Kirahville kaulahuivi

Tänä vuonna jäivät joulunavaukset ja myyjäiset ym. lystäily väliin sairastelessa, joten päätimme tänään ottaa edes pikkuisen vahinkoa takaisin ja pistäytyä kurkistamassa Tampereella Tallipihan joulua. Olen ihan ehdottoman ihastunut Tallipihaan jo paikkana. Vanhat rakennukset vain ovat niin sympaattisia, ettei paremmasta väliä. Ja niin ovat eläimetkin ja erityisesti omaa mieltä lämmittää Tallipihan suklaapuoti. Isompi neiti oli Tallipihalla kavereineen jouluostoksilla, mutta kummasti taisivat neitienkin rahat päätyä isolta osin herkkupuodin kassaan. Pienempi sitten keskittyi muunlaiseen hurvitteluun.

Itse olisin niin mieluusti piipahtanut kurkistamassa miltä Näsilinnan remontti näyttää ulkoapäin ja mitä Mältinrannassa olisi näytteillä. Mutta kaikkea ei ehdi. Harmittavan harvoin pääsee edes Tampereelle ja silloinkin aikaa on yleensä rajoitetusti käytössä.

Illalla olikin ohjelmassa piparkakkutalkoot. Tämän vuoden hitti taisi olla Tigerin kirjainmuotit. Tosin tuli noita muitakin muotoja taas tehtyä. Kirjainkeksit vain kuulemma ovat niin kivoja. No, ovathan ne, sen takia ne tilasinkin mieheltä.

Piparien leivonta on jostain syystä se joulupuuha, joka on jäänyt mieleen. Kaikki tuoksut, maut, taikinan tahmeus sormissa. Se miten isä sekoitti puukauhalla edellisenä iltana paksun taikinan turpoamaan kylmäkaappiin. Ei mikään muu joulupuuha ollut niin tärkeä ja odotettu, joten meilläkin leivotaan yhdessä ja toivon, että piparinleivonnasta jää omille lapsillenikin samanlainen lämmin muisto kuin itselleni jäi.

Nyt Maria Langin dekkaria. Olen ihan hupsahtanut Ola Rapaceen Christer Wijkinä, vaikka alussa ajttelin, että hän ei sovi ollenkaan rooliin. Kirjojen Christer oli jotenkin kuivakkaampi, Ola on niin voimallisesti  lihaa ja verta, että Puckin kiusaus on kovasti helppo ymmärtää.