On pitänyt pientä taukoa. Migreeniä ja sen sellaista väsymystä. Jospa tämä tästä taas. Puutarhanhoito on vienyt melkoisen voimallisesti mukanaan ja päätin vihdoin alkaa myös käyttää niitä esiin kaivamiani ompelukoneita. Tähän astinen saldoni on yhdet ikkunaverhot ommeltuina valmiiksi ja pino kankaita saumuroituna odottamassa esipesua. Ja saumuri, joka taitaa päästä huoltoon... Tyypillistä.
Tänään oli ensimmäinen oikeasti kesäpäivän oloinen kesäpäivä ja neidit kärttivät niin kauan, että pääsivät heittämään talviturkkinsa. Isompi heittikin sen varsin perusteellisesti. 15-asteinen vesi oli neidin mieleistä kuin linnunmaitoa. Välillä mietin, että miten minä, joka en voi uida edes helteellä palelematta loppupäivää, olen onnistunut synnyttämään tuon vedenneidon, jota ei palele, vaikka likoaisi vedessä koko päivän.
Minä keskitynkin rannalla katselemaan aaltojen liiketta ja kuuntelemaan järven ääniä. Olen aina rakastanut rantoja ja vettä, kaunein maisema, jonka tiedän, on valtameren ranta. Se avaruus, joka jatkuu äärettömiin. Avoin tila, jossa mahtuu hengittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti