Vaahtokarkkiverenpisara

Koko kesän olen etsinyt mieleistä amppelikasvia terassille ja ärsyyntynyt kaikkiin ikiaikaisiin petunioihin, karjalanneitoihin ja lobelioihin, jotka ovat toki kauniita, mutta eivät sitä mitä halusin. Valintaa vaikeutti sekin, että en tinnut tietää sitä itsekään. Sen tiesin, että kukkien piti olla vaaleanpunaisia. 

Tänään se vihdoin löytyi. Ihana, isokukkainen, hempeän vaaleanpunainen verenpisara. Toivon kovasti, että saisin tuon talvetettua, en ole ennen nähnyt tuon väristä versiota aiemmin. Ihana vaahtokarkkiverenpisara. Itse amppeli saisi kyllä olla kauniimpi...

day 28 - a song that makes you feel guilty

Sinitaivas

day 27 - a song that you wish you could play


Minä en osaa soittaa kunnolla mitään soitinta niinkuin taisin jo mainita. Kuuntelen kyllä musiikkia sujuvasti ja osaan soitella korvakuulolta jonkin verran, nuoteista enemmänkin. Hiukan vaikea oli sanoa, mitä haluaisin erityisesti osata soittaa, koska minä vain haluaisin erityisesti osata soittaa. Mutta sanotaan nyt vaikka, että Hymne à l'amour olisi kiva osata soittaa vaikka pianolla.

Tänä vuonna näyttäisi tulevan ainakin kesäkurpitsaa kohtuupajon. Tuossa yhdessä taimessa on viisi kurpitsaa kasvamassa ja taimia on yhteensä kahdeksan. Heh... No, saattaa tulla muutama ylimääräinenkin. Jossain vaiheessa liene pakko tehdä täytettyjä kesäkurpitsankukkia isommalle tytölle. Ne ovat nuoren herkkusuun ehdotonta herkkujen aatelia. Sattuneesta syystä sesonkiaika ei ole kovin pitkä.

No, mikään muu ei kasvimaalla kasvakaan. Paitsi kehäkukat ja venäläinen rakuuna. Pyh... Ihmeellistä juromista esiintyy vähän jokaisessa penkissä. Kaikesta yleisetä kasvamattomuudesta huolimatta piti tukea herneet. Silakkakin päätti osallistua omalla panoksellaan ja laittoin laatikon nurkkaan ihan omat lisätuet ja naruviritykset. 

day 26 - a song that you can play on an instrument

Minun soittotaitoni ovat varsin vähäiset ja nykyisin lähinnä olemattomalla käytöllä. Ikuisena haaveena on tosin oppia joskus soittamaan jotain instrumenttia oikeasti kunnolla. Ehkä joskus... Mutta kitaraa osaan soittaa pikkuisen ja North country bluesin saattaisin osata rämpyttää läpi edelleen.

Muistaisin, että minulla olisi ollut jotain melkein tähdellistäkin sanottavaa, mutta sitten katsoin  Muodin huipulle ja ilmeisesti formatoin aivoistani ainakin lähimuistin tyhjäksi. Mutta juu,varjolilja on alkanut kukkia ja se paljon mainostettu rajuilma oli suhteellisen lempeä, vaikka ainakin ukkostutkien mukaan asettui oikein viettämään aikaa päällemme. Aamulla tosin oli niin trooppista, että vaatteet kastuivat jo siitä, kun astui ovesta ulos ja helle ei ollut hellivä, se oli hautova. 

Hiukseni ovat päättäneet ryhtyä luonnonkihariksi näin kesän ja kosteuden kunniaksi ja vihdoinkin vähän jopa vahvistuneet. No, kiharuus oikenee, kun pituutta taas tulee, mutta ihmettelenpä nyt tätä vanhalla iällä kiharapääksi heittäytymistä. Kaikenmoinen turha johdonmukaisuuskin näyttää jättäneen asuinsijansa tässä taloudessa.

day 25 - a song that makes you laugh

No, ainakin tämä saa aina hymyilemään.

