Ihana valo

Illasta ehdin hetkeksi pihalle nauttimaan ilta-auringosta. Aamulla ehdin toki käyttää koiran ja pienemmän neidon kävelyllä, mutta sairastuvan pyörittäminen on vaihteeksi vienyt hiukan energioita vähemmälle. Mutta ehkä tämä tästä taas vähitellen helpottaa.

Mies toi Tampereelta lisää kiviä kasvihuoneen eteen. Ylijäämääkin tuli sen verran, että saan tuosta jatkettua myös  kulkutien talon sivusta.Pitäisi vain saada päätettyä, joskos teen polkuun sorapohjan vai leikkaanko vain nurmikosta palaset ja upotan kivet siihen. Päätöksiä, päätöksiä... Hirmu kivoja päätöksiä, itse asiassa. Sain päätettyä senkin, että haluan tuohon kasvihuoneen/kasvatuslootien edustalle muutaman vadelmapensaan rajaamaan tilaa.

Käytettävissäni oleva kuva-aineisto on vähintäänkin nurkkakuntaista, koska viime viikkojen sairastupailu on pitänyt meidät varsin tehokkaasti kotona. Toisaalta nyt on se aika vuodesta, jolloin joka päivä on ihme uusi eli muutokset tapahtuvat melkoisen hengästyttävää vauhtia. Nyt vihdoin, kun aurinkokin on suvainnut viihtyä enemmän esillä, olemme saaneet nauttia myös satakielten konserteista. Pikkulinnut laulavat kuin henkensä edestä. Silakka mietti, että satakielen on oltava iso lintu, koska siihen mahtuu niin paljon ääntä. Pitää huomenna kurkistaa lintukirjasta se todellinen koko. Toivottavasti pettymys ei ole suurensuuri.

Kaikesta huolimatta mieli on hyvä. Saan kulkea pihalla, touhuta omiani, nyppiä rikkaruohoja ja siirrellä kasvien taimia parempiin paikkoihin. Todellakin: Kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa...