Harjakaiset

Olipa taas ihana ilma. Päivä piti siis viettää pihamaalla. Päätimme pikkutytön kanssa nikkaroida ötököille oman asuinsijan puutarhaan. Ensin hilpaisimme leikkurien kanssa pienele lenkille lähisareen ja kipitimme sieltä takaisin ämpäri täynnä ohdakkenvarsia, risuja ja kuiva ruohoa. Tyttö keräsi myös kukkivia pajunkissoja, koska hotellissa pitää kuulemma olla kunnolliset, pehmoiset patjat. Sitten kellarista muutama pätkä kierrätyslautaa, saha ja vasara esiin ja eikun hommiin. 

Rehellisesti sanoen olen surkea kirvesmies. Sahaakin olen tainnut käyttää viimeksi joskus 90-luvulla ja vaikka koulutuksessani pääpaino oli vasaroinnilla, vasarointikykyni loppuvat heti, kun yhtälöön lisätään naulat. Mutta pahalla sisulla ja sitkeydellä kehikko valmistui (no tunnustan, mies auttoi illalla oikeisemaan hankalaksi heittäytynyttä kattorakennelmaa pikkuisen). 

Alkuillasta leikkelin siivun kirsikkapuun suojaverkosta ja sovittelin sen paikalleen. Välillä kävin kyllä pesemässä isoimmat veret, putsaamassa haavat ja hakemassa rukkaset käteen. Verkon piikit olivat melkoisen teräviä... Vahingosta viisastuneen, taittelin ne jäljelle jääneet pikkuväkäsetkin niin, että kukaan ei raavi itseään niihin vahingossakaan. Työurvallisuus ennen kaikkea, Hotellinjohtajallakin.

Kun tyttö tuli jumpalta sisustimme hotellin(, mies oikoi katon) ja minä kiinnitin etuverkon. Taakse vielä pintilankaa ripustukseksi ja hotelli leikkimökin seinään. Yllättäen se ei enää näyttänyt ihan niin säälittävältä ja joka suuntaan vinksottavalta kuin alkuvaiheessa. Jotta tervetuloa ötökät, täällä on teille oleskelutilaaa!

Kesän suunnnitelmissa olisi rakennella vaihtolavoista jonkinmoinen istuskeluryhmä etupihalle. Saa nyt nähdä, miten käy, mutta aika hauskaahan kaikenmoinen vasaran kanssa heiluminen kuitenkin on. Jos laittaa paljon maalia, ne totaalivinoon nuijitut naulatkaan eivät niin erotu ja maalatahan minä sentään osaan ihan oikeastikin....

Olemme vähitellen armaani kanssa askarrellet parkkipaikan sivun kanssa. Se jäi, kun tuli muuta ajateltavaa, mutta nyt siinä on vihdoin multaa ja kasveja ja erinäisiä jätepalasia keramiikkaa ja betonia pitämässä multaa kivien lomassa. On tuossa vielä ihan riittävästi tekemistä, mutta ainakin se on nyt hämäävästi sen näköinen, että jotain sentään on tehty. Samalla tuli tyhjennettyä takapihalta se viimeinen kukkapenkki ja napattua siitä hiukan kasveja tuohon. Enää kaipailen yhtä isohkoa perennaa, muutamaa matalaa mallia olevaa kasvia, ruusupensasta ja paria pussia kukkasipuleita. Ehkä nuokin vielä löytyvät. Ensi keväänä olisi mukava katsella kukkimista.

Yksityiskohtia

Käväisimme päivänä muutamana kaatiksella risuja hävittämässä ja metallirojukasan vieressä kenotti juuri sellainen lavuaari, jota olemme etsineet kasvihuoneen hanan alle!!!! No joo, kuvassa se on ripustettu vinoon ja pesemättä, mutta kunhan antaa tuolle vähän harjaa ja pesuainetta ja ripustaa sen paikoilleen suoraan (ynnä kinnittää alapäähänkin putken), vaikutelma on ihan loistava.

Vetimeksi löytyi kellarista vanhan öljynpolttimen hana, jonka joskus pelastin menemästä romuttamoon. Mies halkaisi putken, jossa hana oli kiinni ja toisesta puolikkaasta tuli sopivasti stoppari ovelle. Muutenkin viimeistelyosuudessa kierrätys on rulannut. Oven saranat ja lukko on napsittu talteen entisestä saunanovesta.

