Gluteenittomat porkkanavohvelit

Havaitsin, että vohvelirauta on kerännyt säilytyshyllyssään sen verran paksun pölykeroksen, että katsoin parhaaksi kaivaa se välillä ihan käyttöönkin. Samalla ratkaisin päivällisongelman. Porkkanavohvelit sopivat oikein hyvin aterialle.

Gluteenittomat porkkanavohvelit ( 8 kpl)

1 prk kermaviiliä

2 dl maitoa

1 dl kivennäisvettä

2 munaa

1,5 dl kaurajauhoja

1,5 dl Semperin Finmix-sekoitusta

1 tl leivinjauhetta

suolaa, pippuria

2 keskik. porkkanaa hienoksi rastettuna

timjamia ja persiljaa

0,5 dl öljyä tai sulatettua margariinia

Sekoita kulhosa munien rakenne rikki. Sekoita joukkoon kermaviili ja maito. Lisää jauhot ja leivinjauhe, sekoita tasaiseksi. Lisää kivnnäisvesi ja mausteet. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista kuumalla raudalla vohveleiksi. Tarjoa salaatin tai vaikka puolukkahillon ja turkkilaisen jugurtin kanssa. 

Tänään oli myös kunnolla tuulta. Karhunvatukkapuskassa kykkiessäni ja tuulen riepottamia piikkisiä oksia väistellessäni mietin, että mistähän tämä kykyni kerätä marjoja mahdollisimman huonolla säällä edes juontaa. Viimeksi keräsin mustaherukat vuosisadan kaatosateessa ja kunnon ukkosmyrskyssä. Tosin karhunvatukoidn kerääminen on ihan yhtä mahdotonta oli sää sitten millainen hyvänsä. Mokomat orjantappurat tartuvat joka paikkaan kiinni ja raapivat kädet ikäville naarmuille. Mutta ne merjat... Niiden houkuttelemanaa jaksan työntyä piikkipensaan sekaan päivästä päivään. Ja huom. Meidän pensaamme on sidottu köynnöskaareen.

Tänään keräilin myös pudokkaita valkean kuulaan alta ja höyryttelin muutaman pullollisen omenamehua pakkaseen.. Ripottelin omenalohkojen joukkoon vähän vaniljajauhetta makuvaihtelua tuomaan ja ainakin mehu tuoksui aika vastustamattoman hyvälle. Nyt harkitsen, että pitäisikö niitä muitakin pudokkaita sittenkin keitellä mehuksi. Toisaalta hyvien omenoiden jättäinen mätänemään, tuntuu sekin kurjalta. Itse olen allerginen omenoille, joten sen takia niiden säilöminen on jäänyt vähemmälle, mutta ehkä tuota voisi kuitenkin harkita. Ainakin pienempi neiti lupasi syödä omenahilloa, jos vain keitän sitä. 

Lisäksi olen kuivailut minttuja teeksi talven varalle ja purkkikaupalla yrttejä talven kokkailuja odottelemaan. Uusi yrttimaaani on ollut menestys, yrtit ovat todellakin viihtyneet. Joku voisi jopa väittää niiden riehaantuneen kunnolla.

Mitäs minä?

Ja vastaukseksi piiiiitkä haukotus. Koska olen vihdoin oppinut nukkumaan, olen ylläpitänyt taitoani aktiivisesti. Nytkin tuntuu, että sammun ihan just. Se on joko-tai nähtävästi - joko en nuku ollenkaan tai sitten nukun koko ajan. Tai ainakin haukottelen. Ihan mahdotonta.

No, olen minä vähän virkkaillutkin. Peitosta on kehkeytymässä oikeinkin sievä. Tosin pitäisi käydä ostamassa vähän lisää kirkkaita sävyjä, koska niitä tuo huutaa. Teen sitten vähän hillitympää sarjaa jatkossa. Tänään piti myös lopultakin kokeilla ilmeisesti jonkinmoista viime aikojen somehittiä eli perunapizzaa, pizza biancoa. Ihan jees, voin tehdä toistekin. Sen totesin, että pizzataikina tosiaankin kannattaa tehdä hyvissä ajoin nousemaan. Kyllä oli kuohkea taikina, kun oli saanut nousta ja pullistella useamman tunnin ajan. Minun versiossani vielä hapankerma vaihtui turkkilaiseksi jugurtiksi, kun sitä nyt oli kaapissa, ja sipulina käytin valkosipulia. 

Hereillä olostani suurimman osan olen silti taitanut viettää pihamaalla nauttien keväästä, kasvun kuuntelmisesta, linnunlaulusta ja puutarhatöistä. On vain niin uskomattoman kaunista ja ihanaa, kun kukat kasvavat silmissä ja puiden silmut poksuvat melkein siinä katsellessa. Ihan kohta kukkivat hedelmäpuut. Tekisi mieli viedä penkkejä sivupihalle kiriskoiden väliin ja viettää yksityistä Hanami-juhlaa. Suunnitelmani vain valitettavasti taitaa kaatua siihen, että siinä kirsikkapuiden välittömässä läheisyydessä sijaitsee proosallisesti myös lämpökompostori. Jotta taidan tyytyä tunnelmoimaan etupihan pikkuisen suklaakirsikan ympäristössä.

P.S. Maria Marionellan kotona -blogista haastoi minut yhdellätoista kysymyksellä. Vastaan lähipäivinä, jos pysyn hereillä. Kiitos haasteesta.

Parsa, rakastettuni...

