keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Päättelyä ja jämäruokaa.

Meillä keitetään usein ihan tarkoituksella reilumpi kattilallinen perunoita js syödään sitten jonain päivänä paistinperunoita. Välillä toki niistä tulee myös uunilohkoja, pyttistä, talonpojan munakasta tai mitä milloinkin. Nyt teki mieli jotain vähän erilaista. Strömsössä tehtiin yöruokana janssonin kiusausta pizzan muotoon ja sitä se ajatus sitten lähti. Vaikka oikeastaan en tehnyt mitään sinne päinkään. Kuten normaalia. Mutta inspiraatio, you know.

Hain pakkasesta lehtitaikinalevyjä sulamaan ja voitelin ne turkkilaisella jugurtilla. Ripottelin päälle pikkuisen juustoraastetta. Lisäsin viipaloituja keitettyjä perunoita ja sekoitin niiden päälle seoksen, johon tuli puristettuja valkosipulinkynsiä, suolaa, pippuria, rosmariinia ja oliiviöljyä. Lisäsin halloumia kuutioina perunoiden seuraksi ja sekoitin juustorasteeseen pari kanamunaa ja levitin seoksen perunoille. Paistoin 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Ja ah miten oli hyvää.

Tässähän kauneus on siinä, että reseptiä voi vähän varioida ja hyödynnellä myös pestonjämät, tuorejuustot, vanhenevat tomaatit ja paprikakuutiot, fetajuustot, juuston pohjapalat, you name it. Kuvassa oleva pala on muuten jämäruoan jämänä jäänyt piiras, jonka söin tänään lounaaksi. Oli edelleen herkkua.


Tässä on pipo, joka kudoin pariin kertaa, kun eka yritys oli niin tolkuttoman suuri. Malli on Ullaneuleesta, nimeltään Kierros ja onpa muuten ensimmäinen pipo, joka tuntuu ihan oikeasti istuvan päähäni ja vieläpä näyttävän ihan hyvältä. Toimii myös bad hair day -pipona. Lankana on Cascaden 220 Sport ja puikot taisivat olla kokoa 3,5, joten löysän käsialan (joskin ihan kohtuullisen kokoisen kuupan) omistajana jouduin vähentämään jopa pienimmän koon silmukkamääriä reippaasti. Mutta sehän ei ollut ongelma, kun ohje oli äärihelppo muokattava. Sanoisin, että oikein kiva pipo, lopulta... Ja jostain syystä mallikerta ei helppoudestaan huolimatta käynyt puisevaksi toteuttaa.


Ja kun päättelyn alkuun pääsin, päättelin tytön lörppätupsupipon samaa vauhtia. Tämäkin on kudottu pariin otteeseen, koska ekasta tuli (tadaa) aivan liian iso. (Millaisina jättipäinä minä oikein sukuani pidän, kysyn vaan?). Mutta hyvä tuli lopulta ja mieleinen. Lankana Garnstudion Big Merino, puikot vissiin neloset ja toteutus tasona ainaoikeaa ja kavennukset hiukan tunteen mukaan (yhtään en siis muista) Kaulassa roikkuukin jo aiemmin valmistunut ja ahkerasti käytetty tuubihuivi samasta langasta. Urheilupipona tuo ei taitaisi pysyä menossa mukana, mutta ehkä vähän rauhallisemmassa elämässä. Ainakin lanka on ihan unelmanpehmoista ja oikeastaan tekisi mieli tilata itsellekin ainakin pipon verran lankaa, jos en vallan settiä intoudu toteuttamaan.

Itse asiassa päättelin vielä yhden viittatyyppisen vaatekappaleen, joka menee joskus kälylle ulkomaille, kunhan saan keksittyä järkevän toimitusmuodon. Se nyt jäi kuvaamatta, mutta armaani mielipide oli, että vaatekappale on vallan käyttökelpoisen näköinen. Toivottavasti kelpaa, kun joskus pääsee omistajansa käyttöön.

Ja kaikki tämä yllättävä into päättelyyn ja valmiiksi saattamiseen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että saunan eteisessä odottaa sen luokan pyykkien maunteverest, että jopa päätteleminen on hauskempaa kuin sen setviminen... Oi ihana prokrastinaatio (kiitos Marikalle tästä käsitteestä).

2 kommenttia:

  1. Mukavia myssyjä! Itse juuri eilen aloin kutomaan myssyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipoja on kiva kutoa, kun ne tulevat suht nopsaan ja koska ihmisellä on vain yksi pää, ei tarvitse jaksaa tehdä kuin yksi. ;)

      Poista