Tänään somistin pikaisesti mummonurkkaukseni jouluisemmaksi. Laitoin istuimeen suojaksi pienen gobeliinin ja kaivoin kelim-tyynyn kaapista. Ne sopivat jotenkin hauskasti tuon vanhan ompelupöydän seuraksi. Iltapäivällä piipahdimme Ikeassa ja päätin sijoittaa tyynyjen sisustoihin. Kummasti ryhdistyivät saatuaan sisäänsä tukevampaa tyynyainesta. Nyt kelpaa loikoilla ja lepuuttaa päätänsä pehmoisilla pieluksilla.
(Huomenna lupaan raivata kirjahyllyn. Ehkä.)
Ikeasta tarttui mukaan myös valosarja tyttöjen huoneeseen. Yleensä minulla on varsin hyvä hahmotuskyky ja olen selättänyt Ikeankin ohjeet vaikeuksitta. Tällä kertaa meni hetken aikaa sormi suussa. Toki ymmärsin ihan osia katsomalla, miten nuo oli tarkoitus koota, mutta ohjeet oli laadittu sen verran kryptisellä tyylillä, että mietin, josko ratkaisu ei olisikaan niin helppo kuin ihan ekaksi ajattelisi. No, kokeilin kuitenkin ja totesin, että ihan näppärästi sujui, ohjeista huolimatta...
Niin ja tuo mummonurkka kaipaa edelleen valaisinta. Ikeasta ei tälä kertaa oikein löytynyt apua. Taidan tutustua muihin vaihtoehtoihin. Oikeastaan pitäisi tehdä tonttujen töitä. Jos niitä sitten hetken kuluttua...
Niin ja tuo mummonurkka kaipaa edelleen valaisinta. Ikeasta ei tälä kertaa oikein löytynyt apua. Taidan tutustua muihin vaihtoehtoihin. Oikeastaan pitäisi tehdä tonttujen töitä. Jos niitä sitten hetken kuluttua...
Onpa kerrassaan suloinen "mummonurkkaus" ja etenkin tuo ompelupöytä ilahduttaa silmää ja mieltä. Tällä hetkellä sisustusantiikkia myyvissä liikkeissä on lähes pelkästään valkoisella yli maalattuja talonpoikaiskalusteita. Kun elää pitää, vaikka pahalta tuntuu... Onko tuo oma öytö vai suvun peruja?
VastaaPoistaTuo tuli itse asiassa uhden toisen ostoksen kylkiäisenä, mutta on muuttunut kovasti mieleiseksi löydöksi. Olisi kyllä ikävää, jos joku tuon olisi ehtinyt sutia. Eihän se oikeasti olisi valkoisena minkään näköinen. no, tylsä tietty. ;) Mä olen niin allerginen tälle "vanhan kunnioittamiselle" ja "entisöinnille", jossa arvokkaita esineitä viedään arvo joko putsaamassa puuta myöten tai sutimalla valkoiseksi kalustemaalilla.
PoistaTästä valkoisella maalaamisesta on jollain palstalla kiivaasti keskusteltu puolesta ja vastaan, mutta olen sinun kanssasi kovasti samoilla linjoilla. Mutta jo kerran maalattu tai putsattu on sitten vapaata askartelumaastoa minun puolestani kenelle tahansa.
PoistaAntiikkiliikkeiden pitäjiä ymmärrän kyllä siinä, että leipä irtoaa siitä mitä asiakkaat ostavat, museot ovat erikseen. Mutku ne uudet valkoiset pinnat ovat niissä vielä jotain ihme nahkeaa tahmaa...
Juu, jokaisenhan on pakko saada tehdä typeryyksiä omaisuudelleen eikä moisesta ainakaan sanoa saa mitään. Edes siitä, että se valkoinen tahna saattaa myöhemmin oikeasti vaikuttaa myös sen esineen rahalliseen arvoon. mistään kulttuuriarvoista tai museaalisista asioista nyt on turha puhua, koska eihän tässä museossa asuta. :P No joo, olkoon...
Poista