Koiran takki

Innostuin ompelemaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa ihan puhdas tarve (ompelin silloin kovimpien pakkasten kolkutellessa ovelle) oli melkoisen tehokas motivaattori. Toki myös se auttoi, että ystävä kävi tipauttamassa lainaksi lehden, jossa oli kaavat pikkukoiran takkiin. Ensimmäisen harjoitelman tein ihan kaapin perältä löytyneestä puretusta tuulitakista ja paksusta fleecestä. Kuten kuvasta näkyy, Kermit-takki ei saaavuttanut ihan varauksetonta suosiota. Häntä meni koipien väliin. Siispä piti tehdä hiukan katu-uskottavampi versio nuorelle miehelle. Pääkallotakki oranssilla vuorilla oli selvästi mieluisempi. No todenpuhuen muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi, että peppukin pysyy lämpimänä. Ja kyllä tuo pääkallotakki sitten pääsääntöisesti sujahti koiran päälle.

Kaavat löytyivät 2000-luvun alkupuolen Suuresta Käsityölehdestä. Kaava oli hyvä, ohjeet ihan luokattoman huonot. Ikävä kyllä alussa seurasin niitä enkä järkeäni ja purkuhommiinhan tuossa päädyttin. Mutta muutenhan noita oli mukava ommella ja mielikin oli hyvä, kun koira sai pikkuisen lämmikettä niskaansa paukkupakkasilla.

Joulukalenteri

Ompelin tänään Silakan joulukalenterin valmiiksi ja mies keksi pitkällisen pähkäilyn jälkeen, että talot mahtuvat keittiön nurkkaan. Meillä on toivottoman vähän ehjää (ja vapaata) seinäpintaa talossamme. Mutta löytyipä kuitenkin.  

Kalenteria oli hauska ommella. Se tosiaankin on melkoista tilkkutyötä, tehty jämä- ja kierrätyskankaista. Harmaasta kankaasta ompelin joskus itselleni housut (ihan toivottoman kutittavat sellaiset), katon raitakangas on Ikeasta ja siitä tein joskus romanttisempaan aikaan patjanpäällisen pihapenkkiin, ikkunat ovat sitten Marimekon kankaista jääneitä jämiä, vanha tyynynpäällinen ja pari pöytäliinaa. Maatuska on leikattu kankaasta, joka palveli edellisen asunnon keittiössä paneeliverhona. Talon taustakangas taas löytyi tämän talon kellarista. 

Jotenkin tälläistä työtä tehdessä avautuu tilkkutöiden viehätys. Se, että kaikilla kankailla on jotain merkitystä, että kaikkiin niihin liittyy jokin omakohtainen muisto, vaikka vain se, että tämä kangas löytyi siltä ja siltä kirpputorilta joskus kauan sitten. Silakan talon ripustuskin on meille merkityksellinen. Talossamme on aikanaan toiminut puusepänverstas ja sen muistona kellarissa oli vanhoja keinutuolin pinnoja. Nyt yksi niistä kannattelee kalenteria.

Mutta kenelle minä ensi vuonna teen kalenterin? Lapsilla on jo omansa. Enkä mies tarvitsee suklaalla täytettävän pikkumökin, tunnustan olevani lievästi koukuttunut joulukalenterien ompeluun... 

Tilkkupeitto

Vai mikäkiepeitto tuollainen olisi? Picnicpeitto? No, joka tapauksessa, olen nähtävästi päässyt ompelemisen makuun vaihteeksi. Kaapissa on maannut tiesmitenkauan nippu jonkun kangastukun trikoonäytelappuja, toinen toistaan kamalampia. Ainoa hyvä, mitä niistä on voinut sanoa, on että palat olivat yhtä leveitä. Joten materiaalista ei tullut onnistumispaineita ja suruttelin lappusia iloisesti ja umpimähkäisesti ensin pareiksi ja sitten neljän riveiksi jne jne kunnes ne oli kaikki ommeltu yhteen. Umpimähkäisestä määrästä ommeltuna tuli vieläpä täsmälleen oikean (ts. fleeceviltin) kokoinen kappale. Illasta meillä oli vielä tyttöjen askarteluilta ja minä tikkasin käsin tilkkuosiota kiinni siihen fleeceen. Tytöt piirsivät ja taustalla höpötti Vaarallinen juhannus äänikirjana. Ulkona satoi tarinaan sopivasti kaatamalla.