Parsa kuuluu kyllä ehdottoman ihanana asiana kevään tuloon. Olen itse asiassa ollut lähempänä neljääkymmentä ennen ensimmäisiä parsakokemuksiani, mutta sitten se olikin menoa. Maalaistolleron elämä on tälläistä, edelleenkin on olemassa kasviksia, joita en ole maistanut, koska moisia ei pikkupaikkakunnilta ole saanut ja koska olen kerrostalossa kasvanut eli itse kasvattaminen ei ole aikanaan ollut mahdollista. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen kieltämättä ottanut keväisin vahingon takaisin varsin tarmokkaasti.

Tänään laitoin parsanvarret uunivuokaan, liruttelin öljyä päälle, rouhin pinnalle mustapippuria ja suolaa ja ripautin kourallisen cashew-pähkinöitä jalkopäähän. Sitten uuniin grillivastuksen alle lämmittelemään. Kun pähkinät olivat ruskistuneet, lusikoin ne pois vuoasta ja suolasin kevyesti. Sitten revin pallollisen mozzarellaa parsojen päälle ja laitoin paistoksen hetkeksi gratinoitumaan uuniin. Seuraksi vielä keitettyä kanamunaa ja herkkutaivas aukesi. Parsa ja cashew-pähkinät selvästikin tykkäävät toisistaan.

Ruusuja ja leipää!

Otsikossa viittaan erään mielenosoituksen teemaan. Arvostakaamme siis saamiamme ruusuja ja erityisesti leipää, jonka ansaitsemiseen meillä nykypäivän länsimaisilla naisilla on melko lailla erilaiset mahdollisuudet kuin kanssasisarillamme vielä 100 vuotta sitten, puhumattakaan kanssasisarista niissä maissa, joissa naisten oikeudet ja valinnan mahdollisuudet ovat edelleen hyvin vähäiset. Toivoisin, että Kansainvälisen naisten oikeuksien päivän perimmäinen syy ei hukkuisi kaiken maailman hemmotteluhoitopakettien ja messujen hälinään.

Ja tämän aasinsillan kautta sujuvasti juustopiiran pariin. Mies oli tuonut kaupasta Koskenlaskijan uutta cheddar-valmistetta, jota hiukan ihmettelin ennenkuin keksin, mihin moista tunkisi. 

Juustopiiras

Pohja:

100 g leivontamargariinia

1 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 dl turkkilaista jugurttia

Täyte:

1/2 prk Koskenlaskija-cheddar Ruokaa

3 munaa

1 dl Sinistä emmental-juustoraastetta

2 dl kermaa

mustapippuria, timjamia

1 rkl dijonin dinappia

Nypi kuivat aineet margariinin kanssa karkeaksi, jauhemaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tikinaksi. Painele piirasvuoan pohjalle, pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa n 10 minuuttia. Tee sillä välin täyte. 

Riko munat kulhoon ja sekoita haarukala niiden rakenne hajalle. Lisää muuta aineet ja sekoita massaksi. Levitä esipaistetulle pohjalle sinappia ja kaada täyte sen päälle. Paista 20 asteessa n 20 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on kauniin ruskea ja täyte on hyytynyt.

Tarjoile vihersalaatin seurana.

Lämmin batattisalaatti

Minua on jo muutaman päivän vaivannut ajatus lämpimästä bataattisalaatista. Tänään siitä piti saada versio tulille ja testiin. Hyvää tuli. Erittäin hyvää.

1 bataatti kuutioina

1 punainen paprika kuutioina

purkki Bonduelle kikherneitä (toki muutkin käyvät, nuo vain ovat minun suosikkejani)

rypsiöljyä ja voita

1 valkosipulin kynsi

1 tl tulista savupaprikajauhetta

0,5 tl jeeraa jauhettuna

timjamia

suolaa

mustapippuria

tuoretta korianteria

loraus neitsytoliiviöljyä

kurpitsansiemeniä

tarjoiluun turkkilaista jugurttia

Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle luraus öljyä ja reilu nokare voita, murskattu valkosipuli, savupaprikajauhe ja jeera. Anna hautua hetken ja lisää bataattikuutiot. Paistele matalahkolla lämmöllä kymmenisen minuttia ja lisää timjami, paprikakuutiot ja pavut. Anna hautua kunnes bataatit ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon silputtua korianteria, luraus oliiviöljyä ja kourallinen kurpitsansiemeniä. Pyöräytä sekaisin. Tarjoile turkkilaisen jugurtin kanssa.

Gluteenittomat papu-kesäkurpitsapihvit

Pitkästä aikaa innostuin tekemään keittiössä muutakin kuin jo kauan hyväksi havaittuja ja varmasti onnistuvia annoksia. Muut söivät uunikanaa riisipedillä, joten jouduin keksimään itselleni ihan oman annoksen.

Oikeastaan minun piti tehdä pihvejä mustapavuista ja kesäkurpitsasta, mutta kun tuo havaintokyky on mitä on, avasinkin kidneypapupurkin. No, papuja kuin papuja, sai luvan kelvata... Toinen haaste (oikean papupurkin löytämisen lisäksi), oli valmistaa pihvit gluteenittomina, että voin mahdollisesti tarjota moisia joskus siskollenikin. Ja juu, ihan onnistuivat ja maistuivat. 

