Gluteenittomat porkkanavohvelit

Havaitsin, että vohvelirauta on kerännyt säilytyshyllyssään sen verran paksun pölykeroksen, että katsoin parhaaksi kaivaa se välillä ihan käyttöönkin. Samalla ratkaisin päivällisongelman. Porkkanavohvelit sopivat oikein hyvin aterialle.

Gluteenittomat porkkanavohvelit ( 8 kpl)

1 prk kermaviiliä

2 dl maitoa

1 dl kivennäisvettä

2 munaa

1,5 dl kaurajauhoja

1,5 dl Semperin Finmix-sekoitusta

1 tl leivinjauhetta

suolaa, pippuria

2 keskik. porkkanaa hienoksi rastettuna

timjamia ja persiljaa

0,5 dl öljyä tai sulatettua margariinia

Sekoita kulhosa munien rakenne rikki. Sekoita joukkoon kermaviili ja maito. Lisää jauhot ja leivinjauhe, sekoita tasaiseksi. Lisää kivnnäisvesi ja mausteet. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista kuumalla raudalla vohveleiksi. Tarjoa salaatin tai vaikka puolukkahillon ja turkkilaisen jugurtin kanssa. 

Tänään oli myös kunnolla tuulta. Karhunvatukkapuskassa kykkiessäni ja tuulen riepottamia piikkisiä oksia väistellessäni mietin, että mistähän tämä kykyni kerätä marjoja mahdollisimman huonolla säällä edes juontaa. Viimeksi keräsin mustaherukat vuosisadan kaatosateessa ja kunnon ukkosmyrskyssä. Tosin karhunvatukoidn kerääminen on ihan yhtä mahdotonta oli sää sitten millainen hyvänsä. Mokomat orjantappurat tartuvat joka paikkaan kiinni ja raapivat kädet ikäville naarmuille. Mutta ne merjat... Niiden houkuttelemanaa jaksan työntyä piikkipensaan sekaan päivästä päivään. Ja huom. Meidän pensaamme on sidottu köynnöskaareen.

Tänään keräilin myös pudokkaita valkean kuulaan alta ja höyryttelin muutaman pullollisen omenamehua pakkaseen.. Ripottelin omenalohkojen joukkoon vähän vaniljajauhetta makuvaihtelua tuomaan ja ainakin mehu tuoksui aika vastustamattoman hyvälle. Nyt harkitsen, että pitäisikö niitä muitakin pudokkaita sittenkin keitellä mehuksi. Toisaalta hyvien omenoiden jättäinen mätänemään, tuntuu sekin kurjalta. Itse olen allerginen omenoille, joten sen takia niiden säilöminen on jäänyt vähemmälle, mutta ehkä tuota voisi kuitenkin harkita. Ainakin pienempi neiti lupasi syödä omenahilloa, jos vain keitän sitä. 

Lisäksi olen kuivailut minttuja teeksi talven varalle ja purkkikaupalla yrttejä talven kokkailuja odottelemaan. Uusi yrttimaaani on ollut menestys, yrtit ovat todellakin viihtyneet. Joku voisi jopa väittää niiden riehaantuneen kunnolla.

Sadepäivän askareita

Tänään oli poikkeuksellisen kurja ilma, joten vietimme päivän sitkeästi sisällä. Pesin ja viikkailin pyykkiä, tein molemmille aterioille normaalia slowfoodimpaa ruokaa ja leivoin vielä raparperi-juustokakun. Sitä tuli kyllä aika herkullinen. Pikkuisen otin osviittaa jonkun lehden ohjeesta, mutta aika tunteella mentiin taas. Mutta onnistui. Kakku oli juuri sopiva, pikkuisen hapan, mutta sopivan makea olematta yhtään äklöttävä. Saatan tehdä toistekin.

Raparperinen juusto-rahkakakku

Pohja:

n 300 g Digestive-keksejä

150 g margariinia

Täyte 1:

2-3 reilua raparperinvartta kuorittuina ja palasina

1 dl hillosokeria

tilkka vettä

Täyte 2

250 g rahkaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

4 munaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Murskaa keksit ja sekoita murskeeseen sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle (käytin vuokaa, jonka halkaisija on 24 cm). (Laitoin vuokaan pohjalle leivinpaperin ja voitelin reunat) Esipaista 200 asteessa n 10 min.

Keittele raparperista hilloke ts. laita ainekset kattilaan ja hauduta palat pehmeiksi. Jätä osa nesteestä käyttämättä, jos sitä tuntuu olevan paljon. Anna jäähtyä hetken aikaa.

Sekoita juustotäytteen ainekset kunnolla yhteen. 

Levittele hilloketta reipas kerros keksipohjan päälle ja kaada juustoseos sen päälle. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia kunnes juustoseosa on hyytynyt ja ruskettunut kauniisti pinnalta. Anna jäähtyä kunnolla ja irroita kakku huolella vuoan reunoista ennen vuoan reunan poistamista.

Herkuttele.

Parsa, rakastettuni...

Parsa kuuluu kyllä ehdottoman ihanana asiana kevään tuloon. Olen itse asiassa ollut lähempänä neljääkymmentä ennen ensimmäisiä parsakokemuksiani, mutta sitten se olikin menoa. Maalaistolleron elämä on tälläistä, edelleenkin on olemassa kasviksia, joita en ole maistanut, koska moisia ei pikkupaikkakunnilta ole saanut ja koska olen kerrostalossa kasvanut eli itse kasvattaminen ei ole aikanaan ollut mahdollista. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen kieltämättä ottanut keväisin vahingon takaisin varsin tarmokkaasti.

Tänään laitoin parsanvarret uunivuokaan, liruttelin öljyä päälle, rouhin pinnalle mustapippuria ja suolaa ja ripautin kourallisen cashew-pähkinöitä jalkopäähän. Sitten uuniin grillivastuksen alle lämmittelemään. Kun pähkinät olivat ruskistuneet, lusikoin ne pois vuoasta ja suolasin kevyesti. Sitten revin pallollisen mozzarellaa parsojen päälle ja laitoin paistoksen hetkeksi gratinoitumaan uuniin. Seuraksi vielä keitettyä kanamunaa ja herkkutaivas aukesi. Parsa ja cashew-pähkinät selvästikin tykkäävät toisistaan.

Ruusuja ja leipää!

Otsikossa viittaan erään mielenosoituksen teemaan. Arvostakaamme siis saamiamme ruusuja ja erityisesti leipää, jonka ansaitsemiseen meillä nykypäivän länsimaisilla naisilla on melko lailla erilaiset mahdollisuudet kuin kanssasisarillamme vielä 100 vuotta sitten, puhumattakaan kanssasisarista niissä maissa, joissa naisten oikeudet ja valinnan mahdollisuudet ovat edelleen hyvin vähäiset. Toivoisin, että Kansainvälisen naisten oikeuksien päivän perimmäinen syy ei hukkuisi kaiken maailman hemmotteluhoitopakettien ja messujen hälinään.

Ja tämän aasinsillan kautta sujuvasti juustopiiran pariin. Mies oli tuonut kaupasta Koskenlaskijan uutta cheddar-valmistetta, jota hiukan ihmettelin ennenkuin keksin, mihin moista tunkisi. 

Juustopiiras

Pohja:

100 g leivontamargariinia

1 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 dl turkkilaista jugurttia

Täyte:

1/2 prk Koskenlaskija-cheddar Ruokaa

3 munaa

1 dl Sinistä emmental-juustoraastetta

2 dl kermaa

mustapippuria, timjamia

1 rkl dijonin dinappia

Nypi kuivat aineet margariinin kanssa karkeaksi, jauhemaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tikinaksi. Painele piirasvuoan pohjalle, pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa n 10 minuuttia. Tee sillä välin täyte. 

Riko munat kulhoon ja sekoita haarukala niiden rakenne hajalle. Lisää muuta aineet ja sekoita massaksi. Levitä esipaistetulle pohjalle sinappia ja kaada täyte sen päälle. Paista 20 asteessa n 20 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on kauniin ruskea ja täyte on hyytynyt.

Tarjoile vihersalaatin seurana.

Yllätyssynttärit

Meille on nyt lanseerattu käsite yllätyssynttärit. Niitä on vietetty jo parina viikonloppuna ja tottahan yllätysynttäreillä pitää olla yllätyssynttärikakku. Leipuri kyllä luikertelee ja leipoo kakun sijasta pullia ja piiraita, mutta ovat nekin pienen nurinan jälkeen uponneet. Jotta sellaista yllättävää.

Tänään löysin Marttojen sivuilta rahkapiiraan (jääkaapissa oli purkki rahkaa) ohjeen, jota aloin soveltaa.

Mustikkainen rahkapiiras yllätyssynttäreille

Pohja:
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kookoskermaa
1 kananmuna
1/2 dl sulatettua margariinia

Täyte:
250 g maustamatonta rahkaa
2dl kaurakermaa
1 dl vaniljakreemijauhetta
1 muna
1 dl sokeria
Mustikoita tai muita marjoja

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää muna, kookoskerma ja margariinisula ja sekoita nopeasti taikinaksi. Levitä voidellun ja jauhotetun piirasvuoan pohjalle.
Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä piirastaikinan päälle marjat ja niiden päälle rahkatäyte. Paista 200 asteisessa uunissa 30-35 min.

Totesin kuvia ottaessani, että jotenkin, kun tämä terminen kevätkin alkaa lähestyä, voisi olla aika ihan oikeasti vaihtaa nuo jouluiset ja talviset tekstiilit keväisempiin ja kevyempiin. Ompelukonekin olisi viritettynä... Koskahan sitä?

Lämmin batattisalaatti

Minua on jo muutaman päivän vaivannut ajatus lämpimästä bataattisalaatista. Tänään siitä piti saada versio tulille ja testiin. Hyvää tuli. Erittäin hyvää.

1 bataatti kuutioina

1 punainen paprika kuutioina

purkki Bonduelle kikherneitä (toki muutkin käyvät, nuo vain ovat minun suosikkejani)

rypsiöljyä ja voita

1 valkosipulin kynsi

1 tl tulista savupaprikajauhetta

0,5 tl jeeraa jauhettuna

timjamia

suolaa

mustapippuria

tuoretta korianteria

loraus neitsytoliiviöljyä

kurpitsansiemeniä

tarjoiluun turkkilaista jugurttia

Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle luraus öljyä ja reilu nokare voita, murskattu valkosipuli, savupaprikajauhe ja jeera. Anna hautua hetken ja lisää bataattikuutiot. Paistele matalahkolla lämmöllä kymmenisen minuttia ja lisää timjami, paprikakuutiot ja pavut. Anna hautua kunnes bataatit ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon silputtua korianteria, luraus oliiviöljyä ja kourallinen kurpitsansiemeniä. Pyöräytä sekaisin. Tarjoile turkkilaisen jugurtin kanssa.

Gluteenittomat papu-kesäkurpitsapihvit

Pitkästä aikaa innostuin tekemään keittiössä muutakin kuin jo kauan hyväksi havaittuja ja varmasti onnistuvia annoksia. Muut söivät uunikanaa riisipedillä, joten jouduin keksimään itselleni ihan oman annoksen.

Oikeastaan minun piti tehdä pihvejä mustapavuista ja kesäkurpitsasta, mutta kun tuo havaintokyky on mitä on, avasinkin kidneypapupurkin. No, papuja kuin papuja, sai luvan kelvata... Toinen haaste (oikean papupurkin löytämisen lisäksi), oli valmistaa pihvit gluteenittomina, että voin mahdollisesti tarjota moisia joskus siskollenikin. Ja juu, ihan onnistuivat ja maistuivat. 

Gluteenittomat papu-kesäkurpitsapihvit

Tetra/285g (go green) Kidney-papuja

10 cm pätkä kesäkurpitsaa

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl vettä

2/3 dl gram-jauhoja
1 rkl tuoretta korianteria
1 rkl tuoretta persiljaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl suolaa

mustapippuria

öljyä paistamiseen

Valuta, huuhdo ja muussaa pavut muusinuijalla karkeaksi soseeksi. Raasta kesäkurpitsa karkeahkoksi raasteeksi ja lisää papumössöön. Lisää valkosipuli, mausteet ja gram-jauhot ja sekoita taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa.

Muotoile pienehköiksi pihveiksi ja paista öljyssä rapeiksi. Itse söin vihersalaatin, dijon-sinapilla ja savupaprikajauheella maustetutun turkkilaisen jugurtin ja feta-juuston seurassa. Herkkua.

Päättelyä ja jämäruokaa.

Meillä keitetään usein ihan tarkoituksella reilumpi kattilallinen perunoita js syödään sitten jonain päivänä paistinperunoita. Välillä toki niistä tulee myös uunilohkoja, pyttistä, talonpojan munakasta tai mitä milloinkin. Nyt teki mieli jotain vähän erilaista. Strömsössä tehtiin yöruokana janssonin kiusausta pizzan muotoon ja sitä se ajatus sitten lähti. Vaikka oikeastaan en tehnyt mitään sinne päinkään. Kuten normaalia. Mutta inspiraatio, you know.

Hain pakkasesta lehtitaikinalevyjä sulamaan ja voitelin ne turkkilaisella jugurtilla. Ripottelin päälle pikkuisen juustoraastetta. Lisäsin viipaloituja keitettyjä perunoita ja sekoitin niiden päälle seoksen, johon tuli puristettuja valkosipulinkynsiä, suolaa, pippuria, rosmariinia ja oliiviöljyä. Lisäsin halloumia kuutioina perunoiden seuraksi ja sekoitin juustorasteeseen pari kanamunaa ja levitin seoksen perunoille. Paistoin 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Ja ah miten oli hyvää.

Tässähän kauneus on siinä, että reseptiä voi vähän varioida ja hyödynnellä myös pestonjämät, tuorejuustot, vanhenevat tomaatit ja paprikakuutiot, fetajuustot, juuston pohjapalat, you name it. Kuvassa oleva pala on muuten jämäruoan jämänä jäänyt piiras, jonka söin tänään lounaaksi. Oli edelleen herkkua.