Voihan muovipussi

Blogissa tulee esitelyä kaikenlaista. Esitelläänpä sitten osa perheemme muovipussikokoelmasta. Ja tuossa tosiaan on vain murto-osa. Lisäksi moisia on sekä kangasputkessa että muoviputkessa ynnä muuten vaan lojumassa ympäriinsä. Enkä minä oikeasti ymmärrä, mistä niitä tulee. Lisääntyvätkö ne keskenään? Meillä kuitenkin on käytössä ihan kankaiset kauppakassit, on ollut jo huomattavan kauan. Shoppailujakin varten omistan hyvin käytännöllisesti kasaanmenevän, mutta tilavan ja kestävän kassin. Mutta silti niitä kertyy ja kertyy.

Ja siis toki on ihan näppärää, että noita pusseja on varastossa jonkin verran, mutta rajansa kaikella. Kukahan tarvitsisi kasapäin rumia muovipusseja? Kierrätysideatkin kelpaavat...

Ihan kaikkia muovipusseja en silti vihaa. Tästä suorastaan tykkään. Pääsin eroon rumista kierrätyspaperipusseista peittämällä moiset kierrätysmuovisäkillä. Aim in laav. <3

Niin ja säkki löytyy täältä, kuten myös muutama muukin samasta materiaalista tehty järjestyksenpitoesine. Tekisi kyllä mieli shoppailla enemmänkin...

Mattoprojektin alkua

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloittelin ihan oikeasti projektia aiheesta pyöreä, virkattu matto makkariin. Makuuhuoneeseemme meillä kun ei sopivaa mattoa ole enkä kaupastakaan järkihintaan moista ole löytynyt. Joten oma apu, paras apu...

Siskon kanssa käväisimme Toikan lankariehassa ja sieltä tarttui mukaan muutama kudekerä. Itse sain leikattua yhden kirpputorilakanan suikaleiksi ja ajattelin vähän perata lankakaappiani mattoa ajatellen. Minulla kun on hyvin ohuiksi hiutuneita ja vaaleiksi haalentuneita tyynynliinojakin siellä. Ainakin niiden pehmeät värit olisivat kauniita matossa ja mutakaan käyttöä noille ei taida olla. Sävymaailmaksi valitsin vaalean ryyditettynä turkoosilla ja ruskealla. Muitakin värejä tuonne varmaan tulee, mutta jospa ne jäisivät enemmän pilkahduksiksi. Kohta varmaan voisi aloitella virkkaamista. Mutta sitä ennen kierrätyskeskukseen katsomaan heidän kangasvalikoimiaan vaihteeksi...

Puuhastelua

Vihdoinkin synttärilahjanaulakkoni pääsi seinälle. Sillä on siis kyllä vähän vähemmänkin esteettinen funktio laukkujen lepovuororon aikana. Mutta nyt siinä on vähän jotain muuta roikkumassa.

Vanhoissa naulakoissa olen erityisen ihastunut koukkuihin. Etenkin naamakoukut ovat ihan ehdottoman hienoja. Meiltä löytyy kyllä myös pallolla somistettuja ja ihan pelkistettyjäkin versioita, mutta tässä uusimmassa on erinomaisen hyväkuntoiset naamat. Ilahduttavaa. :)

Pussukat siirtyvä vähitellen kohti neidin omaa vaatenaulakkoa ja saavat sisäänsä huiveja, tumppuja, sukkia ja pipoja. Toivon mukaan moiset myös osaavat hakeutua niihin. No, viimeistään silloin, kun äiti tulee paikalle ja puhisee vaatekappaleet paikoilleen...

Sain oikein erikoisluvan ommella. Pitkään aikaan ei moinen ole oikein onnistunut, nyt neiti oli sitä mieltä, että hän voi olla häiritsemättä, kunhan ompelen maatuskakuvioista kangasta. Saamansa sitten piti... (Salaa surautin yhden maatuskattomankin pussin).

Nyt löytyi paikka myös rakkaalle "lelukamerallenikin". Olen löytänyt tämän joskus opiskeluaikanani suunnilleen viiden markan hintaan kirpputorilta. Ihan toimiva peli, yllättäen. Ainoa ongelma on filmin löytyminen ja kehittämisen hankaluus, minulla kun ei ole kotipimiötä. Mutta tuo on hauska kamera, täysin manuaalinen ja kuvista tulee viehättävän vanhan näköisiä. Aika pitkän tuo umpimuovinen ihanuus vietti kaapin kätköissä, mutta olkoon välillä hetken koristamassa työhuonetta. Jospa joskus taas saisin hankittua filmiäkin tuohon...