Gluteenittomat papu-kesäkurpitsapihvit

Tetra/285g (go green) Kidney-papuja

10 cm pätkä kesäkurpitsaa

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl vettä

2/3 dl gram-jauhoja
1 rkl tuoretta korianteria
1 rkl tuoretta persiljaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl suolaa

mustapippuria

öljyä paistamiseen

Valuta, huuhdo ja muussaa pavut muusinuijalla karkeaksi soseeksi. Raasta kesäkurpitsa karkeahkoksi raasteeksi ja lisää papumössöön. Lisää valkosipuli, mausteet ja gram-jauhot ja sekoita taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa.

Muotoile pienehköiksi pihveiksi ja paista öljyssä rapeiksi. Itse söin vihersalaatin, dijon-sinapilla ja savupaprikajauheella maustetutun turkkilaisen jugurtin ja feta-juuston seurassa. Herkkua.

Päättelyä ja jämäruokaa.

Meillä keitetään usein ihan tarkoituksella reilumpi kattilallinen perunoita js syödään sitten jonain päivänä paistinperunoita. Välillä toki niistä tulee myös uunilohkoja, pyttistä, talonpojan munakasta tai mitä milloinkin. Nyt teki mieli jotain vähän erilaista. Strömsössä tehtiin yöruokana janssonin kiusausta pizzan muotoon ja sitä se ajatus sitten lähti. Vaikka oikeastaan en tehnyt mitään sinne päinkään. Kuten normaalia. Mutta inspiraatio, you know.

Hain pakkasesta lehtitaikinalevyjä sulamaan ja voitelin ne turkkilaisella jugurtilla. Ripottelin päälle pikkuisen juustoraastetta. Lisäsin viipaloituja keitettyjä perunoita ja sekoitin niiden päälle seoksen, johon tuli puristettuja valkosipulinkynsiä, suolaa, pippuria, rosmariinia ja oliiviöljyä. Lisäsin halloumia kuutioina perunoiden seuraksi ja sekoitin juustorasteeseen pari kanamunaa ja levitin seoksen perunoille. Paistoin 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Ja ah miten oli hyvää.

Tässähän kauneus on siinä, että reseptiä voi vähän varioida ja hyödynnellä myös pestonjämät, tuorejuustot, vanhenevat tomaatit ja paprikakuutiot, fetajuustot, juuston pohjapalat, you name it. Kuvassa oleva pala on muuten jämäruoan jämänä jäänyt piiras, jonka söin tänään lounaaksi. Oli edelleen herkkua.

Tässä on pipo, joka kudoin pariin kertaa, kun eka yritys oli niin tolkuttoman suuri. Malli on Ullaneuleesta, nimeltään Kierros ja onpa muuten ensimmäinen pipo, joka tuntuu ihan oikeasti istuvan päähäni ja vieläpä näyttävän ihan hyvältä. Toimii myös bad hair day -pipona. Lankana on Cascaden 220 Sport ja puikot taisivat olla kokoa 3,5, joten löysän käsialan (joskin ihan kohtuullisen kokoisen kuupan) omistajana jouduin vähentämään jopa pienimmän koon silmukkamääriä reippaasti. Mutta sehän ei ollut ongelma, kun ohje oli äärihelppo muokattava. Sanoisin, että oikein kiva pipo, lopulta... Ja jostain syystä mallikerta ei helppoudestaan huolimatta käynyt puisevaksi toteuttaa.

Ja kun päättelyn alkuun pääsin, päättelin tytön lörppätupsupipon samaa vauhtia. Tämäkin on kudottu pariin otteeseen, koska ekasta tuli (tadaa) aivan liian iso. (Millaisina jättipäinä minä oikein sukuani pidän, kysyn vaan?). Mutta hyvä tuli lopulta ja mieleinen. Lankana Garnstudion Big Merino, puikot vissiin neloset ja toteutus tasona ainaoikeaa ja kavennukset hiukan tunteen mukaan (yhtään en siis muista) Kaulassa roikkuukin jo aiemmin valmistunut ja ahkerasti käytetty tuubihuivi samasta langasta. Urheilupipona tuo ei taitaisi pysyä menossa mukana, mutta ehkä vähän rauhallisemmassa elämässä. Ainakin lanka on ihan unelmanpehmoista ja oikeastaan tekisi mieli tilata itsellekin ainakin pipon verran lankaa, jos en vallan settiä intoudu toteuttamaan.

Itse asiassa päättelin vielä yhden viittatyyppisen vaatekappaleen, joka menee joskus kälylle ulkomaille, kunhan saan keksittyä järkevän toimitusmuodon. Se nyt jäi kuvaamatta, mutta armaani mielipide oli, että vaatekappale on vallan käyttökelpoisen näköinen. Toivottavasti kelpaa, kun joskus pääsee omistajansa käyttöön.

Ja kaikki tämä yllättävä into päättelyyn ja valmiiksi saattamiseen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että saunan eteisessä odottaa sen luokan pyykkien maunteverest, että jopa päätteleminen on hauskempaa kuin sen setviminen... Oi ihana prokrastinaatio (kiitos Marikalle tästä käsitteestä).

Subihimo iski ja pikkuisen itse tekemisestä muutenkin

Aamulla ei oikein nukuttanut, Heräsin jo viideltä pyörimään. Päivällä nukutti sitäkin enemmän ja iltapäivästä iski vielä vietävä pikaruoan himo. Subway-leipää olisi pitänyt saada. Vaan ei, eipä ole moisia ison maailman ihmeitä täällä lähimaillakaan, joten itse oli käytävä leipomaan. Samalla vaivalla tein sitten vähän terveellisempää leipäpuolta silkan vehnäpullan sijaan. Laitoin taikinaan splttihiutaleita ja spelttijauhoja vehnäjauhojen lisäksi. Lisäksi sekoittelin oman versioni hunaja-sinappikastikkeesta ja isompi tyttö vaati kotitekoista majoneesia. Senkin pyöräytin. Ja olipa muuten hyvää. Taisi itse asiassa oll aparempaa kuin esikuvansa. Ainakin väittäisin, että kustannuksia tuli vähemmän kuin valmiina noutaessa.