Tässä on pipo, joka kudoin pariin kertaa, kun eka yritys oli niin tolkuttoman suuri. Malli on Ullaneuleesta, nimeltään Kierros ja onpa muuten ensimmäinen pipo, joka tuntuu ihan oikeasti istuvan päähäni ja vieläpä näyttävän ihan hyvältä. Toimii myös bad hair day -pipona. Lankana on Cascaden 220 Sport ja puikot taisivat olla kokoa 3,5, joten löysän käsialan (joskin ihan kohtuullisen kokoisen kuupan) omistajana jouduin vähentämään jopa pienimmän koon silmukkamääriä reippaasti. Mutta sehän ei ollut ongelma, kun ohje oli äärihelppo muokattava. Sanoisin, että oikein kiva pipo, lopulta... Ja jostain syystä mallikerta ei helppoudestaan huolimatta käynyt puisevaksi toteuttaa.

Ja kun päättelyn alkuun pääsin, päättelin tytön lörppätupsupipon samaa vauhtia. Tämäkin on kudottu pariin otteeseen, koska ekasta tuli (tadaa) aivan liian iso. (Millaisina jättipäinä minä oikein sukuani pidän, kysyn vaan?). Mutta hyvä tuli lopulta ja mieleinen. Lankana Garnstudion Big Merino, puikot vissiin neloset ja toteutus tasona ainaoikeaa ja kavennukset hiukan tunteen mukaan (yhtään en siis muista) Kaulassa roikkuukin jo aiemmin valmistunut ja ahkerasti käytetty tuubihuivi samasta langasta. Urheilupipona tuo ei taitaisi pysyä menossa mukana, mutta ehkä vähän rauhallisemmassa elämässä. Ainakin lanka on ihan unelmanpehmoista ja oikeastaan tekisi mieli tilata itsellekin ainakin pipon verran lankaa, jos en vallan settiä intoudu toteuttamaan.

Itse asiassa päättelin vielä yhden viittatyyppisen vaatekappaleen, joka menee joskus kälylle ulkomaille, kunhan saan keksittyä järkevän toimitusmuodon. Se nyt jäi kuvaamatta, mutta armaani mielipide oli, että vaatekappale on vallan käyttökelpoisen näköinen. Toivottavasti kelpaa, kun joskus pääsee omistajansa käyttöön.

Ja kaikki tämä yllättävä into päättelyyn ja valmiiksi saattamiseen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että saunan eteisessä odottaa sen luokan pyykkien maunteverest, että jopa päätteleminen on hauskempaa kuin sen setviminen... Oi ihana prokrastinaatio (kiitos Marikalle tästä käsitteestä).

Marjatan sydämet

Tuli mieleen äidin keittokirja ja siinä ollut pikkuleipäresepti; Marjatan sydämet. Mutta eipä auttanut kuukkeli eikä kirja ollut helposti saaatuvilla, joten kysyin apua sellaisilta epämääräisltä netti-ihmisiltä ja apu löytyi. Jotenkin tuollainen ventovieraalta tullut apu ja ystävällisyys lämmittää aina yhtä paljon.

Mutta nyt meillä on jouluksi Marjatan sydämiä. Ihan niinkuin äiti tulisi noissa vähän lähemmäs. Ohje on vanhasta Kotiruoka-keittokirjasta. Tein pikkuisen eri tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin. Joten tässä minun versioni.

Marjatan sydämet

200 g margariinia

1 dl sokeria

1 dl siirappia

1 muna

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini, sokeri ja sirappi. Vatkaa joukkoon kananmuna ja kääntele seokseen vehnäjauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe. Anna levähtää hetki jääkaapissa ja kauli levyksi (älä säästele jauhoja, taikina on aluksi melkoisen takertuvaista) ja ota siitä sydänmuotilla keksejä. Paista 175 asteessa n. 7 minuuttia.

Seuraavalla kerralla saatan laittaa heti puoli desiä enemmän jauhoja, muutoin nuo olivat niin herkullisia, että taitavat liittyä joulutraditioiden listalle.

Ihmeellinen on elämä...

Olen mykistynyt. Perheemme tiukin ruokakriitikko katsoi, että tekemäni ruoka oli hyvää, jopa syömiskelpoista. No, toki paprikat piti kaivella sivuun ja salaatista armon sai vain kurkku, mutta silti. Ruoka oli hyvää! Olen järkyttynyt. (No syö tuo muusia ja lihapullia ja pizza on kuulemma hyvää, mutta että ihan muukin kelpaa.) Niin ja kyseessähän oli ruoka johon tuli rutkasti cheddaria, kananmunia ja kermaa. Että ei kai noilla kamalan pahaa lopputulosta saa aikaiseksi. 

