Kuuhulluutta

Jo muutamana iltana olen ihastellut kuutamoa ja nyt oli pakko kaivaa kamera esiin ja käydä kuvaamassa möllöttäjää pikkuisen parvekkeelta. Viime yön mokoma taisi valvottaakin, Ainakin kaikki murheet ja surut pyrkivät mieleen ja nukkumisesta ei tahtonut tulla oikein mitään.

Jostain syystä valvomisesta oli kuitenkin seurauksena omituinen energiapiikki puolen tunnin iltapäivätirsojen jälkeen. Yhtäkkiä huomasin pesseeni keittiön kaappien ovet ja silittäväni lastenhuoneen jouluverhoja (ja minä in-ho-an silittämistä) ja samaa vauhtia vähän joululahjatarpeitakin pääsi raudan alle. Ruokailun jälkeen sitten vielä harjoitimme miehen kanssa järjestelyä ts. kodin hyrskynmyrskyämistä, mutta nyt on sänky käännetty toiseen asentoon ja makuuhuone tuntuu hassusti isommalta. Aika paljon olisi vielä askarreltavaa enenkuin huone on sitä, mitä haluan, mutta vähitellen. Joku päivä olisi hyvä päärmätä keittiön verhot. Lapset ovat alkaneet vihjailla, että ikkuna on kovin paljaan näköinen ja uudet verhot varmasti näyttäisivät oikeinkin kivoilta paikoillaan.