Vatsa täynnä olikin hyvä alkaa joululahjojen askarteluun isomman neidin kanssa. Noiden käsityöopetus on ollut luvalla sanoen retuperällä jo pidemmän aikaa ja päätin, että kaipa se on itse otettava työvälineitä kauniiseen käteen ja sovittava perheen sisäisestä kässäkerhosta. Jonkinmoisista käsityökyvyistä kun on minun näkemykseni mukaan varsin paljon hyötyä elämän varrella. Tekeminen opettaa niin paljon enemmän kuin ensikatsomalta voi kuvitella. 

Ihmeellinen on elämä...

Olen mykistynyt. Perheemme tiukin ruokakriitikko katsoi, että tekemäni ruoka oli hyvää, jopa syömiskelpoista. No, toki paprikat piti kaivella sivuun ja salaatista armon sai vain kurkku, mutta silti. Ruoka oli hyvää! Olen järkyttynyt. (No syö tuo muusia ja lihapullia ja pizza on kuulemma hyvää, mutta että ihan muukin kelpaa.) Niin ja kyseessähän oli ruoka johon tuli rutkasti cheddaria, kananmunia ja kermaa. Että ei kai noilla kamalan pahaa lopputulosta saa aikaiseksi. 

Juustoiset uunimunakkaat

(12 kpl)

~2 dl cheddaria tms vahvaa juustoa raasteena

2 dl kermaa

4 munaa

mustapippuria

muutama pala silputtua pakastepinaattia sulatettuna

täytteeksi esim. kinkkusuikaleita, fetaa, paprikakuutioita

Riko munat kulhoon ja vatkaa haarukalla niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma ja sulatettu pinaatti. Lisää mausteet ja juustoraaste. 

Laita muffinssivuokiin (käytin silikonisia muffinssipellillä) pohjalle täytteitä ja jaa munaseos täytteen päälle. Paista 175 asteessa 30-35 minuttia kypsiksi ja läpeensä hyytyneiksi.

Pikaruokien parhaimmistoa

Tänään piti kehitellä pikainen päivällinen ja sitä tehdessäni muistin Marikan taannoisen haasteen nopeista arkiruoista. Jotta kaivoinpa kameran esiin kokatessani. Ensin tein tuoretomaateista, valkosipulista, öljystä, yrteistä ja reilusta köntsästä margariinia ja lurauksesta oliiviöljyä tomaattisoosin. Samalla hautuivat nuudelit kypsiksi ja lisäsin ne ja suolan ja pippurin kanssa kastikeeseen. Sitten vain neljä kananmunaa kulhoon, pikkuisen mausteita perään ja soosin päälle. Loppuvaiheessa vielä kevyt kuorrutus juustolla kannen alla ja a vot - ihan huippuherkku valmistui. Ja todellakin alle puolen tunnin.

Illalla otin lapion ja kottarit käsittelyyn ja jatkoin parkkipaikan vierustan parissa. Omenapuun alla oli iso kasa betoninpaloja, joiden toimittaminen kaatikselle olisi aika kallis kuorma. Joten niistä syntyi polku raparperin luo ja samalla kivipuro ja vähä reunusta omppupuun ympärille. Kaivelin mursketta vähemmälle, vuorasin maan sanomalehdillä ja kärräsin pienen kerroksen multaa koloon. Sitten kaivelin vielä muista maista maahumalaa, suikeroalpia ja kevätkaihonkukkaa maanpeitteeksi. Toivottavasti intoutuvat kasvamaan. Tuonne voisi sopia aika mukavasti myös syvänsininen skillamatto keväällä. Pitänee tiputtaa muutama sipuli joskus kylväytymään.

Niin ja niitä betoninpaloja siirrellessäni ajattelin lämmöllä Ti:tä ja Susannaa. Sammakkoja riitti murikoiden seassa aika kiitettävästi. Onneksi se olin minä, joka niiden hyppelyä seurasi eikä kukaan kovasti sammakkokammoinen yksilö.

Salaattiaika

Jotenkin helle hellii niin, että ruokahalu ei ole kovin huikea. Mieluusti teen kokkausvuorollani jotain salaatintapaisia. Tekisin noita enemmänkin, mutta kun tuo pienempi neiti on toiselta nimeltään Nirso ja tökkii haarukallaan vihreitä lautasen reunasta toiseen... Käyn siis väsytystaistelua ja lisäilen makaronin ja perunoiden sekaan välillä sitä, mitä muutkin syövät.

Tämän kesän ehdottomaksi suosikkiyrtikseni on noussut basilikaminttu. Siinä yhdistyvät molempien parhaat ominaisuudet - mintun raikkaus, basilikan pippurisuuteen - vieläpä ilman basilikan yletöntä kylmänarkuutta. Toivottavasti tuo kestää penkissään talven yli tai ainakin taimia löytyy ensi kesänäkin puutarhalta. Muutenkin mintut ovat ihania. Minulta löytyy pihalta piparminttua, viherminttua, suklaaminttua, sitruunaminttua, basilikaminttua ja tosiaan edellisessäkin postauksessa mainittua väriminttua kahdessa sävyssä.