Juustoiset uunimunakkaat

(12 kpl)

~2 dl cheddaria tms vahvaa juustoa raasteena

2 dl kermaa

4 munaa

mustapippuria

muutama pala silputtua pakastepinaattia sulatettuna

täytteeksi esim. kinkkusuikaleita, fetaa, paprikakuutioita

Riko munat kulhoon ja vatkaa haarukalla niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma ja sulatettu pinaatti. Lisää mausteet ja juustoraaste. 

Laita muffinssivuokiin (käytin silikonisia muffinssipellillä) pohjalle täytteitä ja jaa munaseos täytteen päälle. Paista 175 asteessa 30-35 minuttia kypsiksi ja läpeensä hyytyneiksi.

Rieskaa ja rakkautta

Päivänä muutamana olen hyödyntänyt pikakaurahiutaleita, porkkanoita ja perunamuusijauhetta ja taputellut ravinnokseni pikkurieskoja. Ja voi että ovat hyviä. Ja helppoja. Pitäisi muistaa, miten pienellä vaivalla voi saada vaihtelua vaikka iltapalalle. Pitääpi muista sittenkin, kun jo saa syödä monipuolisemmin.

Pikaiset pikkurieskat

1 dl perunasosejauhetta

2 dl pikakaurahiutaleita

1 porkkana hienona raasteena

1 tl timjamia

liraus öljyä

suolaa

4-5 dl kuumaa vettä

1 dl hienoa gluteenitonta jauhoa (Semper Finmix)

Laita perunasosejauhe, kaurahiutaleet, suola ja timjami kulhoon ja kaada kuumaa vettä päälle niin, että ainesten turvotessa muodostuu paksuhko seos. Lisää öljy, porkkanaraaste ja jauhot ja sekoita taikinaksi. Nosta viisi nokaretta taikinaa leivinpaperilla ja taputtele jauhojen avulla ohuiksi lätyiksi. Paista 250 asteessa uunin yläosassa 10-15 minuuttia rapeiksi. Pinoa lautaselle jäähtymään leivinliinan alle ja anna pehmitä hetken ajan mukavan rullattaviksi.

Illalla sain tarpeen kutoa ja koska omat sukkani suostuivat peräti valmistumaan, piti keksiä uutta tekemistä ja kas, sukkatehdas jatkuu. Isomman neidin sukkatilanne ei ole ihan huikean hyvä (etenkään siksi, että villasukkalaatikko on kehittänyt pesukonemaisia ominaisuuksia eli lähes kaikista sukkapareista on tallella vain toinen edustaja). Toivomuksena esitettiin pinkkiä väriä ja kun yritin ehdotella mintunvihreää, saapui eteeni työpiirustus, jossa pinkkiin oli liittynyt mintunvihreitä kuvioita. Joten siitäpä olikin hyvä jatkaa. 

Kantalappuun asti pääsin, enemmänkin olisin ehtinyt, jos Fabelien kerijä ei olisi tehnyt kerän sisään roppakaupalla umpisolmuja ja jollei puolet hyvästä kutomisajasta olisi kulunut niiden kanssa painiessa. No, jotain kuitenkin.Huomenna voinen jatkaa. Tai joskus. Alakuvassa värit ovat ihan tuhannen pielessä. Tuo tumma fuksianpunainen tuntuu olevan kameralle hiukan haastavanpuoleinen toistettava.

Pikaruokien parhaimmistoa

Tänään piti kehitellä pikainen päivällinen ja sitä tehdessäni muistin Marikan taannoisen haasteen nopeista arkiruoista. Jotta kaivoinpa kameran esiin kokatessani. Ensin tein tuoretomaateista, valkosipulista, öljystä, yrteistä ja reilusta köntsästä margariinia ja lurauksesta oliiviöljyä tomaattisoosin. Samalla hautuivat nuudelit kypsiksi ja lisäsin ne ja suolan ja pippurin kanssa kastikeeseen. Sitten vain neljä kananmunaa kulhoon, pikkuisen mausteita perään ja soosin päälle. Loppuvaiheessa vielä kevyt kuorrutus juustolla kannen alla ja a vot - ihan huippuherkku valmistui. Ja todellakin alle puolen tunnin.

Illalla otin lapion ja kottarit käsittelyyn ja jatkoin parkkipaikan vierustan parissa. Omenapuun alla oli iso kasa betoninpaloja, joiden toimittaminen kaatikselle olisi aika kallis kuorma. Joten niistä syntyi polku raparperin luo ja samalla kivipuro ja vähä reunusta omppupuun ympärille. Kaivelin mursketta vähemmälle, vuorasin maan sanomalehdillä ja kärräsin pienen kerroksen multaa koloon. Sitten kaivelin vielä muista maista maahumalaa, suikeroalpia ja kevätkaihonkukkaa maanpeitteeksi. Toivottavasti intoutuvat kasvamaan. Tuonne voisi sopia aika mukavasti myös syvänsininen skillamatto keväällä. Pitänee tiputtaa muutama sipuli joskus kylväytymään.

