillut kyssäreihin ja laittoi ne yleiseen jakoon, jotta kai sitä minäkin voisin pitkästä aikaa. Poimikaa tekin nuo kaikin mokomin vastattavaksi.
1. Mikä saa sinut ärtymään kotioloissa?
Sekasotku. Sellainen jatkuva. Se, että samasta asiasta saa sanoa miljoonaan kertaan eikä homma sittenkään mene perille. Lienee varsin yleinen lapsiperheen vanhemman ärtymymyksen syy. Sitten vielä oma aikaansaamattomuuteni. Haluaisin tehdä vaikka mitä ja silti totean olevani varsinainen lapanen aikaansaavuuteni suhteen.

2. Entä yhteiskunnallisesti?
Suvaitsemattomuus. Se, että ihmiset kuvittelevat, että heidän mielipiteensä ovat jotenkin niin valtavan tärkeitä, että ne ajavat ohitse sellaisten pikkujuttujen kuin esim. yleiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet väristä, sukupuolesta, kielestä, terveydentilasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Samoin tiettyjen mielipiteiden edustajien kyky kääntää musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi ja lopulta itsensä uhriksi tässä yletöntä suvaitsevaisuutta ja muiden ihmisten kunnioittamista vaativassa maailmassa. 

3. Miten käsittelet ärtymystäsi ja miten se helpottaa?
Yleensä marmatan aikani, murisen ja puran jollekin läheisparalleni. Yritän keksiä jotain tekemistä, jolla saisin korvieni välin irti milloinkin ärsyttävästä teemasta. Puutarhanhoito on erinomainen ärsytyksenkarkoitustapa. Tai sitten ihan auringossa kimaltelevan veden katseleminen.

4. Mitkä ovat pikkumaisia piirteitäsi ja miten niiden kanssa elät?
Tämä on hankala. Ja siis en väitä, etteikö minusta löytyisi paljonkin ärsyttäviä piirteitä.  Kamalan pikkumainen minä en kuitenkaan taida olla. Enemmänkin olen turhankin suurpiirteinen asioiden suhteen. (Enkä todellakaan aina hyvällä tavalla.) Kotona olen pikkumainen esim. keittiön järjestyksen suhteen. Meillä ei ole hypersiistiä, ei sinne päinkään, mutta napautan hyvin nopeasti, jos keittiön välineet eivät ole paikallaan. Niiden on oltava siinä, minne niiden olen määrännyt kuuluvan, että löydän ne kokatessani vaikka silmät ummessa. Ja minä en elä tämän ominaisuuteni kanssa, muut joutuvat elämään. ;)

5. Mistä erityisesti ilahdut tai nautit?
Luonnosta, kukista, satakielen laulusta aamulla, kastehelmistä hämähäkinseiteissä, hyvin kirjoitetusta kirjasta, lapsen halauksesta tai uudesta taidosta, omista onnistumisista olivat ne sitten pieniä tai isoja. Yllättävästä kauneudesta ympärilläni. Ihmisten hyvyydestä.

6. Mitä unelmointi sinulle merkitsee? Vai unelmoitko?
Minulle unelmointi merkitsee jonkinmoista meditaatiota. Minä unelmoin matkoista, sisustamisesta, puutarhasta. Joskus siitä, mitä toivoisin voivani ammatikseni tehdä. Kaikenlaisista iloa tuottavista asioista. Eikä minua haittaa, vaikka unelmat eivät toteutuisikaan, unelmointi on kuitenkin yhden lajin mielikuvitusmatkailua. Haaveita. Tietenkin on plussaa, että joskus unelmat tulevat oikeasti lihaksi. Minä nautin haaveilemisesta ihan suunnattomasti.

7. Taito, jonka haluaisit oppia.
Minä haluan oppia kaiken. Aina, jos näen jonkun tekevän jotain, minulle iskee tarve päästä kokeilemaan. Mutta ihan arkisista taidoista haluaisin oppia ajamaan autoa. On jotenkin noloa, että minulla on kallis ajokortti, mutta että en osaa silti ajaa.

8. Taito, joka voisit opettaa muille.
Minä osaan aika monenlaisia käsityötekniikoita ja muita taitoja loputtoman uteliaisuuteni ansiosta ja voisin ehkä opettaa moisia muillekin. Ainakin toivoisin joskus voivani. Jos vain joku haluaa oppia.

9. Lempikotityösi
Pyykinpesu. Kone hoitaa. ;)

10. Onko sinulla koti, asumus, tavaroiden tukikohta vai jokin muu? Entä kuinka tärkeä ai arvokas se on? Haavoittuisitko, jos menettäisit sen itsestäsi riippumattomista syistä?
Kyllä minulla on koti. Rakas ja tärkeä sellainen. Mutta toisallta olen elämäni aikana muuttanut sen verran monta kertaa asuinsijaa, että olen oppinut, että koti on siellä, missä rakkaat ihmiset ovat. 
11. Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi?
En kai kamalan paljon. paitsi, että ehkä voisin käskeä häntä kaikesta huolimatta valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan ihan siksi, että opiskellessa olisi hyvä olla pikkuisen haastettakin.