Eilen ihmettelin keskiyöllä kuutamoa parvekeella. Noin pimeää ei ollut, kuun keltaisuus vain ei suostunut toistumaan, jos ympärillä ei ollut amerikkalainen yö. Muistan kyllä joskus ihailleeni paljon komeampaa kuutamoa. Kuu paloi silloin tulenkarvaisena ja heijastui lammen tyynestä vedestäa. Se oli selvä ihmissusien kuutamo, tällä kertaa kyseesssä oli ihan sisäsiisti, vähän keskimääräistä kirkkaampi täysikuu.

Olen viime aikoina intoutunut hankkimaan muutaman uuden kynsilakan. Benecosin vähän vähemmän myrkyllisiä lakkoja on kertynyt jokunen kynsilakkarasiaan. Jotenkin tuntuu mukavammalta lakata lapsenkin kynsiä, kun kemikaali- ja myrkkymäärä ei ole ihan pahin mahdollinen. Noista lakoista löytyi ihan huippuherkullinen sävy, pepper green on kyllä aivan minua varten tehty tuollainen tumma sinisen ja vihreä välillä keikkuva harmaansävy. Juuri sopivan epämääräinen siis. Ja kaiken lisäksi ihan täydellisen opaakki. Lisäksi nuo lakat ovat kohtuullisen kestäviä, kuivuvat miellyttävän nopeasti ja sävyissäkin löytyy.

Sitten  taas asiasta kukkaruukkun:

day 24 - a song that you want to play at your funeral

En ole kuullut montaakaan kauniimpaa laulua ja tämä versio on ehdoton suosikkini.

Juhannusta on tullut vietettyä. Hyvää ruokaa kivoja vieraita, kokonkatsomisreissu, joka muuttui silkaksi uimareissuksi, kun kokkoa ei yllättäen ollutkaan. Pakko kyllä sanoa, että moinen onnistuu vain tässä kaupungissa... 

En ole ikinä pitänyt säilöttyjen artisokanpohjien mausta, mutta koska kaikkea pitää kokeilla, tein artisokkatahnaa ja jösses, että se olikin hyvää. Saatanpa tehdä uudelleen. Tuollaiset tahnat ovat kasvissyöjän ruokalautasella vallan mainio lisuke esim. tänään uusille perunoille ja papupihveille. Eivätkä nuo (aikuiset) lihansyöjätkään varsinaisesti valita.

Artisokkatahna

Purkillinen suolaliemeen säilöttyjä artisokkia
1 valkosipulinkynsi
pikkunippu tilliä
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Laita aineet kulhoon ja soseuta aineet tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. 

Tajusinpa juuri, että oho, tuossahan on kahta aiemmin epäilyttävää ainesosaa: tilli ja artisokka. Makuaistini on selvästi laajenemassa.

day 22 - a song that you listen to when you’re sad



Kuuntelen usein alakuloisena Mary Couglanin musiikkia. Ostin joskus nuorena tyttönä Mary Coughlanin levyn "Uncertain pleasures" ja rakastuin heti. Sekä ääneen että tulkintoihin. Oikeastaan olin kiinnostunut Mary Coughlanin musiikista jo aiemmin, kun kuulin Jake Nymanin Onnenpäivässä kappaleen "My land is to green", joka kritisoi Irlannin silloista tilannetta ja mm. aborttilainsäädäntöä. Se biisi ja tulkinta naulasivat melkoisen voimallisesti tuoliin.  "Leaf from the tree" on surumielisen levyn surumielisimpiä kappaleita. Se sopi niihin hetkiin, joina haluaisi uskoa, että tulevaisuus on, mutta joina tuntuu silti enemmän siltä, että tuuli kuitenkin vie sen onnen mahdollisuudenkin... 
"Sometimes I feel I might just fall apart/ Trying to hold all this in my heart/ Late at night when the house is dark, / I'm scared, yes, I'm scared / That, like the wind takes a leaf from a tree, /Time will take your love from me"

Rauhallista ja kaunista juhannusyötä kaikille. Pysykää pinnalla ja jos olette nauttineet miestä vahvempaa, kokonaan rannalla.

Minä olen korviani myöten rakastunut tuohon mökin vierustan pikku kiveykseen enkä malta odottaa sitä, että mehitähdet ja maksaruohot aikanaan täyttävät saumat ja kolot. 

