Harmaata. Sitä alkaa olla vallitsevassa määrin. Vähän haalistuneita ruskean sävyjä kaislikossa. Maisema alkaa selvästi avautua talvelle. Tänään näki aamukävelyllä paljon pidemmälle kuin vielä pari päivää sitten.
Koivun kyljessä näkyi selvästi arpi ja ompeleet. Kiven reunalla kasvoi jäkälää, jonka kaltaista en ollut ennen nähnyt. Vanha vene patinoituu rannassa kehittäen koko ajan uusia sävyjä hämmästeltäväkseni. Ihailen myös joka kerta kulkiessani uskomattoman tarkkaa ja kaunista käsityötä. Joku on oikeasti käyttänyt aikaa tuon veneen rakentamiseen. Nyt se vähitellen palautuu pohja puhjenneena osaksi puusta rakennettua saarta.
Kehäkukat ja krassit jaksavat vielä sinnitellä. Keräsin siemeniä ensi kesäksi. Jospa muistan ne ensi kesänä kylvääkin. Sivupihalla ammottaa edelleen kuoppa. Toivottavasti kaivurimies ehtii ensi viikolla paikalle täyttämään sen. Viime viikolla asentaja kävi laittamassa uuden öljysäiliön kellariin. Kun se saadaan täyteen ja kuoppa umpeen, talvi saa vähitellen tulla. Liiterihuone on täynnä kuivia halkoja, joriinit ja gladiolukset kuivamassa laatikoissaan ja kellari salaojituksen ansiosta kuiva ja hajuton. Meillä on joka aamu ja ilta jossain tulisijassa valkea, muuten tulisi jo liian vilpoista. Tulen rätinä tekee turvallisen ja kotoisan tunnelman. Talomme on toistaiseksi vielä valkoinen, talvella lumi tuo maalin harmaan sävyn esiin.
Pikkuneiti on tehnyt hampaita jo muutaman viikon. Ilkeät ylähampaat vain valvottavat ja itkettävät. Iltaisin ei huvita nukkua, äidin kanssa seurusteleminen olisi paljon hauskempaa. Viime yönä neidin unille saaminen vei puolilleöin. Minua väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti