Peräkärry!

Yritin kysellä nti Silakalta ennen joulua mahdollisista joululahjatoiveista. Joka kerta sain järkähtämättömän vastauksen: "Peräkärry! Haluan peräkärryn." Sen tarkempaa määritelmää asiasta ei irronnut. No, joulupukki oli toiveen ohittanut, mutta isi päätti harjoittaa pienimuotoista nikkarointia kellarissa ja neiti sai kuin saikin kärrynsä. Tämä ilta onkin mennyt kärryjä työnnellen ja niiden kyydissä. Illasta leikittiin myös torikauppiasta ja pakoiltiin verotarkastajaa nojatuolin takana. (Pienten patojen korvien kokoa ei todellakaan sovi aliarvioida. Keskustelu harmaasta taloudesta upposi hyvin hedelmälliseen maaperään.)

Materiaalit ovat miltei kokonaisuudessaan kierrätystavaraa. Puuosat ovat liitoksistaan pari kesää sitten pettäneestä puutarhapenkistä, pyörät olivat neidin rattaiden puhjenneita pyöriä, toiseen jouduttiin ostamaan uusi sisäkumi ja pyörien akselitanko ostettiin peräti uutena. Nähtävästi mitään ei tosiaankaan kannata hävittää.

Sadepäivän ratoksi

Siinä se taas on, meidän keittiömme. Kuvattuna olohuoneesta. Nyt sopii arvuutella, että mitä uutta? No hyvä on, minä autan. Meillä saareke (ts. vanha patakaappi) on ollut fiksauslistalla alusta asti. Se kun on ollut työtasoksi juuri inhan matala. Selkä köyryssä on ikävä pilkkoa bataattia. No, nyt ei tarvitse köyristellä, viime Bilteman-reissulla nappasimme mukaan pari lukollista ja pari lukotonta kalustepyörää ja mies hyödynsi ylimääräiseksi ostokseksi jääneen höylätyn laudan. Nyt on saarekeessa korkeutta. Tosin ottaen huomioon talouden aikuisten mitat, lyhyemmät vieraat joutunevat hakemaan jakkaran. Ainakin isompi tyttö esitti eriävän mielipiteensä saarekkeen korkeuden sopivuudesta eikä Silakkakaan enää yletä keskelle saareketta ilman apuneuvoja (wuhuu).

Myös siivouksen kannalta tuo korotus on vallan erinomainen asia. Ensiksikin: nyt imuri mahtuu kalusteen alle ja toisekseen: pyörien ansiosta saareke siirtyy mopin alta sivuun ketterästi. Kaiken lisäksi patakaappiin sinänsä ei ole koskettu. Sen voi ihan sujuvasti nostaa pois kärryn päältä ja palauttaa matalammaksi kaapiksi.

Laiska töitään laskee

Sain vihdoin Silakan naulakon ja  ulkovaatetuksen järjestykseen. Ikean Expedit auttoi kovasti, samoin se, että keräsin naulakosta liian pienet ja väärän kauden vaatteet vähemmälle. Yläkaappi tarvitsisi ovensa, se on kyllä kellarissa, mutta edelliseltä asukilta keskenjäneen entrauksen uhrina. Kaipaisi maalia. Ehkä joskus.. Toivottavasti pian. Ikean parin vuoden takainen joulupukkikin taitaisi jo joutaa sytykkeiksi pölyä keräämästä...

Tänään sain myös ajatuksen, miten saan hyödynnettyä taannoisen pakko_ostaa_kun_halvalla_saa -hankintani eli tuon Arrow-naulakon. Jossain vaiheessa se tulee saamaan hiukan näkyvämmän paikan, mutta nyt se yhdistettynä keltaiseen köydenpätkään ja joskus muinoin Ihan pienestä putikista hankkimiini lintupyykkipoikiin, ratkaisi näpärästi tumppujenkuivausongelman. Tuohon ne saa näppärästi riippumaan lojumasta ympäri huonetta ja silti viritys ei tyhjänäkään särje silmää.

Tänään sain myös lopultakin yhden keskenjääneen joululahjan valmiiksi ja vieläpä toimitettua sen kovasti ilahtuneelle saajalleen. Lankana Cacao ja malli puhtaasti sävelletty tehdessä. Tuo on kyllä ihanan pehmoinen ja olemattoman kevyt, mutta silti todella lämpimän tuntuinen huivi. Hiukan tuntuu siltä, että saattaisin haluta Cacaosta huvin itsellenikin. Ainoa vika siinä on ne pahuksen lenkit. Tökkivät mokomat kutoessa koko ajan... Mutta melkoisen riittoisaa tuo lanka on, 100 g:n vyyhdistä jäi vielä jonkinmoinen kerällinen jäljelle, vaikka huivi on ihan hyvän kokoinen.

Illalla ompelin taas muutaman kukkasen virkattuun peittoon. Miten voikaan joku työ tökkiä niin armottomasti, vaikka sen oikeasti tahtoisi saada valmiiksi?

Iso P

Kylläpä kestikin. Siis se, että saimme avattua tuon kirjaimen ja laitettua sinne uudet valot sisään. Varsinaiseen askarteluun taisi kokonaisuudessaan upota huikeat puolisen tuntia. No, tulipa tehtyä. Nyt sitten pitäisi keksaista tuolle sijoituspaikka. P on siitä vähän hankala, että se ei oikein pysy järkevässä asennossa vapaasti seistessään, olisi ehkä enemmän seinävalaisinmallia. Eiköhän sille paikka löydy.