Tänään käytin basilikaminttua lämpimän parsakaali-kikhenesalaatin mausteeksi. Ohje on vähemmän etikkainen mukaelma kaveripiirissäni joskus  kiertäneestä ohjeesta. 

Parsakaali-kikhernesalaatti.

Kaksi pientä parsakaalinpäätä

Purkillinen Bonduellen kikherneitä

Fetajuustoa

kastike:

1 tl Dijonin sinappia

luraus hunajaa

suolaa, pippuria

2 tl omenaviinietikkaa

rypsiöljyä

tuoretta basilikaminttua, tuoretta timjamia, persiljaa

Laita vesi kiehumaan ja tee kikherneiden kastike. Sekoita aineet öljyä ja yrttejä lukuunottamatta kulhossa, lisää öljy vähitellen niin, että muodostuu tasainen kastike. Lisää joukkoon reippaasti silputtuja yrttejä. Lisää pavut maustumaan.

Leikkaa parsakaalista nuput ja keitä niitä viitisen minuuttia suolavedessä. Lisää nuput papujen joukkoon ja sekoita. Lisää halutessasi fetajuustoa tai vaikka kinkkua tms., jos syöt lihaa. Ylijäänyt salaatti maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. 

Mangoldia

Kylvin tänä vuonna ensimäisen kerran kokeiluna mangoldia ja sehän on osoittautunut oikein satoisaksi kasviksi. Käytön suhteen olen ollut hieman hämilläni, mutta aina välillä tuota on tullut heitettyä ruokiin sekaan tai lisukkeeksi. Tänään tuli mieleen, että kikherneet ja mangoldi varmaan sopisivat kavereiksi ja hoplaa, ne muuten sopivat. Hyvin. Erittäin hyvin.

Kikherne-mangoldimuhennos

1 prk säilöttyjä kikherneitä (Bonduelle)

1 valkosipulinkynsi

Nippu mangoldia

Öljyä

Savupaprikajauhetta

Suolaa, mustapippuria

Pilko mangoldin varret. Suikaloi lehdet. Laita paistinpannu tulelle ja kaada siihen luraus öljyä. Murskaa valkosipuli öljyyn ja anna pehmitä hetken ajan. Lisää kikherneet ja paprikajauhe ja kuullottele hetki. Lisää mangoldinvarret ja pehmitä lisää. Lopuksi heitä sekaan mangoldin lehdet ja hauduta kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Tarjoa seurana nokare turkkilaista jugurttia.

(Kirotusvihreiden copyrigt migreeni)

Paahdettu salaatti

Tänään iski ihan totaalitukos päivällisen suhteen. Karjalanpaisti oli lihansyöjille hautunut uunissa, mutta sen seuralainen. Peruna ei huvittanut, pastaakin on tullut syötyä luvattoman usein ja lohkojuuresvaihtoehto tuli toteutettua eilen. Tuijotin tyhjin katsein jääkaappiin ja haa! Siellä oli kukkakaalia ja heti muistin lukeneeni herkullisesta paahdetusta kukkakaalista. Jotta tuumasta toimee. Keksin pyörän uudelleen ja tungin kaapin antimia paahtumaan lämmintä salaattia varten.

Paahdettu vihannessalaatti

1/2 kukkakaali (tai yksi pieni)

paprika

purkillinen isoja, valkoisia papuja

kurpitsansiemeniä

öljyä

kynteliä, suolaa, pippuria

tuoretta korianteria

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Viipaloi kukkakaali pellille, paloittele paprika ja levitä pavut. Pirskottele vihannesten päälle öljyä, kynteliä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa puolisen tuntia. Heitä suunnilleen 20 minuutin kohdalla kurpitsansiemenet uuniin paahtumaan.

Sekoita salaatiksi ja silppua mausteeksi tuoretta korianteria.

Lisäksi tein kastikkeen turkkilaisesta jugurtista, hunajasta, suolasta ja mustapippurista.

Hamsteri...

Totesin taas kerran, että hamsteri mikä hamsteri. Vähän joka asiassa... Tänään oli taas tyypillinen tämän kesän säätila. Vietävän kylmä ja vettä vihmova ilma. Ulkotyöt eivät houkuttaneet ja sisälläkin olo vähän kyllästytti. (Eilen oli kieltämättä pitkästä aikaa ihan oikeasti kesä ja mukava päivä viettää ulkoilmaelämää.) Joten ajelimme Plantageniin.

Enpä ole siellä ennen käynytkään. Matkaa lähimpään myymälään on sen verran, että ihan tuosta vain ei viitsi ajella ja rehellisesti sanoen taidan jatkossakin tyytyä lähempänä sijaitsevien kauppojen valikoimiin. Eipä tuo kovin kummoinen myymälä ollut tarjonnaltaan. Melkoisen kallis joiltain osin, mutta valikoimakaan ei erityisemmin sykähdyttänyt. Mutta koska olen hamsteri, tarttui tuolta jokunen taimi ja siemenpussi mukaan kuitenkin.

