Koti

Tuonne me muutamme viikon kuluttua. Talo on maksettu ja siirretty meidän (no osin pankin) omaisuudeksemme. Tuota olisi tarkoitus vähitellen kunnostella ja laittaa. Osan remonteista ovat aikaisemmat omistajat jo tehneet, mutta onneksi heillä on ollut aika pitkälle samankaltaisia ajatuksia remontista kuin meillä eli tärkempää on kuitenkin ollut säilyttää ja kierrättää vanhaa kuin korjata korjaamisen vuoksi. Ikkunat on pääosin vaihdettu, mutta onneksi talon tyyliin sopiviksi.

Kauan me tästä haaveilimmekin. Kuva on otettu viime vuonna lokakuun alussa, jolloin kävimme ensimmäisen kerran taloa katsomassa. Ihanaa, että joskus haaveet toteutuvat. Alkuaan meillä oli haaveena vähän vanhempi talo (tämä on vm -52), mutta tämä vain tuntui ensi hetkestä lähtien meidän taloltamme. Lopulta meni onneksi tähän asti asuttamammekin asunto kaupaksi ja pystyimme ostamaan haavetalomme.

Ensimmäinen puristus tulee olemaan ulkomaalaus ja huonojen lautojen korvaaminen. Myös rännit pitää uusia. Tämä pitäisi ehtiä tehdä tämän kesän aikan. No, toivottavasti onnistuu. Ohjelmassa olisi jossain vaiheessa myös lämmitysremppaa, salaojituksia, keittiöremonttia, puhumattakaan noista normaaleista pintaremonteista, joista jotain on pakko tehdä heti.

Maltan tuskin odottaa.. ;) Muutto tosin pitäisi saada hoidettua ja edelleen on aika kiitettävästi pakattavaa. Eli pakkaamaan käy taas tieni.

Palmusunnuntai ja postaus numero 100..

Otsikoinnin kunniaksi hyvin kasvaneet pääsiäisruohot ja neidin niihin sijoittelemat koristukset. Riitti sitten ohraankin oikein yksi muna. No, less is more, ilmeisesti. Ja sitäpaitsi olivathan nuo ohrat kasvaneet itse paljon komeammiksi kuin rairuohonhimpulat eli eivät ilmeisesti niin kovasti ylimääräisiä koristuksia kaivaneetkaan.

Yleisön pyynnöstä leivoin myös pääsiäiskakun, jota tässä hartaudella koristellaan. Tytön maha oli iltapäivästä vähän kipeänä, joten koristukset päätyivät hyvin suurelta osin ihan kakun päälle eivätkä suinkaan koristelijan suuhun, mitä asiaintilaa alussa hiukan epäilin. Onneksi vatsakipu helpotti syömisvaiheeseen ehdittäessä ja hartaasti anottu kakku myös maistui.

Minä olen mystisesti löytänyt itsestäni pienen leipurin. Viime yönäkin innostuin leipomaan suklaakakun.. Mutta kun teki hirmuisesti mieli. Pakko siis leipoa, kun aineetkin löytyi kaapista. Talouden leipäostojen määrä on myös tipahtanut varsin matalalle, kun miehen pienistä epäilyksistä huolimatta olen leiponut sämpylöitä tai muuta vaaleaa leipää muutaman päivän välein. Leipominen on ihanan terapeuttista. Taikinaterapiaa, tosiaan. ;)

Ja tässä miehen palmusunnuntain iltapäivän puhdetyö. Leikkimökki siirtyi kuin siirtyikin ajoittaisesta uskonpuutteesta huolimatta etupihalle. Nyt meillä on siis ihka oikea jalasmökki pihassamme. Eiköhän se siitä tule sitten mukaan uuteen kotiinkin. Siellä sitten onkin odotettavissa seuraava miehinen tästäeikyllätuleyhtäänmitään -kohtaus. Mutta eiköhän tuo sielläkin lopulta paikkansa löydä.

Ja pieniin hermostumisiin auttaa kummasti hyvä ruoka. Tein tänään herkkuani eli ranskalaista tomaattipiirasta. Jotenkin tuo dijon-sinapin, rasvaisen juuston, tomaattien, basilikan, valkosipulin ja oliiviöljyn makuyhdistelmä vie ainakin minulta kielen mennessään. Joku muu ehkä tekisi tuota iltapalaksi, minulle se kelpaa mainiosti sunnuntaiateriaksi.