Pipiläinen on edelleen pipiläinen, tiedossa soitto huomena lääkäriasemalle uuden kuurin toivossa.Voihan p*hana. En oikein osaa nyt muuta sanoa. Harmittaa toisen puolesta. Tuossa neiti nytkin makailee masu kipeänä lukemassa vieressä ja minä katson elokuvaa, jota neiti ei saa katsoa. Toisaalta isomman lapsen kanssa olemisessa on puolensa, puhe kuitenkin menee kohtuuhyvin perille. ;)

Pikainen askartelu

Ostin joskus tämän perhostaulun (halvalla) huutiksesta. Perhoset olivat kaunit. Mutta tuo kehys... Ensiksikin se on tehty varmaan selän takana ja vasemmalla kädellä. Lisäksi kaikkiin puun virhekohtiin oli liimattu "koriste" päälle eli kehys oli vähintäänkin omalaatuisen näköinen. Ne kapulat tuli nyhdettyä jo aiemmin pois, nyt vihdoin sain aikaiseksi hiaista pahimmat pinnasta ja sutaista mustaa akryylimaalia kehyksen pintaan. Yleisvaikutelma parani n 100%, vaikka mistään siististä ja huolitellusta kehystyksestä (eikä maalaamisesta) ei edelleenkään voi tuon kohdalla puhua. Mutta nyt sen kehtaa sentään seinälle. Kunhan vain keksin mille seinälle. 

Minkähän takia tuokin on odottanut maalia pintaansa kukausikaupalla. Koko projektiin kun meni maksimissaan 15 minuuttia... (Innoituksen hommaan aiheutti mies, joka totesi, että olemme pari päivää lähinnä lojuneet. Nyt on tehtykin jotain eikä vain lojuttu. Ni.)

Pitkänäperjantaina

Tänään on ihmetelty heti aamusta lumipyryä, venytty aamulla kaikessa rauhassa pitkään koko perheen voimin, kiharrettu hiuksia, viety kiharapää kaverisynttäreille, istuttu nojatuoleissa, tuunattu liian leveistä jumppatossuista sopivat ja nätimmät. Mies nukkuu vieressä sohvalla ja se ei ole yhtään huono asiaintila. Kamerakin on päässyt taas käyttöön.Taidan käyttää tuota kännykän kameraa kuitenkin vain hätävararatkaisuna. Mitähän sitä tekisi ruoaksi tänään? Voiko pitkäperjantai olla pitsaperjantai?

Rewind

Joskus toivoo, että elämässä olisi sellainen rewind-nappula, jota voisi painaa ja aloittaa vaikka ihan surkeasti sujuneen aamun uudestaan. No, kun ei ole, tilanne vaatii suklaata ja yritystä jatkaa päivää hiukan paremmissa merkeissä. Joskus tuollainen ihana, pieni punaposki saa hermot loppumaan ihan totaalisesti... No, iltapäivällä uusi yritys yhdessä, toivottavasti paremmalla mielellä ja vähemmällä dramatiikalla.

Pikkuneiti simahti (vällyjen alle ja taakse) siskon eskarikuskausreissulla ja nukkuu tänään rattaissa tulikaapissa. Iltapäivällä on ohjelmassa taas sängyssänukkumistreenejä. Eilen iltapäiväunet sujuivat jo kuin vanhalta tekijältä. Ehkä se siitä, vähitellen. 

Diagnoosi sisustumaniassa oli tuunailtu Ikean Grundtal-vaunusta yöpöytä. Tuli mieleen, että enpä tuota meidän vastaavasta esineestä tehtyä tuuninkia ole tainnut esitellä. Juuri näppärän kokoinen alusta yleiskoneelle ja hyllyt koneen osille. Niin ja siis tuunausosastoa edustaa tuossa miehen näppärästi aikaansaama puinen ylähylly.

Nyt pitää tarkistaa, kaipaako talo lisälämmitystä ja voiko peltejä sulkea. Huomenna on luvassa kunnon arktista olotilaa ja pönttöuunit lienee syytä lämmittää sekä aamulla että illalla. Salaa toivon, että jääkausi ei olisi tällä kertaa kamalan pitkäkestoinen.

Yhteisaskartelua ja ensilunta

Ostin jo aiemmin kirpparilta taulunkehyksen pienen hyllyn rakentamista ajatellen. Alkuaan ajatuksena oli tehdä neidin leikkimökkiin hylly, mutta mä luulen, että nyt siitä tuleekin ihan äidin omaisuutta. Minä suunnittelen, mies saa toteuttaa. No, mä kyllä aion maalata tuon ja tapetoida takaseinän. Mies saa ruvata ja sahata. ;) Nyt vaan pitäisi päättää, jääkö kehysosa kullanväriseksi vai maalaanko senkin valkoiseksi? No, se riippuu myös taustatapetin väristä ja tyylistä eli siitä, millaista tapettia saan pummattua siskolta. Sit vielä pitäisi keksiä, mihin tuo sijoitetaan ja mitä sinne sijoitetaan. No, eiköhän sekin vielä onnistu.


Ensilumikin satoi viime yönä, mistä koirammekin innostui. Tottahan koiran on ulos päästävä kello kolme aamuyöllä, kun on valoisaa.. Ja oikeasti oli valoisaa. Ihan uskomatonta, kun on tottunut siihen loputtomaan pimeyteen, mikä on vallinnut. Eipä tuo kauaa tule kestämään, mutta kaunista on vähäinenkin lumipeite. Kukahan muuten siivoaisi takapihan ja mm. tyhjentäisi kukkaruukut?

Mutta oikeasti mä kyllä arvostaisin kovasti sitä, että tuo elikko totuisi valoisuuteen ja antaisi meidän nukkua..