Vielä riittää tikkailemista ja reunatkin tuohon pitää löytää jostain. Luulisin, että jämätrikoita löytyy kyllä. Omituisinta on, että nuo kammorumat tilkut eivät vierekkäin ommeltuina olleetkaan enää ihan niin kamalia. Jotenkin se, että jokainen tilkku oli melkoisen räikeän värinen, sai aikaan sen, että mikään väri ei erotu erityisen hurjasti. Mystistä. Ehkä tuolla kelpaa rannalla kölliä.

Kangasta

Pitkästä aikaa tilailin muutaman kangaspalankin. Paperinukeista toivottavasti saa intoa tytön tilkkutäkin tekoon. Kaapissa on pino minulle aika epätyypillisiä pastellisävyisiä kankaita moista ajatellen. Ja nuo paperinuket... No, tehdään sitten kunnolla romanttista, kun alkuun päästään. 

Alemman kuvan kankaat ovatkin sävyiltään aika lailla normaalimpia tässä taloudessa. Pöllökankaasta tulee kuulemma neidille pyjamahousut, eläinkankaasta ja palloista mekko. Tuo lintukangas on ihan "turhaan" tilattu, minun ilokseni. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Mutta ihan ensiksi pitää muistaa kutistella kankaat ikävien yllärien välttämiseksi.

Niin ja tulivatt täältä. Kiitettävän nopeasti.

Pyjamat

Ensin harjoituskappale minikoossa. Nuo tasosaumat kun olivat ihan uusi tuttavuus minulle. Kaavan sovelsin Nuken omat vaatteet -kirjasta. Kyllä se lopulta sujui tasosaumaskin jotenkin...

Sujui se sauma sitten paremmin varsinaisessa työssä. Itse vähän aristelin resorien tasosaumaamista, mutta se oli itse asiassa se piisofkeik -osasto tässä. Ohuemman kankaan ompeleminen aiheutti enemmän manailua... Kuvausvaiheessa mallikaan ei ollut kovin suosiollinen, mutta peruspyjamahan tuo on. Kaavaan olen tyytyväinen, Ottobressa tahtoo välillä olla kaavoitus niin reilua, että lapsoseni katoaa vaatteisiinsa, jos kaavoja ei muokkaa. Tämä malli on sellaisenaan aika hoikallekin sopiva.

Kaava siis Ottobre 6/2009, koko 122 ja kankaat hankittu joskus aikoinaan Myllymuksuilta. 

Tavoitteena on alkaa taas ommella enemmänkin. Tuossa vieressä odottavat jo leikattuina velourpöksyt ja nukelle samasta kankaasta hattu. Kesäksi pitäisi surauttaa muutama trikoomekko, vähintään... Lapsen suosikkilukemistoa on Ottobre. Sitä tavataan ja huokaillaan ihanuuksia. Pitäisiköhän hiukan ryhdistäytyä ja toteuttaakin niitä haaveita? Kankaiden puutteeseen toteuttaminen ei ainakaan kaadu. Kaapit pullistelevat...

Käsityövimma iski

Neiti sai yöpaida. Yöpaita oli ihan jees, kuvaaminen ei... Siksi mulkoileva ilme.

Tuo oli sikäli hauska ompelus, että löysin kierrätyskeskuksesta kivaa kangasta ja ajattelin, että siitäpä tulisi lapselle hyvä yöpuku. Vasta kotona huomasin, että siitä oli jo leikattu lapsen yöpaita, vieläpä täsmälleen neidin kokoa oleva... Spooky!!!! Pakkohan se oli ommella kasaan. Kauluksen resorikin on kirppislöytöjä...