Joten tutkimpa illasta kaappejani ja useampaan paikkaan varastoimiani siemenpusseja. Joita muuten riitti. (Osaselitykseksi kelvatkoon, että yksi säilytysloota oli pari vuotta tiellä tietymättömillä jonkun muun kuin minun siivoamanani). Mutta.. Puoli roskiksellista niitä avattuja pusseja oli. Toki tiedän, että osasta pusseista varmaan löytyisi vielä itäviäkin siemeniä, mutta todenpuhuen en jaksa nähdä sitä vaivaa, että kylväisin ja kokeilisin ja toteaisin, että ei onnistu jne. jne. Jotta kaikki yli viisivuotiaat (niistä viisitoistavuotiaista puhumattakaan) ja osa allekin olevaa ikäluokkaa saivat lähdöt. No, jotain säästin kylvettäväksi joutomaille ja paikkoihin, joissa itäminen olisi vain iloinen yllätys.

Päivällisellä meillä oli porkkanalettuja, joiden seuraksi tiein jotain tsatsikintapaista. Sitä jäi ylitse, joten jouduin vielä illaksi leipomaan tuoretta leipää spelttivahvistuksin sen seuraksi. Oi ja nam. Lapset olisivat syöneet leivät kokonaan kerralla, mutta valvotun yön uhka sai minut toppuuttelemaan juurileivotun leivän ahmimista. Eipä silti, ihan kohtuumäärän herkkua upotin kyllä omaankin mahaani.

Tsatsikintapainen

1 pieni kurkku

1 valkosipulin kynsi

kourallinen mintunlehtiä, persiljaa, basilikaminttua

hunajaa

suolaa pippuria

1 dl turkkilaista jugurttia

Raasta kurkku karkeaksi, anna valua siivilässä puolisen tuntia ja purista kevyesti ylimääräisiä nesteitä pois. Hienonna valkosipulinkynsi ja yrtit ja sekoita kurkkurasteeseen. Lisää jugurtti ja hunaja ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tänään oli melkoisen mielenkiintoinen päivä noin säätilaa mittarina käyttäen. Kaikkea löytyi kirkkaasta päivänpaisteesta kaatosateeseen, rakeisiin ja yllättävään ukkosmyrskyyn. Ja muutokset tapahtuivat hämentävällä tahdilla. Sattuneesta syystä tuli aamun pikaulkoilua lukuunottamatta pysyttyä aika tavalla neljän seinän sisäpulella.

Ja sisälläolo sitten aiheuttaa kummallista intoa ruoanlaiton suhten. Päätin keräillä kiltti äiti -irtopisteitä ja tarjoilin lounaaksi hodareita. Sämpylät tein itse ja omiin nakkikoiriini myös nakit. Olivat muuten parempia kuin aiemmin tekemäni. Jotenkin vain tuo vaihe, kun käärin nakkitaikinaa elmukelmuun ja keittelen pötköjä, tuppaa naurattamaan joka kerta yhtä paljon.

Illalla ohjelmassa oli koko perheen askartelua. Mies piipahti kotimatkallaan Ikeassa ja toi pari tuolia (joista joskus myöhemmin enemmän) ja isomman neidin huoneeseen kirjahyllyn. (Nyt niitä Billyjä taas saa valkoisena. Mikä ihme toimitustauko taannoin olikaan.) No, joka tapauksessa neito oli hyllystään ja kirjoistaan niin onnellinen, että lupasi poikkeuksellisesti esiintyä myös blogissa. Jotta silvuplee vaan. Hiukan kyllä huolestuttaa, koska oikeasti tuo hylly on jo aika täynnä heti alkuunsa. Mitäs sitten teemme, kun se täyttyy kokonaan? Kuvittelin, että tuonne olisi mahtunut jokunen peli alakerran hyllyjä täyttämästä, mutta mitä vielä...

Niin ja lähiaikoina lienee syytä pieneen kuvapäivitykseen neidin huoneesta muutenkin. Jollakin muullakin on iskenyt sisustusvimma ja huoneeseen pitää saada maatuskateemaa. Onnistuu. Mutta siivota voisi ennen isompia verhojenvaihtoja.

Tämä on aika kuvaava esitys tästä kesästä... Katselin juuri koneelta kuvia kesistä, jolloin olemme asuneet täällä ja voi että miten ihanan aurinkoista ja juu - kesäistä niissä olikaan. Kukkaset kukkivat, lapset hilluivat helleasuissaan ja uimarantaretket olivat päivittäisiä. Jotta voihan masennus. Tosin kyllä Silakka sentää mulkkasi kunnolla tuossa vesilävessä kaatopaikalla. Toinen saapas oli puolillaan vettä. Melkein kuin olisi käynyt uimassa.

Eipä tässä muuta sitten voi kuin yrittää vetäistä villaista niskaan, laittaa puita pesään ja valmistaa lohdullisia ruokia. Yletön sisäileminen on aiheuttanut jopa kesällä ennenkuulumatonta sisustamisen tarvetta. Yleensä kesäisin eniten sisustamiseen viittaavaa on rantapyyhkeiden ripusteleminen milloin minnekin kuivamaan ja isoimpien hiekkakasojen eliminointi eteisestä.

Niin ja se ruoka. Tänään tein kasviksilla täytettyä munakasrullaa. Oli hyvää, jopa lasten mielestä. Paitsi kesäkurpitsa, joka ei kuulemma edelleenkään ole missään olosuhteissa hyvää. Hmpf. Minun mielestäni se kyllä oli, tuollakin. Niin ja rucola, se on suoraan omalta takapihalta. Sitä osastoa, joka suostuu kasvamaan säästä huolimatta.

Kasviksilla täytetty munakasrulla

Munakas:

6 munaa 

6 dl maitoa 

1 dl vehnäjauhoja 

1 tl suolaa 

2 tl voita tai öljyä

Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon loput aineet. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja paista 200 asteessa n 20 minuuttia.

