Jotta hiiohoi ja verhot kiipesivät kuin kiipesivätkin ikkunaan. Ja vahattu kangas pöydälle. Paremmaksi muuttui, ainakin paremmaksi kuin verhoton ikkuna. Oikeastaan en haluaisi käyttää vahakangasta. Harmitaa, kun vanha, kulunut pöytä on piilossa. Toisaalta pöytä taitaisi kulua melkoisen nopeasti lisää ilman suojaa. Sen verran reipasta porsastelua jälkikasvuni onnistuu harjoittamaan päivittäin. Ehkä muutaman vuoden päästä selviämme jo ilman suojia.
Vaihdoin olohuoneeseenkin jo jouluisemmat tyynyt ja torkkupeiton, mutta niitä en kuvaa ennenkuin saan tyynyihin uudet sisukset ja kirjahyllyn siivottua. En ajatellut viettää jouluani kirjahyllyssä, mikä tällä hetkellä on kyllä helppo päätös. Ihan siksi, että enhän minä sine mahtuisikaan, niin täynnä tuo on kaikenlaista... Joskus haluan kirjoille tilan, joka on juuri oikean kokoinen niin, että hyllyn etureuna ei kerää kaikkea irtainta lojumaan...
Lisää joulumieltä toi piparkakkujen koristelu. Tänä vuonna myös nti nuorempi osallistui ja osallistuikin tavanomaisella tarmollaan. Mutta jaksoi koristella ihan uskomattoman pitkään ja ison kasan pipareita. Alkaa huoletuttaa, koska kohtahan tässä pitää alkaa tehdä isompi taikina, että minullekin riittää pursotettavaa.
Ihanan jouluinen keittiö. Ja verhoja ihailinkin livenä, olikohan Hemtex? Kirahvi- ja käpymuotti ovat näköjään päässet käyttöön. Kirahvilla näyttäisi pää vähän kärynneen, toivottavasti ei ole enne! :P
VastaaPoistaJuu, Hemtexistä nuo tulivat. Noi leipurit eivät oikein halunneet uskoa, että kirahvit eivät paistu sovinnolla muiden piparien seurassa. ;) Ja oma pää on jo kauan sitten joutunut oikosulkuun.
PoistaKivat verhot! Täällä myös toivotaan lunta, saas nähdä...
VastaaPoistaMä tykkään. Noissa on jotain hauskaa ja sadunomaista. Ja juu, saisi jo pyryttä, mutta ainoa mitä riittää, on tuuli ja vesi...
Poista