Minttu röyhyä ihan mahdottomasti ja olen ollut hiukan ihmeissäni sen suhteen, mihin mokoman upottaisin (yrttiteenkeiton lisäksi). No, tänään selvisi. Tein pestoa pääraaka-aineinaan aurinkokuivattuja tomaatteja, minttua ja basilikaa ja voi että se oli hyvää. Joku päivä pitää kokeilla ihan minttupestoa, eiköhän sekin toimi. Tämänpäiväinen tahna meni kasvispihvien kastikkeeksi, taidan joku päivä keitellä pastaakin ja kokeilla sen kanssa.

Pesto mintusta ja aurinkokuivatuista tomaateista.

n. 5 aurinkokuivattua tomaattia (säilöttynä tai liotettuina)

reipas kourallinen vihermintun lehtiä

pienempi kourallinen basilikaa

valkosipulin kynsi

kourallinen cashew-pähkinöitä

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

rypsiöljyä

Laita ainekset korkeareunaiseen kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sopivan karkearakenteiseksi soseeksi. Lisää öljyä, jos seos on liian paksua.

Ja sitten paluu musiikkihaasteeseen. 

day 20 - a song that you listen to when you’re angry

Passaan. Minä en kuuntele musiikkia äkäisenä. Ei siitä silloin mitään saa edes irti.

day 21 - a song that you listen to when you’re happy

Tähän taas löytyy vaihtoehtoja vaikka miten monta. Mutta tämä on viime vuosina jyrännyt kaikki mennen tullen. Eikä vähiten siksi, että siitä tulee mieleen ihana tv-sarja Jam and Jerusalem. Sitäpaitsi Kate Rusbyn ääni on yksinkertaisesti i-ha-na.

Jostain syystä tuon idänunikon kukinta on joka kesä yhtä suuri ilonaihe. Tänä vuonna siitäkin syystä, että ehdin jo ajatella menettäväni unikkoni, mutta enpä sitten menettänytkään. Se säilyi paikallaan kaikista myllerryksistä huolimatta ja saa säilyä vastakin. Siellä se loistaa sivupihalla, pikkuisen varjossa, omissa oloissaan kuin yksinäinen tulipunainen liekki.

day 19 - a song from your favorite album

Löysin joskus divarista C-kasettina Elvis Costellon country-covereita sisältävän levyn "Almost blue" ja siitä tuli ensi kuuntelemalla suosikkialbumini, jonka pariin olen siitä lähtien palannut säännöllisesti. Kasetti on tallella, kasettisoitinta ei ole, mutta onneksi nykyisin Spotify. Juuri muutama ilta sitten kuuntelin levyn läpi. Jotenkin Elvis Costello onnistuu lataamaan tulkintoihin taianomaista tunnetta ja syvyyttä.

Ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsöössä tuon hyötypuutarhan kanssa askartelu. Kukat kyllä röyhyävät ja kukkivat ihan hullun lailla, useimmat reippaasti etuajassa. Jopa kukkien siemenet ovat pääosin itäneet varsin hyvin (jos ei lasketa hajuherneitä, jotka suvaitsivat itää kolmannella yrityksellä ja krasseja, joita ei vain ilmeisesti huvita mikään). Mutta hyötyypuutarha... No, perunat sentään lykkäävät vartta, jos jotain hyvää pitää osata sanoa. Noin muuten on varsin vähänlaisesti hyvää sanottavaa.

Salaatit kylvin tänään uudelleen, koska edellisestä kylvöstä iti ehkä 5% siemenistä. Tai sis rucola iti erinomaisesti, mutta kirpat söivät taimet erinomaisen nopeasti. Ne samaiset kirpat söivät myös harvat itäneet pensaspapuni. Seuraavan satsin taisivat nautiskella rastaat. Sen jälkeen mokomat pavut eivät ole suostuneet edes itämään. Nyt kyllästyin ja tein kylvöksen ikkunalle ja toivon, että saisin pavut kasvamaan sisällä sen kokoisiksi, että ne kestäisivät villin luonnon hyökkäyksiä paremmin. Minä hitsi vieköön rakastan papuja, pakko niitä olisi saada kasvamaan.

