tiistai 16. joulukuuta 2014

Subihimo iski ja pikkuisen itse tekemisestä muutenkin

Aamulla ei oikein nukuttanut, Heräsin jo viideltä pyörimään. Päivällä nukutti sitäkin enemmän ja iltapäivästä iski vielä vietävä pikaruoan himo. Subway-leipää olisi pitänyt saada. Vaan ei, eipä ole moisia ison maailman ihmeitä täällä lähimaillakaan, joten itse oli käytävä leipomaan. Samalla vaivalla tein sitten vähän terveellisempää leipäpuolta silkan vehnäpullan sijaan. Laitoin taikinaan splttihiutaleita ja spelttijauhoja vehnäjauhojen lisäksi. Lisäksi sekoittelin oman versioni hunaja-sinappikastikkeesta ja isompi tyttö vaati kotitekoista majoneesia. Senkin pyöräytin. Ja olipa muuten hyvää. Taisi itse asiassa oll aparempaa kuin esikuvansa. Ainakin väittäisin, että kustannuksia tuli vähemmän kuin valmiina noutaessa.

Vatsa täynnä olikin hyvä alkaa joululahjojen askarteluun isomman neidin kanssa. Noiden käsityöopetus on ollut luvalla sanoen retuperällä jo pidemmän aikaa ja päätin, että kaipa se on itse otettava työvälineitä kauniiseen käteen ja sovittava perheen sisäisestä kässäkerhosta. Jonkinmoisista käsityökyvyistä kun on minun näkemykseni mukaan varsin paljon hyötyä elämän varrella. Tekeminen opettaa niin paljon enemmän kuin ensikatsomalta voi kuvitella. 

2 kommenttia:

  1. Minun täytyy kyllä myöntää, että aika ajoin tulee oikein himo itse tehtyihin vehnäsämpylöihin, juuri niihin epäterveellisin! Ja on ihanaa, että käsityöperinne elää ja taitoja siirretään lapsille eteenpäin, Minusta oli ihanaa kun äiti neuvoi ja opetti käsitöitä ja oli kyllä ihmeen kärsivällinenkin, vaikka ei varmasti aina niin helppoa ollutkaan kanssamme... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä kuvitella, että hermo oli taatusti opettajalla melkoisen kireällä pariin otteeseen. :D Noin mitä omaakin kärsivällisyyttäni ja luontaista kätevyyttäni käsitöiden tekijänä muistan...

      Poista