Frozen

Oli aika frozenia tämä alkuvuosi. Jäätävää suorastaan. Muutaman kerran kävin kameran kanssa kävelyllä, mutta aika vähiinhän kuvaaminen jäi, koska sormet eivät vain tarjenneet edes hanskoissa. Joten kuvaaminen jäi hiukan vähiin. Mutta synttärit vietettiin, tietenkin Frozen-teemalla. Koska varsinainen päivä oli vikolla, juhlimme ihan perheen voimin jäätelökakulla. Alkujaan tuon kaatuvan reppanan oli tarkoitus olla Olaf, mutta tulimme siihen tulokseen, että olihan se lumihirviökin ihan oleellinen osa elokuvaa. Varsinaisten partyjen aikaan sitten piti nähdä hiukan enemmän vaivaa ja tein vaaleansinisen kerroskakun, jolla Elsa ja Olaf tönöttivät ja joka oli koristeltu lumihiutalein. Kelpasi tarkan ohjeistuksen laatineelle tilaajalle.

Koskeen oli jäänyt talvea viettämään yksinäinen joutsen. Paikalliset lintuharrastajat ovat ruokkineet joutsenta ja se suhtatuukin ihmisiin aika myötämielisesti. Istuskelee usein ystävänsä sorsan kanssa jään reunalla. Ihmeesti tuo selvisi kohtuuhyvin niistä kovistakin pakkasista. Koskihan ei koskaan jäädy kokonaan upeen, mutta ilman ruokintaa lintu ei olisi varmastikaan kestännyt. Kaunis eläin, toivottavasti pääsee keväällä liittymään lajitoveriensa seuraan.

Nyt meillä podetaan loptonta flunssaa. Suostuisin jo luopumaan..

Koiran takki

Innostuin ompelemaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihan puhdas tarve (ompelin silloin kovimpien pakkasten kolkutellessa ovelle) oli melkoisen tehokas motivaattori. Toki myös se auttoi, että ystävä kävi tipauttamassa lainaksi lehden, jossa oli kaavat pikkukoiran takkiin. Ensimmäisen harjoitelman tein ihan kaapin perältä löytyneestä puretusta tuulitakista ja paksusta fleecestä. Kuten kuvasta näkyy, Kermit-takki ei saaavuttanut ihan varauksetonta suosiota. Häntä meni koipien väliin. Siispä piti tehdä hiukan katu-uskottavampi versio nuorelle miehelle. Pääkallotakki oranssilla vuorilla oli selvästi mieluisempi. No todenpuhuen muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi, että peppukin pysyy lämpimänä. Ja kyllä tuo pääkallotakki sitten pääsääntöisesti sujahti koiran päälle.

Kaavat löytyivät 2000-luvun alkupuolen Suuresta Käsityölehdestä. Kaava oli hyvä, ohjeet ihan luokattoman huonot. Ikävä kyllä alussa seurasin niitä enkä järkeäni ja purkuhommiinhan tuossa päädyttin. Mutta muutenhan noita oli mukava ommella ja mielikin oli hyvä, kun koira sai pikkuisen lämmikettä niskaansa paukkupakkasilla.