Kesäkurpitsoilla on kasvatuslaatikossa kisat. Osanottajina on yksi anoppini kasvattama taimi, yksi kaupasta ostettu ja yksi minun idättämäni. Pakko sanoa, että anopin kasvihuoneessa hemmoteltu alku taitaa voittaa. Se minun kasvattamani, kun murjottaa tasan yhtä pienenä ja surkeana kuin istutettaessa eikä kaupankaan malli kovin suurta kasvun riemua näytä tuntevan. No, hyvä, jos joku suostuu kasvamaan. Toivottavasti nuo vihreätkin kurpitsat intoutuvat vähitellen. Tänä vuonna olisi mukava saada enemmän kuin pari kesäkurpitsaa omalta maalta. Viime vuonna sato jäi köyhänlaiseksi.

# day 18 - a song that you wish you heard on the radio

Jaa-a. Aika paljonhan noita biisejä olisi, joita ihan mieluusti kuuntelisi radiostakin. Sellainen, jota ei välttämättä ihan heti kuule taitaa olla tämä. 

Kellarinraivaajat

Juu en laita kuvaa. Meillä siivottiin tänään pari tuntia kellaria. Hyvänä asiana voi kertoa, että lattia näkyy jo, huonona, että kaatopaikkakuorma on jo melkoisen iso, samoin kuin kirpparikuorma. No, kunhan vähitellen vajuisi tavaramäärä. Muutenkin kaivelin jo alustavasti astialaatikoita sitä kirpparointia silmälläpitäen ja kas, kylläpä minulla on paljon esineitä, joiden olemassaolon olen onnistunut unohtamaan autuaasti. Eiköhän niistä iso osa siis joudakin kaupattaviksi. Yläkerrasta keräilin kaikenmoista vauvatarviketta, vaatetta ym. ja mm. löysin useammat kengät, joiden olemassaoloa en muistanut. Viittaan edelliseen kommenttiini, joutanevat lähteä.

Muuten vietimme vikonlopun markkinoilla ja lentopalloturnausta hämmästellen. Ääni on edelleen melkoisen pahasti kateissa, kellarin pöllyttäminen ei varsinaisesti parantanut tilannetta.

day 17 - a song that you hear often on the radio



Olen aina ollut pikkuista enemmän heikkona irkkumusiikkiin enkä vähiten irkkupunkkiin ja sitähän tässä on tarjolla.

# day 16 - a song that you used to love but now hate

Voi kääk... Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että olin hyvinhyvin nuori, kun tää oli mielestäni ihan valtavan upea biisi. Nyt tää on jotenkin... No, jotenkin blääh. Etenkin tuo video. Auts.

Tänään alkoi yhtäkkiä thdä mieli hampurilaista. Ei auttanut muu kuin tutkiskella sämpyläohjeita ja leipoa niitä sämpylöitä. Saman tien tein kasvispihvejä porkkanasta ja mustapavuista ja voi että niistä tulikin herkkuja. Sämpylöiden koko oli kyllä kauniisti sanottuna giganttinen. Seuraavalla kerralla taidan leipoa  tuosta  annoksesta 10 sämpylää 8 sijaan. Niin ja ostaa grahamjauhoja, voisi noista sämpylöistä itse leipoessa yrittää saada pikkuisen terveellisempiä. Ohje on mukailtu Planeetan parhaat vegepurilaiset kirjan sämpyläohjeesta. Papupihvien ohje on ihan omasta päästä ja lopultakin alkaa varsin täydellinen papupihvien taikina olla hallussa. Vegaanithan voivat korata kananmuna soijajauhoilla tai jollain no egg-valmisteella.

