Ensimäinen äitienpäivä ilman omaa äitiä takana. Parempiakin päiviä olen nähnyt, mutta meni tämäkin. Kohtuumukavastikin vielä. Aamulla heräsin jo ennen seitsemää, mutta loikoilin sitten nukkuva lapsi ja koira kainalossani kahdeksaan. Isompi tyttö huomasi siinä vaiheessa, että olen hereillä ja toi oman tekemänsä lahjan. Pienempi ja mies heräilivät samassa ja sain haleja ja kukkia. Pihalla, kasvihuoneen kupeessa odotti päärynäpuu.
Anopin kukkapenkit olivat yhtä upeita kuin aina. Ihmettelin tuolla ajelessamme, että mistä nuo kaikki valkovuokot ovat tulleet. Kaikki tienpenkat olivat valkoisenaan. Ikinä en muista nähneeni moista kukintaa.
Päärynäpuu? Niin, päärynäpuu, koeta sinä saada omasi kukkimaan... paremmin kuin eräs... nimim. Ei yhtään nuppua tänäkään vuonna... tsemppiä, Kati :)
VastaaPoistaMies oli onnistunut ostamaan sen puun, jonka pitäisi olla noista täällä pärjäävistä varmin kukkija ja itsepölytteinen. Saapas nähdä. Joka tapauksessa päärynä on ihan puuna kaunis. :)
VastaaPoista