Tuo kangas on minun silmääni älyttömän herkullisen näköinen ja värinen. Tulee silmille hyvä mieli.

Makkarin mattokin pääsi alkuun. Täytyy sanoa, että matonkuteen virkkaaminen on aika voimia vaativaaa hommaa, mutta jospa tekisin kierros kerrallaan. Äkkiä se kuitenkin valmistuu. Tein tarkoituksella kuudella jaolliset lisäykset ja vielä joka kerrokselle eli niin, että matosta tulee kuusikulmio. Sopii sitten makuuhuoneen kahdeksankulmioihin. Ainakin värit näyttävät nyt toimivan erinomaisesti.

Huomasin, että kuteen leikkaamista on kyllä vielä edessä, yksi väri kun valmiina ostamistani koostuu metrin pätkistä eli tuskin jaksan sitä ihan hirmuisesti käyttää. Menee varmaan lahjoituksena jolekin ihan kangaspuissa mattoja kutovalle. Vähän harmittaa, tuonkin olisi voinut tajuta jo kaupassa...

Ja tänään lähtee siskon luo tämä Baktus. Lanka on ihan maailmanpehmoisinta alpakkaa (laitan laadun kun löydän vyötteen). Puikot taisivat olla 3,5. Vähän tylsästi tuo leveältä osalta päätti lätäköityä, mutta kelvannee silti käyttöön... Lankaa meni pikkuisen vajaat 100 g ja huivi on ihan reilun mittainen.

Uudet lakanat

Lapsi on ollut yökylässä ja äitipä heti hyödynsi vapaa-aikaansa ompelemalla. Eipä ole päässyt moista harrastamaan hetkeen ja kieltämättä oli mukavaa.

Sain tuon pussilakanan päällikankaan äidiltäni, joka oli löytänyt sen kirpputorilta, toisen puolen kangas pitikin sitten hankkia Eurokankaasta. Sievät niistä tuli, eiköhän neiti näppärä noissa ainakin nukahda.

Sununtaitouhuja

Miehen sukat Steppiä, koko n 44. Meni lankaa n 100g, puikot 2,5 Addin bambua. Ihan perussukat vaikka työsukiksi. :) No, nämä itse asiassa valmistuivat jo viikolla... Niin ja poseeraavat yhdellä kirppislöytötuolilla.

Ompelin pari alulakanaa tytölle. Kiitokset ideasta ystävälle, oli pakko matkia, kun tuolle oli joka tapauksessa isompia lakanoita saatava. Nyt ovat vähän normaalia iloisempaa mallia.

Hyödynsin joskus Halpa Hallin alesta ostamani paneeliverhonpätkän kassiksi. Kangasta jäi vielä, pitänee ommella pari lisää. Jotenkin mä ihastuin noihin eläimiin ja puihin ihan mahdottomasti ja sitä kangasta oli vaan ihan pakko saada. Kassin sankoina muuten Iikkean valmisverhosta ylijääneet tampit. Tulipa nekin hyödynnettyä. Harvinaisen ankean kuvan kyllä sain otettua.. Mutkun ei malta odottaa aamuun..

Ja sitten höpöompelua. Mun on tehnyt monta kertaa mieli kokeilla tehdä näitä kasseja ja lopulta päätin vähän sovellella. No jaa, tuli vissiin sovellettua hivenen enemmänkin, mutta haitanneeko tuo. Meikipussi tuo kai on, ainakin mä lulen niin.. Kierrätyskankaita päällä ja sisällä, toi reunus on taas samaa sarjaa kuin peurakassikin eli paneeliverhoa Halpa Hallista... Nappi ja nauhat kaiveltu laatikoista.

Ja lopuksi vielä huutiksesta vähän aikaa sitten huudeltuja ihania pikkupalasia kankaista... Mitähän noista oikein keksisi? Tyttö ilmoitti, että niistä tulisi hyvät lakanat nukkekotiin. :) Pitänee harkita.