Hampurilaissämpylät

4 dl vettä

n. 50 g margariinia

1 muna

n. 1 rkl hunajaa

reilu tl suolaa

1 pss kuivahiivaa

n. 9 dl vehnäjauhoja

Kaada kulhoon 2 dl kiehuvaa vettä ja tipauta margariini sen joukkoon sulamaan. Lisää 2 dl kylmää vettä ja kananmuna. Sekoita ja lisää hunaja ja suola. Lisää kuivahiiva ja jauhoja viitisen desiä. Lisää lopt jauhot desi kerrallaan ja vaivaa taikinaan kunnon sitko. Jaa taikina 8 (tai 10 osaan) ja leivo isoiksi, litteiksi sämpylöiksi. Anna nousta liinan alla lämpimässä paikassa tunnin verran ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Porkkana-mustapapupihvit

2 isoa porkkanaa hienoksi raastettuina

1 valkosipulinkynsi raastettuna porkanoiden sekaan

1 tetra Go green mustapapuja

1 muna

0,5 dl kikhernejauhoja

0,5 dl gluteenijauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

kynteliä

savupaprikajauhetta

timjamia

suolaa

mustapippuria

Muussaa pavut muusinuijalla kulhossa karkeaksi soseeksi. Lisää porkkana, valkosipuli, kananmuna ja mausteet ja sekoita. Lisää kikhernejauho ja kaurahiutaleet ja lopuksi gluteenijauhoa niin paljon, että taikinasta tulee muotoiltavaa. (Oletettavasti myös kikhenejauhon lisäminen toimii yhtä hyvin, jos välttelee gluteenia) Muotoile parin sentin vahvuisiksi pihveiksi (halkaisija n 7-8 cm) ja paista pihvit pannulla öljyssä suht miedolla lämmöllä kiinteiksi ja kauniisti ruskistuneiksi.

# day 15 - a song that describes you

Mies otti tänään liukumavapaata ja ajattelimme viettä iltapäivän rannalla. Uida, ottaa aurinkoa, syödä eväitä, paistaa makkaraa nuotiolla. Osaksi onnistui, osaksi ei:  ikävä kyllä säiden haltija oli ajattelevaisesti lähettänyt pikkuisen pilven ja liimannut sen tasan uimarannan yläpuolelle ja siinä se sitten oleskeli ja ripsautteli ja välillä vähän jyristelikin. Vähän myöhemmin niitä pilviä alkoi kerääntyä vähän reippaamassa määrin, joten päätimme pakata tavaramme ja ajella mummulaan grillaamaan ne makkarat ja syömään eväät pihakeinussa. Kivaa oli sekin. Illasta vielä ajelimme kotiin toisen uimarannan kautta. Jotenkin tämä säätila on aika uskomatonta, ihan hyvin voisi olla heinäkuu.

Tänään on ollut muutenkin epätodellinen olo. Heti aamusta kuulin niin sydäntäsärkeviä uutisia, että koko päivä on mennyt hienoisessa sumussa ja lievästi ulkoapäin asioita katsellen. Olisipa jotain, millä voisi toisia surussaan lohduttaa.

Mutta, takaisin arkeen ja haasteeseen: day 13 - a song that is a guilty pleasure 

# day 12 - a song from a band you hate

Minä inhoan melkoisen tukevasti yhdistelmiä huumori ja musiikki, tyhmyys ja musiikki puhumattakaan siitä, kun yhdistetään urheilu ja musiikki ja vähän vielä silleen pilke silmäkulmassa. Juu, sitten alkaa olla jo melkomoinen nokkosrokko päällä. Klamydiasta (siis bändistä) olen saanut ihottumaa aina. 

Ainoa huumoribändi, joka saa suupieleni vähän värähtelemään on Eläkeläiset. Ihan siksi, että bändi on niin totaalisen absurdi ja toistaa itseään kerrassaan loistokkaasti. (Mä en tiedä lasketaanko Kumikameli huumoriksi, sekin kun on enemmänkin silkkaa absurdismia) Mutta Klamydia, Yök. Kuunnelkaa, jos on ihan pakko tai tykkäätte. Tunnen kyllä useampia ihmisiä, joiden mielestä Klamydia on vallan mainio bändi, minä vain en taida ihan kuulua kys. bändin kohderyhmään.

# day 11 - a song from your favorite band

Tää on melko paha. Suosikkibändi? Tunnustan olevani enemmän  sitä tyyppiä, joka diggailee enemmänkin yksittäisiä musiikintekijöitä. Toki on bändejä, joista pidän kovastikin, mutta top 10 on aika yksinäisten ratsastajien aluetta. Mut ehkä mä laitan silmät kiinni ja nappaan ihan jonkun, joka kuitenkin on h y v ä.