Täytteet:

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa

hunajaa, suolaa, pippuria, öljyä, timjamia, rosmariinia,valkosipulia

Laita aineet kattilaan ja anna kiehua rauhassa puolisen tuntia, kun teet pohjaa ja muita täytteitä.

1 kesäkurpitsa

1 murskattu valkosipulin kynsi

öljyä ja margariinia/voita

Suolaa, pippuria, persiljaa

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä. Laita öljy ja rasva pannuun, murskaa valkosipuli sekaan. Lisää hetken kuluttua kesäkurpitsa ja hauduttele ja kääntele kypsähköksi. Mausta.

Lisäksi:

Juustoraastetta, raejuustoa, tuoreyrttejä (esim timjamia, meiramia, minttua).

Kun kypsä munakaspohja on jäähtynyt hiukan, kumoa se puhtan leivinpaperin päälle. Levitä pinnalle tomaattikastiketta, kesäkurpitsaviipaleet, tuoreyrttejä, raejuustoa ja juustoraastetta. Kääri rullalle. Lisää pinnalle ylijäänyttä tomaattikastiketta ja juustoraatetta. Kuorruta 200 asteessa n 20 minuuttia.

Raparperia!

Kävin kurkistamassa muutaman päivän tauon jälkeen raparperipensastani. Olen tyrmistynyt, raparperit ovat val-ta-via... Ja niitä on vaatimattomasti kaksi puskallista. Jotta vaihteeksi on ohjelmassa tutuille tyrkyttämistä ja vimmattua käyttötarkoituksten etsimistä. En viitsi mahdottomasti pakastella raparperia, koska oikeasti sitä tulee käytettyä talvella aika vähä. Se on minulle kausivihannes ja parhaimillaan tuoreena. Mutta mutaman purkilisen soisi pakastaa ja ehkä keittää kokeeksi hilloakin pakkaseen. Chutneykin voisi toimia.

Tänään intouduin tekemään raparperipiirakkaa twistillä. Eli ensin pilkoin muutaman varren ja kiehautin niitä hetken oksaalihapon (ts. kitkeryyden) vähentämiseksi ja kaadoin vedet pois. Sitten silppusin seokseen muutaman mintunlehden ja lisäsin sokeria ja annoin kiehua hillokkeeksi. Pohjaksi tein ihan tavallisen murotaikinapohjan, kaadoin jäähtyneen hillokkeen sille ja päälle rahkaa, kananmunaa, kookoskermaa ja sokeria sisältävän seoksen. Paistamisen loppuvaiheessa vielä ripottelin pinnalle kookossokeria ja kovensin lämpöä, että sokeri suli ja rapsakoitui.

Jopa pienempi nirsoilija veteli piirakanpalansa varsin nopsaan alas ja kehui, että oli hyvää. Yleensä raparperi on tuossa suunnassa aiheuttanut yhtä pahaa irvistelyä kuin esim. propolisuutteen tarjoaminen.

Muuten teen raparperista hyvettä, joskus kiisseliä, erilaisia piiraita, marinadia lihalle. Jotain uutta pitäisi keksiä. Pitänee sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan ja tutkia vaihtoehtoja. (Tuo raparperipossu on muuten perheen lihansyöjien mukaan ihan huikean hyvää.) Vinkatakin saa, jos itsellä on tiedossa vastustamattomia raparperiherkkuja.

Ruokaremonttia

Jotenkin taas kevään tullen alkaa kiinnostaa enemmänkin, mitä suuhunsa laittaa. Minä en hae mitään bikinikuntoa, koska en esiinny bikineissä julkisella paikalla enkä ui, mutta jotenkin kevään tullen huomaan usein alkavani katsella tarkemmin, mitä lautaselta löytyy. Etenkin lounaat niinä päivinä, kun olen Silakan kanssa kaksin, tuppaavat olemaan minulle vähän sitä, mitä helposti saa raavittua kasaan, siis tyyliä makaronia ja juustoraastetta... Ei järin laaja-alaisesti ravitsevaa mallia siis.

Nyt olen vähitellen alkanut katsella vähän tarkemmalla silmällä jääkaapiin ja ostaa kaupasta esim. avokadoa ym. helposti evääksi muotoutuvia kasviksia. Tänäänkin havaitsin keränneeni jääkaapin jämistä itselleni ihan kelvollisen salaatin. Siihen tuli vihersalaatin jämiä, ylijääneet parsat, täysjyvämakaronia, fetapaketin jämät, basilikaa, kananmuna, pähkinöitä ja turaus salaatinkastiketta. Ja oli hyvää, oikeasti hyvää. 

Ja ei, en todellakaan ole mikään terveysintoilija. Voisin kyllä olla. Herkkuja uppoaa ihan kohtuudella. Olen pahimmanlaatuinen keksihamsteri ja rakastan suklaata ja leivonnaisia. Yritän kuitenkin noudattaa jonkinmoista kohtuutta (talvisaikaan tosin etenkään suklaan suhteen tuloksilla ei voi kehua) ja kerätä edes useimpina päivinä eteeni pari ihan täysipainoiseksi laskettavaa ateriaa. Sitten jonain päivinä syön ihan surutta pizzaa ja toisena (kasvis)hampurilaisen ja seuraavana maistuukin taas vain salaatti. Ja kohta tulee kesä, mintut nousevat ja pääsen nauttimaan minttu-meloni -salaatista, joka on grillatoun halloumin seurana ihan herkkujen herkkua.