Niin ja niitä betoninpaloja siirrellessäni ajattelin lämmöllä Ti:tä ja Susannaa. Sammakkoja riitti murikoiden seassa aika kiitettävästi. Onneksi se olin minä, joka niiden hyppelyä seurasi eikä kukaan kovasti sammakkokammoinen yksilö.

Arkistojen aarteita

Kirjahyllyssäni on kansio, jossa on säilöttynä reseptivihkosia ja ohjeita, joita joskus kauan sitten keräsin talteen. Aina välillä intoudun inspiroitumaan noista vanhemmista ohjeista. Tänään olivat appivanhemmat tulossa kylään ja piti keksiä jotain tarjottavaa. Kaivoinpa kansioni esiin ja sieltä se löytyi. Luumupiiras, jonka toteutin tosin omenatäytteellä ja pienin muutoksin. Oli kuulemma parasta omppupiirakkaa, mitä mieheni on syönyt aikoihin ja aika hyvällä halulla muutkin tuota pistelivät. Itse olen allerginen omenalle, joten en päässyt mausta nauttimaan. Taidan jossain vaiheessa tehdä tuosta myös luumuversion. Tässä minun twistattu versioni: 

Hedelmätarhurin omppupiiras

2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoa
1 tl suolaa
2 dl piimää
2 dl sulatettua margariinia

Päälle:
3 omenaa lohkoina

Muruseos:
1-1,5 dl sul. margariinia
1 dl sokeria
1 dl palmusokeria
loraus juoksevaa hunajaa
1 dl spelttihiutaleita
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat aineet kulhoon, lisää piimä ja margariini ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele ja jauhota 30 cm halkaisijaltaan oleva vuoka ja levitä taikina siihen. Lohko omena ja levitä taikinan pinnalle. Sekoita muruseoksen ainekset kuiahkoksi seokseksi ja ripottele pinnalle. Paista 200 asteessa 30-35 min.

Salaattiaika

Jotenkin helle hellii niin, että ruokahalu ei ole kovin huikea. Mieluusti teen kokkausvuorollani jotain salaatintapaisia. Tekisin noita enemmänkin, mutta kun tuo pienempi neiti on toiselta nimeltään Nirso ja tökkii haarukallaan vihreitä lautasen reunasta toiseen... Käyn siis väsytystaistelua ja lisäilen makaronin ja perunoiden sekaan välillä sitä, mitä muutkin syövät.

Tämän kesän ehdottomaksi suosikkiyrtikseni on noussut basilikaminttu. Siinä yhdistyvät molempien parhaat ominaisuudet - mintun raikkaus, basilikan pippurisuuteen - vieläpä ilman basilikan yletöntä kylmänarkuutta. Toivottavasti tuo kestää penkissään talven yli tai ainakin taimia löytyy ensi kesänäkin puutarhalta. Muutenkin mintut ovat ihania. Minulta löytyy pihalta piparminttua, viherminttua, suklaaminttua, sitruunaminttua, basilikaminttua ja tosiaan edellisessäkin postauksessa mainittua väriminttua kahdessa sävyssä.

Tänään käytin basilikaminttua lämpimän parsakaali-kikhenesalaatin mausteeksi. Ohje on vähemmän etikkainen mukaelma kaveripiirissäni joskus  kiertäneestä ohjeesta. 

Parsakaali-kikhernesalaatti.

Kaksi pientä parsakaalinpäätä

Purkillinen Bonduellen kikherneitä

Fetajuustoa

kastike:

1 tl Dijonin sinappia

luraus hunajaa

suolaa, pippuria

2 tl omenaviinietikkaa

rypsiöljyä

tuoretta basilikaminttua, tuoretta timjamia, persiljaa

Laita vesi kiehumaan ja tee kikherneiden kastike. Sekoita aineet öljyä ja yrttejä lukuunottamatta kulhossa, lisää öljy vähitellen niin, että muodostuu tasainen kastike. Lisää joukkoon reippaasti silputtuja yrttejä. Lisää pavut maustumaan.

Leikkaa parsakaalista nuput ja keitä niitä viitisen minuuttia suolavedessä. Lisää nuput papujen joukkoon ja sekoita. Lisää halutessasi fetajuustoa tai vaikka kinkkua tms., jos syöt lihaa. Ylijäänyt salaatti maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. 

Mangoldia

Kylvin tänä vuonna ensimäisen kerran kokeiluna mangoldia ja sehän on osoittautunut oikein satoisaksi kasviksi. Käytön suhteen olen ollut hieman hämilläni, mutta aina välillä tuota on tullut heitettyä ruokiin sekaan tai lisukkeeksi. Tänään tuli mieleen, että kikherneet ja mangoldi varmaan sopisivat kavereiksi ja hoplaa, ne muuten sopivat. Hyvin. Erittäin hyvin.