Ja sit muistin ihan loistavan. Talking Heads vain oli ihan hämmentävän hieno bändi. Ja tämä on ihan ykkössuosikkibiisi heiltä.
edit.


Tietenkin on mahdollista, että 22 Pistepirkko on vielä parempi. Emmätiä. :D

Matkalla jossain Suomessa

Ajelimme viikonloppuna onnittelemaan tuoretta ylioppilasta hiukan pidemmän matkan päähän. Silakka osoiti suurenmoista reippautta, ensimmäise kitinät tulivat 10 minuuttia ennen kotiinpääsyä ja nekin siksi, koska tuli pissahätä. (Kuinka moni teistä muuten kykenisi hoitamaan neljän tunnin automatkan kertaakaan pissamatta ja vielä juomaan koko ajan? Eritysikykynsä kullakin...)

Menomatkalla haimme hampurilaisateriat ja poikkesimme pikkutielle, jonka lopusta löytyikin mukava uimaranta, juuri sopiva evästauon viettämiseen. Jotenkin aina näillä matkoilla alkaa naurattaa se, miten Suomessa on tonttipulaa ja ihan liian ahdasta. Jo Hämeenlinnan ja Lahden väli on pelkkää metsää ja peltoa, puhumattakaan siitä, mitä seuraa Etelä-Karjalaan päin ajellessa. Niin, se tila lienee vain värässä paikassa.

Aina matkaillessa yritämme poiketa pikkuisen pikatieltä, että näkisimme muutakin kuin tien ja sen varsien suunnattoman rumat nykyiset ja hyljätyt liiketilat. Jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä, miten epäviihtyisiä taukopaikat nykyisin ovat. Jotenkin olisi mukava pysähtyä kahville paikkaan, joka on myös ulkoisesti kaunis ja jossa olisi vaikka pieni puutarhamainen nurkkaus niiden normaalien, ankeiden terassitilojen sijaan. Mutta ehkä moinen on nykyisin vanhanaikaista, elämme ABC-asemien aikaa, ja kyllä, niihin tulee helposti pysähdyttyä itsekin, mutta osaksi ihan siksi, että noista ei-ketjuliikkeistä on vielä huonompia kokemuksia kuin ketjuista. Kukapa haluaisi odottaa ranskalaisiaan tuntikausia hyvin ankeassa ravintolassa pienen lapsen kanssa ja saada ne lopulta vielä pilalle kuivattuina... 

day 10 - a song that makes you fall asleep

#day 09 - a song that you can dance to

En mä tiedä osaanko tanssi tätä sen kummemmin, mutta ihan loistava tanssibiisihän tämä on. Nokitan vielä toisella latinobiisillä, joka suorastaan kutsuu keinuttamaan lannetta. :)



Ihania naisia, ihanaa musiikkia!

P.S. Alempana olisi arvontaa ohjelmassa. ;)

Kuvassa esiintyy penkkini uusinta asujaimistoa edustava pienikokoinen kurjenmiekkalaji. Anoppi antoi muutaman mättään noita mukaan ja laitoin ne omaan penkkiinsä. Noiden seuraksi heittelin vielä erilaisia unikonsiemeniä. Saa nähdä, miten heleä kukinta on kesän loppupuolella luvassa.  Niin ja oletan, että tuo kurjenmiekka kuuluu heimoon Iris pumila. Saa korjata, jos olettelen omiani. Sijoitin sen korkeampien iiristen viereen ja itse asiassa laitoin niiden toiselle puolelle monivärisisä iris hollandica-lajin edustajia. Mielenkiintoista nähdä niiden värit. Jostain syystä olen rakstunut kurjenmiekkoihin jo vuosia sitten eikä näytä rakkaus laantuvan, päinvastoin... Niitä keltaisia, kosteikossa viihtyviäkin haaveilen jonnekin saavani viihtymään. Ojan pohjaa voisin yrittää.

day 08 - a song that you know all the words to

Minä osaan ulkoa ihan hirmuisen monta laulua. Jostain syystä runot ja laulujen sanat jäävät päähäni todella helpolla, laulujen sanat musiikin tukemina erityisen hyvin. Mutta tästä minä tykkään ihan hirmuisesti, sekä sanoista että muuten ja löydän itseni usein lauleskelemasta tätä ihan ilman taustamusiikkiakin.