Välillä mietityttää sekin, mistä kummalliset värimieltymykset iskevät. Sinappi on herkullista, mutta se ei ole ollut oikein ikinä suosikkivärini. Nyt iski vastustamaton tarve saada sinapinväristä lankaa. Ja tässähän sitä sitten jokunen kerä makoilee. Taustalta selvinnee, mistä yllättävä mieltymys iski. Vaikuttaisikohan syksy tähän(kin) asiaan? Eikun puikot taas heilumaan, että saan sinappiasusteeni kuntoon täksi talveksi.

Paluu arkeen

Yksi jäi yli. Siis muffinssi muistoksi villistä viikonlopusta, jolloin talossa mellasti kaksi nelivuotiasta. Oli mukavaa, joskin sunnuntai-iltana kieltämättä uni maittoi myös talouden aikuisille. Muffinssien ohje löytyy Nigella Lawsonin kirjasta Syötävän hyvää ja omasta puolestani voisin sanoa, että tuo on tähän mennessä paras muffinssitaikinohje, jota olen kokeillut. Siis tuollainen ei-suklaamuffinssiohje. Niissä suklaisissa on sitten ihan oma kategoriansa. ;)

Kävin viime viikolla kierrätyskeskuksessa ja ostin pari vanhaa asettia ihan kynttilänalusiksi. Vielä pitäisi löytää vähän sievempiä kynttilöitä. Peruskynttilät siis ovat ihan ok, mutta kaipaisin vähän karheamman näköisiä versioita vanhojen lautasten seuraksi. Taustalla näkyy myös kastelukannuni nököttämässä ihanilla tiikkisillä pikkutarjottimilla. Kastelukannun ideahan tuli pihistettyä Annikalta. Kiitosta vaan. Minun versioni aiheesta on kyllä kieltämättä aika tavalla elämää nähneemmän näköinen. Joku päivä pitäisi vähän oikoa pahimpia.

Baktusten kutominen on vienyt minutkin mukanaan. Mukavaa melkeinaivotonta työtä, jossa lopputulos on kuitenkin tosi viehättävä. Yhden perusbaktuksen jo tein, nyt on puikoilla Lacy baktus ihanaisesta vaalean sinapin sävyisestä ohuenohuesta mohairlangasta. Tästä saattaa tulla suosikkihuivini syksyllä... Kiitokset ystävälle lankalahjasta.

Kakkua ja keittiöleikkejä

Neitokaisella on viikonloppuna synttärit. Otimme pienen varaslähdön ja serkut tulivat juhlimaan jo tänään. Ihan mieletön meteli talossa, ilmapalloja, Kinder-munanetsintää, pelaamista, kastanjettiorkesteri. Niin kiva päivä, että juhlijat poistuttuaan olivat sammahtaneet autoon. Ei tosin tämän pään juhlia, vaikka hänellekin uni ei varmaan olisi yhtään ollut pahaksi. Mutta kakku maistui ja Ikean heppamuotti oli ihan toimiva kapistus.

Eilisiltana minä mieheni suosiollisella avustuksella toimitin vanhan keittiönkaapin kellarista neidon huonetta koristamaan. Totesin, että leikkimökistä tulevat astiat eivät vain mahdu minnekään, niille oli lopultakin keksittävä paikka. Ja kevyellä tuunauksella kaapista tuli oikein soma. Ne astiat ovat kyllä edelleen siellä leikkimökissä, mutta ehkä viikonloppuna mökin saisi tyhjennettyä, sikäli kun kaikelta juhlimiselta ehdimme.

Niin, tuo kehyshyllykin löysi lopulta paikkansa. Istui tuohon kuin olisi tuota tarkoitusta varten tehty. Myyrä-astioilllekin löytyi arvoisensa paikka ylähyllyltä. (Ja juuri huomasin, että tässäkin osuudessa näkyy taalainhevosia, kun tarkkaan katsoo)

Reikä has left the building!

Tältä se entinen hieno viritys näyttää nyt. Tiilet ja sanomalehdet lähtivät ja rappaus pääsi tilalle. Ihan kiva kyllä, en varmasti vastusta lämmityskelpoista muuria talvipakkasilla.

Tässä sitten muuri kokonaisuudessaan. Mikään hirmuisen kaunishan tuo ei ole, mutta jos pikkuisen sisustaisi ja laittaisi vaikka Kivi-tuikkuja tuohon luukkujen yläpuolen tasolle tms. Niin ja ehkä joskus sitten voisi vaikka rappauttaa tuon tiilipinnan piiloon. Mutta olkoon nyt mikä on kunhan toimii! Joku mukava lämmittelytuoli tuohon eteen olisi kyllä kiva löytää.

