Hurvittelua puistossa

 

Huhhuijakkaa... Jaloissa tuntuu siltä kuin olisin ollut niiden varassa jonnin verran tänään.  Ja taisin ollakin. Suoritimme kesän pakollisen huvipuistoekskursion Särkänniemeen ja tulipa juostua kahden alakouluikäisen neidon perässä. Harmi, että minulla ei ole askelmittaria, niitä askelia taisi tulla otettua jokunen. 

Alkuperäisenä pläninä oli, että mies ottaa rannekkeen ja hoitaa nuo isommat tytöt ja minä hipsuttelen Silakan kanssa ja istuksin katselemassa, kun neiti käy välillä possujunassa. Ja hah, mitä vielä. Tuo nuorempi osoittautui varsinaiseksi härvelihirviöksi ja testasi suunnilleen jokaisen vemputtimen, mihin vain sisään pääsi, joten isiä ja ranneketta tosiaankin tarvittiin. Minä sitten yritin pitää kahta, reipasta tahtia etenevää neitoa näköetäisyydellä ja kiskoa rattaita perässäni samaa vauhtia. Onnistuin olemaan hukkaamatta kumpaakaan, vaikka pari muutakin ihmistä oli keksinyt, että viikon eka aurinkoinen päivä on vallan mainio huvipuistopäivä. Puuh... Mutta kivaa oli. 

Päivän paras anti oli kyllä Koiramäki. Se on jotenkin toteutettu niin pieteetillä ja hyvin, että kertalipun hintakaan ei harmittanut lopulta. Oikeastaan se riittäisi ihan hyvin joskus käyntikohteeksi itsessään, niin paljon kaikkea hauskaa katsottavaa siellä oli. Erityisesti pidin siitä, että Koiramäki tosiaankin oli puuta ja sellaisia oikean näköisiä vanhoja sävyjä, vanhanaikaisia kukkaistutuksia ja ne koiratkin olivat ihan kuin suoraan Kunnaksen kirjoista. Harkitsimme vierailevamme kesällä myös Muumimaailmassa johonkin väliin, mutta se taitaa olla aika lailla muovisempaa lajia...

Aina välillä piti myös nostalgisoida pikkuisen ja muistella mitä kaikkea oli missäkin kohdassa silloin, kun itse olin pieni. Niinkuin lasten eläintarhan hurja liukumäki, Näsinneulan etupihan hyljeallas asukkeineen ja yleinen vähäisempi vaatimattomuus kaikin puolin. No, osaa asioista kaipaa, osaa ei niin paljon. Siitä liukumäestä en kyllä tainnut uskaltaa ikinä laskea, mutta köysiradalla ja leikkikentän telineillä oli hurjan hauska keikkua. Näsinneula on sentään yhtä korkea kuin ennenkin ja sieltä näkee uskomattoman kauas.