Mitä te muut syötte keväisin ja vaikuttaako vuodenaika paljon siihen, mitä haluatte syödä?

Ravintoasiaa

Viime aikoina blogeissa on noussut melkein jo trendiruoaksi karjalanpaisti. Meillä sitä on muutaman vuoden ajan hyödynnetty laiskan emännän helppona sapuskana, se kun valmistuu melkein itsekseen. Mielestäni silloin, jos lihaa syö, pitää ymmärtää, että liha ei ole vain niitä fileitä ja hienoimpia osia. Itse asiassa nuo edullisemmat ruhonosat ovat usein paljon maukkaampia, ne vain vaativat hiukan enemmän aikaa, ovat slow foodia. Itsehän en lihaa syö, mutta valmistan kyllä perheelleni liharuokia, mutta pyrkien siihen, että lapset oppivat syömään muutakin kuin nakkeja ja kalleimpia osia.

Tänään tosin en tehnyt ihan perinteistä karjalanpaistia. Tuunailin pikkuisen eli paistoin ensin pohjaksi paketillisen pekonia ja ruskistin paistilihat pekonin rasvassa. Pilkoin joukkoon pari porkkanaa ja valkosipulinkynttä, maustoin rosmariinilla, timjamilla, laakerinlehdellä, mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa (pekoni on itsessään melkoisen suolaista). Kippasin lihat uunivuokaan (koska patani on edelleen ruosteessa ja rasvaamaton) ja kiehautin pannun puhtaaksi muutamalla desillä vettä. Paisti kaipaa nestettä seuunnilleen sen verran, että lihat peittyvät. Sitten vain vuoka 175-asteiseen uuniin neljäksi tunniksi foliolla peitettynä hautumaan ja liha on taatusti mureaa. Sitä en ymmärrä, miksi pakkauksessa väitetään, että 2,5 tuntia riittää paistamiseen. Riitää toki, jos tykkää sitkeistä lihamöykyistä, mutta alle kolmen tunnin ei liha kyllä mureudu.

Niin ja kuvassa on hämäyksen vuoksi lounaaksi tehtyä kasvissosekeittoa. Unohdin näpätä kuvan lihansyöjien annoksesta. Tuo sosekeittokin oli muuten melkoisen hyvää. Siihen tuli perunoita, kesäkurpitsaa, paprikaa, kukkakaalia ja valkosipulinkynsi. Mausteeksi rosmariinia, pippuria ja suolaa ja joukkoon soseutuksen jälkeen liraus kookoskermaa. Nam.

Harrastimme me pikkuisen sielun ravintoakin. Ulkona kun oli lievästi sanoen kurja ilma ja melkoinen pääkallokeli, joten jätimme ulkoilut minimiin. Jotain piti kuitenkin keksiä ja maalaaminen virkistää aina. Pikkuneiti maalasi oman työnsä hyvin määrätietoisesti ja nopeasti, minä en ollut ehtinyt vielä kuin luonnostella työni ennenkuin taiteilijatoverini jo siirtyi seuraavan harrastuksensa pariin. Onneksi neiti viihtyy seurassani hyvin, kun piirrän tai maalaan ja keksii jopa sellaista rauhallista tekemistä. No, en minä sittenkään ehtinyt edes kaivaa niitä vesivärejä esiin. Jatketaan joku toinen päivä ja jos työ onnistuu, mahdollisesti saatan jopa julkaista sen täällä. Ainakin itseäni vähän nauratti piirrellessäni.

Hei rullaatirullaa...

Jääkaapissa huuteli munakoiso. Olin ostanut senjo sen verran monta päivää sitten, että tiesin, etä se olisi syytä hyödyntää nopeasti. Ajatuksena oli ollut tehdä munakoisokaviaaria tai muuta dippiä, mutta sitten ei huvittanutkaan vaan oikeastaan teki mieli tehdä otain kiinteämpää syötävää. Tutkin ohjeita ja jääkaapin sisältöä ja kehittelin niiden pohjalta oman versioni täytetyistä munakoisorullista. Ihan huippuhyvä tuli!

Munakoisorullat

1 munakoiso

öljyä

täyte:

pala vaaleata leipää

1valkosipulin kynsi

kourallinen persiljasilppua

2 rkl parmesaniraastetta

2 rkl jotain muuta juustoraasteta (meiltä löytyi Fontalia)

suolaa

pippuria

kuivattua minttua

vuokaan:

purkillinen paseerattua tomaatia (n. 300 g?)

hunajaa

rosmariinia

suolaa pippuria

raastettua parmesania

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. puolen sentin siivuiksi. Sivele pinnoille öljyä ja paista viipaleet kevyesti pehmeiksi.

Murenna leipäviipale kulhoon ja lisää siihen valkosipulinkynsi murskattuna ja muut aineet. Levitä täytettä munakoisoviipaleille ja pyöritä viipaleet rulliksi univadille. Kiinnitä rullat hammastikulla. (Jätä osa täytteestä kuorrutusta varten)

Kaada vuokaan ja rullille purkillinen paseerattua tomaattia, lisää pinalle juoksevaa hunajaa ja mausteet. Ripottele pinnalle leivänmuruseos ja raasta lisää juustoa. Gratinoi uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

Me söimme juustotortellinien seurana, höysteenä nokare turkkilaista jugurttia ja reippaasti vihersalaattia. Ihan herkkua.