Mummuni on harrastanut kaappiensiivousta ja sieltä on löytynyt kaikenlaista. Hyvänä esimerkkinä nämä vohvelikangaspyyhkeet. Muistaisin, että tuo sinisellä kirjottu, lila pyyhe taitaa olla ihan omien pikku kätösteni työtä... Pitää keksiä, mitä noista tekisi. Tuon kirjavimman (ja ilmeisesti vanhimman) taidan kyllä säästää ihan tuollaisena. Siinä on jotain tosi viehättävää. Noista kahdesta voisi kehitellä jotain pussukoita tms..

Ja vielä huvittava havainto.. meidän lapsella ei ainakaan varpaita palele. ;) Ja tuossa on siis vasta n. puolet neidin sukista. No, ei luulisi loppuvan kesken ainakaan.. Lievää sukkahulluutta havaittavissa. Jostain syystä niitä tulee aina ostettua, jos jossain on edullisia/kivoja ja kun siskoillani ja äidilläni on vähän samaa vikaa, neidin sukkavarasto on melkoinen.

Eipä silti. Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen esimerkki asustehupsuudestani. Opiskeluaikana kaverini kyselivät jokusenkin kerran olinko ajatellut perustaa huivikaupan. Laukkujakin on välillä ollut jokunen kappale eikä minulla itsellänikään ole varsinaisesti pulaa sukista.

Uudet lakanat

Lapsi on ollut yökylässä ja äitipä heti hyödynsi vapaa-aikaansa ompelemalla. Eipä ole päässyt moista harrastamaan hetkeen ja kieltämättä oli mukavaa.

Sain tuon pussilakanan päällikankaan äidiltäni, joka oli löytänyt sen kirpputorilta, toisen puolen kangas pitikin sitten hankkia Eurokankaasta. Sievät niistä tuli, eiköhän neiti näppärä noissa ainakin nukahda.

Sununtaitouhuja

Miehen sukat Steppiä, koko n 44. Meni lankaa n 100g, puikot 2,5 Addin bambua. Ihan perussukat vaikka työsukiksi. :) No, nämä itse asiassa valmistuivat jo viikolla... Niin ja poseeraavat yhdellä kirppislöytötuolilla.

Ompelin pari alulakanaa tytölle. Kiitokset ideasta ystävälle, oli pakko matkia, kun tuolle oli joka tapauksessa isompia lakanoita saatava. Nyt ovat vähän normaalia iloisempaa mallia.

Hyödynsin joskus Halpa Hallin alesta ostamani paneeliverhonpätkän kassiksi. Kangasta jäi vielä, pitänee ommella pari lisää. Jotenkin mä ihastuin noihin eläimiin ja puihin ihan mahdottomasti ja sitä kangasta oli vaan ihan pakko saada. Kassin sankoina muuten Iikkean valmisverhosta ylijääneet tampit. Tulipa nekin hyödynnettyä. Harvinaisen ankean kuvan kyllä sain otettua.. Mutkun ei malta odottaa aamuun..

Ja sitten höpöompelua. Mun on tehnyt monta kertaa mieli kokeilla tehdä näitä kasseja ja lopulta päätin vähän sovellella. No jaa, tuli vissiin sovellettua hivenen enemmänkin, mutta haitanneeko tuo. Meikipussi tuo kai on, ainakin mä lulen niin.. Kierrätyskankaita päällä ja sisällä, toi reunus on taas samaa sarjaa kuin peurakassikin eli paneeliverhoa Halpa Hallista... Nappi ja nauhat kaiveltu laatikoista.

Ja lopuksi vielä huutiksesta vähän aikaa sitten huudeltuja ihania pikkupalasia kankaista... Mitähän noista oikein keksisi? Tyttö ilmoitti, että niistä tulisi hyvät lakanat nukkekotiin. :) Pitänee harkita.

Tautia odotellessa

Lapsella flunssaa ja itselläkin uhkailee moinen puskea päälle... No, leikkimökin lattiaan sain sentään ekan maalikerroksen, muu päivä on pääosin mennyt olympialaisia katselessa ja sohvalla loikoilessa. Tuli sentääntuo höpöhame ommeltua tytölle vanhan verhokapan palasta. Helppo homma, kun oli jo alapäärme valmiina eli projektiin meni "röyhelön" rypyttäminen mukaanlukien ehkä vartti. ;) Nuoren stylistin muu asuvalinta on lähinnä käytännön sanelemaa, flunssa kun tuppaa aiheuttamaan vilunväristyksiä. Ja uusi kirjahan oli pakko saada kuvaan mukaan. Sitä mä vaan mietin, mitä tuo Ilveksen lippu edellen vaeltaa meillä seinältä seinälle... Eli eikun poistamaan.