Iiiiikiihana kangas!!!!

Käväisin tänän siellä Eurokankaassa ostamassa ompelukoneeseen neuloja, mutta enpä malttanut olla kurkkimatta ihan vähän vaan ympärilleni. Harvemminhan sieltä mitään ihan sydämenpysäyttävää löytyy, mutta nyt löytyi!!! Tuo kukkakangas suorastaan karjui laatikosta päästä mukaani. Joten mukaan se lähti... Ja toivottavasti muuntuu melko piakkoin tunikaksi, jonka kaavaan löysin vinkin tilli mössönpojan blogista. Kiitokset sinne siis. :) Mä olen jo ihan täpinöissäni, toi kangas on oikeasti ihan mun näköistäni. Kaavankin jo tulostelin, huomenna pitää yrittää pestä kangas ja piirtää kaava paperille. Mä olen jotenkin niin onnellinen tuosta löydöstäni.

Sisutusvimma iski

Iski tarve laittaa tytön huonetta vähän uusiksi ja siinä samassa sitten tuli "stailattua" muutakin asuntoa tilavammaksi. Eli mä sain vhdoin tuon ripple blanketin siirrettyä tytön sänkyyn sohvan selkänojalta ja surautin muutaman siihen sopivan sisustustyynyn/-tyynynpäällisen ja kas, sänky on kuin uusi. :)

Samantien punainen, korjausta odottava kaappi sai siirtyä suoraan tytön huoneeseen. Mä tulin siihen tuloskeen, että voipi olla, että tänä talvena mulla ei ole tuon korjaamiseen mahdollisuuksia ja koska tuossa on ihan jumalattomasti säilytystilaa, on ehkä viisaampaa hyödyntää sitä. Ja kyllä tuonne tavaraa menikin... Kyllä tuo myös pientä pintaremonttia itsekin kaipaa, mutta ehkä myöhemmin.

Pääasia tämän päivän toimissa oli lapsen säteily, kun tuo päiväunilta tultuaan näki, mitä huoneessa oli tapahtunut. :)

My new best friend...

Mä sain uuden ompelukoneen yhdistettynä ja ennenaikaisena nimppari- ja joululahjana. :) Olen onnellinen ja tyytyväinen ja ompeluintoakin on taas alkanut löytyä, kun kone oikeasti toimii eikä vaan suttaa ja ryttyä kankaita.

Ekat harjoittelut uudella koneella (ja saumurilla tietty) eli ihan peruscollegepökät. Aika löysää mallia, mutta neiti tykkää, ovat kuulema pellehousut. ;) Ompelukonekuvassa pinossa vuoroaan odottavat ruskeat velourhousut, jotka toivottavasti saan kasaan huomenna. Huomenna pitää myös päästä Eurokankaaseen neuloja ostamaan. Kankaita mä en tarvitse lisää.. Jos ei nyt jotain ihan upeaa löydy. Mä olen pahemmanplaatuinen kangashamsteri.

Tautia odotellessa

Lapsella flunssaa ja itselläkin uhkailee moinen puskea päälle... No, leikkimökin lattiaan sain sentään ekan maalikerroksen, muu päivä on pääosin mennyt olympialaisia katselessa ja sohvalla loikoilessa. Tuli sentääntuo höpöhame ommeltua tytölle vanhan verhokapan palasta. Helppo homma, kun oli jo alapäärme valmiina eli projektiin meni "röyhelön" rypyttäminen mukaanlukien ehkä vartti. ;) Nuoren stylistin muu asuvalinta on lähinnä käytännön sanelemaa, flunssa kun tuppaa aiheuttamaan vilunväristyksiä. Ja uusi kirjahan oli pakko saada kuvaan mukaan. Sitä mä vaan mietin, mitä tuo Ilveksen lippu edellen vaeltaa meillä seinältä seinälle... Eli eikun poistamaan.