Kikherne-mangoldimuhennos

1 prk säilöttyjä kikherneitä (Bonduelle)

1 valkosipulinkynsi

Nippu mangoldia

Öljyä

Savupaprikajauhetta

Suolaa, mustapippuria

Pilko mangoldin varret. Suikaloi lehdet. Laita paistinpannu tulelle ja kaada siihen luraus öljyä. Murskaa valkosipuli öljyyn ja anna pehmitä hetken ajan. Lisää kikherneet ja paprikajauhe ja kuullottele hetki. Lisää mangoldinvarret ja pehmitä lisää. Lopuksi heitä sekaan mangoldin lehdet ja hauduta kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Tarjoa seurana nokare turkkilaista jugurttia.

(Kirotusvihreiden copyrigt migreeni)

Paahdettu salaatti

Tänään iski ihan totaalitukos päivällisen suhteen. Karjalanpaisti oli lihansyöjille hautunut uunissa, mutta sen seuralainen. Peruna ei huvittanut, pastaakin on tullut syötyä luvattoman usein ja lohkojuuresvaihtoehto tuli toteutettua eilen. Tuijotin tyhjin katsein jääkaappiin ja haa! Siellä oli kukkakaalia ja heti muistin lukeneeni herkullisesta paahdetusta kukkakaalista. Jotta tuumasta toimee. Keksin pyörän uudelleen ja tungin kaapin antimia paahtumaan lämmintä salaattia varten.

Paahdettu vihannessalaatti

1/2 kukkakaali (tai yksi pieni)

paprika

purkillinen isoja, valkoisia papuja

kurpitsansiemeniä

öljyä

kynteliä, suolaa, pippuria

tuoretta korianteria

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Viipaloi kukkakaali pellille, paloittele paprika ja levitä pavut. Pirskottele vihannesten päälle öljyä, kynteliä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa puolisen tuntia. Heitä suunnilleen 20 minuutin kohdalla kurpitsansiemenet uuniin paahtumaan.

Sekoita salaatiksi ja silppua mausteeksi tuoretta korianteria.

Lisäksi tein kastikkeen turkkilaisesta jugurtista, hunajasta, suolasta ja mustapippurista.

Hamsteri...

Totesin taas kerran, että hamsteri mikä hamsteri. Vähän joka asiassa... Tänään oli taas tyypillinen tämän kesän säätila. Vietävän kylmä ja vettä vihmova ilma. Ulkotyöt eivät houkuttaneet ja sisälläkin olo vähän kyllästytti. (Eilen oli kieltämättä pitkästä aikaa ihan oikeasti kesä ja mukava päivä viettää ulkoilmaelämää.) Joten ajelimme Plantageniin.

Enpä ole siellä ennen käynytkään. Matkaa lähimpään myymälään on sen verran, että ihan tuosta vain ei viitsi ajella ja rehellisesti sanoen taidan jatkossakin tyytyä lähempänä sijaitsevien kauppojen valikoimiin. Eipä tuo kovin kummoinen myymälä ollut tarjonnaltaan. Melkoisen kallis joiltain osin, mutta valikoimakaan ei erityisemmin sykähdyttänyt. Mutta koska olen hamsteri, tarttui tuolta jokunen taimi ja siemenpussi mukaan kuitenkin.

Joten tutkimpa illasta kaappejani ja useampaan paikkaan varastoimiani siemenpusseja. Joita muuten riitti. (Osaselitykseksi kelvatkoon, että yksi säilytysloota oli pari vuotta tiellä tietymättömillä jonkun muun kuin minun siivoamanani). Mutta.. Puoli roskiksellista niitä avattuja pusseja oli. Toki tiedän, että osasta pusseista varmaan löytyisi vielä itäviäkin siemeniä, mutta todenpuhuen en jaksa nähdä sitä vaivaa, että kylväisin ja kokeilisin ja toteaisin, että ei onnistu jne. jne. Jotta kaikki yli viisivuotiaat (niistä viisitoistavuotiaista puhumattakaan) ja osa allekin olevaa ikäluokkaa saivat lähdöt. No, jotain säästin kylvettäväksi joutomaille ja paikkoihin, joissa itäminen olisi vain iloinen yllätys.

Päivällisellä meillä oli porkkanalettuja, joiden seuraksi tiein jotain tsatsikintapaista. Sitä jäi ylitse, joten jouduin vielä illaksi leipomaan tuoretta leipää spelttivahvistuksin sen seuraksi. Oi ja nam. Lapset olisivat syöneet leivät kokonaan kerralla, mutta valvotun yön uhka sai minut toppuuttelemaan juurileivotun leivän ahmimista. Eipä silti, ihan kohtuumäärän herkkua upotin kyllä omaankin mahaani.

