Koiran takki

Innostuin ompelemaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihan puhdas tarve (ompelin silloin kovimpien pakkasten kolkutellessa ovelle) oli melkoisen tehokas motivaattori. Toki myös se auttoi, että ystävä kävi tipauttamassa lainaksi lehden, jossa oli kaavat pikkukoiran takkiin. Ensimmäisen harjoitelman tein ihan kaapin perältä löytyneestä puretusta tuulitakista ja paksusta fleecestä. Kuten kuvasta näkyy, Kermit-takki ei saaavuttanut ihan varauksetonta suosiota. Häntä meni koipien väliin. Siispä piti tehdä hiukan katu-uskottavampi versio nuorelle miehelle. Pääkallotakki oranssilla vuorilla oli selvästi mieluisempi. No todenpuhuen muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi, että peppukin pysyy lämpimänä. Ja kyllä tuo pääkallotakki sitten pääsääntöisesti sujahti koiran päälle.

Kaavat löytyivät 2000-luvun alkupuolen Suuresta Käsityölehdestä. Kaava oli hyvä, ohjeet ihan luokattoman huonot. Ikävä kyllä alussa seurasin niitä enkä järkeäni ja purkuhommiinhan tuossa päädyttin. Mutta muutenhan noita oli mukava ommella ja mielikin oli hyvä, kun koira sai pikkuisen lämmikettä niskaansa paukkupakkasilla.

Hei meillä kuvataan! Yksi täytti vuosia ja sai yhteislahjaksi oman kameran. Koko päivä koulun jälkeen onkin räpsynyt. Taidamme perustaa blogin. Siitä lisää myöhemmin. Toinenkin kaivoi esiin kameran ja kuvasi yhtä suurella intohimolla. Kyllä meillä nyt räpsyy.

Oma vointi on. No, vähän mikä on. Katsotaan ja toivotaan parasta. Surettaa, kun tytön synttärijuhlat siirtyilevät hamaan tulevaisuuteen. Jotain pientä onneksi kuitenkin on luvassa. Minusta ei juuri hyötyä ole. Miten voikaan ihminen mennä ihan mitään tekemättömäksi näin nopsaan. Ja tulla nälkäiseksi. Antaisin aika paljon, jos voisin syödä ison palasen juustoista pizzaa. Mutta eipä taida voida haaveilla lähiviikkoina. Kaurapuurolla mennään.

Hän on mahdottoman söpö riiviö. Tämänkin kuvan oton jälkeen kasvanut ja komistunut. Ja villiintynyt. Ihana viikari. Toiminut elävänä lämmittimenä kipeällä vatsallani ja ollut selkeästi tyytyväinen, kun kerrankin joku malttaa olla koiranpetinä riittävän pitkään. 

Klassinen aihe: Koira ja ufokurpitsa. Hiukan huvittaa tuo pikkupöpö. Nyt tuo alkaa kai vähitellen kotiutua, kun päivisinkin uni on alkanut maittaa ihan tosissaan. Nuoriherra nukkuu milloin missäkin, tietty mieluiten jonkun lämpöisessä sylissä. Tänään kokeiltiin talutushihnaakin ja ihan hyvin senkin kanssa kulku sujui.

P.S. Oli pakko laittaa anonyymikommentointi pois päältä. Olen päässyt jonkun bottihyökkäyksen kohteeksi ja spämmikommenttia pukkaa siihen tahtiin, että yritän, josko tämä tepsisi. Pahoittelen.

Ikävän karkoitusta

Jos tuo pikkuotus helpottaisi surullista mieltä edes pikkuisen ja toisi iloakin elämään. Surua on ollut ihan kotitarpeiksi. Hän, itse suloisuus, muutti meille tänään. Iltarytmi ihan sekaisin ja isommalla aamulla kasilta kouluunmeno, mutta kerrankos sitä uusi perheenjäsen haetaan seuraksi.

Tänään otin ekan kuvan yli viikkoon... Hauvelista. Joka on melkoisen touhukas tapaus. Jospa aamulla saisi pikuisen tarkempia kuvia.