Pihapuuhastelu jatkuu. Jotenkin kaikenmoisten pihakiveysten tuijottelu Pinterestissä aiheutti tarpeen askarrella edes jonkun pikkuisen kierrätyskiveyksen  omaan pihaan (jos vaikka myöhemmin saisi tehtyä sellaisen isommankin). Jotenkin leikkimökin terassi oli vähän irtonisen näköinen ja sen päähän sopi hyvin sijoittaa muutama huomattavan kulahtanut ja kärsinyt vanha betonilaatta ja tiili. Ja sanoista tekoihin, sinne menivät. Mistään oikeaoppisista perustuksista on ihan turha puhua, mutta oletan, että eiköhän maan vetovoima noita jossain määrin pidä paikoillaan. Pikkuisen pitää vielä lisätä jättämiini koloihin multaa ja mehikasveja ja odottaa, että ne vähitellen täyttyisivät vehreiksi. 

Mutta olipa kivaa, taas kerran! (Tuo pikkuinen pöytä, joka muuten löytyi Biltemasta vähintääkin edullisesti, lasten piharuokailua varten, vaatii pientä tukirakennetta ja siirtyy fiksaamisen jälkeen terassin eteen. Tuossa se ei oikein toimi, paitsi siten, että se ei pääse heilumaan, koska mies ruuvasi sen mökkiin kiinni. Huoh.)

edit. Ai niin, se musiikkihaaste. day 07 - a song that reminds you of a certain event Heti tuli mieleen Billy Bragg Dinosaurockissa muistaakseni kesällä 1988. Sinne oli ihan pakko päästä ja sitten en nähnyt hra Braggia oikeastaan lainkaan, koska olin uimaan menessäni antanut kassini ja silmälasini jollekulle hoitoon ja se joku oli jossain kateissa hetken. Joten pääosa Billyn keikasta meni kuuloaistimuksen varassa. Mutta oli sekin ihanaa. En muista enää soittiko Billy tuota "To have and to have not", mutta se on joka tapauksessa yksi ehdottomia suosikkibiisejäni herralta. Kannattaa tutustua myös sanoitukseen.

Iltapäivällä tyhjensin leikkimökin, lakaisin, häädin hämähäkit ja pesin lattian. Nostelin tavarat takaisin, laitoin räsymaton lattialle ja verhot ikkunaan, Kun tyttö tuli koulusta, jatkoimme sisustushommissa. Tytön huoneen kehyshylly ja Brion hella pääsivät mökkiä koristaman, samoin yli vuoden paketissa odottaneet Ikean astiat pääsivät vihdoin käyttöön, kuten myös fb-kirppikseltä hankkimani pieni, sininen kattila. Nyt kelpaa kokata. Silakka kiljaisi riemusta nähdessään uuden keittiönsä ja alkoi kokata antaumuksella. Yksi puute tosin paljastui lopussa. Mökissä ei ole yhtään pikkuista patalappua! Saatanpa napata tänään virkkuukoukun käteeni hetkeksi.

Kun mökki oli hoideltu, ruukuttelin vielä kesäkukkia ja vähän muitakin. Äiti (kiitos lapsenhoidosta) ehdotti basilikoille tuota tyhjän panttina pönöttänyttä Ikean minikasvihuonetta. Joskus vain oma pää ei toimi eivätkä edes itsestäänselvyydet tule mieleen. Nyt vain alkaa multa olla vähissä. Komensin jo miehen peräkärrykeikalle multakauppaan.

day 06 - a song that reminds you of somewhere

Tämä on vaikea. Varmaan vaikeimpia listalla. Laulu, josta tulee jokin paikka mieleen... 

Tähän päädyin. Opiskeluaikaan Lahdessa, Ainomieli soi usein radiossa (ja levylautasella), A.W. Yrjänä oli vielä nuori, hoikka ja palavakatseinen lavalla esiintyessään.