Mahdottoman rumat sukat

Erehdyin jonkin aikaa sitten nappaamaan kaupasta mukaan kerän tuollaista vihreänkeltaista, pätkävärjättyä Nallea. Ja tosiaan erehdyin. Se on kyllä ehdottomasti rumimpia lankoja, joihin olen eläissäni sotkeutunut. Ihan ei ymmärrys riitä selvittämään, mitä värien suunnittelijan päässä on liikkunut. Mutta juu, tarvitsin yösukat (koska olen unissani potkinut edellisisitä kantapäät puhki) ja kun tuo kukerrus keikkui sopivasti ulottuvilla, päätin hyödyntää sen Bones-sukkiin, koska niiden malli on sen verran simppeli, että kirjavampikaan lanka ei peitä rakennetta. Unohdin kärjestä nurjat kerrokset, mutta sai mennä noin. Puikkokoko oli 3 ja lankaa jäi metrin verran ylitse sukkien valmistuttua. Jotta tarkalle meni.

Se, mitä aina jaksan hämmästellä on sukkien silmukkamäärät. Tein pienimmän koon silmukoilla, jalkani on kuitenkin kokoa 41 ja silti sukkia ei kovin napakoiksi voi kutsua. Kovasti sukat yrittivät poseerailla ja keikistellä, mutta ei, eivät muuttuneet kauniimmiksi. Melkein jo vannoin, että tuota lankaa en enää ikinä osta, mutta sitten armaani vihjaisi vienosti, että nuohan ovat ihan Ilveksen värit ja luin sinä rivien välistä, että hänen silmäänsä lanka istuu oikein kivasti. Jotta kaimänyssittenyhdetteen... Perussukat ovat kyllä kiitollisia töllönkatseluneuleita, koska eivät vaadi sen kummempaa keskittymistä.

Huomasin, että lukijoiden määrä on saavuttanut arvokkaan 60 virstapylvään. Varmaankin voisi olla arvonan paikka? Niin ja tervetuloa rouva numero 60!

Lisäksi sain oikein ihastuttavan ja ilahduttavan haasteen, johon siihenkin palailen lähiaikoina. Tänä iltana en tämän kummempaan taivu, koska piti harrastaa paluuta nuoruuteen ja katsoa Pont-Neufin rakastavaisia, joka bai thö vei on tän maailmankaikkeuden ehdottomasti rumankaunein ja romanttisin elokuva.Vain ranskalaiset voivat tehdä tuollaisen elokuvan. Amor vincit omia! Aikanaan kävin katsomasa kys elokuvan Lahden pienimmässä elokuvateatterissa, Kino Iiriksessä. Vieläkin muistan, miten olin melkein mykkä monta päivää kokemuksen jälkeen.

Ai niin, sukkien alla on yksi kirppislöytö, joka sekin tulee taipumaan vähän alkuperäisestä poikkeavaan tarkoitukseen, kunhan saan neulaa ja lankaa sopivalla hetkellä käsiini. Sitten kun tämä vietävän flunssa vielä jättäisi minut ja Silakkaisen rauhaan ja pääsisi taas mökistä uloskin, voisi elämä alkaa vaihteeksi voittaa.

Elokuvissa

Ei liene kenelläkään suuria vaikeuksia arvata, minkä elokuvan kävin katsomassa, kun mummu otti lapset luokseen ja lupasi, että saamme tehdä ihan mitä lystäämme. Joten kävimme syömässä ja menimme elokuviin. Jotenkin tuo Hobitti 1 oli jo aikanaan hiukan pettymyksenpuoleinen kokemus. Tai oli ja ei ollut. Sama vika oli sitten kakkososassa. Suurin vika tosin taitaa olla katsojassa, minulle kun Hobitti on sellainen pieni, soma kertomus, jossa kääpiöt lähtevät hobitin ja Gandalfin kanssa varastamaan kiveä lohikäärmeeltä ja hiukan ahdistaa tuo örkkejä ja pimeyden merkkejä vilisevä elokuvakäsikirjoitus. 

Minä en koe olevani mikään erityinen Tolkien-puristi. Oikeasti en ole hran tuotantoon niin syvällisesti tutustunut, että edes voisin olla. Mutta silti se taika, minkä Jackson löysi Sormusten herra -elokuviin vain loistaa poissaolollaan Hobitti-filmatisoinneissa.

En tosin voi väittää, etteikö elokuvassa olisi hyvä puolia. Kyllä tuo kakkonen kulki suurimman osan aikaa aika vauhdikkaasti. Puhkui ja rytisi, välillä turhankin voimallisesti. Mutta lohikäärme oli hieno ja hurja. Hyvin uskottava vuosituhantinen olento. Puhuikin ihanan syvällä äänellä jumalaista englantia. Ja haltioihin voi aina luottaa, jostain syystä nuo olennot vain vetoavat minuun ihan mahdottomasti vähän ilkeinä ja itsekeskeisinäkin versioina.

Mutta jotenkin minun käsitykseni Hobitista on aika paljon pienempi ja herttaisempi tarina. Vähemmän mahtipontisuutta, enemmän satua ja matkantekoa... Aion minä silti kolmosenkin mennä katsomaan, kun se aikanaan valmistuu. Toivottavasti kolmedee-lasit vain ovat siihen mennessä kehittyneet hiukan paremmin silmälasipäisen päähän istuviksi. Nenäni päällä on aika arka painauma moisten jäljiltä. Mutta sen kesti elokuvan muutaman kohtauksen takia, joissa 3d oikeasti toimi. En siis nauttinut sanottavasti kohti lentelevistä örkkien päistä, mutta lähelle tulevat pörriäiset olivat aika ihania. Niin ja olihan elokuvassa mukana Gunvald... eikun Mikael Persbrandt ja mikään elokuva, jossa on Gunvald, ei voi olla läpeensä huono. ;)

Ehkä minun kuitenkin pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja yrittää asennoitua kolmososaan ihan vain fantasiatoimintaelokuvana ja toivoa, että siinä olisi paljon haltioita ihailtavina. Sielukkuudesta viis.