Kirahville kaulahuivi

Naisethan aina kuulemma toivovat isoja kiviä hääpäivälahjaksi. No, minä sain. Todella isoja kiviä. Tosin en mieheltäni, tällä kertaa naapurilla oli ylijäämää tontintasoitustöistä. Joten tänne vain, vieläpä kotiinkuljetuksella. Perustimme sitten niistä tuollaisen hienon kivipuutarhan parkkipaikan tilalle. Kukapa sillä mitään tekisi, kun voi harrastaa zeniäkin.

No joo, putarhan suhteen en ole pätkääkään minimalisti, vaikka japanilaiset puutarhat ovatkin mielettömän upeita. Minä vain satun pitämään kukkasista enemmän kuin mistään. Noista tulee siis jonkinmoinen muuri tuohon parkkipaikan vasempaan laitaan. ja sitten multaa koloihin ja kasveja piristykseksi. Eiköhän siitä ihan hyvä tule.

Illaksi lähdimmekin ukkosta pakoon ulos syömään. Minulle oli suositeltu pientä maalaispizzeriaa ja sinnehän sitä piti ajella. Ja kyllä olikin, aivan viehättävä paikka. Kahvila-pizzeria-herkupuoti vanhassa makasiinissa. Sisustettu rennosti ja vähän romanttisesti, mutta riittävän huolettomasti. Ja ihan hyvä, että ympäristö oli viehättävä. Ihan ankeimmassa perus-kebabbilassa en kyllä olisi odottanut pizzaa reilua tuntia.

Mutta sitten, kun ruoka lopulta tuli, totesimme, että kannatti odottaa. Pitsat olivat todella herkulliset. Parhaasta päästä syömiäni. Taidammepa poiketa joskus toistekin. Sillä kertaa toivottavasti ei satu kukaan tilaamaan 10 noutopitsaa parhaaseen ruuhka-aikaan...