Tsatsikintapainen

1 pieni kurkku

1 valkosipulin kynsi

kourallinen mintunlehtiä, persiljaa, basilikaminttua

hunajaa

suolaa pippuria

1 dl turkkilaista jugurttia

Raasta kurkku karkeaksi, anna valua siivilässä puolisen tuntia ja purista kevyesti ylimääräisiä nesteitä pois. Hienonna valkosipulinkynsi ja yrtit ja sekoita kurkkurasteeseen. Lisää jugurtti ja hunaja ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lohtuleivontaa

Melkoisen emotionaalisen vuoristoradan päivä. Mutta ilmeisesti selvisin. Touhuamalla, kulkemalla, leipomalla, kokkaamalla, olemalla liikkeessä. Ehkä jonain vuonna tyyni pinta ei enää hajoa pienimmästäkin. Ehkä joskus olen taas vahva ja jaksan paremmin.

Lohdullisen makeat browniet

100 g tummaa minttusuklaata

150 g margariinia

3 munaa

2,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

0,5 dl maitoa (käytin riisimaitoa)

4 Digestive-keksiä isoina murusina

vaahtokarkkeja

Sulata margariini ja pilko suklaa sen joukkoon sulamaan. Lisää sokeri hiukan jäähtyneeseen seokseen. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää kuivat aineet massaan nopeasti maidon kanssa. Lisää lopuksi keksinmurut ja paloitellut vaahtokarkit. Kaada leivinpaperilla voideltuun vuokaan (minä käytin 15x20 cm vuokaa, 20x20 käy varmasti hyvin). Paista 30-40 minuuttia 175 asteessa tai kunnes taikina on hyytynyt. Taikina kuohuu yhdessä vaiheessa aika lailla, mutta se kuuluu asiaan. Tarjoa hiukan jäähtyneenä jäätelön kanssa.

Tämä on aika kuvaava esitys tästä kesästä... Katselin juuri koneelta kuvia kesistä, jolloin olemme asuneet täällä ja voi että miten ihanan aurinkoista ja juu - kesäistä niissä olikaan. Kukkaset kukkivat, lapset hilluivat helleasuissaan ja uimarantaretket olivat päivittäisiä. Jotta voihan masennus. Tosin kyllä Silakka sentää mulkkasi kunnolla tuossa vesilävessä kaatopaikalla. Toinen saapas oli puolillaan vettä. Melkein kuin olisi käynyt uimassa.

Eipä tässä muuta sitten voi kuin yrittää vetäistä villaista niskaan, laittaa puita pesään ja valmistaa lohdullisia ruokia. Yletön sisäileminen on aiheuttanut jopa kesällä ennenkuulumatonta sisustamisen tarvetta. Yleensä kesäisin eniten sisustamiseen viittaavaa on rantapyyhkeiden ripusteleminen milloin minnekin kuivamaan ja isoimpien hiekkakasojen eliminointi eteisestä.

Niin ja se ruoka. Tänään tein kasviksilla täytettyä munakasrullaa. Oli hyvää, jopa lasten mielestä. Paitsi kesäkurpitsa, joka ei kuulemma edelleenkään ole missään olosuhteissa hyvää. Hmpf. Minun mielestäni se kyllä oli, tuollakin. Niin ja rucola, se on suoraan omalta takapihalta. Sitä osastoa, joka suostuu kasvamaan säästä huolimatta.

Kasviksilla täytetty munakasrulla

Munakas:

6 munaa 

6 dl maitoa 

1 dl vehnäjauhoja 

1 tl suolaa 

2 tl voita tai öljyä

Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon loput aineet. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja paista 200 asteessa n 20 minuuttia.

Täytteet:

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa

hunajaa, suolaa, pippuria, öljyä, timjamia, rosmariinia,valkosipulia

Laita aineet kattilaan ja anna kiehua rauhassa puolisen tuntia, kun teet pohjaa ja muita täytteitä.

1 kesäkurpitsa

1 murskattu valkosipulin kynsi

öljyä ja margariinia/voita

Suolaa, pippuria, persiljaa

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä. Laita öljy ja rasva pannuun, murskaa valkosipuli sekaan. Lisää hetken kuluttua kesäkurpitsa ja hauduttele ja kääntele kypsähköksi. Mausta.

Lisäksi:

Juustoraastetta, raejuustoa, tuoreyrttejä (esim timjamia, meiramia, minttua).

Kun kypsä munakaspohja on jäähtynyt hiukan, kumoa se puhtan leivinpaperin päälle. Levitä pinnalle tomaattikastiketta, kesäkurpitsaviipaleet, tuoreyrttejä, raejuustoa ja juustoraastetta. Kääri rullalle. Lisää pinnalle ylijäänyttä tomaattikastiketta ja juustoraatetta. Kuorruta 200 asteessa n 20 minuuttia.